Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Lahjoja tuovan pitkäpartaisen äijänkörilään nimitys joulupukki on perua ajoilta, jolloin ihmisten oli tapana joulun tienoissa, etenkin tapaninpäivänä tai joulukauden päättyessä, kulkea lähitaloissa erilaisiksi eläinhahmoiksi pukeutuneina, pelotella tai hauskuttaa asukkaita ja ennen kaikkea nauttia urakalla nestemäisten jouluherkkujen viimeisiä rippeitä. Pukin lisäksi asialla olivat esimerkiksi jouluaasi, joulujaara, joulukarhu ja joulukurki.

Aivan toinen toimenkuva oli jouluhiirellä ja joulukissalla. Niitä ei koskaan nähty, mutta ne kävivät tiettävästi kusaisemassa naisväen pellavakuontaloihin, jos ei niitä ollut ehditty kehrätä langoiksi ennen joulua. Lisäksi jouluna piti olla jotakin uutta vaatetta päälle pantavaksi. Muuten tuli jouluhiiri tai joulukoira ja söi onnettoman.

Asiaankuuluvan kestityksen valmistamiseen oli varattava riittävästi aikaa, pyydettävä joulumatikat ja muut joulukalat ja hankittava kaupungista joulukarju. Se oli 25 kannun vetoinen viina-astia, jonka tyhjentäminen aloitettiin tapaninpäivänä.

Joululintu saattoi olla joulupaistiksi ammuttu metso, mutta sama sana saattoi viitata myös puusta vuoltuun joulukoristeeseen, joulukäkeen. Toisaalta joulukäki oli myös erään joululeikin nimi.

Joulueläimistön ehdoton keskushahmo oli kuitenkin aivan tavallinen sika, jouluporsas, jota oli hartaasti ja määrätietoisesti ruokittu ja lihotettu monen kuukauden ajan.

Rasvasta, lihasta, verestä ja sisuskaluista saatiin monenlaista paistia, sylttyä ja makkaraa herkkupöytään. Kun oli mässäilty tarpeeksi, voitiin leikkiä jouluporsasta: yksi pantiin sokkona ”porsaaksi” istumaan piirin keskelle olkipiiska kädessä, ja toiset ryhtyivät häntä härnäämään. Se johon porsas onnistui osumaan, joutui vuorostaan sokoksi.

Jouluporsaaksi haukuttiin myös ihmistä, joka tuli kutsumatta kylään joulun alla tai joulupäivänä. Vieras sotki pahasti muiden kiireiset aikataulut tai pyhänvieton, ja hänelle riitti haukkumanimiä: joulukaltti, joulukekri, joulukyrsä, joulupossu, joulusika, joulutyrä, jouluperse.

Sus siunakkoon!

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa

 Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2007