Planeettojensuojelupäällikkö John D. Rummelilla on nyt näytön paikka. Syyskuussa Genesis-luotain tuo maapallolle ensimmäisen näytteen Kuun radan tuolta puolen. Voisiko Genesiksen palauttamassa näytteessä olla tuntemattomia bakteereita, jotka tappaisivat meidät tai jonkin muun lajin sukupuuttoon?


TEKSTI:Leena Tähtinen



Planeettojensuojelupäällikkö John D. Rummelilla on nyt näytön paikka.
Syyskuussa Genesis-luotain tuo maapallolle ensimmäisen näytteen
Kuun radan tuolta puolen. Voisiko Genesiksen palauttamassa näytteessä
olla tuntemattomia bakteereita, jotka tappaisivat meidät tai jonkin muun lajin sukupuuttoon?

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 6/2004






Genesis tuo palan Aurinkoa

Genesis-luotain keräsi yli kahden vuoden ajan aurinkotuulta, joka koostuu Auringosta irronneista hiukkasista.

Auringon hiukkasia sataa jatkuvasti ilma-kehään, mutta tutkijoita kiinnostavat nimen-omaan neitseelliset hiukkaset, jotka eivät ole "pilaantuneet" reagoidessaan ilmakehän kaasun kanssa. Siksi hiukkasia lähdettiin nou-tamaan 1,5 miljoonan kilometrin päästä.

Luotaimen laitteet rekisteröivät myös hiuk-kasten nopeuden ja tiheyden. Elektronimonitori suorittaa samat mittaukset aurinkotuulen elek-troneille. Mukana on myös laite, joka erottaa tietyt atomit, kuten hapen ja typen, omaan keräimeensä.

Helmikuussa 2004 Genesis sulki näytekap-selinsa ja aloitti matkansa kohti Maata. Syys-kuussa näytteet sisältävä kapseli irtoaa luotai-mesta ja liitelee ilmakehään.

Tarkkaan ottaen Genesiksen tuliaiset eivät tule Maahan asti, sillä erikoisvalmisteinen helikopteri käy sieppaamassa näytekapselin jo ilmasta. Näin varmistetaan näytteen puhtaus ja se, ettei Maahan putoaminen vahingoita sitä.

Sieppariksi on palkattu yhdysvaltalainen sijais-näyttelijä ja helikopterilentäjä Cliff Fleming. (Fleming on näytellyt muun muassa elokuvissa Olimme sotilaita, jossa pääosaa esittää Mel Gibson ja Basic, jonka on ohjannut John McTierman.)

Kallisarvoinen tuliaispaketti säilötään Johnsonin avaruuskeskukseen Houstoniin, jossa se on tutkijoiden käytössä. He selvittävät siitä muun muassa Auringon tarkan kemiallisen koostu-muksen. Näyte kertoo myös Auringon kanssa samasta aineesta syntyneistä planeetoista.


  paketin komeetan ainetta ja asteroidin palan. Mars-näytteestäkin puhutaan jo. Onko näytteiden haku ylipäänsä viisasta? Levitämmekö näin omia bakteereitamme pitkin aurinkokuntaa?

Kysymyksiini vastaa planeettojensuojelupäällikkö John D. Rummel, jonka työnä on varjella maapalloa ja aurinkokuntamme muita planeettoja vierailta bakteereilta.

Planeetansuojelu on arkista

Rummel on Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan palkkaama ja titteliltään maailman ainoa planeettojensuojelupäällikkö, mutta planeettoja suojelevat toki muutkin kuin yhdysvaltalaiset. Kansainvälinen elin COSPAR (Committee on Space Research) laatii säännöt muun muassa avaruusaluksen puhtausasteesta. Vaatimukset vaihtelevat aluksen tehtävän ja määränpään mukaan.

Planeettojensuojelupäällikön toimistossa työskentelee päällikön lisäksi neljä osapäiväistä virkailijaa. Planeettojen suojelu onkin toimistotyötä.

- Toimistotyötä, kokouksia, työmatkoja ja silloin tällöin tarkastuskäyntejä. Vain tarkastuksilla käytän valkoista pukua ja maskia, muina aikoina olen kuin kuka tahansa kasvoton byrokraatti!

Tapetaan lämmöllä ja viinalla

Esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestön Esan epäonnisessa Mars-laskeutujassa Beaglessa sai olla korkeintaan 300 bakteeria neliömetrillä. Onko tämä siis puhdasta? - Erittäin puhdasta, vastaa Rummel.

- Osa bakteereista kuolee lisäksi luotaimen lähdön kuumuuteen. Osan tappaa avaruudessa oleva säteily. Mikrobien määrä siis pienenee entisestään, ennen kuin alus pääsee perille. Todennäköisyys, että mikrobit pystyisivät pesiytymään Marsiin, on käytännössä nolla.

Esan tiedote vakuuttaa, etteivät komeetalle laskeutuva Rosetta-luotain ja Saturnusta tutkiva Cassini-Huygenskään levitä pöpöjä. Esan alukset ovat vastuuntuntoisia vierailijoita.

Alukset steriloidaan yleensä kuumentamalla. Niissä on kuitenkin paljon osia, jotka eivät kestä kuumentamista. Tällaiset osat käsitellään kemiallisesti. Esimerkiksi aurinkopaneelit pestään alkoholilla. Osa elektroniikasta puhdistetaan tyhjiökammioissa, joissa erikoiskaasu tappaa eliöt hapettamalla niiden biomolekyylit pilalle. Myös ultraviolettisäteilytystä käytetään puhdistukseen.

Tuliaisiin varaudutaan

Entä tänne päin tulevat lähetykset? Miten on huolehdittu siitä, etteivät Genesis-luotaimen tuomat tuliaiset sisällä tappajabakteereita?

- Genesiksen näytteinä on aurinkotuulen hiukkasia, jotka eivät ole likimainkaan bakteerien kokoluokkaa, rauhoittaa Rummel. Hiukkasia valtavan paljon suuremmat bakteerit eivät tartu Genesiksen keräimeen.

Huh. Avaruudesta ei siis ole tulossa odottamattomia vieraita ainakaan syyskuussa. Entä myöhemmin, Stardust-luotaimen tuoman komeetan aineen tai Hayabusa-luotaimen tipauttaman asteroidin palan mukana?

Periaatteessa pöly- ja kivinäytteiden mukana voisi olla elinkelpoisia bakteereita, vaikka todennäköisyys onkin häviävän pieni. Siksi näytekapseleita käsitellään varmuuden vuoksi samoin kuin tappavaa tautia sisältävää laboratoriotavaraa. Lisäksi on hyvä muistaa, että tuotavat määrät ovat pieniä. Asteroidinäyte painaa gramman verran. Saman kokoisia tuliaisia toivotaan Marsista.

John D. Rummel suunnittelee joka tapauksessa jo nyt, miten vuoden 2013 Mars-lennon näytettä olisi käsiteltävä: on rakennettava laboratorio, jossa näytteessä mahdollisesti olevia bakteereita voidaan hallita.

Olemmeko itse muukalaisia?

Miten voimme olla varmoja siitä, ettei Maahan ole jo aiemmin ehtinyt pesiytyä vierasta elämää?

- Emme voikaan. Vieras elämä on saattanut saapua tänne jo aikoja sitten, Rummel sanoo. Ehkä Marsista irronnut kivenmurikka kantoi elinkelpoisia bakteereita maapallolle elämän siemeniksi jo neljä miljardia vuotta sitten. - Me voimme itse olla alkuperältämme muukalaisia!

- Vielä tätä nykyä emme tiedä, tuliko Maan elämä muualta vai ei. Tutkimalla muita planeettoja, ehkä muiden tähtienkin planeettoja, saatamme löytää vastauksen.

Sama pätee Marsista mahdollisesti löytyvään elämään.

- Maan elämä on saattanut siirtyä Marsiin joskus muinaisuudessa. Tällaisenkin elämän löytäminen olisi kuitenkin mahdottoman mielenkiintoista!

Eikö planeettojen suojeleminen vierailta bakteereilta ole turhaa, jos kerran luonto joka tapauksessa siirtää bakteereita asteroidien ja ehkä komeettojenkin mukana paikasta toiseen?

- Se, että bakteerit siirtyvät planeetalta toiselle luonnollisesti on toistaiseksi vain olettamus; asiaa ei ole todistettu.

Vielä yksi kysymys. Uskotko, että todella voimme estää bakteerien kulkeutumisen satelliittien ja näytteiden mukana paikasta toiseen?

- Kyllä, sanoo Nasan aluksista vastaava planeettojensuojelupäällikkö.

Artikkeli perustuu sähköpostihaastatteluun.




























Luotain  Näyte Lähtö
/ Nasa
1969-1972 1969-1972
    2001
   
 1999

Hayabusa / ISAS (Japani)


(Institute of Space Science and Astronautical Science)  


2007
/ Nasa

 2014

Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti