Nuoret eivät juo niin kuin ennen. Meneekö kaikki aika netissä vai onko dokaaminen vain dorkaa?

Teksti: Mikko Puttonen

Nuoret eivät juo niin kuin ennen. Meneekö kaikki aika netissä vai onko dokaaminen vain dorkaa?

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011.

Vappu on taas ovella. Katsokaapa karnevaalin viettäjiä. Näkyykö katukuvassa hivenen enemmän nuoria hoipertelevia naisia? Ovatko örveltävien alaikäisten rivit sitä vastoin harvenneet? Tällaisia havaintoja voi tehdä, jos vappumaisema noudattaa nuorten päihtymisen nykytrendejä. Vaikka nuoret aikuiset viettävät kosteampaa elämää, alaikäiset ovat raitistuneet useiden vuosien ajan. Harvempi heistä juo kännejä, ja vihkiytyminen viinaksiin on myöhentynyt. Ensimmäinen humala otetaan 15-vuotiaana, eikä vuotta aiemmin kuten vielä 1990-luvulla. Kosteinta nuoruus oli 1970- luvun alussa pääkaupunkiseudulla. Silloin vain neljä sadasta 16-vuotiaasta pojasta ilmoitti kaihtavansa alkoholia. Suomi putosi kärjestäKotimaisten selvitysten mukaan raittiiden nuorten osuus vaihtelee 15 prosentista yli kolmannekseen, ja ne, jotka juovat, juovat kohtuullisemmin. Viimeisimmässä eurooppalaisessa Espad-kyselyssä vuodelta 2007 suomalaisnuoret ovat pudonneet humalajuomisessa sijalle 11. Aikaisemmin he olivat aina kärkijoukoissa. Miksi nuoruus raitistui 2000-luvulla? Alkoholitutkija Christoffer Tigerstedt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta arvelee, ettei tyhjentävää vas­tausta ole löydetty. Valistuneita selitysyrityksiä kuitenkin on. Tämä tiedetään: nuorten juomatapojen muutokset eivät ole aikoihin noudattaneet alkoholin hinnan muutoksia. Aikuiset juovat sitä enemmän, mitä halvempaa viina on, mutta nuorille alella ei ole merkitystä. Pieni viikkoraha voi pitää alaikäisen selvin päin. Ainakin suuret käyttövarat lisäävät tyttöjen juomista. Myös pääkaupunkiseudun kouluterveyskysely tietää kertoa, että rahakkaiden Kauniaisissa lukiolaiset kännäävät paljon yleisemmin kuin Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla. Postaus korvaa pussikaljan Vaikka Kauniaisissa on yhä kosteita bileitä, myös siellä nuoret ovat vähentäneet alkoholin käyttöä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Eniten ovat raitistuneet hyvin tai erinomaisesti koulussa pärjäävät pojat. Onko siis raittius priimusten juttu? Niin ei voi päätellä, koska myös tavanomaisesti ja huonostikin koulussa menestyvät ovat yhä harvemmin juovuksissa. Kenties nuorilla ei ole aikaa dokaamiseen. Ennen sanottiin, että urheilu pitää nuoret poissa kadulta ja pahanteosta. Nyt tehtävän on ottanut televisio ja internet: nuorten aika ruudun ääressä on kasvanut huimasti. Ei ehditä pussikaljalle, kun pitää päivittää Facebookia ja katsoa Idolsia. Viinan brändi saattaa sekin olla haalistumassa alaikäisten silmissä. Mistään raittiusliikkeestä ei kuitenkaan ole kyse. Joitakin vuosia sitten jotkut nuoret kutsuivat itseään ”streittareiksi”, mutta nyttemmin näistä päihteitä ohjelmallisesti karttavista kuullaan harvemmin. Mokailusta tuli junttiaAlkoholi on naurun tavoin sosiaalista liimaa. Me tiedämme ja tutkimuksetkin vahvistavat, että niin nuoret kuin aikuiset juovat, koska haluavat pitää hauskaa kimpassa. He tavoittelevat intensiivistä yhdessäoloa ja jännittävää irtautumista arjesta. Juomisen syyt ovat tiedossa. Sitä vastoin tutkijat ovat vain vähän udelleet nuorilta, miksi nämä eivät juo. Uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Kirsimarja Raitasalo ja Jenni Simonen kuitenkin kertovat löytäneensä jotain valaistusta asiaan nuorilta kerätyistä kirjoituksista. Kirjoituksissaan vähän tai ei ollenkaan juovat nuoret korostavat useimmiten sitä, että kännäys on tyhmää ja että ilo irtoaa ilman viinaakin. Myös kontrollin menettämisen pelko sekä lähipiirin myönteiset tai kielteiset esimerkit pitävät erossa pullosta. Juomattomuuttaan nuoret eivät kuitenkaan perustele terveyssyillä tai harrastuksilla. Kertooko ”kännäys on tyhmää” -ajattelu sitten kunnollisuudesta vai cooliudesta? Juomattomuus saattaa näet olla entistä enemmän tyylikysymys. Nuorisotutkija Jaana Lähteenmaa on arvellut, että ainakin osa nuorista on ruvennut pitämään humalassa toilailua junttina: viina on out, eikä sillä kaikissa ympyröissä voi brassailla.Latte erottaa sukupolvenRyypyn perinteinen tehtävä on ollut vähentää arkuutta ja jouhevoittaa tutustumista kiinnostaviin tyttöihin tai poikiin. Jospa nykynuorilla tämä tarve on vähentynyt siksi, että he ovat selvin päin sosiaalisempia kuin nuoret ennen.Britanniassa nuorten raitistumista on selitetty erottautumisella edeltävistä sukupolvista. Tutkija Sakari Karvonen arvelee, että näin saattaa olla Suomessakin. Vaatteiden ja musiikin ohella myös juomat voivat olla erottautumiskeino: pitäytymällä limussa ja lattessa nuoret ottavat etäisyyttä kosteisiin sukupolviin. Niin britit kuin suomalaiset ovat osanneet ördäämisen taidon. Onko siitä tulossa katoavaa kahjoperinnettä? Tyylitietoisten tuomio ei kuitenkaan näytä kantautuneen kaikkien nuorten korviin. Ammattioppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden oppilaista 39 prosenttia ja lukiolaisista 26 prosenttia juo itsensä humalaan vähintään kerran kuussa. Tuoreimpien selvitysten mukaan pitkään jatkunut raitistumisen kasvu olisi pysähtynyt.

Suomessa suuri voi olla pieni

Teksti: Kaisa Häkkinen

Suomen yleiskielestä on vaikea löytää täydellisiä synonyymeja eli sanoja, joita voisi kaikissa yhteyksissä käyttää vapaasti toistensa asemesta. Esimerkiksi iso ja suuri merkitsevät samaa silloin, kun puhutaan isosta saaresta tai suuresta nenästä, mutta isoisästä ei voi tehdä suur­isää eikä suurristikosta isoristikkoa, koska sanat ovat vakiintuneet sanastoon tietyn muotoisina.

Mitä eroa isolla ja suurella sitten on? Perustapauksessa iso viittaa konkreettisesti suureen kokoon, mutta suuri merkitsee vertauskuvallista suuruutta: suurmies ei välttämättä ole iso mies. Suuri voi sisältää ajatuksen suuresta vaikutuksesta tai merkityksestä: pienikin tuholainen voi olla suurtuholainen. Joissakin tapauksissa ero liittyy tyyliarvoon. Iso on arkisempi kuin suuri: iso moka, mutta suuri tragedia. Sanoilla on alkuaan ollut myös maantieteellinen ero. Iso on tyypillisesti länsimurteinen ja suuri itämurteinen sana.

Syntyhistoriakin on erilainen. Iso on johdos vanhaan perintösanastoon kuuluvasta isä-sanasta. Kalevalassa iso esiintyy isän hellittelynimityksenä. Näin käytetty iso saattaa olla alkuaan lapsenkielen sana, jonka adjektiivi­merkitys perustuu siihen, että isä on lapsen näkökulmasta itseä isompi. Myös isoisää tai vanhaa miestä merkitsevällä ukko-sanalla on adjektiivimaista käyttöä: ukkoetana, ukkovarvas. Suuri-sanalla ei ole kokohavaintoon perustuvaa merkitystä, sillä se on alkuaan vahvaa tai suurta merkinnyt germaaninen laina.

Ruotsia osaavien tajunnassa suuri yhdistyy sanaan stor, vaikka sanat eivät etymologisesti kuulukaan yhteen. Monet yhdyssanat on muodostettu kääntämällä ruotsista, ja tällöin valintaa on voinut ohjata pintapuolinen samankaltaisuus: storstad – suurkaupunki, stor­städning – suursiivous. Esko Koivusalo on osoittanut, että yleiskielen ero ison ja suuren välillä juontuu osittain jo Mikael Agricolan kielestä. Usein juuri sanan ensimmäisen kirjakielisen käyttäjän tekemä valinta ratkaisee. Perinteet syntyvät, kun muut seuraavat esimerkkiä.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.