Väitöskirjaa valmisteleva energiatalouden tutkija Eeva Kuntsi-Reunanen tekee töitä ilmaston hyväksi. Hän koettaa löytää analyysimallin, joka auttaisi maailman päättäjiä sopimaan, miten kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet jaetaan oikeudenmukaisesti valtioiden kesken.


Artikkelisarjassa eri alojen tutkijat kertovat työstään ja tavoitteistaan.



tekee töitä ilmaston hyväksi. Hän koettaa löytää analyysimallin, joka auttaisi
maailman päättäjiä sopimaan, miten kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet
jaetaan oikeudenmukaisesti valtioiden kesken


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004


Maailmanlaajuinen ilmastopolitiikka otti ison askeleen lokakuussa, kun Venäjän duuma päätti maan liittymisestä Kioton ilmastosopimukseen. Venäjän mukaantulo saattoi viimein voimaan 1997 solmitun sopimuksen. Nyt päästään toden teolla etsimään maailmanlaajuista konsensusta päästörajoista, joita kasvihuoneilmiön torjunta vaatii.


Samoihin aikoihin kun Venäjän duuma keskusteli Kioton sopimuksesta Moskovassa, kansainväliset energiatalouden asiantuntijat arvioivat maailman tulevaisuutta kongressissaan Roomassa. Omaa tutkimustaan esitteli myös turkulainen ekonomisti Eeva Kuntsi-Reunanen. Hän vertaili alustuksessaan teollisuusmaiden ja kehitysmaiden tulevia päästöjä.


- Vaikka teollisuusmaissa päästöt vähenevät, ne ovat edelleen paljon suuremmat kuin kehitysmaissa. Kasvu on kehitysmaissa kuitenkin no-peaa, ja 10-20 vuoden kuluttua kehitysmaiden päästöt ohittavat teollisuusmaiden päästöt, Kuntsi-Reunanen selittää.


Nyt olisi siis hyvä aika saada myös kehitysmaat sitoutumaan kohtuullisiin päästörajoihin.
- Kehitysmaiden päästöt vaikuttavat tännekin. Meidän pitää ottaa vastuu siitä, että Suomi on osa maailmankarttaa, varsinkin kun meidän on taloudellisesti mahdollista tutkia päästöjen vaikutusta. Kehitysmailla ei ole.



Eeva Kuntsi-Reunanen kävelee Turun kauppakorkeakoulun käytäviä jalassaan Lacosten sporttiset valkoiset nahkatossut ja yllään lahkeista käännetyt farkut ja ohut värikäs neule. Hiukset ovat pienellä poninhännällä.


- Monet täällä luulevat minua opiskelijaksi, hän kertoo johdattaessaan vierasta kohti Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen uudehkoja tiloja.


Kuntsi-Reunasen urheilullinen olemus ei viittaa ympäristöaktivistiin, kehitysmaaintoilijaan eikä edes akateemiseen tutkijaan. Hän määritteleekin itsensä ekonomistiksi, "joka tykkää taloustieteellisten analyysien tekemisestä".


- On tärkeää olla kiinnostunut ilmastopolitiikasta, mutta en lähtenyt tutkimukseen siksi, että olisin osoittamassa mieltä päästöjä vastaan. Päästöjen hallinta on tärkeä asia, mutta en ole koskaan ollut mikään ympäristöhörhö.


Etsin ja kehitän tutkimusmenetelmiä ja malleja, joilla voidaan analysoida erityisesti kehitysmaiden energiapolitiikkaa.


Eeva Kuntsi-Reunanen on yksi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen neljästä energiatalouden ja päästömäärien tutkijasta. Hänen väitöskirjansa on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Sedco-hanketta (Sustainable Energy Development in Developing Countries). Vaikka Kuntsi-Reunasen oma tutkimus ei suoranaisesti ole tulevaisuudentutkimusta, sijainti Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on edullinen. Monitieteisessä ympäristössä saa yleisnäkymän kaikkeen käynnissä olevaan tutkimukseen.


- Täällä on muun muassa maantieteilijöitä, kulttuurintutkijoita, taloustieteilijöitä ja aluetutkijoita. Eniten hyötyä omalle työlleni on energia- ja ympäristötutkimuksesta ja yleisesti taloutta ja ennakointia koskevasta tutkimuksesta, mutta tiedän suurin piirtein, mitä muutkin tekevät.



Kuntsien perhe - juristivanhemmat ja kolme tytärtä - muutti Helsingistä Turkuun lasten ollessa pieniä, joten tytöistä kasvoi lähes syntyperäisiä turkulaisia. Sen kuulee selvästi Eevankin puheesta, monista Turun ulkopuolella vietetyistä vuosista huolimatta.


Eevan nuoruuden harrastukset liittyivät urheiluun. Pikkutyttönä hän harrasti telinevoimistelua SM-tasolla, ja kymmenvuotiaana hänet valittiin jopa Barcelonan olympiakisojen valmennustiimiin. Ura kuitenkin katkesi rasitusvammaan ja pitkään harjoittelukieltoon. Laji vaihtui tennikseen, jonka parissa kuluivat lähes kaikki viikonloput yläaste- ja lukioikäisenä. Omistautuminen palkittiin muutamilla SM-mitaleilla - ja Dominikaanisen tasavallan mestaruudella!


- En halunnut lähteä vaihto-oppilaaksi jenkkeihin ja halusin oppia uuden kielen, espanjan. Vietin siis vuoden Dominikaanisessa tasavallassa nuorehkon venezuelalaisparin perheessä. Minulla on edelleen siellä ystäviä, joihin olen säännöllisesti yhteydessä.


Eeva palasi Suomeen, mutta vain lähteäkseen uudelleen maailmalle ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Hän lähti poikaystävänsä - nykyisen miehensä - kanssa Manchesteriin Metropolitan-yliopistoon opiskelemaan taloustiedettä.


Loma-ajat kuluivat kesätoimittajana Turun Sanomissa, ja tuolloin Eeva suunnitteli vakavissaan taloustoimittajan ammattia. - Lehdessä oli kiva olla töissä, ja jokainen päivä oli erilainen omine kujeineen. Toimittajankokemuksesta on ollut paljon hyötyä nykyisessäkin työssäni.


11. syyskuuta sotki suunnitelmat


Kolme vuotta kestäneiden bachelor-opintojen jälkeen Eeva vaihtoi opinahjoa Glasgow’ssa sijaitsevaan hyvämaineiseen Strathclyden yliopistoon. Lopputyönsä hän teki Euroopan pankkifuusioista. Haaveissa oli ura Lontoon Cityssä, ja valmistuttuaan vuonna 2001 Eeva haki headhunterin välityksellä töitä kansainvälisistä pankkiiriliikkeistä. Taloustieteen tutkinnolla ja kieliosaamisella töihin pääsy näytti lupaavalta.


- Tulin käymään Suomessa syyskuun alussa, juuri ennen 11. päivän terrori-iskuja. Sen jälkeen headhunterit ottivat yhteyttä ja sanoivat, että Cityssä kaikki on sekaisin eivätkä heidän asiakkaansa rekrytoi ketään ainakaan puoleen vuoteen.


Lontoon finanssikeskuksen sijasta Eeva aloitti työuransa Helsingin hallintokeskuksessa, työministeriön virkanaisena. Hänet palkattiin lokakuussa 2001 ylitarkastajaksi toimeksiantonaan muun muassa kirjoittaa muistioita yrittäjyydestä.


Virkaura jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa avautui tutkijan paikka. Väitöskirjan teosta haaveillut Eeva sai rohkaisua lähtöhaluilleen työministeriön kollegoilta, jotka olivat puurtaneet väitöskirjansa raskaimman kautta, työn ohessa.



Kotimaan akateemiseen maailmaan ei tultu hankaluuksitta. Tohtorintutkinto edellytti runsaasti lisäopintoja Turun kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksessa. Ensimmäisenä vuonna Eeva suorittikin opintoviikkoja "apinan raivolla".


Ulkomailla opiskelleena Eevalla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten akateemiset käytännöt toimivat Suomessa. Seminaarit ja tieteellisen julkaisun laatiminen olivat hänelle uusia asioita, toisin kuin muille jatko-opiskelijoille, jotka olivat olleet mukana tutkimushankkeissa.


- Olen edennyt takaperin, sillä tulin akateemiseen maailmaan ihan puskista ja jouduin oppimaan kaiken kantapään kautta. Tilanne oli ristiriitainen. En hanskannut edes käytännön juttuja, mutta minulta odotettiin asiantuntijuutta tutkimusalallani.



Energiatalouden tutkijan arkipäivä kuluu päätteen ääressä aamukahdeksasta iltaan asti. Eeva Kuntsi-Reunanen lukee alan kirjallisuutta, pyörittää tietokoneella erilaisia taakanjakomalleja, analysoi niiden tuloksia ja kirjoittaa tutkimusraportteja ja artikkeleja tieteellisiin julkaisuihin. Vaihtelua omaan tutkimustyöhön tuovat työmatkat, seminaarit ja keskuksen omat palaverit.


- On harvinaista, että istun tekemässä omia juttujani päivästä toiseen ilman palavereja tai muita menoja. Minusta on kivaa, että voi liikkua ja nähdä muutakin kuin oman kopin.


Kuntsi-Reunanen pyrkii väitöskirjatyössään löytämään maailman energiapolitiikkaan sellaisen taakanjakomallin, jonka avulla valtiot voisivat yhteisesti sopia oikeudenmukaiset kasvihuonekaasujen päästörajat. Käytännössä mallit ovat laskentaohjelmia, joiden avulla piirretään ennustekäyriä ja vertaillaan maita tai maaryhmiä.


- Väitöskirjaani varten testaan esimerkiksi erään englantilaisen instituutin kehittämää taakanjakomallia, joka ottaa huomioon väestömäärän ja väestönkasvun, nykyiset päästömäärät sekä tavoitteet vuoteen 2050 asti.


Alkuperäinen malli tuottaa esimerkiksi teollisuusmaille taakan, jota ne eivät pysty kantamaan supistamatta talouskasvuaan. Kun malliin lisätään arviot tulevista bruttokansantuotteista, tulokset ovat aivan toisenlaiset: teollisuusmaat voisivat jatkaa nykyistä linjaansa, Kuntsi-Reunanen kertoo.


Teoria ja käytäntö ovat kuitenkin kaksi eri asiaa-. Tutkijat tarkastelevat malleja ilman poliittisia tai muita taustaoletuksia. He voivat saada aikaan mallin, joka toimii oikeudenmukaisesti mutta jota on mahdoton toteuttaa poliittisesti tai taloudellisesti. Sellainen malli jää kauniiksi teoriaksi.


- Mielestäni väitöskirjan tavoitteena pitää olla löydös, joka hyödyttää yhteiskuntaa, Suomea ja kansainvälistä yhteisöä. En ole lähtenyt tekemään opinnäytettä vain sen vuoksi, että minä saan tutkinnon ja korkeakoulu tulospisteet - mutta tietysti olen vain pieni tutkija isossa maailmassa.



Tutkijantyön parasta antia ovat Eevan mielestä hetket, jolloin löytää ennustekäyristä jotakin uutta ja itsellä on selvä käsitys, mistä lähtee kirjoittamaan artikkelia. - Artikkelin voi laatia myös vanhoja löytöjä muokkaamalla ja uusia muuttujia lisäämällä, mutta vanhan pyörittelyssä ei ole haastetta eikä hohtoa.


Tutkimuksessa rasittavinta on puolestaan se, että malleihin tietoja syöttäessään tekee pienen virheen ja käyrät menevät ihan kummallisiksi. - Virheen etsiminen ja korjaaminen vie aikaa. Onneksi olen huomannut omat virheeni itse ja ajoissa.


Eeva Kuntsi-Reunanen tuhahtaa, kun puhe kääntyy akateemiseen vapauteen. Se tarkoittaa hänen mielestään "akateemista vastuuta" siitä, että tutkimus etenee suunnitelmien mukaan - ja lähes aina se tarkoittaa pitkiä päiviä ja viikonlopputöitä.


Eeva kertoo pysähtyneensä miettimään työn ja muun elämän suhdetta vasta viime heinäkuussa, kun hänen läheinen työkaverinsa sai kaksi aivoinfarktia. Hän harmittelee, että vasta tällaiset tapaukset herättävät ihmisen huomaamaan yksityiselämän tarpeen.


- Teen mielelläni pitkää päivää, sillä kiinnostava työ motivoi minua, mutta kun tunnen tehneeni liikaa, katkaisen putken tapaamalla ystäviä ja liikkumalla. Pelaan edelleen tennistä ja pyrin käymään pari kolme kertaa viikossa lenkillä siskoni kanssa. Yksin juokseminen on todella tylsää, ja siinä tulisi jatkettua työasioiden ruotimista. Nyt tulee pulistua ihan muuta.



Ennen tutkijanuraansa Eeva Kuntsi-Reunanen suhtautui varauksellisesti yliopistomaailmaan, eikä asenne ole vieläkään täysin hävinnyt. Eeva pitää yliopistojen "perustutkijoita" sosiaalisilta taidoiltaan melko vaatimattomina ja omiin oloihinsa vetäytyvinä. He voivat saada hyviä tuloksia ja kirjoittaa hyviä tekstejä, mutta he eivät osaa esitellä niitä.


- En pidä itseäni perustutkijana. Ainakin omasta mielestäni olen avoin, iloinen ja energinen. Seminaareissakin minulle on tärkeää tavata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia, ei istua oman pulpetin ääressä. Kauppis on yliopistoja enemmän kosketuksissa ulkomaailmaan ja tekemisissä yritysmaailman kanssa. En siis ole suljettuna tutkijanluukkuun, josta minut kutsuttaisiin ulos, kun väitöskirja on valmis, ekonomisti nauraa.


Eeva Kuntsi-Reunasen väitöskirja koostuu neljästä tieteellisissä julkaisuissa ilmestyvästä artikkelista. Ensimmäinen on jo tullut ulos, toinen on lehdessä arvioitavana, kolmas kollegalla luettavana ja neljäs viittä vaille valmis.


- Ensi vuonna olisi tarkoitus saada väitöskirja pakettiin. Artikkelien hyväksynnässä menee tietysti aikansa, mutta haluan saada artikkelit ulos kunnon julkaisuissa, joten ennemmin sinnittelen kuin valmistun nopeasti.


Tohtorinväitöksen jälkeen akateeminen maailma on Eeva Kuntsi-Reunaselle yksi ammatillinen vaihtoehto. Häntä kiinnosta myös ekonomistin työ tai ura yritysmaailmassa. Ihanteellista olisi, jos tuleva työ löytyisi kaikkien näiden välimaastosta.


- Tutkimuksen soveltaminen käytäntöön olisi hienointa. Akateemisen maailman teoreetikoilla ei yleensä ole hajuakaan käytännöstä.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


EEVA KUNTSI-REUNANEN
Ikä
: 28
Arvo: Master of Science, (Business Economics), Suomen Akatemian tutkija
Yliopisto: Turun kauppakorkeakoulu
Laitos: Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Tutkimusala: maailman energia-talouden tehokkuus ja päästökehitys
Harrastukset: tennis, lenkkeily


ETAPPEJA
1976 syntyy Helsingissä.
1985 valitaan telinevoimistelun olym-piavalmennettavien ryhmään.
1987 ihastuu tulevaan aviomieheensä.
1993 on vaihto-oppilaana Dominikaa-nisessa tasavallassa.
1996 valmistuu ylioppilaaksi Puolalan-mäen lu-kiosta ja lähtee opiskelemaan Englantiin.
2000 valmistuu Manchesterin yliopis-tosta (Bachelor of Science).
2001 valmistuu Strathclyden yliopis-tosta Glasgow’sta (Master of Science) ja aloittaa ylitarkastajana työministe-riössä.
2002 aloittaa väitöskirjan teon Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa.
2003 julkaisee ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa.