Pohjoisen asukkaat kärsivät talvisin D-vitamiinin puutteesta. Siitä todennäköisesti johtuu myös influenssan talvinen voima.



Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Influenssakauden alkamista on odotettu tänä vuonna eri tavalla kuin yleensä, koska virusvalikoimassa on arvaamaton tulokas, H1N1-sikainfluenssa. Se on levittäytynyt vääjäämättömästi ympäri maailmaa, mutta kesällä ja syksyllä tautitapaukset ovat olleet enimmäkseen lieviä.

Todellisen karvansa virus näyttää vasta talven aikana, sillä sellainen on influenssan luonne. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen influenssat ovat jyllänneet pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen molemmin puolin, silloin kun auringon valo ja lämpö ovat vähissä. Päiväntasaajaa lähestyttäessä kausivaihtelu loivenee. Päiväntasaajalla sairastaminen lisääntyy sadekausina.

Mikä kausivaihtelun aiheuttaa?

Jo vuosikymmeniä sitten päädyttiin siihen, että vastauksen täytyy liittyä auringon paisteeseen. Nyt on alkanut näyttää siltä, että tarkempi syy on D-vitamiinin määrän vaihtelu elimistössä.

Iho valmistaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta, ja talvisin sen tuotanto laskee - sitä jyrkemmin, mitä kauempana päiväntasaajalta ollaan. Pohjolassa aurinko laukaisee D-vitamiinin tuotannon vain kesäaikaan keskipäivän tienoilla. Silloin se paistaa niin korkealta, että uv-säteily läpäisee otsonikerroksen.


Ensin riisitautia vastaan

D-vitamiinin pisimpään tunnettu ja parhaiten todennettu vaikutus on, että se edistää kalsiumin imeytymistä. Vakava D-vitamiinin puutos aiheuttaa luiden pehmenemistä ja lihasvoiman häviämistä. Lapsilla tämä kehityshäiriö tunnetaan riisitaudin nimellä. Riisitaudin torjumiseksi pikkulapsille on 1950-luvulta saakka suositeltu D-vitamiinitippoja. Sitä ennen valveutuneiden perheiden lapset joutuivat nieleskelemään kalanmaksaöljyä.

Nyttemmin on huomattu, että D-vitamiinin saannilla on selvä yhteys myös aikuisten osteoporoosiin eli luukatoon. Se vaikuttaa myös vanhusten lihasvoimaan ja sitä kautta kaatuiluun, josta aiheutuu murtumia etenkin jos luut ovat haurastuneet.

Viime vuosina D-vitamiinista on löytynyt valtava määrä uusia ominaisuuksia. Se näyttää torjuvan monia nykyisin yleisiä sairauksia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan D-vitamiinin puute lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tutkijat mittasivat 13 000 ihmiseltä veren D-vitamiinipitoisuudet vuosina 1988-1994 ja seurasivat osallistujien kuolintapauksia vuoteen 2000 asti. Ihmisillä, joiden veressä oli vitamiinia vähiten, oli selvästi muita suurempi riski kuolla tutkimuksen kuluessa.


Muuntuu hyväksi hormoniksi
Miten D voi olla tällainen supervitamiini? Ihon muodostama ja ravinnosta saatava vitamiinin muoto ei vielä vaikuta elimistössä juuri mitenkään. Elimistö muuttaa sen ensin kalsidioliksi ja sitten kalsitrioliksi, hormoniksi, jolle on löydetty reseptoreita joka puolelta kehoa. Niitä on sekä solun että tuman pinnalla kaikenlaisissa kudoksissa, esimerkiksi suolessa, luussa, munuaisissa, sydämessä, mahalaukussa, haimassa, aivoissa, ihossa, sukurauhasissa ja valkosoluissa.

D-vitamiini säätelee solujen jakautumista ja erilaistumista. Tällä tavalla se ehkäisee syöpiä, esimerkiksi eturauhassyöpää, paksusuolisyöpää ja leukemiaa. Tutkimuksissa on havaittu, että runsas kalsidiolipitoisuus veren seerumissa on yhteydessä vähentyvään syöpäriskiin.

D-vitamiinia on alettu tutkia myös syö­pien hoitokeinona, mahdollisena solunsalpaajana. Kokeissa se on vähentänyt solunjakautumista syöpäkudoksissa, estänyt kasvainten verisuonten kasvua ja hillinnyt etäpesäkkeiden muodostumista.


Yhteys sokeri- ja sydänongelmiin

D-vitamiini vaikuttaa myös rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan, ja tutkimuksissa on havaittu yhteys nuoruustyypin diabeteksen ja lasten saaman D-vitamiinilisän välillä. Oulun ja Lapin läänissä vuonna 1966 syntyneiden lasten joukossa vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen osoittautui kahdeksankertaiseksi niillä, jotka eivät olleet saaneet lapsuudessaan D-vitamiinilisää.

Nuoruustyypin diabetes on yleistynyt Suomessa 50:n viime vuoden aikana. Lisäys voisi johtua osaksi siitä, että pikkulapsille suositeltua D-vitamiiniannosta on pienennetty kymmenesosaan 1960-luvun alkuvuosista. Lyhyt kesäkin saattaa selittää, miksi nuoruustyypin diabetes on Pohjolassa yleisempi kuin muualla.

Samantapainen yhteys on tullut esiin veren seerumin kalsidiolipitoisuuden ja sydän- ja verisuonitautien välillä. Yhdysvaltalaisessa 18 225 miehen aineistossa kymmenen vuoden seurannan aikana pieni kalsidiolipitoisuus kasvatti sydäninfarktin riskin 2,4-kertaiseksi niihin verrattuna, joilla kalsidiolia oli paljon. Turkulaisessa kymmenen vuoden seurantatutkimuksessa todettiin, että D-vitamiinin va¬jaus oli yhteydessä aivohalvausten ilmaantuvuuteen. Tosin tilastollinen yhteys ei vielä osoita, että vitamiinin puute on taudin suora syy.


Vahvistaa vastustuskykyä

Kaiken tämän lisäksi D-vitamiini vahvistaa ihmisen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. D-vitamiinia tarvitaan, jotta elimistö tuottaisi mikrobeja tuhoavia peptidejä. Nämä peptidit tappavat elimistöön tunkeutuneita taudinaiheuttajia, sieniä, bakteereita ja viruksia. Niitä syntyy valkosoluissa ja hengitysteiden pinnalla, ja ne muodostavat limakalvoille suojamuurin esimerkiksi influenssaviruksia vastaan.

Toisaalta D-vitamiini hillitsee tulehdusreak¬tiota, jolla elimistö puolustautuu hyökkääviä mikrobeja vastaan. Se vähentää tulehdusta tuottavien sytokiinien tuotantoa. Vuonna 1918 alkanut tuhoisa espanjantautiepidemia tappoi joukoittain nuoria hyväkuntoisia aikuisia, koska virus sai heissä aikaan sytokiinimyrskyn, yli äyräiden menneen puolustusreaktion, jota elimistö ei voinut kestää.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että D-vitamiinilisän antaminen vähentää hengitystietulehduksia, jotka ovat paljon yleisempiä talvella kuin kesällä. Asiantuntijoiden vakuuttavimpana pitämässä, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa pienehkö, 20 mikrogramman päivittäinen vitamiinilisä tasoitti vuodenaikaisen vaihtelun tautien esiintymisessä mustilla naisilla. 50 mikrogramman päiväannos lopetti sairastumiset kokonaan.

Suomessa yhteyttä on tutkittu varusmiehillä, joiden D-vitamiinitasot mitattiin verestä heinäkuussa, keskellä parasta vitamiinintuotantokautta. Niillä, joiden D-vitamiinitaso oli kesälläkin alhainen, oli talven aikana kaksi kertaa muita enemmän sairauspäiviä hengitystietulehdusten vuoksi.

Tämä voi siis selittää, miksi influenssa viettää hiljaiseloa kesäaikaan ja epidemiat puhkeavat säännöllisesti talvisin. On jopa esitetty, että virukset leviävät oireettomien kantajien mukana kautta vuoden ja epidemiat puhkeavat äkillisesti ja useissa paikoissa yhtä aikaa silloin, kun D-vitamiinitasot ovat pudonneet tarpeeksi alas.


Kalasta saa reilun annoksen

Kaiken tämän vuoksi asiantuntijat ovat alkaneet suositella, että ihmiset antaisivat auringon paistaa iholleen kesäisin keskellä päivää. Ihosyöpää ei silti kannata hankkia. Päivittäinen viidentoista minuutin paiste selän kokoiselle ihoalueelle kello 10:n ja 15:n välillä riittää. Siinä ajassa nahka ei ehdi palaa. Pitkästä paahtamisesta ei saa lisähyötyä, eikä ihoa saa missään tapauksessa polttaa. 

Mutta vaikka kuinka ammentaisimme kesäisin aurinkoa, D-vitamiinin pitoisuus elimistössä romahtaa Suomen pitkän talven aikana.

D-vitamiinia voi saada myös ravinnosta, mutta luonnostaan sitä on runsaasti vain kalassa. Pohjois-Euroopan talviset influenssa¬epidemiat ovatkin olleet vähäisimpiä Norjassa, missä kalaa syödään paljon.

Suomessa on lisätty vuodesta 2003 D-vitamiinia maitoon 0,5 mikrogrammaa litraan ja margariiniin 10 mikrogrammaa sataan grammaan. Jos juo kolme lasillista maitoa päivässä ja syö kalaa kaksi kertaa viikossa, saa asiantuntijoiden arvion mukaan täyteen nykyisen saantisuosituksen. Se on 3-60-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa päivässä, sitä nuoremmille ja vanhemmille 10 mikrogrammaa päivässä.


Puutetta nuorilla ja vanhoilla

Puolet suomalaisista saa D-vitamiinia alle tuon suosituksen ja toinen puoli yli. Yleisesti D-vitamiinin puutosta esiintyy teinitytöillä ja nuorilla naisilla. Tässä ryhmässä moni syö kaiken kaikkiaan liian vähän, ei juo maitoa eikä pidä kalastakaan.

Puutosta syntyy muita helpommin vanhuksille, sillä vanhemmiten D-vitamiinin tuotanto iholla vähenee. Erityisesti laitoksissa hoidetut, kautta vuoden sisällä pysyvät vanhukset ovat riskiryhmää. He kuitenkin syövät usein D-vitamiinilisää.

Tummaihoiset maahanmuuttajat joutuvat myös helposti D-vitamiinin puutteeseen pohjoisessa, sillä musta iho tarvitsee D-vitamiinisynteesiin paljon enemmän aurinkoa kuin vaalea. Hunnutetut naiset kärsivät usein vakavasta puutoksesta jopa ikuisen auringon maissa, elleivät he välillä riisu huntuaan ja anna päivän paistaa iholle.


Mistä D:tä saa?

Talvella kalasta, maidosta, kananmunasta, margariinista ja vitamiinipurkista.
Kesällä auringosta.


Mitä D estää?

Nykyisen tietämyksen mukaan ainakin
riisitautia
luukatoa
sydän- ja verisuonitauteja
syöpiä
ms-tautia
nuoruuden diabetesta
infektioita.

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.