Vuonna 2009 syntyvä vauva voi elää 1 000-vuotiaaksi, sanoo brittiläinen biogerontologi, joka on sotkenut vanhenemistutkijoiden pasmat.



Julkaisatu Tiede-lehdessä 10/2009

Uskoakseni on ainakin 70 prosentin mahdollisuus, että ikääntymistä estävät solukorvaus- ja kantasoluhoidot toimivat hyvin 50 vuoden kuluttua eli vuonna 2009 syntyneen näkökulmasta ajoissa, sanoo biogerontologi Aubrey de Grey.

Länsimaissa kuolemat johtuisivat tämän jälkeen muista syistä kuin sairauksista, esimerkiksi liikenneonnettomuuksista ja tapaturmista. Ikuista elämää ei de Greykään siis lupaa.

Brittitutkija on herättänyt radikaaleilla näkemyksillään huvittuneita hymähtelyjä ja ärtymystä mutta myös innostusta. Hän on julkaissut kirjoituksiaan eliniän pidentämisestä sellaisissa bioalan huippulehdissä kuin Plos Biology ja Embo Reports.

De Grey, alun perin tietojenkäsittelytieteilijä, perustelee näkemyksensä taitavasti ja tukeutuu tiukasti tutkimustietoon. Perustelut kuulostavat niin vakuuttavilta, että väkisinkin tulee mieleen: miksipäs ei?


Insinööri käy käsiksi

Lääketieteen tutkijat toteavat usein, ettei jonkin sairauden taustamekanismeja vielä tunneta ja tarvitaan runsaasti lisää perustutkimusta. Vain siten on mahdollista löytää parannuskeino.

De Greyn lähestymistapa on erilainen. Hän suhtautuu ihmiselimistöön insinöörimäisesti: kun yksi osa kuluu loppuun, se vaihdetaan tai korjataan kuten autossa. Ikääntymisvauriot hän luokittelee seitsemään eri kategoriaan, joihin pitää löytää hoitokeinot.

- Ennen kaikkea pitää kehittää kantasolu- ja kudoshoitoja sekä geeniterapiaa, joilla solunsisäisiä tuhoja voidaan korjata. Myös perinnäisemmät hoitokeinot, kuten rokotteet ja pienimolekyyliset lääkkeet, ovat tärkeitä.


Hiirikisa näyttää suuntaa

De Grey on kollegoineen perustanut ikääntymisen tutkimusta tukevan Methuselah-säätiön. Se haastaa tutkijat kisaan, jossa yritetään rikkoa kotihiiren (Mus musculus) elinikäennätys. Palkinto on luvassa myös tutkimusryhmälle, joka keksii tehokkaan keinon pidentää hiirten keskimääräistä elinikää. Kotihiiri elää normaalisti pari kolme vuotta eli 730-1 100 päivää.

Tähän mennessä on palkittu kolme tutkimusryhmää. Illinoisin yliopiston tutkijat saivat siirtogeenisen hiiren elämään 1 819 päivää eli miltei viisi vuotta. Hiiren geenistöä oli käsitelty niin, ettei kasvuhormoni vaikuttanut sen elimistössä. Siitä tuli kääpiö.

Palkinnon sai myös Sandy Keith, jonka Charlie-hiiri eli 1 551 päivää. Charlielle ei tehty mitään erityiskäsittelyjä. Sen sijaan se sai elää ympäristössä, joka tarjosi hyvin runsaasti sekä psyykkisiä että fyysisiä virikkeitä.

Hiirten keskimääräisen eliniän pidentämisestä palkittiin Kalifornian yliopiston tutkimusryhmä. Se pani eläimet dieetille niiden täytettyä puolitoista vuotta. Hiiret eivät nähneet nälkää, mutta päivittäinen kalorimäärä laskettiin minimiin. Hiirten ikä piteni vajaaseen neljään vuoteen eli 1 356 päivään, ja ikääntymissairaudet, myös syövät, vähenivät.


Retoriikka ravistelee

De Grey on kiistelty hahmo vanhenemistutkijoiden keskuudessa. Joidenkin mielestä hän puhuu puppua ja aiheuttaa haittaa vakavasti otettavalle tutkimukselle.

Oulun yliopiston geriatrian professorin Timo Strandbergin mielestä de Grey herättää tervetullutta keskustelua. - Uskon, että vanhenemisen ongelma voidaan ratkaista tieteen keinoin. Kun on kyse ihmisestä, ongelmat ovat kuitenkin hyvin monitahoisia.

Gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta pitää de Greytä lahjakkaana ja luovana mutta hänen lupauksiaan liiallisina:

- De Grey uskoo, että vanhenemiseen liittyvät haitat voidaan voittaa paremman ennaltaehkäisyn ja suoraviivaisen biologisen puuttumisen, kuten elinsiirtojen ja regeneratiivisen lääketieteen, avulla. Hän kuitenkin aliarvioi vanhenemisprosessin monimutkaiset vuorovaikutussuhteet.

Jylhä kummastelee, ettei de Greyn mielestä vanhenemisprosesseja edes tarvitsisi ymmärtää vaan voidaan käydä suoraan käsiksi haittoihin.

- Mutta hän on kiinnostava retorikko, joka on pakottanut tutkijayhteisöä muotoilemaan omaa tietämystään ja hypoteesejaan tarkemmin ja puhumaan niistä enemmän suurelle yleisölle.


Elämä pitenee pikkuhiljaa

Elleivät Aino ja Veeti elä ihan tuhatta vuotta, miten pitkään sitten?

Suomalaisten elinikä on jatkuvasti kasvanut - noin 2,5 vuotta kymmenen viime vuoden aikana. Tilastokeskuksen mukaan 2007 kuoli noin 49 000 suomalaista, joista yli 77 prosenttia oli eläkeiässä.

Iäkkäistä yli puolet menehtyi sydänsairauksiin, aivoverenkierron häiriöihin ja dementiaan, lähinnä Alzheimerin tautiin. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä olivat miehillä keuhkosyöpä, eturauhassyöpä ja keuhkoahtaumatauti, naisilla tapaturmat ja rintasyöpä.

Jos siis tulevaisuudessa osataan tehokkaasti korjata sydämiä ja aivoja sekä parantaa syövät, viikatemies joutuu odottamaan.

Tilastokeskuksen, Kelan ja Eurostatin kristallipallot välkkyvät melko samalla tavalla. Ne antavat Ainon odotettavissa olevaksi eliniäksi noin 83 vuotta ja Veetin 77 vuotta. Oletuksena on, että kuolevuus alenee kuten tähänkin asti.


Pian tulevat soluhoidot

Ainon ja Veetin elinaikana voitetaan useita sairauksia - tai ainakin saadaan kuriin. Suurin osa valtimotaudeista voitaisiin jo nyt ehkäistä. Diabetekseen ja syöpätauteihin saadaan selvästi nykyistä parempia hoitoja. Alzheimer-tutkijoiden mukaan taudin etenemistä pystytään estämään uusilla lääkkeillä parinkymmenen vuoden kuluessa.
Solu- ja kudosteknologiakeskus Regean johtajan Riitta Suurosen mukaan monet vammat, kuten selkäydin- ja aivovammat, ovat vastaisuudessa parannettavissa kantasoluhoidoilla. Niillä korjataan myös yksittäisten elinten heikentynyttä toimintaa.

Mutta lääketiedekään ei ole kaikkivoipa. Elintavat uhkaavat.

Yhdysvalloissa tehtyjen laskelmien mukaan ylipainon ja kakkostyypin diabeteksen lisääntyminen saattaa katkaista ihmisten keskimääräisen eliniän nousun - pahimmillaan kääntää sen laskuun.

Marja Jylhä ei usko näin synkästi käyvän. Timo Strandbergkin uskoo eliniän nousevan edelleen pikkuhiljaa. Hän pitää Tilastokeskuksen ennusteita oikeansuuntaisina.


Hidastuu vaan ei pysähdy

De Greyn näkemykset lähtevät siitä, että elimistön ikääntymisvaurioita voidaan korjata ja estää. Entä voidaanko vanheneminen pysäyttää?

Jylhän mukaan jarruttaminen on mahdollista mutta estäminen ei. Strandberg pitää tieteen mahdollisuuksia arvaamattomina ja otaksuu, että kymmenessä vuodessa kehitellään solujen vanhenemismekanismeja hidastavia hoitoja.

- Yksi keino saattaisi olla matkia hiirten kalorirajoituksen mekanismia ja panna solut säästöliekille. Ehkä myös haitallisten geenien ilmenemistä voitaisiin estää ja hyödyllisten taas aktivoida.

De Grey  kertoo, että toisin kuin useimmat luulevat hänen tavoitteenaan ei ole saada ihmisiä elämään ikuisesti.

- Tosiasiassa pyrin estämään ihmisiä sairastumasta. Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Siinä sivussa voimme myös elää pidempään.


Mari Heikkilä on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, mikrobiologi ja Mediuutiset-lehden toimittaja.


Ainon avuksi kantasolu- ja geenihoidot voivat hyvinkin ehtiä. Kun kuluneet osat korjataan ja vaihdetaan uusiin, vanheneminen siirtyy yhä tuonnemmaksi. Mutta kokonaan se ei pysähdy.


Veeti elää 77 vuotiaaksi, ellei lääketieteen läpimurtoja tapahdu ja jos suomalaisten elinikä pitenee samaa tahtia kuin 2000-luvun alussa. Ainon ennuste on 83 vuotta. Kumpikin elää pidempään, jos opitaan korjaamaan sydämet ja aivot.


Seitsemän kuolemansyytä


Aubrey de Greyn mukaan ihmisen ikääntymisvaurioihin on seitsemän syytä. Niihin kaikkiin on ratkaisu, joka löydetään.


1 Solut kuolevat, kudokset haurastuvat.
Kuolevat solut ja kudokset voidaan korvata kantasoluhoidoilla. Elinkykyisiä soluja voidaan uudistaa kasvutekijöiden avulla.


2 Perimään syntyy mutaatioita, jotka johtavat syöpiin.
Toisin kuin tavalliset solut syöpäsolut jakautuvat jatkuvasti. Sitä varten ne pidentävät kromosomien päissä olevia telomeereja, jotka normaalisti lyhenevät jokaisessa solunjakautumisessa ja säätelevät näin solun elinikää. Syöpäsolut saadaan kuriin poistamalla niistä telomeeria pidentävät koneistot geenihoidolla.


3 Mitokondrioihin syntyy mutaatiota.
Mitokondriot ovat elimistölle välttämättömiä solujen energiatehtaita. Niissä on oma perimä, joka on herkkä mutaatioille. Ongelman ratkaisemiseksi mitokondrion geeneistä tehdään varmuuskopiot solun perimään. Tällöin mitokondrio säilyttää kykynsä tuottaa tarvitsemiaan proteiineja.


4 Solut eivät kuole normaalisti.
Ikääntyvään ihmiskehoon kertyy soluja, joita elimistö ei saa tuhottua. Suoliston ympärille kertyy viskeraalista rasvaa, niveliin kudosrakenteita vaurioittavia vanhoja soluja ja puolustusjärjestelmään heikosti toimivia T-soluja. Niistä päästään eroon ruiskuttamalla elimistöön yhdistettä, joka panee kyseiset solut tekemään itsemurhan. Toinen vaihtoehto on aktivoida elimistön puolustusjärjestelmä tappamaan ne.


5 Kudokset jäykistyvät.
Verisuonten seinämien kimmoisuus, silmän linssin läpinäkyvyys ja nivelsiteiden lujuus ovat kiinni solun ulkopuolisten rakenneproteiinien oikeasta järjestymisestä. Toisinaan proteiinien välille muodostuu haitallisia kemiallisia ristisidoksia, jolloin esimerkiksi verisuonten seinämät jäykistyvät ja verenpaine nousee. Ongelma ratkaistaan hajottamalla sidokset kemikaalilla, joka ei muutoin reagoi elimistössä.


6 Solun ulkopuolelle kertyy "kuonaa".
Ikääntyessä solujen ulkopuolelle kertyy aineita, joilla ei ole mitään virkaa elimistössä. Esimerkiksi Alzheimerin taudissa aivoihin ja kakkostyypin diabeteksessa haiman saarekkeisiin kertyy jäykkää amyloidia. Kertyminen estetään rokotteella, joka usuttaa elimistön puolustusjärjestelmän tuhoamaan amyloidia.


7 Solun sisään kertyy jätettä.
Solujen jätteidenkäsittelylaitoksiin, lysosomeihin, kertyy ajan mittaan kemikaaleja, joita lysosomit eivät pysty hajottamaan. Jakautumattomissa soluissa, kuten sydän-, hermo- ja valkosoluissa, tästä seuraa toimintahäiriö. Kemikaaleja kertyy verisuonten seinämissä, keskushermostossa Alzheimerin ja Parkinsonin taudeissa sekä silmänpohjassa ikärappeumasta kärsivillä. Lysosomeihin voidaan ujuttaa uusia entsyymejä, jotka hajottavat kertyvän materiaalin. Entsyymejä etsitään muun muassa hautausmaan bakteereista ja sienistä.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.