Keinoista universaalein on ollut pidättäytyminen. Sen juuret vievät varhaiseen kristillisyyteen. Kuva: iStock
Keinoista universaalein on ollut pidättäytyminen. Sen juuret vievät varhaiseen kristillisyyteen. Kuva: iStock

Lapsilukua on aina säännöstelty – vaihtelevalla menestyksellä.

Jos ihminen eläisi samassa tilassa kuin eläimet, pyrkisikö hän saamaan mahdollisimman paljon jälkeläisiä vai rajoittamaan lapsilukuaan? Tunnetun historian perusteella vastaus on ilmeinen, sillä ihmiset ovat aina pyrkineet tavalla tai toisella jälkimmäiseen päämäärään. Abortit ja lapsenmurhat olivat pitkään yksi vaihtoehto, mutta sikiämisiä on ammoisista ajoista asti yritetty estää myös ennalta.

Tissiä kymmenvuotiaaksi

Muinoin ainoat ehkäisytavat olivat pitkä imetys, yrtit ja magia. Rintaruokinta hidastaa kuukautiskierron alkamista, joten imetyksen pitkittäminen siirsi myös seuraavan raskauden alkua. Tämä on ollut esimerkiksi luonnonkansojen tapa säännöstellä syntyvyyttään: kansatieteilijät ovat raportoineet äideistä, jotka ovat imettäneet lasta kymmenvuotiaaksi.

Yrteistä, jotka estävät raskautta tai laukaisevat sikiön abortoitumisen, tiedetään varsin vähän. Tämä johtuu osin siitä, että kansantieto siirtyi suusta suuhun ja ainoat ihmiset, jotka olisivat voineet kirjata sen jälkipolville, olivat pappismiehiä ja muita oppineita. He jättivät tämänkaltaiset asiat tietoisesti mainitsematta, koska pitivät niitä synnillisinä.

Eurooppalaisen perinteen mukaan kuukautisia aiheuttavia kasveja olivat esimerkiksi pujo ja persilja ja abortteja aiheuttavia puolanminttu ja pietaryrtti. Intialaisessa Ayurvedassa raskauksia ehkäisevänä kasvina mainitaan kiinanruusu.

Eurooppalainen kertomaperinne pursuaa maagisia ehkäisykeinoja. Raskautta pelkäävän tytön oli sylkäistävä sammakon suuhun, syötävä mehiläisiä tai kannettava kaulassaan näädän kiveksiä. Espanjassa naisen oli seksin jälkeen hypittävä rajusti ylös ja alas ja lopuksi heitettävä yhdeksän volttia taaksepäin.

Suomessa yrttiteetä

Tehokkaan ehkäisyn puute oli suuri ongelma myös näillä leveyksillä. Esimerkiksi folkloristit ovat panneet merkille, että Suomesta löytyy tuskin lainkaan loitsuja, taikoja tai tietoja, jotka auttaisivat naista tulemaan raskaaksi. Sen sijaan kansanrunousarkistossa on paljon aineistoa siitä, miten nainen saisi kuukautisensa takaisin.

Kuukautisten pois jääminen oli ennen ilmeisesti yleistä, mutta se ei aina merkinnyt raskautta. Monet naiset olivat aliravittuja ja tekivät rankkaa ruumiillista työtä, joten keho suojeli energiavarantojaan jättämällä kuukautiset pois. Tämä aiheutti luonnollisesti monia vääriä hälytyksiä.

Suomessa on uskottu katinlieosta keitetyn veden tekevän miehen hedelmättömäksi. Kivien päällä kasvavasta jäkälästä keitetty kiventieravesi sen sijaan poisti naisilta kuukautiset kokonaan. Nainen saattoi myös estää hedelmöitymisen juomalla katajanmarja- tai nokkosteetä tai koiruohokahvia.

Jalat ristiin

Ehkäisyn keinoista universaalein on ollut luultavasti pidättäytyminen. Jos et halua lapsia, älä harrasta seksiä, piste.

Kulttuuri-ilmiönä tämä juontaa varhaisesta kristillisyydestä, joka kielsi seksuaalisesta halusta johtuvan yhdynnän. Seksi oli sallittua vain lasten siittämiseksi, ja ihanteellinen lapsiluku oli yhdestä kahteen. Tätä suuremmalta määrältä välttyminen oli mahdollista ainoastaan pidättäytymällä.

Keinoa on ehdotettu syntyvyyden säännöstelyyn monesti tämän jälkeenkin. Kun esimerkiksi englantilainen pappistaustainen taloustieteilijä Thomas Malthus 1700-luvulla oli lukenut madonlukunsa ihmissuvun eksponentiaalisesta kasvusta ja resurssien loppumisesta, hän suositteli lääkkeeksi pidättäytymistä. Se ei kuitenkaan koskenut häntä itseään tai hänen kaltaisiaan, vaan yhteiskunnan alaluokkaa, köyhälistöä.

Pidättäytyminen oli varsin laajalti käytetty ehkäisymenetelmä myös agraariajan Suomessa ja käytännössä ainoa, jota lääkärit tuolloin suosittelivat. Tästä kertoo hauskasti maaseudun kätilöille 1900-luvun alussa suunnattu kysely. Kohdassa, jossa tiedustellaan, miten naiset välttävät tulemasta raskaaksi, eräs kätilö kirjoitti: ”He vihaavat miehiään.”

Juhlavammin sanakääntein pidättäytymisestä puhui englantilainen feministi ja kansanvalistaja Marie Stopes: ”Aviomies, joka pidättäytyy, vaikka se olisi vaikeatakin, tulee havaitsemaan, että hän siitä saa tuhatkertaisen palkan, ei vain vaimonsa lisääntyneen elinvoiman ja onnen sekä yhdynnästä tuntemansa suuremman nautinnon muodossa, vaan myös oman elinvoimansa nousun ja itseluottamuksen tunteen muodossa.”

Onanista mallia

Keskeytetty yhdyntä on ehkäisymenetelmistä vanhimpia. Esimerkiksi Raamatussa Onan laskee siemenensä maahan nimenomaisesti siksi, ettei hänen vaimonsa tulisi raskaaksi. Myöhemmin tämä ja kaikki muut lapsilukua säätelevät menetelmät tulkittiin sekä kristillisessä että juutalaisessa perinteessä synneiksi.

Islamissa sen sijaan keskeytettyyn yhdyntään on suhtauduttu vaihtelevasti. Osa oppineista on tulkinnut Koraania siten, että keskeytetty yhdyntä on sallittua, ja joidenkin lähteiden mukaan profeetta Muhammed olisi harjoittanut sitä itsekin.

Suomessa yhdynnän keskeyttäminen lienee ollut yleistä siitä päätellen, miten paljon aikaa ja energiaa asiantuntijat ovat uhranneet sen käsittelyyn erilaisissa oppaissa. Suurin osa heistä piti sitä ehkäisymenetelmistä turmiollisimpana. Heidän mielestään coitus interruptus teki yhdynnästä painajaismaisen etenkin naiselle, kun hän joutui jännittämään, oliko miehellä malttia vetäytyä ajoissa. Jotkut lääkärit uskoivat, että keskeytetty yhdyntä aiheutti etenkin naisissa neuroosin kaltaisia oireita, kuten kipuilua, unettomuutta ja itkuisuutta.

Vatikaanin rulettia

Historiallisten lähteiden mukaan ihmisillä oli jonkinlainen käsitys ”varmoista päivistä” jo klassisella ajalla. Viittauksia rytmimenetelmään löytyy esimerkiksi 300- ja 400-luvuilla eläneeltä kirkkoisä Augustinukselta ja kiinalaisesta lääketieteestä, mutta tämän jälkeen ne katoavat sadoiksi vuosiksi.

Ne nousivat uudelleen esiin vasta 1800-luvulla, kun varhaiset luonnontieteilijät alkoivat päästä jyvälle eläinten lisääntymiskierrosta. Tämä johti kuitenkin väärinkäsityksiin, jotka sijoittivat varmat päivät juuri niihin päiviin, jolloin raskauden todennäköisyys oli suurin.

Kuukautiskierron salaisuudet selvisivät vasta 1900-luvun alussa. Vuonna 1905 hollantilainen Theodoor Hendrik van den Velde havaitsi, että naiselta vapautuu vain yksi munasolu kuukautiskiertoa kohti. Seuraavaksi vuonna 1929 japanilainen Kyusaku Ogin ja itävaltalainen Herman Knaus selvittivät tahoillaan, että ovulaatio tapahtuu noin neljätoista vuorokautta ennen seuraavien kuukautisten alkua.

Vuoden 1930 jälkeen julkaistuista avioelämän oppaista näkee, että tieto Oginin ja Knausin löydöstä levisi hitaasti. Asiantuntijat antoivat edelleen ristiriitaista tietoa varmoista päivistä. 1930-luvulla päivien laskemisen tilalle tarjottiin myös naisen ruumiinlämpöön perustuvaa menetelmää. Kumpikin tapa oli suosittu katolisissa maissa, mistä varmoihin päiviin luottamiselle on periytynyt nimitys ”Vatikaanin ruletti”.

Huppu päälle

Kondomien ja pessaarien historia on huomattavasti pidempi kuin useimmat arvaisivat. Esimerkiksi Suomessa oli jo 1800-luvulla käytössä monenlaisia kondomeja. Niiden pääasiallinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut lasten ehkäisy oman vaimon kanssa, vaan sukupuolitautien torjunta esiaviollisissa ja avioliiton ulkopuolisissa suhteissa.

1900-luvun alussa näitä ”miestoverin mekaanisia suojelimia” löytyi kolmesta kategoriasta: pää-, kumi- ja kalvosuojuksia. Ne kaikki olivat kondomeja mutta eripituisia.

Esimerkiksi pääsuojus vedettiin vain terskan eli ”hellimen” päälle. Sitä ennen suojusta piti vetreyttää lämpimässä vedessä. Käytön jälkeen suojus otettiin pois, pestiin ja pantiin kuivumaan. Samaa ”kordongia” saatettiin käyttää kymmeniä kertoja.

1930-luvulla täkäläinen kondomien saanti parani, kun Suomen Gummitehdas alkoi valmistaa niitä. Sodan jälkeen kondomien tekoa jatkoi Tammer Tehtaat Oy. Sen Regina-kondomien päässä oli kuplamainen säiliö, ”orpokoti”, jonne siemenneste kertyi. Aino-kondomeissa tätä ei ollut.

Erilaisia pessaareita, sieniä ja tamponeita oli jo 1900-luvun alussa varsin paljon. Niiden nimet, kuten kanavaverho, kohtusuojus, kohtuvarjostin, suojelusieni ja imijäväline, kertovat paljon niiden käyttötavasta. Ne estivät siittiöiden pääsyn naisen lisääntymiselimiin. Osan niistä naiset saivat itse paikoilleen, osan asensi lääkäri.

1900-luvun alussa oli tarjolla myös monenlaisia kemiallisia ehkäisymenetelmiä, kuten vaahtoja, pulvereita, hyydyttimiä, ruiskuja, puikkoja ja tabletteja. Nämä aineet tuhosivat siittiöitä, ja ne voitiin antaa joko ennen yhdyntää tai sen jälkeen. Esimerkiksi ”E. L. Varma” – tosielämässä A. F. Tanner, joka oli kirjoittanut vuonna 1909 teoksen Sukupuolielämä taidenautinnoksi – kirjoitti Suojeluvälineitä-kirjasessaan vuonna 1911, että pulveroiminen tarjosi ”hellinnälle täyden hienouden, joten armaissa suhteissa ja suuremmalla maulla oleville se oli suosituimpia suojelulajeja”.

Vihdoin pilleri

Vaikka monet pilleriä edeltäneistä ehkäisymenetelmistä olivat kömpelöitä tai epäluotettavia, ne olivat parempia kuin ei mitään. Niiden avulla syntyvyys oli länsimaissa kääntynyt laskuun jo kauan ennen ehkäisypillerin keksimistä.

Kun ehkäisypilleri sitten 1950-luvun lopulla saatiin, se antoi naisille vihdoin mahdollisuuden päättää itse, milloin he olivat valmiita lisääntymään. Se vapautti naiset työmarkkinoille ja nauttimaan seksistä.

Ehkäisypillerin menestykseen tarvittiin kuitenkin enemmän kuin naisten halu käyttää sitä. Pilleri nimittäin taivutti lääkärikunnan ehkäisyn kannattajiksi. Sitä ennen lääkärit olivat olleet yleensä haluttomia puuttumaan ehkäisyn ongelmiin ja siirsivät vastuun niistä naisille. Vasta pilleri teki syntyvyyden säännöstelystä lääketieteellisen kysymyksen.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2010

Kuka keksi kondomin?

Varhaishistoria tarjoaa taruja ja arvauksia.

Ranskan Combarelles on tunnettu taidokkaista luolamaalauksistaan. Näistä eräs on noussut maailmanmaineeseen, sillä se esittää miestä, jolla on peniksensä päällä kondomilta näyttävä kapistus. Se mainitaan usein ensimmäiseksi todisteeksi kondomien käytöstä.

Luultavasti maalauksen kapistuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kondomin kanssa. Kyseessä saattaa olla penissuoja, jota monet luonnonkansat käyttävät vielä nykyisinkin.

Se on nahasta muotoiltu tuppi tai kotelo, jonka tarkoituksena on suojata penistä taistelun vaurioilta, hyönteisten puremilta ja muilta onnettomuuksilta. Monesti penistuppi on ainoa ”vaatekappale”, johon luonnonkansojen miehet pukeutuvat.

Kondomien käytöstä väitetään olevan näyttöä myös muinaisesta Egyptistä ja antiikin Roomasta, mutta nämä ”todisteet” viittaavat lähinnä legendoihin ja kansantaruihin.

Kunnon todisteita 1500-luvulta

Ensimmäinen oikea historiallinen todiste kondomin käytöstä on peräisin vuodelta 1564. Tuolloin kuppa raivosi Euroopassa ja kuuluisa italialainen anatomi Gabrielle Fallopio uskoi löytäneensä keinon sen ehkäisemiseen. Hän kehitti pellavatupen, joka pantiin peniksen päälle yhdynnän ajaksi. Hän testasi kondomiaan 1 100 miehellä, joista yksikään ei saanut tartuntaa.

Kiinalaisten tiedetään käyttäneen kondomina öljyttyä paperituppea ja japanilaisten kilpikonnankuoresta ja sarvesta tehtyä kovaa tuppea, jota naiset saattoivat hyödyntää myös hieromasauvana miesten poissa ollessa.

Kondomin keksijäksi on monissa lähteissä mainittu tohtori Henry Condom. Hänen väitetään 1600-luvulla suunnitelleen varmuusvälineen kuningas Kaarle II:lle, jotta tämä olisi välttynyt siittämästä enempää avioliiton ulkopuolisia lapsia. Väite on kuitenkin tarua.

Termin kondomi alkuperää ei tiedetä, mutta ainakaan se ei ole tohtori Condom. Sana esiintyy ensimmäisen kerran lordi Belhavenin ranskankielisessä runossa vuonna 1709. Sen alkuperäksi on ehdotettu ranskalaista Condomin kylää sekä persialaista kondua, joka tarkoittaa eläimen suolesta valmistettua pitkänomaista säilytysastiaa.

Aluksi piti ommella sauma

1700-luvulla kondomit tehtiin eläinten suolista ja raaka-aine tuli teurastamoista. Etenkin Englannissa kondomien kauppa oli jo tuolloin kukoistavaa liiketoimintaa. Sieltä suojansa lienee hankkinut myös ajan kuuluisin rakastaja Casanova, joka kuvailee ”englantilaista päällystakkia” monipuolisesti muistelmissaan. Casanovalla oli tapana huvittaa yleisöä puhaltamalla kondomeihin ilmaa ja vapauttamalla ne pöristen lentoon.

”Päällystakkien” suurin ongelma oli käsin ommeltu sauma, joka saattoi revetä kesken yhdynnän. Kalliitakin ne olivat. Kondomien massatuotanto alkoi vasta 1800-luvulla, kun niitä opittiin valmistamaan kumista. Aluksi nämäkin olivat saumallisia, mutta jo vuosisadan lopussa ne muuttuivat saumattomiksi.

Suosio kasvoi saatavuuden myötä. Toisen maailmansodan aikoihin keksittiin polyuretaanista valmistetut kondomit, jotka olivat kuitenkin herkkiä repeämään. Ensimmäiset värilliset kondomit tehtiin vuonna 1949, liukastetut kondomit 1950-luvulla ja spermisidillä liukastetut kondomit 1970-luvulla.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti