Ismo Dunderbergin tutkimusala nousi otsikoihin, kun jännityskirjailijat Dan Brown ja Ilkka Remes innostuivat varhaiskristillisistä teksteistä. Dunderbergiä ne ovat kiehtoneet vuosikaudet, vaikkei hän ole sensaatioihin tai salaliittoihin törmännytkään.


Dan Brown ja Ilkka Remes innostuivat varhaiskristillisistä teksteistä.
Dunderbergiä ne ovat kiehtoneet vuosikaudet, vaikkei hän ole
sensaatioihin tai salaliittoihin törmännytkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

ihanteena on, että tulospaineiden keskelläkin yliopistossa on mahdollista tutkia kummallisia asioita, joista ei voi osoittaa olevan erityistä hyötyä kenellekään. Mielipide on ymmärrettävä, sillä Dunderbergin erityisalaa ovat varhaiskristillinen gnostilaisuus ja ajanlaskun alusta peräisin olevat koptinkieliset kirjoitukset. Vielä pari vuotta sitten ne eivät kiinnostaneet juuri ketään pienen tutkijapiirin ulkopuolella.

Sitten tuli kirjailija Dan Brown Da Vinci -koodinsa kanssa.

Vuonna 2003 Yhdysvalloissa ja seuraavana vuonna Suomessa julkaistu bestseller nosti otsikoihin Dunderbergille tutut kirjoitukset, vuonna 1945 Egyptistä Nag Hammadin kylän läheltä löydetyt koptinkieliset tekstit, joihin kuuluu muun muassa Tuomaan evankeliumi. Siihen ja muutamien muiden varhaiskristillisten kirjoitusten "salaisuuteen", perustuvat niin Da Vinci -koodi kuin viime syksyn kotimainen bestseller, Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä.

Tutkijankammion rauhaan tottunutta raamatuntutkijaa alettiin pyytää haastatteluihin, kommentaattoriksi ja luennoimaan "poikkeuksellisen paljon, mutta ei vaivaksi asti".

- Tarvitaan näköjään raju yksinkertaistus, jotta ihmiset kiinnostuisivat sinänsä kiinnostavasta aineistosta. Dan Brown on hyödyntänyt varhaiskristillisten tekstien mahdollisuudet ja poiminut sieltä ne muutamat suurta yleisöä sytyttävät kohdat, erittelee Ismo Dunderberg työhuoneessaan Helsingin Aleksanterinkadulla.

- Tällaiseen mediakohuun voi suhtautua kahdella tavalla: sitä voi katsoa nenänvartta pitkin ja korostaa, kuinka typeriä esitetyt väitteet ovat, tai sitä voi ajatella hienona mahdollisuutena. Minusta on hauskaa, että kiinnostus tutkimusmateriaaliani kohtaan on yhtäkkiä lisääntynyt, sanoo ruutupaitaan ja farkkuihin pukeutunut Dunderberg.


Omaksui kyselevän asenteen

Ismo Dunderbergin, 42, tie gnostilaisuuden tutkijaksi alkoi keskisuomalaisesta Jämsästä, missä Ismo varttui pienviljelijäperheessä. Myöhemmin viereen rakennettiin Himoksen laskettelukeskus, mutta vielä 60- ja 70-luvulla Jämsän poikien ykköslajeja olivat jääkiekko ja jalkapallo.

Kiinnostus uskontoa ja teologiaa kohtaan vei Ismon jo varhaisteininä mukaan seurakunnan nuorisotyöhön. Perheeltään hän oli saanut vahvan pietistisen taustan, mutta kotiseurakunnan suhde ympäröivään yhteiskuntaan oli avoin ja avarakatseinen.

- Jämsän seurakunnassa oli erittäin hyvä nuorisopastori, ja lukion uskonnonopettaja oli minulle tärkeä hahmo. Viimeistään lukioaikana olin oppinut kyselevän asenteen teologiaan ja uskontoon, Dunderberg muistelee.
Tunnollisen oppilaan mielestä koulun mieluisimpia aineita uskonnon lisäksi oli historia. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen 1982 olikin loogista, että Dunderberg haki Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, erityisesti kirkkohistoriaa.
- En tullut opiskelemaan papiksi, vaan siksi, että olin kiinnostunut teologiasta.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Dunderberg tutustui eksegetiikkaan eli raamatuntutkimukseen, jossa oli poikkeuksellisen innostavia opettajia. Kirkkohistoria sai väistyä. Vaikka Raamattu oli entiselle seurakuntanuorelle tuttu kirja, uudet tiedot sen syntyhistoriasta "olivat tavattoman kiinnostavia ja toivat uusia näkökulmia".

- Tutkimustieto ei ollut välttämättä ristiriidassa aiempien käsitysteni kanssa, mutta jouduin silti arvioimaan monia asioita uudelleen - esimerkiksi evankeliumien ihmekertomuksia. Meni pitkään, ennen kuin tulin toimeen sen kanssa, että Raamatussa kuvatut ihmeet heijastavat oman aikansa maailmankuvaa.

Jämsäläisnuoren sopeutumista Helsinkiin ja yliopistomaailmaan helpotti se, että Dunderberg asui ensimmäiset kaksi vuotta teologian ylioppilaiden opiskelijakodissa. Koska kodilla ei ollut herätysliiketaustaa, sitä sanottiin "surutto-mien ylioppilaskodiksi". Dunderberg löysi opiskelijakodista tulevan vaimonsa Päivi Salmesvuoren, ja he menivät naimisiin 1985 ja muuttivat omaan asuntoon.


Ensin kiinnosti Johannes

Ismo Dunderberg kiinnostui tutkimuksesta kirjoittaessaan pro gradu -työtään Johanneksen evankeliumin ihmekertomuksesta, jossa Lasarus herätetään kuolleista. Kun eksegetiikan laitoksella lisäksi oli rohkaisevia esimerkkejä nuorista tutkijoista, jotka olivat lähteneet tekemään väitöskirjaa, tutkimustyö vaikutti mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.

- Olen ollut aina huono ajattelemaan uratietoisesti. Opiskeluajasta lähtien olen mennyt yhdestä vaiheesta toiseen ja kokeillut, kuinka pitkälle siivet kantavat. Kun olen selvinnyt yhdestä haasteesta, olen ollut halukas ottamaan vastaan seuraavankin.

Gradun jälkeen seuraava askel oli lähteä tekemään väitöskirjaa Johanneksen evankeliumin suhteesta muihin evankeliumeihin. Aiheen Dunderberg sai saksalaiselta professorilta Jürgen Beckeriltä, jonka ohjauksessa Kielin yliopistossa hän myös aloitti tutkimuksensa vuonna 1989.

- Päädyin siihen, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja tunsi Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit kirjallisessa muodossa, vaikka hän ei niihin viittaakaan. Sitä eivät juuri tee muutkaan evankeliumien kirjoittajat - nykymaailmassa tästä syntyisi kovat tekijänoikeusriidat.


Opetteli kuolleen koptin

Kun Dunderberg oli viimeistelemässä väitöskirjaansa, häneen otti yhteyttä kaksi muuta Uuden testamentin tutkijaa, Risto Uro ja Antti Marjanen. He olivat yhdessä dosentti Pauli Huuhtasen kanssa kääntäneet Nag Hammadista löytyneen Tuomaan evankeliumin ja suunnittelivat siihen liittyvää tutkimusprojektia, johon haluttiin mukaan Johanneksen tuntija.

Nag Hammadin tekstit ovat kokoelma varhaiskristillisen gnostilaisen koulukunnan kirjoituksia, joista tunnetuimpia ovat Tuomaan ja Filippuksen evankeliumit. Tekstit on kirjoitettu koptin kielellä, joka on käytännössä kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettua egyptin kieltä. Tekstien julkaiseminen kesti vuosikymmeniä, mutta Dunderberg ei näe - Da Vinci -koodin tavoin - viivästyksen takana katolisen kirkon salaliittoa, vaan löydöksen tehneiden tutkijoiden mustasukkaisuuden "omista" teksteistään ja ideoistaan.

Suomeen Nag Hammadin tekstien tutkimuksen toi 1990-luvulla Antti Marjanen, jonka johdolla Helsingissä alettiin kääntää koptinkielisiä tekstejä ja opiskella tätä haamilaisiin kieliin kuuluvaa kuollutta kieltä. Dunderberg oli yksi Marjasen ensimmäisistä oppilaista, ja nyt hänkin vetää yliopistossa koptin kielen kursseja.

Dunderberg pitää suomalaista Nag Hammadin tekstien tutkimusta hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka hiuskarvan varassa kokonaisen tutkimusalueen synty voi pienessä maassa olla. Jos Marjanen ei olisi aikoinaan innostunut teksteistä, Suomesta ei löytyisi nyt ensimmäistäkään gnostilaisuuden asiantuntijaa davincikoodeja kommentoimaan.


Tuomas tuli tutuksi

Ismo Dunderberg hoitaa nyt kolmatta vuotta Uuden testamentin eksegetiikan professorin virkaa. Viran varsinainen haltija Heikki Räisänen on ollut pitkään Suomen Akatemian akatemiaprofessorina, ja ensi vuonna hänen jäädessään eläkkeelle virka täytetään pysyvästi. Sen verran harvinaisia vakituiset professuurit ovat, että tähänkin virkaan on silloin runsaasti päteviä tulijoita, vaikka työ on suurelta osin hallintoa ja opetusta.

- Hallinnollisia prosesseja, kokouksia, lausuntojen antamista, opintokokonaisuuksien suunnittelua…, Dunderberg listaa. - Tässä ei ole juuri mahdollisuutta lähteä luomaan kokonaan uutta tutkimusta, sillä koko ajan vedetään niin moneen suuntaan.

Dunderberg on kuitenkin koonnut aiemmin julkaistuja artikkeleitaan englanninkieliseksi kirjaksi, joka ilmestyy tänä keväänä. Hän on tutkinut erityisesti Tuomaan evankeliumin suhdetta Johanneksen evankeliumiin. Keskeinen tutkimusongelma on Tuomaan evankeliumin ikä.

Tuomaan evankeliumi on kirjalliselta muodoltaan juuri sellainen Jeesuksen sanojen kokoelma, jonka on oletettu olleen Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien yhteisenä pohjana. Muutamat amerikkalaistutkijat ovatkin valmiita pitämään Tuomaan evankeliumia varhaisimpana tunnettuna evankeliumina. Toiset tutkijat taas uskovat sen syntyneen vasta Uuden testamentin evankeliumien jälkeen ja saaneen vaikutteita niistä.

- Kolmas linja, jota me suomalaistutkijat edustamme, otaksuu Tuomaan evankeliumin syntyneen suurin piirtein samaan aikaan kuin esimerkiksi Johanneksen tai Luukkaan evankeliumi - eli ensimmäisen vuosisadan vaihteessa. Se ei välttämättä ole riippuvainen muista vaan on itsenäinen kokoelma, Dunderberg sanoo.

Tuomaan evankeliumissa on painotuksia, joita ei löydy Raamatun evankeliumeista. Yksi niistä on askeettisen kristinuskon puolustuspuhe: yksinäisyys ja maailmasta kieltäytyminen ovat tie, jonka avulla ihminen voi löytää oman sisäisen itsensä. Monista Tuomaan evankeliumin nykylukijoista juuri tämä itsensä löytämisen teema on erityisen puhutteleva.


Puolustaa tähtioppilasta

Uuden testamentin kokonaisuus lyötiin lukkoon 300-luvulla, kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtionuskonto. Da Vinci -koodin salaliittoteorian mukaan silloin "virallisesta opuksesta" jätettiin tietoisesti pois sellaiset evankeliumit, jotka korostivat Magdalan Marian roolia Jeesuksen suosikkioppilaana. Esimerkiksi Filippuksen evankeliumissa ja Marian evankeliumissa Maria esitetään Jeesuksen läheiseksi kumppaniksi, minkä on populaariviihteessä tulkittu kuvaavan avioliittoa.

- Tämä näkemys jatkaa traditiota, jonka mukaan naiset ovat vaimoja tai huoria. Jostain syystä ajatus, että nainen voisi olla tähtioppilas, ei kiinnosta, Dunderberg kritisoi.

Ismo Dunderberg ei hyväksy tulkintaa, jonka mukaan kaikki evankeliumit olisivat olleet tasa-arvoisia, kunnes keisari Konstantinus kanonisoi Uuden testamentin tekstit. Käytännössä tekstit olivat valikoituneet jo paljon aiemmin, vaikka lähteistä löytyy ärsyttävän vähän tietoa siitä, miten ne on valittu.

- Neljän evankeliumin kokoelma tunnettiin sellaisenaan jo 100-luvun ensimmäisellä puoliskolla, ja vuosisadan loppupuoliskolla se oli jo kanoninen kokoelma, Dunderberg kuittaa. - Samoja evankeliumeja käyttivät myös useimmat harhaoppisina pidetyt kristityt.

Dunderbergin mukaan Uusi testamentti antaa kuitenkin kapean kuvan varhaiskristil-li-sestä kulttuurista. Kokonaiskuvaan pitäisi ottaa mukaan sekä valentinolaista koulukuntaa kuvaavia Nag Hammadin tekstejä että juutalaiskristillisyyteen liittyviä tekstejä.

- Mutta tällaisenaankin Uuden testamentin neljän evankeliumin kokoelma on yllättävän suvaitsevainen, Dunderberg sanoo. Suvaitsevaisuudella oli silti rajansa. Esimerkiksi juuri gnostilaisuus torjuttiin jyrkästi. Vanhat ennakkoluulot gnostilaisuutta kohtaan näkyvät ajoittain myös modernissa tutkimuksessa.


Arvostaa tutkimusrauhaa

Tutkimus- ja opetustyössään Ismo Dunderberg liikkuu historian hämärissä ja kuolleiden kielten parissa. Hänen arkinen elämänsä on kuitenkin tiukasti kiinni nykyajassa, siitä pitävät huolen kolme lasta, joista vanhin on teini-ikäinen ja nuorin vielä päiväkodissa. Tutkijavaimo tekee väitöskirjaansa kirkkohistoriasta.

- Elämä on aika vilkasta tällä kokoonpanolla, maantiepyöräilyäkin vakavissaan harrastava professori hymyilee.
Virkatyönsä lisäksi Dunderberg on kuitenkin ennättänyt kirjoittaa ja toimittaa kirjoja - muun muassa Nag Hammadin kätketty viisaus (yhdessä Antti Marjasen kanssa, 2. painos WSOY 2005) - sekä pitää radiohartauksia ja radioesitelmiä omasta tutkimusalastaan.

- Yliopistossa korostetaan nyt "kolmatta tehtävää" eli yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Olen yrittänyt omasta spesiaalialastani käsin vastata tähän vaatimukseen. Minusta on tärkeää kertoa tutkimustyöstä laajemmallekin yleisölle, Dunberberg toteaa. Siitä huolimatta hän sanoo pitävänsä yliopiston suomaa työrauhaa tärkeänä. Vaikka Da Vinci -koodin kaltaisia julkisuuspiikkejä ei tulisi koskaan, yliopistossa pitäisi olla mahdollisuus jatkaa "kummallisten alojen" tutkimusta.

- Ettei tarvitsisi koko ajan tuottaa vain jotakin sellaista, mistä suuri yleisö on kiinnostunut.



Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Ismo Dunderberg
Ikä
: 42
Arvo: teologian tohtori, Uuden testamentin professori (mvs)
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: eksegetiikan laitos
Tutkimusala: varhaiskristillisyys, gnostilaisuus ja Johanneksen evankeliumi
Harrastukset: maantiepyöräily ja maastohiihto



Etappeja
1963 syntyy Helsingissä.
1965 muuttaa Jämsään pientilalle.
1976 menee mukaan seurakunnan nuorisotyöhön.
1982 kirjoittaa ylioppilaaksi ja aloittaa teologian opiskelun.
1985 menee naimisiin.
1988 valmistuu teologian maisteriksi.
1988-1989 siviilipalvelus Järvenpään sosiaalisairaalan sairaalateologina.
1989 ensimmäisen lapsen syntymä; aloittaa väitöskirjan teon Kielin yliopistossa.
1990 saa pappisvihkimyksen.
1994 väittelee teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa.
1995-2003 Suomen Akatemian tutkijanviroissa.
1995 tutkijavierailu Kaliforniaan (Institute for Antiquity and Christianity, Claremont).
1997 toisen lapsen syntymä.
1999 kolmannen lapsen syntymä.
2003-06 Uuden testamentin eksegetiikan professori (mvs).

Sisältö jatkuu mainoksen alla