Vielä voi kadota pakenemalla Lapin erämaihin. Ainakin hetkeksi. Vuonna 2030 yksityisyyttä on vain valtameren pohjassa.




Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

Arto Paasilinnan romaanin Jäniksen vuosi (WSOY 1975) päähenkilö Kaarlo Vatanen kyllästyy työelämän oravanpyörään ja päättää kadota. Vatanen tuhoaa itsensä väestötietojärjestelmän magneettinauhoilta ja vetäytyy metsiin.

Paasilinnan veijari onnistui katoamisessaan, mutta vuonna 2009 Vatasella olisi vaikeuksia.

Syrjäteillä voi nyt ehkä vielä autoilla ilman, että rekisterinumero tallentuu poliisin valvontakameraan, mutta bensat pitäisi ostaa käteisellä. Luottokortistahan jäisi jälkiä tietokantoihin. Kännykästä Vatasen pitäisi tietysti luopua.
Vuonna 2030 Vatanen on pulassa. Tai ainakin satelliittikameran kuvassa, josta kuka tahansa voi seurata hänen vaellustaan. Yhteiskuntaa ei pääse pakoon Lapissakaan.


Kuvassa kaiken aikaa

Kaupungeissa operaattori tietää, missä kännykkämme on. Joukkoliikennejärjestelmä tietää, missä astumme bussiin. Luottoyhtiö tietää, missä ja mitä olemme maksaneet kortilla. Tulossa on ruuhkamaksujärjestelmä, joka tietää, missä automme on.

Sijaintitiedon keräämisen voi ehkä vielä hyväksyä. Psykologisesti inhottavammalta tuntuu, että meitä myös kuvataan yhä useammalla kameralla.

- Helsingin keskustasta on vaikea löytää paikkaa, johon ei jokin valvontakamera osuisi, huomauttaa tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa.

Parhaat kamerat näkevät pimeässä ja zoomaavat hyvinkin tarkasti haluttuun kohteeseen. Automaattiseen kasvojentunnistukseen yhdistettyinä valvontakamerat voivat jäljittää ihmisiä pelottavan tehokkaasti.

- Vuoteen 2030 mennessä käytössä on todennäköisesti nykyistä GoogleEarthia huomattavasti täydellisempi järjestelmä, joka on reaaliaikainen, Mannermaa veikkaa. Kuka tahansa voi koska tahansa katsoa, mitä Mannerheimintiellä paraikaa tapahtuu.

- Todennäköisesti rauhaan eivät jää kansallispuistotkaan. "Vesku Loiri -malli" eli piilopirtin hankkiminen Inarijärven rannalta ei sitten enää toimi, Mannermaa toteaa.


Urkinta parantaa salailua

Esimerkiksi Yhdysvaltain armeija kehittää kämmenen kokoisia, kameralla varustettuja tiedustelulennokkeja. Laboratorioissa on jopa sormenpään kokoisia lentäviä kameroita, kertoo scifi-kirjailija ja "läpinäkyvästä yhteiskunnasta" visioinut David Brin Amazon.comin haastattelussa.

Suurkaupunkien anonyymius on joskus parempi piilopaikka kuin erämetsä. Kaupassa käydessä voi naamioitua vaikka karnevaaliasuun tai tekeytyä musliminaiseksi.

Ei onnistu, Brin väittää. T-säteillä (ks. Tiede 12/2009) toimiva millimetritutka näkee pian kaikkien vaatteiden alle.
Mika Mannermaa ei usko, että kehitys olisi pysäytettävissä. Sen sijaan urkintatekniikoita vastaan kehitetään yhä hienompia suojauspalveluita.

Mannermaa kertoo kuvitteellisen esimerkin naisesta, joka lähtee luennoimaan Sibeliustaloon Lahteen. Mustasukkaiseksi äityvä aviomies haluaa tarkistaa netin avulla, missä vaimon känny on. Tällainen palvelu on jo olemassa.

Mies näkee, että siellähän se on, Sibeliustalossa. Se vain ei ole totta. Vaimon kännykkä on tosiasiassa Plaza-hotellin sviitissä. Hän on hankkinut palvelun, jolla voi väärentää sijaintitietonsa.

- Näitä sovelluksia tulee varmasti monia, Mannermaa uskoo.


Jotkut haluavatkin näkyä

Keski-ikäisestä voi olla hämmentävää, miten nuoret luopuvat yksityisyydestään aivan vapaaehtoisesti. Big brother -talo on tästä äärimmäinen esimerkki, mutta ilmiö on tuttu myös Facebookista ja IRC-galleriasta.

David Brin esitti jo kymmenen vuotta sitten kirjassaan The transparent society, ettei yksityisyyden rapautuminen ole pelkästään huono asia, kunhan se koskee kaikkia - myös vallanpitäjiä.

Brin vertaa avointa yhteiskuntaa ravintolatilaan, jossa kaikki näkevät toisensa. Jos ravintola pilkottaisiin intiimeihin looseihin, joku voisi tirkistellä ja salakuunnella sermin  takaa.

Ehkä IRC-gallerian nuoret ja facebookkaavat poliitikot ovat jo sopeutuneet tulevaisuuden kulttuuriin. Siihen, jonka kanssa yksityisyyttään varjelevien keski-ikäisten on väkisin opeteltava tulemaan toimeen.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti