Inkat loivat Andien mahtavimman imperiumin - mutta eivät sivistystä, vaikka niin väittivät. Se syntyi jo 2 000 vuotta aikaisemmin Chavínissa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

TEKSTI:Tuula Kinnarinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Inkat loivat Andien mahtavimman imperiumin - mutta eivät sivistystä,
vaikka niin väittivät. Se syntyi jo 2 000 vuotta aikaisemmin Chavínissa.

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2001.


Aikaisemmin tämän kuningaskunnan asukkaat olivat villejä barbaareja. He asuivat pienissä kylissä, heillä ei ollut päälliköitä, eivätkä he tajunneet mitään järjestyksestä. Heillä ei ollut ymmärrystä enempää kuin eläimillä, ja heidän villit tapansakin olivat hyvin eläimellisiä: valtaosa söi ihmislihaa, miehet avioituivat oman sisarensa tai äitinsä kanssa, ja kaikki olivat antautuneet paholaiselle, jota palvottiin ahkerasti.


 




Nyt osa Maailmanperintöä

  Vuodesta 1985 alue on kuulunut Unescon maailman-perintökohteisiin.


Näin kuvaili espanjalainen pappi ja siirtomaatutkija Bernabé Cobo vuonna 1653. Luonnehdinta summaa näkemyksen, jonka inkahallitsijat esittivät edeltäjistään omille valloittajilleen, espanjalaisille. Konkistadoreja tiedot miellyttivät. He olivat tulleet valtameren taakse vapauttajina ja sivistäjinä, ja yksin inkojen rikkaassa kulttuurissa oli kylliksi nieltävää.

Propaganda meni läpi, ja vuosisadasta toiseen Vanhassa maailmassa katseltiin Perun muinaista elämää espanjalaisten silmin. Totuus alkoi paljastua vasta 1800-luvun lopulla, kun maata ryhtyivät tutkimusmatkailijoiden lisäksi kartoittamaan arkeologit.

Kaivaukset käynnistyivät rannikolla, ja pian hiekan uumenista alkoi nousta jäännöksiä, jotka eivät voineet kuulua inkoille vaan joillekin varhaisemmille asukkaille. Vuosisadan vaihduttua alkoi näyttää jo varmalta, että inkojen puolen vuosituhannen takainen mahtivalta oli vain viimeinen huikaiseva häivähdys Perussa kukoistaneessa pitkässä kulttuurien ketjussa.

Oma tutkija oivalsi tärkeyden

Vahvat näytöt innostivat etsimään lisää. 1920-luvulla rannikolla


  Keski-Andeille. Seudulla aikaisemmin liikkunut saksalainen luonnontutkija E. W. Middendorf oli arvellut, että erään kylän kupeessa sijaitsevat rauniot saattoivat olla vanhoja.




Tekniset ratkaisut nerokkaita

Chavínin arkkitehtien ja rakennus-insinöörien taitavuus on selvinnyt tutkijoille vähä vähältä, sillä maanvyörymät ovat runnelleet keskusta pahoin. Temppeleissä on ollut muun muassa loistava ilmastointi - niissä ristei-lee satoja ilmanvaihtokanavia - ja erittäin tehokas viemäröinti, joka juoksutti vedet nopeasti Mosnajokeen jopa rankka-sateiden iskiessä.

Kun Tello näki rakennusten hienostuneen arkkitehtuurin ja niitä koristavat taiturimaisesti veistetyt patsaat, hän heti oivalsi paikan arvokkaaksi. Jäännöksiä tutkittuaan hän teki kauaskantoisen päätelmän. Täällä oli syntynyt jotakin suurta: Perun ensimmäinen todellinen sivilisaatio ja samalla koko Andien alueen äitikulttuuri.

Nyt tuo kulttuuri tunnetaan Chavínin kulttuurina. Tello poimi nimen naapurikylästä Chavín de Huántarista, mutta kukaan ei tiedä, mitä


nimeä paikka kantoi kukoistuksensa päivinä. Tello arveli nimen juontuvan Karibialla käytössä olleesta sanasta chavi, joka tarkoitti kissaeläintä. Myöhempi Chavínin tutkija perulainen Luis Lumbreras taas etsi alkuperää alueella vieläkin puhutusta intiaanikielestä ketsuasta. Sen sana chavpin merkitsee keskellä


sijaitsevaa tai keskusten keskusta.




