Vielä voi kadota pakenemalla Lapin erämaihin. Ainakin hetkeksi. Vuonna 2030 yksityisyyttä on vain valtameren pohjassa.




Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

Arto Paasilinnan romaanin Jäniksen vuosi (WSOY 1975) päähenkilö Kaarlo Vatanen kyllästyy työelämän oravanpyörään ja päättää kadota. Vatanen tuhoaa itsensä väestötietojärjestelmän magneettinauhoilta ja vetäytyy metsiin.

Paasilinnan veijari onnistui katoamisessaan, mutta vuonna 2009 Vatasella olisi vaikeuksia.

Syrjäteillä voi nyt ehkä vielä autoilla ilman, että rekisterinumero tallentuu poliisin valvontakameraan, mutta bensat pitäisi ostaa käteisellä. Luottokortistahan jäisi jälkiä tietokantoihin. Kännykästä Vatasen pitäisi tietysti luopua.
Vuonna 2030 Vatanen on pulassa. Tai ainakin satelliittikameran kuvassa, josta kuka tahansa voi seurata hänen vaellustaan. Yhteiskuntaa ei pääse pakoon Lapissakaan.


Kuvassa kaiken aikaa

Kaupungeissa operaattori tietää, missä kännykkämme on. Joukkoliikennejärjestelmä tietää, missä astumme bussiin. Luottoyhtiö tietää, missä ja mitä olemme maksaneet kortilla. Tulossa on ruuhkamaksujärjestelmä, joka tietää, missä automme on.

Sijaintitiedon keräämisen voi ehkä vielä hyväksyä. Psykologisesti inhottavammalta tuntuu, että meitä myös kuvataan yhä useammalla kameralla.

- Helsingin keskustasta on vaikea löytää paikkaa, johon ei jokin valvontakamera osuisi, huomauttaa tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa.

Parhaat kamerat näkevät pimeässä ja zoomaavat hyvinkin tarkasti haluttuun kohteeseen. Automaattiseen kasvojentunnistukseen yhdistettyinä valvontakamerat voivat jäljittää ihmisiä pelottavan tehokkaasti.

- Vuoteen 2030 mennessä käytössä on todennäköisesti nykyistä GoogleEarthia huomattavasti täydellisempi järjestelmä, joka on reaaliaikainen, Mannermaa veikkaa. Kuka tahansa voi koska tahansa katsoa, mitä Mannerheimintiellä paraikaa tapahtuu.

- Todennäköisesti rauhaan eivät jää kansallispuistotkaan. "Vesku Loiri -malli" eli piilopirtin hankkiminen Inarijärven rannalta ei sitten enää toimi, Mannermaa toteaa.


Urkinta parantaa salailua

Esimerkiksi Yhdysvaltain armeija kehittää kämmenen kokoisia, kameralla varustettuja tiedustelulennokkeja. Laboratorioissa on jopa sormenpään kokoisia lentäviä kameroita, kertoo scifi-kirjailija ja "läpinäkyvästä yhteiskunnasta" visioinut David Brin Amazon.comin haastattelussa.

Suurkaupunkien anonyymius on joskus parempi piilopaikka kuin erämetsä. Kaupassa käydessä voi naamioitua vaikka karnevaaliasuun tai tekeytyä musliminaiseksi.

Ei onnistu, Brin väittää. T-säteillä (ks. Tiede 12/2009) toimiva millimetritutka näkee pian kaikkien vaatteiden alle.
Mika Mannermaa ei usko, että kehitys olisi pysäytettävissä. Sen sijaan urkintatekniikoita vastaan kehitetään yhä hienompia suojauspalveluita.

Mannermaa kertoo kuvitteellisen esimerkin naisesta, joka lähtee luennoimaan Sibeliustaloon Lahteen. Mustasukkaiseksi äityvä aviomies haluaa tarkistaa netin avulla, missä vaimon känny on. Tällainen palvelu on jo olemassa.

Mies näkee, että siellähän se on, Sibeliustalossa. Se vain ei ole totta. Vaimon kännykkä on tosiasiassa Plaza-hotellin sviitissä. Hän on hankkinut palvelun, jolla voi väärentää sijaintitietonsa.

- Näitä sovelluksia tulee varmasti monia, Mannermaa uskoo.


Jotkut haluavatkin näkyä

Keski-ikäisestä voi olla hämmentävää, miten nuoret luopuvat yksityisyydestään aivan vapaaehtoisesti. Big brother -talo on tästä äärimmäinen esimerkki, mutta ilmiö on tuttu myös Facebookista ja IRC-galleriasta.

David Brin esitti jo kymmenen vuotta sitten kirjassaan The transparent society, ettei yksityisyyden rapautuminen ole pelkästään huono asia, kunhan se koskee kaikkia - myös vallanpitäjiä.

Brin vertaa avointa yhteiskuntaa ravintolatilaan, jossa kaikki näkevät toisensa. Jos ravintola pilkottaisiin intiimeihin looseihin, joku voisi tirkistellä ja salakuunnella sermin  takaa.

Ehkä IRC-gallerian nuoret ja facebookkaavat poliitikot ovat jo sopeutuneet tulevaisuuden kulttuuriin. Siihen, jonka kanssa yksityisyyttään varjelevien keski-ikäisten on väkisin opeteltava tulemaan toimeen.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.