Sata vuotta sitten Suomen naiset tiesivät, mitä halusivat, eivätkä he arkailleet kertoa sitä:


eivätkä he arkailleet kertoa sitä:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikään uudistus ei synny ilman valmistelutyötä, ei varsinkaan niin radikaali reformi kuin siirtyminen säätyvaltiopäivistä yksikamariseen eduskuntaan ja yleiseen ja yhtäläiseen ääni- ja vaalioikeuteen. Vaikka työ eteni ripeästi sen jälkeen, kun marraskuussa 1905 oli suurlakolla vaadittu valtiollista itsehallintoa, aluksi ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että naisetkin saisivat varallisuuteen katsomatta oikeuden äänestää valtiollisissa vaaleissa ja jopa asettua niissä ehdokkaiksi.

Työläisnaisliitto järjesti jäsenilleen kyselyn, mihin toimiin olisi ryhdyttävä, jos säätyvaltiopäivät kieltäisivät heiltä äänioikeuden. Jäsenten kanta oli selvä: naiset ryhtyisivät suurlakkoon. Tunnelma oli niin kiihkeä, että uneliaimmatkin heräsivät vaatimaan oikeuksiaan: Kun meiltä kielletään äänioikeus, poljetaan meidät häpeälliseen holhoustilaan!

Teollisuuspaikkakunnilla naiset järjestivät laajoja kokouksia ja kulkueita. Tulkaa kaikki, joilla vielä on nuori sielu vaikka vanhemmassakin ruumiissa, niin vaimot kuin neitosetkin, keskustelemaan yhteisistä asioista! Joulukuussa 1905 tilaisuuksiin osallistui yli 20 000 naista 63 paikkakunnalla.

Naisrintamakin rakoili




Oikeutta heikoimmille

Naiset aloittivat eduskuntatyön suurin odotuksin. Ensimmäiset toimintavuodet tuottivat kuitenkin pettymyksen. Koko eduskunnan työ polki paikoillaan, koska keisari hajotti valtiopäivät tuon tuosta eikä vahvistanut valmisteltuja lakeja. Tilanne turhautti, mutta tehty työ ei mennyt hukkaan. Naiset onnistuivat nostamaan sosiaaliset ongelmat julkiseen keskusteluun. Kun eduskunnan työ Suomen itsenäistyttyä pääsi vauhtiin, epäkohtia alettiin korjata.

1917 Kunnallislaki antoi naisille ääni- ja vaalioikeuden kunnallisvaaleissa.
Teollisuustyöasetus takasi teollisuustyöläisille kahdeksan tunnin työpäivän ja naisille neljän viikon palkattoman äitiysloman.
1919 Hallitusmuoto sääti Suomen kansalaiset yhdenvertaisiksi lain edessä.
1921 Oppivelvollisuuslaki määräsi kaikille lapsille yhtäläisen peruskoulutuksen: kaksi luokkaa alakansakoulua ja neljä luokkaa yläkansakoulua.
1922 Vuosilomalaki tarjosi työntekijöille oikeuden 4-7 päivän vuosilomaan.
Köyhäinhoitolaki korvasi asetuksen vaivaishoidosta. Nyt kaikilla varattomilla oli mahdollisuus sosiaaliapuun.
1930 Avioliittolaki vapautti naimisissa olevat naiset aviomiehen edusmiehisyydestä ja teki heistä yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä, jotka saivat hallita ansioitaan ja omaisuuttaan.
1936 Lastensuojelulaki yhtenäisti kodittomien ja turvattomien lasten suojelun tavoitteet ja menetelmät.
1937 Kansaneläkelaki paransi ensimmäisen kerran koko kansan sosiaaliturvaa työkyvyttömyyden ja  vanhuuden varalta.
Äitiyssuojelulaki tarjosi vähävaraisille synnyttäjille pienen avustuksen valtion varoista.
1939 Vuosilomalaki määräsi sitovasti työntekijöille oikeuden vuosilomaan. Loman pituus oli työsuhteen keston mukaan 5-12 päivää.
1941 Väestöliitto perustettiin edistämään syntyvyyttä ja tukemaan lapsiperheiden elämää.
1948 Lapsilisälaki tasa-arvoisti sosiaaliavustuksia. Kaikki perheet varallisuudesta riippumatta alkoivat saada lapsilisää jokaista alle 16-vuotiasta lasta kohti.
1963 Samapalkkaisuussopimus ratifioitiin Kansainvälisen työjärjestön suosituksen mukaisesti.
1964 Äitiysraha antoi odottaville äideille mahdollisuuden jäädä pois töistä riittävän ajoissa.
1972 Tasa-arvoasiain neuvottelukunta perustettiin. Tasa-arvotyöstä tuli kiinteä osa suomalaista yhteiskuntapolitiikkaa.
1974 Äitiyslomalaki teki äitiyslomasta palkallisen ja pidensi keston seitsemään kuukauteen.
1987 Tasa-arvolaki kielsi sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja tähdensi naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämistä.
1991 Eduskunnan naisverkosto perustettiin tiivistämään eri puolueita edustavien naisten yhteistyötä ja tuomaan naisnäkökulmaa lainvalmistelutyöhön.


Vuosina 1907-2005 kansanedustajana on toiminut 382 naista. Ensimmäisessä eduskunnassa naisedustajien osuus oli 9,5 prosenttia. Nyt heitä on 38 prosenttia. Sitä mukaa kuin osuus on kasvanut, naisten ajamat asiat ovat monipuolistuneet. Sosiaaliseen hyvinvointiin ja koulutukseen liittyvistä hankkeista naiset ovat siirtyneet asiantuntijoiksi laajempaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, kuten talouselämää ja ulkopolitiikkaa koskeviin kysymyksiin.


Monet naiset äänestävät virsikirjalla.

K. J. Ståhlberg

Me emme ole valmiita

Kun miehet ovat heikkoja tai toimintansa alussa, he hakevat tukea naisilta. Kun he ovat tulleet vahvoiksi, he antavat naisten pudota pois.



Piiat peittosivat rouvat



Ei vain koko juhlasali ja lehteri olleet täynnä kokouksen osanottajia, myös koroke ja yläkerran oviaukot olivat kertyneet täyteen innokkaasti kuuntelevaa naisyleisöä. Vilkas mielenkiinto loisti kaik-kien silmistä, itse ilmassa oli jotain uutta elämää.

Lucina HagmanJenny af Forselles, Mathilda von TroilHelena Westermarck



Miina Sillanpää

Sosialistit olivat paljon tottuneemmat kuin me, heillä oli paljon enemmän harjaantumusta ja esiintymistaitoa. Kädenkäänteessä oli joukko heitä pyytänyt puheenvuoron, ennen kuin muut olivat huomanneetkaan tätä alkutoimenpidettä.



Vääntö päättyi voittoon



Nikolai II







Suomi nousi mallimaaksi

Kaikkien silmät ovat juuri kääntyneet Suomeen, jonka naiset äkkiä ovat päässeet etuala-asemaan maailmassa, jossa naiset muutamia häviäviä poikkeuksia lukuun ottamatta vielä ovat vailla kansalaisoikeuksia.










Oikeudet toivat myös ongelmia








Maria Lähteenmäki on akatemiatutkija ja Helsingin yliopiston historian dosentti. Hän on kirjoittanut juhlavuoden kunniaksi julkaistavaan Suomen eduskunnan historia -sarjaan luvun Tasa-arvoisemman Suomen puolesta. Naiset eduskuntatyössä 1907-2003.
Artikkelissa käytetyt lainaukset ovat aikalaislähteistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla