1500-luvun mestaripurjehtijan valtausmerkki poimittiin tienlaidalta San Franciscon läheltä vuonna 1936. Löydön aitouteen uskottiin 1970-luvulle saakka.


läheltä vuonna 1936. Löydön aitouteen uskottiin 1970-luvulle saakka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Perimätiedon mukaan englantilainen merenkävijä ja maapallonkiertäjä Sir Francis Drake rantautui vuonna 1579 Kaliforniaan, lähelle San Franciscon nykyistä Golden Gate -siltaa. Drake julisti alueen Englannin kruunun alaiseksi ja todensi omistusoikeuden jättämälle sinne messinkisen laatan. Tämä Draken laatta on merkinnyt paikallisille historioitsijoille samaa kuin liitonarkku Indiana Jonesille, ja sitä on etsitty vuosikymmeniä.

Niinpä Kalifornian yliopiston historian professori ja arvostetun Bancroftin kirjaston johtaja Herbert Eugene Bolton koki elämänsä yllätyksen vuonna 1937, kun tavallinen kaupan myyjä, Beryle Shinn, käveli hänen toimistoonsa. Shinnillä oli mukanaan suuresti Draken laatan kuvausta muistuttava metallilevy, jonka hän oli löytänyt edellisenä vuonna tien poskesta.


Aitoudelle arvovaltainen tuki

Draken laatta oli Boltonille lähes pakkomielle. Hän oli etsinyt sitä opiskeluvuosistaan saakka ja kehotti myös oppilaitaan osallistumaan maastoretkiin. Hänen oli vaikea pidätellä itseään, kun Shinn ojensi levyn.

Bolton kertoi löydöstä Kalifornian yliopiston rehtorille Robert Gordon Sproulille ja Kalifornian historiallisen seuran puheenjohtajalle Allan L. Chickeringille. Huhtikuun 6. päivänä 1937 miehet sitten julkistivat suurelle yleisölle, että "eräs kauan kadoksissa olleista historiallisista aarteista on löytynyt". Samalla Bolton ilmoitti, ettei "laatan aitoudesta ole epäilystäkään".

Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan olleet yhtä vakuuttuneita. Suurimmat epäilykset heräsivät laattaan kaiverretun tekstin tavutuksista ja sananvalinnoista, jotka eivät vaikuttaneet 1500-lukulaisilta.

Hälventääkseen nämä epäilykset Kalifornian yliopisto pyysi Columbian yliopiston sähkökemian laitosta suorittamaan tarvittavat kokeet. Vuonna 1938 professori Cohn Fink ilmoitti, että heidän kokeidensa perusteella laatta on aito.

Näin väittely oli ohitse, ja laatta päätyi ajan historiallisiin oppikirjoihin. Sitä esiteltiin myös ylpeästi kuningatar Elisabet II:lle tämän vieraillessa Kaliforniassa.


Autonkuljettaja puuttui peliin

Samaan aikaan, kun kohu Draken laatan ympärillä yltyi, muutama Kalifornian historiallisessa seurassa vaikuttava henkilö istui enemmän tai vähemmän tulisilla hiilillä.

Laatta oli nimittäin kepponen, jonka he olivat järjestäneet Boltonille. Se oli tarkoitettu sisäpiirivitsiksi mutta oli nyt karannut nolosti käsistä.

Pilailijat yrittivät vihjailla Boltonille laatan pienistä vinkeistä, jotka olisivat paljastaneet huijauksen. Euforiassaan Bolton ei kuitenkaan edes huomannut näitä vihjeitä. Lopulta veijarit päättivät pysytellä hiljaa, ja huijaus paljastui vasta vuosien päästä.

Huijaksen takana oli paikallinen historianharrastajien veljeskunta E Clampus Vitis. Sen johtaja G. Ezra Dane ja hänen toverinsa päättivät vuonna 1933 jujuttaa Draken laattaan hurahtanutta ystäväänsä valmistamalla laatan näköisversion.

Kaiverrukset nakutettiin taltalla, ja laatta käsiteltiin vanhan näköiseksi. Jotta Bolton hoksaisi jäynän, laatan taakse kirjoitettiin veljeskunnan nimi maalilla, joka näkyy vain uv-valossa. Laatta piilotettiin paikkaan, jossa Bolton usein kävi etsintäretkillään.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, kun laatan löysikin toisen historianharrastajan, pankkiiri Leon Bocquerazin autonkuljettaja. Hän näytti sitä pomolleen, mutta tämä piti sitä arvottomana. Niinpä kuljettaja viskasi sen ulos auton ikkunasta.

Kolme vuotta myöhemmin Beryle Shinn poimi laatan. Kun löytöuutinen julkaistiin, veljeskunnan jäsenet lukivat siitä sanomalehdestä. He eivät voineet enää paljastaa kepposta, koska Bolton ja yliopiston johto olivat sitoutuneet esineeseen arvovallallaan.


Uusi analyysi paljasti vilungin

Kun Draken maihinnousun 400-vuotispäivä 1970-luvulla lähestyi, laatalle varattiin luonnollisesti suuri rooli. Juhlia järjestettäessä Bancroftin kirjaston silloinen johtaja James D. Hart tutustui myös varhaisten epäilijöiden mielipiteisiin. Hän päätti teettää laatasta tutkimukset nykyaikaisilla menetelmillä.

Ikävä kyllä Oxfordin yliopiston ja Lawrence Berkeleyn laboratorion tulosten mukaan laatta oli valmistettu modernilla rumpumetodilla, ei 1500-luvun tapaan vasaroimalla. Siinä oli myös aivan liian paljon sinkkiä, jotta se olisi peräisin 1500-luvulta.

Juhlallisuuksien yhteydessä laatta saikin runsaasti julkisuutta, mutta hieman toisenlaista kuin järjestäjät olivat alun perin suunnitelleet. Boltonia lempiesineen arvonmenetys ei enää häirinnyt, sillä hän oli kuollut 82-vuotiaana vuonna 1953.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla