2030-luvulla suurin osa lapsista tehdään perinteiseen tapaan, mutta yhä useampi pari haluaa kesyttää sattuman ja varmistaa uudelle elämälle hyvät lähtökohdat. Lisääntymisklinikat tarjoavat ihmeitä, jotka sekä pelottavat että antavat toivoa.




Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009


Isla ja Aaro:

Vauva vapaaksi pahoista taudeista


Isla ja Aaro ovat parikuisen tyttövauvan hyperonnelliset vanhemmat. Pikku prinsessa ei ole täysin luomu, sillä Aaro tahtoi katkaista sukuansa piinaavan kierteen: suurella osalla hänen sukulaisistaan on rinta- ja munasarjasyövälle altistava BRCA-geeni.

Isla ja Aaro halusivat vapauttaa tulevan lapsensa riesasta ja varasivat ajan perhesuunnitteluneuvolaan heti, kun ajatus raskaudesta heräsi. Sieltä he saivat lähetteen lisääntymisklinikkaan koeputkihedelmöitykseen ja edelleen alkionvalintaan.

Jos pari päätyy alkionvalintaan tällaisella lääketieteellisellä perusteella, julkinen terveydenhuolto antaa samalla mahdollisuuden varmistaa, ettei lapsi saa suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia sairauksia. Ne ovat harvinaisia mutta vakavia tauteja, jotka puhkeavat yleensä vain, jos lapsi saa kummaltakin vanhemmaltaan saman virheellisen geenimuodon.

Lapsensa sukupuolen Isla ja Aaro halusivat määräytyvän satunnaisesti sen mukaan, mikä alkioista saisi parhaat pisteet.


Paras alkio voittaa

Islan munasarjoista napsaistiin pieni palanen, josta irrotettiin kymmeniä munasolun esiasteita. Kun ne oli kypsytetty laboratoriomaljassa, Aaron siittiöt päästettiin uimaan niiden luo. Syntyneet parikymmentä alkiota kasvatettiin kahdeksansoluisiksi, minkä jälkeen kustakin otettiin yksi solu dna-tutkimuksiin.

Alkioista hylättiin kaikki ne, joissa oli BRCA-geenin syövälle altistava muoto. Yksikään alkioista ei ollut saanut kahta samaa suomalaisen tautiperinnön geenimuotoa, mutta osalla oli geeni, joka olisi tehnyt lapsesta jonkin tällaisen sairauden oireettoman kantajan. Tämä vähensi alkion pisteitä. Miinusta tuli myös geeneistä, joiden tiedetään lisäävän riskiä sairastua monitekijäisiin kansantauteihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, alkoholismiin tai diabetekseen.

Parhaan pistemäärän saanut alkio siirrettiin Islan kohtuun. Vaikka ensimmäinen yritys olisi epäonnistunut, geeniyhdistelmää ei olisi menetetty: alkiosta aiemmin irrotetun solun tytärsolusta olisi voitu ottaa tuma ja siirtää se uuden munasolun tuman tilalle. 

Kaikkiaan viisi alkiota sai niin hyvät pisteet, että ne päätettiin pakastaa myöhempää käyttöä varten. Näin koko prosessia ei tarvitse toistaa, jos Isla ja Aaro päättävät hankkia sisaruksia pikku prinsessalleen.


Osa ehkäisevää terveydenhoitoa

Islan ja Aaron hyödyntämä tekniikka oli olemassa jo 2000-luvun alussa, mutta tuolloin alkionvalintaa pidettiin epäeettisenä. Nyt menetelmä on rutiinia ja olennainen osa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa. Monet perinnölliset sairaudet ovatkin jo käyneet harvinaisiksi.

Jos tulevat vanhemmat olisivat halunneet valita alkioita muista syistä kuin hyväksyttyjen sairausgeenien perusteella, heidän olisi pitänyt itse kustantaa kalliit hoidot. Isla ja Aaro eivät kuitenkaan halunneet suunnitella vauvaansa liian tarkasti, ainoastaan sulkea pois kaikkein ilmeisimmät riskit.


Maria:

Tyttärelle äidin hyvä perimä


Maria on kahdeksannella kuulla raskaana. Hän tuntee olevansa elämänsä vedossa, vaikka ikää on jo viisikymmentäviisi. Maria on mielestään aivan tavallinen keski-ikäinen ensisynnyttäjä, sillä lähes kaikki hänen sukunsa naiset ovat eläneet liki satavuotiaiksi.

Nuorempana Maria ei pitänyt itseään pätkääkään äitityyppinä ja halusi satsata täysillä kilpatanssijan uraansa. Kansainväliseltä huipulta väistyttyään hän ryhtyi valmentamaan pieniä tanssijanalkuja ja tunnisti itsessään aivan uuden puolen. Hän rakasti lapsia ja halusi myös oman silmäterän! Kun pitkä urheilu-ura oli ohi, oli aika omistautua äitiyteen.

Marian perimä oli kartoitettu 50-vuotistarkastuksessa, ja hän tiesi olevansa huipputerve ja omaavansa tanssiurheiluun täydelliset geenit. Samaa hän toivoi lapselleen. Siksi hän selaili huolellisesti spermapankkien katalogeja.

Maria löysikin muutaman luovuttajan, joiden geenit läpäisivät hänen vaatimuksensa. Marian epävarmuus kuitenkin kasvoi valinnan hetken lähestyessä. Häntä ahdisti suunnattomasti, että hänen lapsensa olisi puoliksi jonkun tuntemattoman miehen "lihaa ja verta". Hän yritti tukahduttaa tunteen mutta joutui lopulta tunnustamaan itselleen, ettei halunnut ketään lapsensa isäksi. Ainoa vaihtoehto oli kloonaus.

Ajatus tuntui oikealta heti, kun se pälkähti hänen päähänsä. Maria tunsi eläneensä värikkään ja onnellisen elämän, joten tuntui luonnolliselta tarjota lapselle edellytykset vastaavaan. Hän koki saaneensa täyspotin geneettisessä arvonnassa ja halusi nyt testamentata tuon rikkauden tyttärelleen.


Kloonaus jo vaaratonta

Maria lähti ulkomaille lapsentekoon. Suomessa ei ainakaan vielä saa kloonata ihmistä, mutta monissa muissa maissa se on jo joidenkin klinikoiden valikoimissa. Osa ihmisistä paheksuu kloonausta edelleen, mutta ensimmäinen julkisuuteen tullut kloonivauva - nyt kahdeksanvuotias Claudia - onnistui hurmaamaan median ja sulattamaan monta sydäntä.

Kloonauksen vastustajien pelottelut mahdollisista riskeistä eivät huolestuttaneet Mariaa. Menetelmän alkuvaikeudet on voitettu jo ajat sitten, ja kaikki eläimillä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, ettei nykyisellä tekniikalla syntyneillä klooneilla tule olemaan alkuperästään johtuvia ongelmia.

Geenien kannalta myöskään Marian ikä ei ole ongelma, sillä kromosomien ikääntymismuutokset purkautuvat kloonauksessa. Munasolujen ikään sen sijaan liittyy pieni riski. Siksi Marian ihosolusta otettu tuma päätettiin siirtää luovutettuun nuorempaan munasoluun, josta tuma oli poistettu. Muutaman yrityksen jälkeen syntyi elinvoimainen alkio, joka siirrettiin Marian kohtuun kasvamaan.

Kun Maria palasi muutaman viikon "lomaltaan" Suomeen, hän oli tukevasti raskaana. Hän odotti lasta, joka olisi samalla hänen identtinen kaksosensa. Äidin ja tyttären yhdennäköisyydessä ei kuitenkaan ole mitään kummallista, joten Marian salaisuus ei paljastu, ellei hän itse niin halua.


Tarjolla myös uusia ominaisuuksia

Klinikka, jossa Marian lapsi sai alkunsa, sijaitsee yhdessä maailman vapaamielisimmistä valtioista ja tarjoaa ensimmäisten joukossa mahdollisuutta myös perimän laajentamiseen. Kohutussa menetelmässä alkiolle siirretään keinotekoinen kromosomi, johon voidaan lisätä esimerkiksi hi-viruksen torjuvia geenejä. Ekstraominaisuuksien määrä on rajaton. Lisäkkeillä voidaan myös estää joidenkin elimistön omien, epäsuotuisten geenien toiminta.

Mariaa ylimääräiset geenit kuitenkin hirvittävät. Hän ei halunnut sellaisia lapselleen, ei, vaikka lapsesta olisi niiden avulla tullut vielä terveempi. Kloonauksessa ei ole kyse muusta kuin erinomaiseksi osoittautuneen perimän toistamisesta, mutta ekstrakromosomit ovat Marian mielestä jotain täysin luonnotonta. Häntä pelottaa myös ajatus siitä, mihin ne voivat joskus johtaa: superihmisten rotuun, joka ei enää halua lisääntyä parantelemattomien luomuihmisten kanssa.


Alex ja Onni:

Miesparillekin mahdollisuus


Alex ja Onni ovat tuore aviopari. He toivovat yhteistä lasta ja odottavat parhaillaan päätöstä pankkilainasta haaveen toteuttamiseksi. Suomessa ei vielä tuoteta alkioita, joiden geenit ovat peräisin samaa sukupuolta olevilta vanhemmilta. Alex ja Onni ovat kuitenkin valmiita maksamaan kalliista, ulkomailla tehtävästä toimenpiteestä.

Pariskunta on jo sopinut käytännön järjestelyistä Väli-Amerikassa sijaitsevan, homopareihin keskittyvän lisääntymisklinikan kanssa. Kahden miehen biologisen lapsen alkuun paneminen ei ole ihan yksinkertaista, sillä tutkijat eivät vieläkään osaa käynnistää alkionkehitystä kahden siittiön (tai kahden munasolun) tumasta. Alkio lähtee kehittymään vain, jos yhdistyvien tumien dna:ssa on erilaiset säädöt, kuten siittiössä ja munasolussa.

Siksi ainoa vaihtoehto on tuottaa Alexin tai Onnin soluista munasoluja. Parille valinta oli itsestään selvä. Alexista tulee lapsen "äiti" ja Onnista isä. Niinpä Alexilta otetaan ihosoluja, jotka klinikan geneetikot palauttavat alkion kantasoluja vastaavaan tilaan. Sen jälkeen solut sysätään munasoluun johtavalle kehityspolulle. Menetelmä ei ole kovin tehokas: jo yhdenkin terveen, hedelmöitymiskykyisen munasolun tuottaminen vaatii valtavasti työtä. Alex ja Onni ovat lukeneet klinikan oppaasta, että riittävä määrä munasoluja saadaan valmiiksi yleensä noin 5-7 kuukauden päästä siitä, kun ihosolut on lähetetty klinikalle.


Sijaissynnyttäjää tarvitaan

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Alex ja Onni matkustavat Väli-Amerikkaan noin puolen vuoden kuluttua. Silloin Alexin ihosoluista tuotetut munasolut hedelmöitetään Onnin siittiöillä.

Klinikka opastaa myös paikallisen sijaissynnyttäjän hankkimisessa. Pariskunta on jo valinnut tehtävään 23-vuotiaan naisen. Saamansa korvauksen turvin hän aikoo toteuttaa haaveensa opinnoista jenkkiyliopistossa.
Alex ja Onni suunnittelevat asuvansa Väli-Amerikassa siihen saakka, kun lapsi syntyy. Toinen vaihtoehto olisi tuoda alkio Suomeen, mutta täällä sijaissynnyttäjiä on vähän ja byrok¬ratia mutkikasta. Keinokohdun vuokraustakin Alex ja Onni harkitsivat, mutta uusi menetelmä epäilyttää heitä, eikä heillä sitä paitsi olisi varaa siihen (ks. s. 18-20).

Klinikan palveluun kuuluu myös alkionvalinta geeniprofiilin perusteella. Alex ja Onni saavat geenitiedot noin kolmestakymmenestä alkiosta, jotka ovat läpäisseet tunnettujen sairausriskien seulan. Tietokoneohjelma tuottaa näistä geeniprofiileista virtuaalilapsia, joista parin pitää sitten valita mieleisensä. Alexia ja Onnia on kehotettu pohtimaan etukäteen ensisijaisia valintakriteerejään. Onni toivoo lapsen perivän Alexin taiteellisuuden ja Alex taas Onnin rohkean ja tasapainoisen luonteen.


Siiri ja Eetu:

Elämä ei lopu kuolemaan


Elämä on tarjonnut surua Siirille ja Eetulle. Ensin Siirillä todettiin syöpä, jonka vuoksi hänen munasarjansa ja kohtunsa jouduttiin poistamaan. Siiri kuitenkin parantui leikkauksen ja kemoterapian ansiosta, eikä hedelmällisyydenkään menettäminen vaivannut, koska pariskunnalla oli jo kaksi leikki-ikäistä lasta eikä lisää ollut tarkoitus hankkia.

Tulevaisuus näytti olevan täynnä toivoa, kunnes kaikki romahti. Lapset olivat menossa kummitätinsä ja -setänsä kanssa uimaan, kun rekka törmäsi kummien autoon. Takapenkillä olleet sisarukset kuolivat heti.

Seuraavat vuodet Siiri ja Eetu elivät painajaista, joka ei näyttänyt ikinä loppuvan. Välit hirvittävää taakkaa kantaviin kummivanhempiin pysyivät läheisinä, ja pariskunnat tukivat toinen toistaan. Siiri itki usein, miten häneltä oli viety sekä lapset että kaikki mahdollisuudet saada enää ikinä omia lapsia.


Kaksoset ovat yksilöitä

Lopulta kummisetä uskalsi ottaa puheeksi erään asian, joka oli mietityttänyt häntä onnettomuudesta lähtien. Kummisetä, joka oli lisääntymislääketieteen erikoislääkäri, oli tehnyt jotain poikkeuksellista onnettomuuden jälkeen. Hän oli ottanut talteen ja pakastanut kudosta menehtyneistä sisaruksista. Nyt hän kertoi varovasti Siirille ja Eetulle, että näillä olisi ehkä sittenkin vielä mahdollisuus saada lapsia. Se tosin vaatisi hieman rohkeutta ja visiittiä ulkomaille.

Kummisetä piti huolen siitä, että Siiri ja Eetu ymmärsivät tärkeän eron: kloonaus ei toisi takaisin menetettyjä lapsia. Syntyvät lapset olisivat näiden identtisiä kaksosia, geneettisesti samanlaisia mutta kuitenkin aivan omia yksilöitään.

Kummisedän läheinen kollega oli osakkaana yrityksessä, joka kehitti ja vuokrasi keinokohtuja. Sitten tarvittaisiinkin vain luovutettuja munasoluja, joihin lasten talteenotetuista kudoksista otetut tumat siirrettäisiin...

Uudelleen herännyt toivo sai Siirin haukkomaan henkeään ja Eetun silmät kostumaan. Saisivatko he sittenkin vielä tulla isäksi ja äidiksi?



Juttua varten on haastateltu Lee M. Silveriä, joka on molekyylibiologian professori Princetonin yliopistossa. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Remaking Eden: How Genetic Engineering and Cloning Will Transform the American Family, 1997. (Geenit ja kloonit, WSOY 1998, suom. Risto Varteva)

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti