Pohjoisen asukkaat kärsivät talvisin D-vitamiinin puutteesta. Siitä todennäköisesti johtuu myös influenssan talvinen voima.



Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Influenssakauden alkamista on odotettu tänä vuonna eri tavalla kuin yleensä, koska virusvalikoimassa on arvaamaton tulokas, H1N1-sikainfluenssa. Se on levittäytynyt vääjäämättömästi ympäri maailmaa, mutta kesällä ja syksyllä tautitapaukset ovat olleet enimmäkseen lieviä.

Todellisen karvansa virus näyttää vasta talven aikana, sillä sellainen on influenssan luonne. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen influenssat ovat jyllänneet pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen molemmin puolin, silloin kun auringon valo ja lämpö ovat vähissä. Päiväntasaajaa lähestyttäessä kausivaihtelu loivenee. Päiväntasaajalla sairastaminen lisääntyy sadekausina.

Mikä kausivaihtelun aiheuttaa?

Jo vuosikymmeniä sitten päädyttiin siihen, että vastauksen täytyy liittyä auringon paisteeseen. Nyt on alkanut näyttää siltä, että tarkempi syy on D-vitamiinin määrän vaihtelu elimistössä.

Iho valmistaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta, ja talvisin sen tuotanto laskee - sitä jyrkemmin, mitä kauempana päiväntasaajalta ollaan. Pohjolassa aurinko laukaisee D-vitamiinin tuotannon vain kesäaikaan keskipäivän tienoilla. Silloin se paistaa niin korkealta, että uv-säteily läpäisee otsonikerroksen.


Ensin riisitautia vastaan

D-vitamiinin pisimpään tunnettu ja parhaiten todennettu vaikutus on, että se edistää kalsiumin imeytymistä. Vakava D-vitamiinin puutos aiheuttaa luiden pehmenemistä ja lihasvoiman häviämistä. Lapsilla tämä kehityshäiriö tunnetaan riisitaudin nimellä. Riisitaudin torjumiseksi pikkulapsille on 1950-luvulta saakka suositeltu D-vitamiinitippoja. Sitä ennen valveutuneiden perheiden lapset joutuivat nieleskelemään kalanmaksaöljyä.

Nyttemmin on huomattu, että D-vitamiinin saannilla on selvä yhteys myös aikuisten osteoporoosiin eli luukatoon. Se vaikuttaa myös vanhusten lihasvoimaan ja sitä kautta kaatuiluun, josta aiheutuu murtumia etenkin jos luut ovat haurastuneet.

Viime vuosina D-vitamiinista on löytynyt valtava määrä uusia ominaisuuksia. Se näyttää torjuvan monia nykyisin yleisiä sairauksia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan D-vitamiinin puute lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tutkijat mittasivat 13 000 ihmiseltä veren D-vitamiinipitoisuudet vuosina 1988-1994 ja seurasivat osallistujien kuolintapauksia vuoteen 2000 asti. Ihmisillä, joiden veressä oli vitamiinia vähiten, oli selvästi muita suurempi riski kuolla tutkimuksen kuluessa.


Muuntuu hyväksi hormoniksi
Miten D voi olla tällainen supervitamiini? Ihon muodostama ja ravinnosta saatava vitamiinin muoto ei vielä vaikuta elimistössä juuri mitenkään. Elimistö muuttaa sen ensin kalsidioliksi ja sitten kalsitrioliksi, hormoniksi, jolle on löydetty reseptoreita joka puolelta kehoa. Niitä on sekä solun että tuman pinnalla kaikenlaisissa kudoksissa, esimerkiksi suolessa, luussa, munuaisissa, sydämessä, mahalaukussa, haimassa, aivoissa, ihossa, sukurauhasissa ja valkosoluissa.

D-vitamiini säätelee solujen jakautumista ja erilaistumista. Tällä tavalla se ehkäisee syöpiä, esimerkiksi eturauhassyöpää, paksusuolisyöpää ja leukemiaa. Tutkimuksissa on havaittu, että runsas kalsidiolipitoisuus veren seerumissa on yhteydessä vähentyvään syöpäriskiin.

D-vitamiinia on alettu tutkia myös syö­pien hoitokeinona, mahdollisena solunsalpaajana. Kokeissa se on vähentänyt solunjakautumista syöpäkudoksissa, estänyt kasvainten verisuonten kasvua ja hillinnyt etäpesäkkeiden muodostumista.


Yhteys sokeri- ja sydänongelmiin

D-vitamiini vaikuttaa myös rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan, ja tutkimuksissa on havaittu yhteys nuoruustyypin diabeteksen ja lasten saaman D-vitamiinilisän välillä. Oulun ja Lapin läänissä vuonna 1966 syntyneiden lasten joukossa vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen osoittautui kahdeksankertaiseksi niillä, jotka eivät olleet saaneet lapsuudessaan D-vitamiinilisää.

Nuoruustyypin diabetes on yleistynyt Suomessa 50:n viime vuoden aikana. Lisäys voisi johtua osaksi siitä, että pikkulapsille suositeltua D-vitamiiniannosta on pienennetty kymmenesosaan 1960-luvun alkuvuosista. Lyhyt kesäkin saattaa selittää, miksi nuoruustyypin diabetes on Pohjolassa yleisempi kuin muualla.

Samantapainen yhteys on tullut esiin veren seerumin kalsidiolipitoisuuden ja sydän- ja verisuonitautien välillä. Yhdysvaltalaisessa 18 225 miehen aineistossa kymmenen vuoden seurannan aikana pieni kalsidiolipitoisuus kasvatti sydäninfarktin riskin 2,4-kertaiseksi niihin verrattuna, joilla kalsidiolia oli paljon. Turkulaisessa kymmenen vuoden seurantatutkimuksessa todettiin, että D-vitamiinin va¬jaus oli yhteydessä aivohalvausten ilmaantuvuuteen. Tosin tilastollinen yhteys ei vielä osoita, että vitamiinin puute on taudin suora syy.


Vahvistaa vastustuskykyä

Kaiken tämän lisäksi D-vitamiini vahvistaa ihmisen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. D-vitamiinia tarvitaan, jotta elimistö tuottaisi mikrobeja tuhoavia peptidejä. Nämä peptidit tappavat elimistöön tunkeutuneita taudinaiheuttajia, sieniä, bakteereita ja viruksia. Niitä syntyy valkosoluissa ja hengitysteiden pinnalla, ja ne muodostavat limakalvoille suojamuurin esimerkiksi influenssaviruksia vastaan.

Toisaalta D-vitamiini hillitsee tulehdusreak¬tiota, jolla elimistö puolustautuu hyökkääviä mikrobeja vastaan. Se vähentää tulehdusta tuottavien sytokiinien tuotantoa. Vuonna 1918 alkanut tuhoisa espanjantautiepidemia tappoi joukoittain nuoria hyväkuntoisia aikuisia, koska virus sai heissä aikaan sytokiinimyrskyn, yli äyräiden menneen puolustusreaktion, jota elimistö ei voinut kestää.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että D-vitamiinilisän antaminen vähentää hengitystietulehduksia, jotka ovat paljon yleisempiä talvella kuin kesällä. Asiantuntijoiden vakuuttavimpana pitämässä, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa pienehkö, 20 mikrogramman päivittäinen vitamiinilisä tasoitti vuodenaikaisen vaihtelun tautien esiintymisessä mustilla naisilla. 50 mikrogramman päiväannos lopetti sairastumiset kokonaan.

Suomessa yhteyttä on tutkittu varusmiehillä, joiden D-vitamiinitasot mitattiin verestä heinäkuussa, keskellä parasta vitamiinintuotantokautta. Niillä, joiden D-vitamiinitaso oli kesälläkin alhainen, oli talven aikana kaksi kertaa muita enemmän sairauspäiviä hengitystietulehdusten vuoksi.

Tämä voi siis selittää, miksi influenssa viettää hiljaiseloa kesäaikaan ja epidemiat puhkeavat säännöllisesti talvisin. On jopa esitetty, että virukset leviävät oireettomien kantajien mukana kautta vuoden ja epidemiat puhkeavat äkillisesti ja useissa paikoissa yhtä aikaa silloin, kun D-vitamiinitasot ovat pudonneet tarpeeksi alas.


Kalasta saa reilun annoksen

Kaiken tämän vuoksi asiantuntijat ovat alkaneet suositella, että ihmiset antaisivat auringon paistaa iholleen kesäisin keskellä päivää. Ihosyöpää ei silti kannata hankkia. Päivittäinen viidentoista minuutin paiste selän kokoiselle ihoalueelle kello 10:n ja 15:n välillä riittää. Siinä ajassa nahka ei ehdi palaa. Pitkästä paahtamisesta ei saa lisähyötyä, eikä ihoa saa missään tapauksessa polttaa. 

Mutta vaikka kuinka ammentaisimme kesäisin aurinkoa, D-vitamiinin pitoisuus elimistössä romahtaa Suomen pitkän talven aikana.

D-vitamiinia voi saada myös ravinnosta, mutta luonnostaan sitä on runsaasti vain kalassa. Pohjois-Euroopan talviset influenssa¬epidemiat ovatkin olleet vähäisimpiä Norjassa, missä kalaa syödään paljon.

Suomessa on lisätty vuodesta 2003 D-vitamiinia maitoon 0,5 mikrogrammaa litraan ja margariiniin 10 mikrogrammaa sataan grammaan. Jos juo kolme lasillista maitoa päivässä ja syö kalaa kaksi kertaa viikossa, saa asiantuntijoiden arvion mukaan täyteen nykyisen saantisuosituksen. Se on 3-60-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa päivässä, sitä nuoremmille ja vanhemmille 10 mikrogrammaa päivässä.


Puutetta nuorilla ja vanhoilla

Puolet suomalaisista saa D-vitamiinia alle tuon suosituksen ja toinen puoli yli. Yleisesti D-vitamiinin puutosta esiintyy teinitytöillä ja nuorilla naisilla. Tässä ryhmässä moni syö kaiken kaikkiaan liian vähän, ei juo maitoa eikä pidä kalastakaan.

Puutosta syntyy muita helpommin vanhuksille, sillä vanhemmiten D-vitamiinin tuotanto iholla vähenee. Erityisesti laitoksissa hoidetut, kautta vuoden sisällä pysyvät vanhukset ovat riskiryhmää. He kuitenkin syövät usein D-vitamiinilisää.

Tummaihoiset maahanmuuttajat joutuvat myös helposti D-vitamiinin puutteeseen pohjoisessa, sillä musta iho tarvitsee D-vitamiinisynteesiin paljon enemmän aurinkoa kuin vaalea. Hunnutetut naiset kärsivät usein vakavasta puutoksesta jopa ikuisen auringon maissa, elleivät he välillä riisu huntuaan ja anna päivän paistaa iholle.


Mistä D:tä saa?

Talvella kalasta, maidosta, kananmunasta, margariinista ja vitamiinipurkista.
Kesällä auringosta.


Mitä D estää?

Nykyisen tietämyksen mukaan ainakin
riisitautia
luukatoa
sydän- ja verisuonitauteja
syöpiä
ms-tautia
nuoruuden diabetesta
infektioita.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.