 Kissapeto kykeni kontaktiin

Pyhäkön papit näyttäytyvät patsaissa terävähampaisina jaguaareina. Nyky-tulkinnan mukaan Chavínin papit pitivät jaguaaria alter egonaan ja ottivat sen hahmon keskustellessaan yliluonnollisten voimien kanssa. Muodonmuutosta hel-potettiin nuuskaamalla huumaavia aineita; tästä kertoo se, että papin sieraimista valuu limaa. Noin 500 kilon painoinen kivipää kuului alkuaan Vanhan temppelin julkisivun patsaskokoelmaan, jossa kuvattiin pappien rituaalinen muuntu-minen ihmisestä eläimeksi.



Temppeleiden esineistössä on runsaasti mortteleita, joissa pappien oletetaan murskanneen nuuskaa huumavien kas-vien siemenistä ja lehdistä.

Olivat selitykset oikeita tai eivät, ne sopivat hyvin ajatuksiin, joita tutkijoilla nykyisin on Chavínin kulttuurin synnystä ja merkityksestä.

Sijainti osui nappiin

Chavín de Huántarin arkeologinen alue sijaitsee runsaan kolmen kilometrin korkeudessa Keski-Andien itärinteellä, melkein täsmälleen puolivälissä rannikkoa ja Amazonian sademetsiä. Jyhkeä vuoristo näyttää äkkiseltään kaikkea muuta kuin ihanteelliselta asuinpaikalta, mutta Chavínin perustajat eivät itse asiassa olisi voineet valita paikkaa viisaammin.

Vuoriston länsirinteet olivat karut, mutta itärinteillä oli leppeämpää. Siellä satoi mukavasti sadekauden aikana, ja Mosna- ja Huachecsajoet toivat lumien sulamisvesiä Andien huipulta. Laakson kapea pohja sopi hedelmille ja vaateliaille viljoille, kuten maissille, vuorenrinteet taas perunan


ja muiden juurikasvien viljelyyn.

saatu lähtienoilta: suolaa, kalaa, mausteita, mineraaleja.





Vuorilta alas rannikolle


 


  suurin piirtein Lambayequesta Nazcaan ja idässä Marañonjokeen. Kult-tuuripiirin rajaus perustuu arkkitehtuurin, uskonnollisen kuvamaailman ja käyttö-keramiikan yhtenäisyyteen.


Väkiluku vertautuu antiikkiin

nehkö viljelijäyhteisön keskus, jota kuitenkin komisti huomat-


tava rakennus. Tienoon asukkaat kutsuvat rakennusta espanja-


laisten peruina Castilloksi, linnaksi, mutta tutkijat pitävät sitä pyhäkkönä ja käyttävät nimeä Vanha temppeli.

kustenkaan rinnalla. Väkiluku vertautuu klassisen Kreikan kaupunkivaltioihin.





Kenties jopa oraakkelikeskus


 


Tästä portista käytiin muinoin Uuden temppelin pääaukiolle, jolle laskelmien mukaan mahtui vähintään 1 500 ihmistä. Tilaa tarvittiin, sillä Chavín oli aikansa merkittävin pyhiinvaellustemppeli - kenties jopa oraakkelikeskus. Jotkut tutkijat uskovat, että temppelin pääjumala jakoi neuvoja koko kulttuuripiirin asuk-kaille aivan kuten Delfoin oraakkeli muinoin palveli kaikkia Kreikan valtioita.

Samaan aikaan Chavín oli muuttunut paikallisesta keskuksesta laajan kulttuuripiirin pääpaikaksi. Keramiikkalöytöjen perusteella sen vaikutusvalta ylsi alueelle, joka kattoi noin 200 000 neliökilometriä eli vastasi Suomen pinta-alaa Oulun korkeuksille asti.

Mitä oli tapahtunut? Miten vuoristoon yli kolmen kilometrin korkeuteen oli syntynyt näin merkittävä keskus?

Perhe ja suku valtiota tärkeämpiä

Pitkään monet tutkijat olivat sillä kannalla, että vain valtiollinen organisaatio saattoi luoda tällaisen valtapiirin. Sinnikkäimmin näkemystä ajanut saksalainen historioitsija Karl Wittfogel puolusti kantaa argumentoiden, että yksin kastelujärjestelmän luominen vaati huomattavaa hallintoa.

Nykyään ollaan eri mieltä. Kasteluun perustuva viljely oli vuoristossa vain varajärjestelmä, ei elämän ja kuoleman kysymys, kuten Perun rannikon autiomaassa, eikä kanavien rakentaminen sielläkään johtanut byrokratiaan, sanoo Yalen yliopiston antropologian professori Richard Burger kirjassaan Chavín and the Origins of Andean Civilization (Thames and Hudson, London 1995), jossa hän kokoaa yhteen tähänastiset Chavín-tutkimukset ja -tulkinnat.

Floridan yliopiston arkeologian ja paleoliittisen ympäristötutkimuksen professori Michael Moseley näkee omassa The Incas and Their Ancestors -teoksessaan (Thames and Hudson, London 1993) tilanteen aivan samoin. Erityistä hallintoa ei tarvittu, koska muinaisessa Perussa kastelukanavien rakentamisesta ja kunnossapidosta oli totuttu huolehtimaan perhe- ja sukukunnittain. Näin tehtiin vielä inka-aikanakin.

Monumentit palvelivat yhteisöä

Arkeologiakaan ei vahvista valtioteoriaa. Chavínin temppeleistä ja niiden taideteoksista ei löydy lainkaan historiallisia tapahtumia tai henkilöitä. Kuvamaailma esittää olentoja, joita ei tapaa todellisuudessa.

Burgerin ja Moseleyn mukaan tästä on tehtävissä vain yksi päätelmä: toisin kuin muinaisessa Egyptissä tai Meso-Amerikassa Chavínissa julkisia monumentteja ei pystytetty todistamaan yksityisten hallitsijoiden suuruutta tai kuolemattomuutta, vaan ne palvelivat yhteisön henkisiä ja sosiaalisia tarpeita, ennen kaikkea rituaaleja, joita tarvittiin satovuoden kriittisissä käänteissä.

Näyttävät rakennukset ja patsaat lujittivat yhteisön identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta ja julistivat sen asemaa ympäristössään. Ne olivat kuin nykyisten valtioiden avaruusohjelmat, Burger vertaa.






Pistetyyli valtasi talousastiat

Chavínin kulttuuri valloitti ihmisten jokapäiväisen arjen keramiikka-astioissa. Alkuaan vain kulttikeskuksen rituaali-esineissä käytetty koristelu, jonka tyypillisiä elementtejä ovat sinettimäiset pisteet, ympyrät ja ässät, ilmaantui nopeasti kotitalouksien käyttöesineisiin, erilaisiin kulhoihin, lautasiin ja pulloihin.


Kultti nosti menestykseen

Valtiollisen johdatuksen kaaduttua tutkijat ovat kääntäneet katseensa uskontoon, jonka yhdistävän vaikutuksen puolesta puhui perulainen Rafael Larco Hoyle jo 1940-luvun lopulla. Nyt valtaosa tutkijoista pitää uskonnollisen kultin rauhanomaista leviämistä kehityksen katalysaattorina.

Muinaisten ihmisten harjoittamassa animistisessa uskonnossa yliluonnolliset voimat säätelivät kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä, ja ihmisten teoista riippui, miten voimat käyttäytyivät. Kun elettiin oikein, riitti terveyttä ja ruokaa. Kun tehtiin virheitä,


suuret henget rankaisivat sairaudella tai jollakin muulla vitsauksella.

Yliluonnollisia voimia puhuteltiin ja lepyteltiin erityisessä pyhässä paikassa, ns. huacassa. Huacasta huolehdittiin ja sitä ravittiin uhrilahjoin, koska elämä pysyi sitä varmemmin turvallisissa uomissa, mitä paremmin huaca voi. Pieniä yksityisiä huacoja vaalivat perheet ja suvut, mutta suurilla ja tärkeillä oli erityiset palvelijat ja papit - ja juuri tällainen merkittävä huaca oli Chavín.

Arvokkaasta pyhäköstä todistavat tutkijoiden mukaan jo temppelikompleksin koko ja kauneus mutta myös sen monet kellarihuoneet.

Toisin kuin rannikon temppelit Chavín ei ole kumpujalustainen, vaan sen perusta on labyrinttimäisesti täynnä pieniä gallerioita, kuten tutkijat huoneita kutsuvat. Tempeleissä on myös loistava ilmastointi ja erittäin tehokas viemäröinti. Kaikki nämä ratkaisut viittaavat siihen, että Chavínissa tarvittiin runsaasti varastotilaa sekä pyhäkön omille rituaaliesineille että pyhiinvaeltajien uhrilahjoille, kuten kankaille, keramiikalle ja ruokatavaroille.




Kavalkadi Tampereella

Chavín ja 15 muuta Perun merkittävää vanhaa kulttuuria esittäytyy Tampereen taidemuseon suurnäyttelyssä Inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta. Kulttuurien kavaldadi on koottu Perun parhaiden museoiden koko-elmista, ja näyttely on laajin ja monipuolisin milloinkaan Euroopassa nähty Perun sivilisaatioiden esittely.

Ainutlaatuinen näyttely käsittää noin 350 esinettä, joiden joukossa ovat myös tätä artikkelia kuvittavat muinaisten käsityöläisten mestarinäytteet. Vanhim-mat näyttelyesineet on tehty noin 1 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua, nuorim-mat ovat peräisin inkojen mahtikaudelta noin vuodelta 1500.

Lisätietoja puh. (03)314 611, www.tampere.fi/tamu


Ideologia lupasi tasapainoa

Chavínin uskonnollista kulttia ei tunneta tarkoin, mutta tutkijat uskovat saaneensa vahvan vihin siitä, että kultti pohjimmiltaan perustui lupaukseen tasapainosta ja harmoniasta.

Tärkeimpiä näyttöjä on temppeleiden u-kirjainta noudattava muoto. Pohjaratkaisua tutkineet perulainen arkkitehti Carlos Williams ja yhdysvaltalainen arkeologi William Isbell katsovat muodon keskittävän yliluonnolliset voimat yhteisön hyväksi. U:n sakarat kuvaavat vastakkaisia mutta toisiaan täydentäviä voimia, ja pohja on niiden synteesi. Temppelien muoto symboloi uskonnollista ajatusmaailmaa samaan tapaan kuin länsimaissa kirkkojen ristipohja.

  Tellon ajoista on kantanut nimeä Lanzón - Tello antoi nimen patsaan peitsimäisen (esp. lanza, 'peitsi, keihäs') muodon perusteella. Veistos seisoo Vanhan temppelin keskimmäisessä huoneessa ja läpäisee katon ja lattian ollen kuin johdin taivaan ja maanalaisen maailman välissä.

Laamasta loistava kantojuhta

Maanläheisempiäkin tekijöitä kuin ylivertainen uskonto Chavínin nousuun löytyy. Richard Burger ja Michael Moseley nostavat molemmat tärkeimpien joukkoon oivalluksen hyödyntää laamaa kantojuhtana.

Laamoja oli opittu käyttämään lihakarjana jo vuoden 2500 tienoilla ennen ajanlaskun alkua, mutta niiden laiduntaminen kantojuhdiksi alkoi vasta Chavínin kulttuurissa. Laamat jaksavat kantaa kymmenien kilojen kuorman ja taivaltavat lähes kaksikymmentä kilometriä päivässä. Kaiken lisäksi ne seuraavat johtoeläintä, joten karavaaniin tarvitaan vain yksi ajuri paria-kolmeakymmentä eläintä kohti. Tämä merkitsi huimaa harppausta kuljetusmahdollisuuksissa Andien vaativassa maastossa.

Entisestään matkan teko ripeytyi, kun karavaaneille saatiin teitä. Kalifornian yliopiston Colleen Beck on osoittanut, että jo Chavínin aikaan pohjoista rannikkoa halkoi tieverkko. Vaikka tiet olivat vielä pääosin kapeita kuin polut, niiden perustukset olivat yhtä taidokkaat kuin väylien, joista inkat sittemmin tulivat kuuluisiksi.

Kauppaa äärestä toiseen




Kultaan taottiin valtaa

Inkat tunnetaan kultaisesta Cuzcostaan, mutta suuri viehtymys kultaan syntyi jo Chavínissa. Heti kun työstön perus-tekniikat oli keksitty, kulta otettiin käyttöön kulttuuripiirin kaikissa kolkissa. Suosiota selitetään sillä, että kulta sai heti alkuun suuren symboliarvon. Rituaalivälineissä uusi häikäisevä materiaali korosti jumalten voimaa ja keskeisten opin-kappaleiden arvoa, muissa tavarois-sa se oikeutti valtaan ja varallisuuteen.

Kuljetusneuvon löydyttyä kaukokauppa vilkastui nopeasti ja laajeni Amazonian porteille ja nykyisen Ecuadorin rajalle saakka. Kaukaisimpien kohteiden välimatka oli lähes tuhat kilometriä.

Arkeologisen jäämistön perusteella keramiikkaa, kalaa, mausteita, väriaineita, tekstiilejä, jalometalleja ja työkalujen raaka-aineita, kuten obsidiaania, vietiin runsain määrin alueelta toiselle.

Oletettavasti näin laajamittaista ja suunnitelmallista tavaroiden vaihtoa ohjailtiin temppeleistä. Niin lähtevät kuin saapuvat lastit koottiin paikallisiin seremonia- ja kauppakeskuksiin, ja niissä


myös sovittiin tilauksista. Tällaiseen järjestelmään viittaa se,


että eri puolilla Andeja oli Chavínin aikoihin useita menestyviä keskuksia. Esimerkiksi Pacopampa ja Kuntur Wasi elivät tällöin


kukoistustaan.

Siivittikö kultti vaihtokauppaa vain päinvastoin, ei tiedetä varmasti, mutta todennäköisimpänä pidetään, että nimenomaan yhteinen uskomusmaailma takasi rauhan ja mahdollisti ennennäkemättömän vilkkaan tavaroiden vaihdon. Richard Burgerin mukaan voidaan jopa sanoa, että kulttuuripiirissä vallitsi Chavínin rauha, Pax Chavinensis.





Chavinista konkistadoreihin

Perun ensimmäinen korkeakulttuuri Chavín katosi toistaiseksi tuntemattomasta syystä vuoden 200 tienoilla ennen ajanlaskun alkua.

Sen jälkeen Perussa kukoisti ennen inkojen valtaan-nousua lukuisia muita sivilisaatiota.

Tässä joitakin esimerkkejä.

PUKARA noin 300 eaa.-200


Titicacajärven luoteispäädyssä nykyisen Pukaran kaupungin kupeessa sijainneella urbaanilla kes-kuksella oli laajat talousyhteydet länteen ran-nikolle ja pohjoiseen Cuzcon seudulle asti. Kul-ttuuri panosti myös viljelytekniikkaan rakentamalla suuria teko-lampia, ns. cochaseja , vesisäiliöiksi kuivien kausien varalle.

NAZCA noin 0-600


Nazcan ja Ican kaupunkien väliseen autiomaahan syntynyt kulttuuri jatkoi Paracasin ympäristössä Chavínin aikaan kehittyneen talonpoikaisen kulttuurin perintöä. Nazcat muistetaan mm. mystisistä geo-glyfeistä, ns. Nazcan linjoista (ks. Tiede 2000 4/2000, s. 18-27).

MOCHE noin 100-700


Mochejoen rannoilla alkunsa saanut ensimmäinen selvästi poliittinen kulttuuri levittäytyi koko pohjoiselle rannikolle. Kulttuuripiirissä oli useita keskuksia, joilla kuitenkin oli yhteinen, jumallallisin oikeuksin toimiva johto. Mochet tekivät keramiikasta historiallista taidetta maalaamalla astioihin muotokuvia, sere-moniamenoja ja arkielämää.

RECUAY noin 100-600


Mochen andilainen naapurikulttuuri tunnetaan mm. chavínilaistyyppisistä jättiläispäistä, joita käytettiin julkisivukoristeina.

TIWANACU noin 400-1000


Titicacajärven ympäristössä Perun ja Bolivian ylätasangolla kukoistanut kulttuuri levittäytyi Chileen ja Luoteis-Argentiinaan asti. Laajaa valtiomuo-dostelmaa hallittiin Tiwanacun kaupungista, joka oli paitsi poliittinen myös ideologinen keskus. Chavínin tavoin kulttuurissa palvottiin sekä feminiinisiä että maksuliinisia jumalia, joista kenties tärkein oli luojajumala Tunupa. Tiwanakulaisia sanotaan yhtä taitaviksi arkkitehdeiksi ja kivenkäsittelijöiksi kuin Meksikon mayoja.

WARI noin 600-900


Perun ensimmäinen todella militaristinen ja eks-pansiivinen imperiumi alisti valtaansa melkein koko maan trooppisia seutuja lukuunottamatta. Warin menestyksen peruspilareina pidetään kukoistavaa kauppaa, tehokasta viljelyä ja valloitettujen alueiden nopeaa kulttuurista sulauttamista.

SICAN noin 900-1350


Lambayequejoen rannoilla syntynyt sivilisaatio kattoi lopulta pohjoisen rannikon ja vuoriston. Kuningas-kuntaan kuului lukuisia kaupunkikeskuksia, joista maineikkain oli Batan Grande. Aikansa Uuden maailman Vatikaaniksi sanotussa seremonia-kaupungissa kohosi yli kymmenen pyramidia.

CHIMÚ 900-1470


Mochen kulttuurin raunioille noussut valtio jatkoi edeltäjänsä perinteitä. Pääkaupunki Chan Chan oli aikoinaan valtava metropoli, jota vieläkin luonneh-ditaan maailman suurimmaksi savitiili-kaupungiksi.

CHANCAY noin 1000-1450


Samannimisen joen ympäristössä keskirannikolla vaikuttanut kulttuuri uudisti etenkin rakennus-tekniikkaa ottamalla käyttöön ns. tapaimuurauksen, jossa savitiilit valettiin puiseen muottiin.

TAWANTINSUYU noin 1430-1532


Inkojen valtapiiri alkoi muotoutua 1200-luvulla, kun voimakas vuoristoheimo perusti kuningaskuntansa Cuzcoon. Suurvaltiaiksi inkat nosti vuosina 1438-1471 hallinnut Pachacuti, Maailman muuttaja. Laajimmillaan imperiumi, Tawantinsuyu, ulottui Etelä-Kolumbiasta Chileen ja Argentiinaan saakka. Vuonna 1532 espanjalainen Francisco Pizarro joukkoineen vangitsi ja surmasi viimeisen inkahallitsijan Atahualpan.


Kudonta ja kulta innovaatioina

Jos kultti ja taloudellinen toimeliaisuus levisivät nopeasti, niin levisivät myös tekniset keksinnöt. Kaivaukset ovat osoittaneet, että metallintyöstö ja tekstiilien valmistus lähtivät uusille urille koko kulttuurin alueella.

Andilaisten tekstiilien asiantuntija yhdysvaltalainen William Conklin sanoo, että kankaiden valmistuksessa tapahtui suorastaan vallankumous. Chavínin kulttuurissa kudonnaisista tuli taidemuoto, jonka loisteliaita saavutuksia voidaan ihailla myöhemmissäkin kulttuureissa.

Punontatekniikasta siirryttiin erilaisiin kudontamenetelmiin, jotka mahdollistivat kookkaat tekstiilityöt, kuten gobeliinit, ja uusia värjäystapoja otettiin käyttöön. Tältä ajalta ovat peräisin muun muassa batikkivärjäys ja tekstiilimaalaus. Mullistus oli sekin, että puuvilla sai rinnalleen täysin uuden kuidun: kamelieläinten villan.

Metallien käytössä hypättiin kultakauteen. Tätä ennen kultaa oli hyödynnetty vain nimeksi - löydöissä on vain muutama taottu levy - eikä kupari ollut yhtään yleisempi. Nyt opittiin sulattaminen, seostaminen, juottaminen ja pakottaminen, ns. repoussétekniikka. Innovaatioiden ansiosta metallisepät alkoivat valmistaa kullasta ja hopeasta elegantteja kultti- ja taide-esineitä, kruunuja, koruja ja astioita.

Hierarkia ainakin idulla

Millaiset yhteisöt kykenivät luomaan näin paljon uutta? Richard Burgerin mukaan laaja yksituumaisuus vallitsee siitä, että Chavínin kulttuuri oli jo melko urbaania. Tunkioiden vaihtelevat ruoantähteet, eri asuinalueille kertyneet erilaisten raaka-aineiden työstöjätteet ja hautaesineet kertovat työnjaosta ja luokkaistumisesta.

Kukoistuskauden alkaessa Chavínin yhteisö oli selvästi eriytynyt maaseudun viljelijöihin ja laamankasvattajiin ja keskustan asukkaisiin. Jälkimmäisissä puolestaan oli eri alojen käsityöläisiä, temppelin henkilökuntaa ja ihmisiä, jotka tarjosivat palveluja pyhiinvaeltajille ja kauppakaravaaneille.

Varsinainen yläluokka näyttää vielä olleen hyvin pieni. Koko kulttuuripiirin alueelta tunnetaan vain tusinan verran hautoja, joihin pannut korut, tekstiilit ja astiat viestivät vainajien kuuluneen vallasväkeen tai ainakin onnistuneen keräämään omaisuutta. Todennäköisesti nämä ihmiset johtivat yhteisöään ja vastasivat sen tavarantuotannosta ja vaihtokaupasta.

Vaikka näytöt ovat niukat, tutkijat uskovat, että Chavínin sivilisaatiossa luotiin pohja myöhemmistä kulttuureista tutulle yhteiskuntahierarkialle, jossa hallitseva luokka legitimoi valtansa yhteyksillään salattuun tietoon ja jumalallisiin voimiin. Oletusta tukee se, että useimmat Chavínin kalleudet on koristeltu kulttihahmoilla.

Epäilty vieraaksi mutta on omaa

Perulaiset ovat ylpeitä Chavínistaan; Julio Tellon ajoista siitä on haettu voimaa ja yhteishenkeä monikulttuuriseen maahan. Richard Burgerin mukaan perulaisilta on kuitenkin useaan otteeseen yritetty viedä kunniaa Chavínin kotoperäisyydestä.

3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, vuosisatoja ennen kuin mayat alkoivat luoda omaa kulttuuriaan. Myös Kiinaa ja Polynesiaa on kaavailtu lähtöalueeksi, mutta arkeologinen jäämistö ei vahvista tätäkään kytköstä.

Toisenlaista tuontijuurta edustaa arvelu, jonka mukaan Chavín olisi saanut vetoapua Meso-Amerikan erityisen satoisista maissilajikkeista. Ne olisivat mahdollistaneet ruokavarojen kartuttamisen ja väestön lisääntymisen. Vihreältä vallankumoukselta vie pohjan se, ettei maissi koskaan lyönyt tärkeydessä paikallisia viljelykasveja.

Richard Burgerin ja muiden nykytutkijoiden mielestä jäljellä on vain yksi vaihtoehto:

Chavín kehittyi paikallaan - eikä suinkaan tyhjästä vaan yhdistellen ympärillä jo käynnistyneen kehityksen ideoita. Näitä jalostaen ja omia innovaatioita tehden muotoutui lopulta elämäntapa, jonka varaan Perun myöhempien kulttuurien oli hyvä pystyttää yhteiskuntansa.





Yhteisö jakautui luokkiin

Urbanisoitumisen edetessä alun perin hyvin tasa-arvoinen yhteisö jakautui vallasväkeen ja rahvaaseen. Eriarvoi-suudesta kertovat selvimmin hauta-esineet. Vain eliitin jäsenet ovat saaneet mukaansa tuonpuoleiseen koruja ja muuta arvotavaraa.

Artikkelin asiantuntija: Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Martti Pärssinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla