Musti ja Mirri, huomio: kohta pitää lemmikkikokelaan skarpata kuin työnhakijan. Naapurin poliisikoira on jo testattu.

Teksti: Kirsi Saarijärvi

Julkaistu Tiede -lehden numerossa 4/2010

Musti ja Mirri, huomio: kohta pitää lemmikkikokelaan skarpata kuin työnhakijan. Naapurin poliisikoira on jo testattu.Oletko harkinnut lemmikin hankkimista? Mielessäsi on kenties vakavailmeinen mäyräkoira tai kopea siamilainen. Ihminen mieltyy helposti lajiin tai rotuun sen pelkän ulkonäön ja olemuksen takia, ja tutkimusten mukaan tutut piirteet tuntuvat kauniimmilta ja sopivammilta kuin vieraat. Tämä on kuitenkin kehno peruste.Niinpä valinta napsahtaa usein harhaan, mikä ilmenee vaikkapa revittynä sohvana, sängystä löytyvinä haisevina vastalauseina tai turhan rikkaana yöllisenä äänimaailmana.Kyseessä on vakava ongelma: esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa lähes puolet hankituista koiranpennuista palautetaan kasvattajalle, annetaan eteenpäin tai hylätään ensimmäisenä vuotena, koska pentu ei ollutkaan toivotunlainen. Suomessa vastaavaa lukua ei ole saatavilla, mutta ilmiö ei ole täysin tuntematon täälläkään.Ehkä olisi hyvä, jos ihmiset useammin etukäteen perehtyisivät siihen, mitä erilajisten ja -rotuisten lemmikkien hoitaminen vaatii. Aikuisten yksilöiden valinnassa persoonallisuustestitkin saattaisivat tulla tarpeeseen. Koirille luonnetestejä on jo pitkään ollutkin käytössä, ja ainakin kilpahevosille sellaisia kehitetään parhaillaan.

Testataan koirat ja kohta hevosetIhmismaailmastahan tämä on tuttua: monikaan työnantaja ei luota enää pelkkään haastatteluun tai ansioluetteloon huippusuorittajien tunnistamisessa, vaan persoonallisuustestit ovat uuden työntekijän valinnassa arkipäivää. Miksi luottaisi kalliin koiran saati hevosen kouluttaja?Koirien persoonallisuustesteillä valitaan sopivia yksilöitä eri tavalla vammaisten ihmisten avuksi sekä poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin tehtäviin. Testaamattomista koirista yli puolet lopettaa koulutuksen kesken, testatuista taas 70 prosenttia suorittaa sen loppuun ja jatkaa työelämään. Koirien kouluttaminen on kallista, joten hyöty on merkittävä.  Kisahevoselta vaaditaan tietenkin hyvää fysiikkaa ja kestävyyttä sekä sopivaa rakennetta, mutta nämä eivät vielä tee mistä tahansa pollesta suorittajaa. Kisan jälkeen haastattelussa kuulee usein ratsastajan kiittävän hevosta, koska se ”tekee aina kaikkensa” tai sillä on ”suuri sydän”. Moni rakenteeltaan tehtävään sopimaton otus yltää huippusuorituksiin tällaisen ominaisuuden avulla. Huippuhevosten hinnat liikkuvat parhaimmillaan miljoonissa euroissa, joten varhaisella potentiaalin tunnistamisella on kysyntää. Niinpä ei ole ihme, että hevosille ollaan kovaa vauhtia kehittämässä testiä este- ja kouluratsastuksen huippusuorittajien ja esimerkiksi sopivien poliisihevosten löytämiseksi.

Seurallisuus lupaa hyvääHuipputason ihmisurheilijat ovat enemmän ulospäinsuuntautuneita ja vähemmän neuroottisia kuin ihmiset keskimäärin. Hevostenkin persoonallisuudenpiirteistä ulospäinsuuntautuneisuus parantaa suorituskykyä, voimakas emotionaalisuus heikentää sitä. Piirteiden taustalla on ympäristön muovaaman kokemuspohjan lisäksi stressinsietokyky ja hermoston synnynnäinen toimintatapa eli temperamentti. Toisaalta hyväkään hevonen ei liiku ilman kuskia. Toisinaan vasta ratsastajan vaihtuessa eläimen parhaat kyvyt tulevat esiin ja keskivertohevosesta kehkeytyy suurisydäminen suorittaja. Tästä on enää lyhyt matka sopivan parin etsimiseen testaamalla: pitää löytää juuri se oikea yhdistelmä.

Kaikki eivät sovi yhteenIhmispuolelta tiedetään, että tietynlaiset persoonallisuudet tulevat hyvin toimeen muiden kanssa. Lapset, joilla on opettajan mielestä hankala temperamentti, saavat huonompia arvosanoja kuin ”helpot”. Me aikuisetkin tunnemme töistä henkilöitä, joiden kanssa homma ei vain suju, vaikkei mitään todellista estettä pitäisi olla. Kemiat tai kellotaajuudet eivät vain sovi yhteen, sanotaan. Samoin on lemmikin kanssa: jollei yhteiselämä suju, vika ei välttämättä ole eläimessä eikä ihmisessä, vaan ehkä temperamentit eivät vain sovi yhteen. Parhaillaan tutkijat hahmottelevat eläimen ja ihmisen persoonallisuuksien yhteensopivuuden testejä ainakin koiria ja hevosia varten. Lähitulevaisuudessa voinemme siis testata itsemme ja lemmikkikandidaattimme mahdollisuuksia viettää antoisaa yhteiseloa.

Nettideitille lemmikin kanssa

Tulevaisuudessa lemmikkien valinta on pitkälti samanlaista kuin nykyinen virtuaalinen puolisonetsintä nettideittisivustoilta. Näin arvioi sähköpostihaastattelussa Texasin yliopiston psykologian professori Sam Gosling, joka on eläinten persoonallisuustutkimuksen uranuurtajia ja tutkinut aihetta jo toistakymmentä vuotta Gosling laitoksineen onkin jo mukana kehittämässä nettisovellusta, jossa löytöeläinten ja niitä adoptoivien ihmisten persoonallisuudet testataan ja tietokone laskee parhaiten sopivan yksilön kullekin adoptoijakandidaatille.

Testaa aluksi itsesi

Lemmikkien persoonallisuustestejä odotellessa myös oman persoonallisuuden tunteminen auttaa. Silloin pääsee pohtimaan, millaisen eläimen kanssa itse tulisi toimeen. Yksi parhaista piirreteorioista on Big 5, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta viidellä ominaisuudella: – ulospäinsuuntautuneisuus– neuroottisuus– tunnollisuus– sovinnollisuus– avoimuus. (Ks. Persoonallisuus. Tunnistatko tyyppisi?, Tiede 6/2009, tai tiede.fi/arkisto)

Näin eläimen persoonallisuutta arvioidaan

Eläimen luonnetta voi tutkia ainakin neljällä tavalla, jotka kuvaavat hieman erilaisia persoonallisuuden osa-alueita. Käyttäytymistesti. Esimerkiksi poliisin ja vartiointilaitosten koirien valintatesti ja Suomen Kennelliiton virallinen luonnetesti. Eläimelle tehdään ennalta määrättyjä, kontrolloituja testejä, ja reaktiot voimakkuuksineen arvioidaan. Yksilöiden, rotujen ja lajienkin tuloksia voi näin verrata toisiinsa. Omistajan tai hoitajan arvio. Käytetään yleisesti lemmikkieläinten persoonallisuuden tutkimiseen. Tehdään kyselylomakkeen avulla. Sopii selvittämään asioita, jotka tapahtuvat harvoin: esimerkiksi koiran taipumus aggressiivisuuteen lapsia kohtaan ei yleensä ilmene testitilanteessa. Arvioinnin etuna on myös, että se kartoittaa aitoja arjen tilanteita. Yksittäisen eläimen tulos voi riippua arvioijasta, mutta kun tuloksia yhdistetään suuresta joukosta eläimiä, eri piirteiden esiintymisestä populaatiossa saadaan luotettava näkemys.Asiantuntija-arvio. Sopii rotujen vertaamiseen. Kokeneet näyttelytuomarit, eläinlääkärit ja jalostusneuvojat arvioivat kirjallisesti eri rotujen ominaisuuksia. Näin voi tutkia myös sukupuolieroja. Tarkkailu tositilanteessa. Suositaan palveluskoirien valinnassa. Koira altistetaan uuteen tilanteeseen, se esimerkiksi talutetaan vilkkaan kauppakeskuksen läpi ja sitä pyydetään häiriötekijöiden ympäröimänä suorittamaan jokin tehtävä. Arvioidaan ennalta päätettyjä ominaisuuksia, vaikkapa eläimen yhteistyöhalukkuutta tai keskittymiskykyä.

Jotta testi on luotettava– Testillä mitattujen ominaisuuksien tulee olla vastaavissa tilanteissa toistuvia eli ennustettavissa. – Eri tarkkailijoiden pitää pystyä tunnistamaan sama ominaisuus, kuten pelokkuus, uteliaisuus, aggressiivisuus tai leikkisyys, ja olla yhtä mieltä sen voimakkuudesta. – Testaajan oma käsitys persoonallisuuden muodostumisesta ei saa häiritä testiä. Esimerkiksi tarkkailijan mahdollinen stereotyyppinen mielipide ”kaikki saksanpaimenkoirat ovat aggressiivisia” ei saa vaikuttaa yksittäisen koiran tulokseen.

Eläinten ja ihmisten persoonallisuudessa on paljon samaa.

Heikki on kurja kaveri. Hän ei osaa käyttäytyä vaan mulkoilee, tönii ja tuuppii muita, uhkailee, saattaapa joskus huitaista tai potkaistakin. Juuri koskaan hän ei anna periksi, vaan hän haastaa riitaa aina, kun muita on paikalla. Moni sanoisi, että Heikki on persoonallisuudeltaan aggressiivinen ja hankala tyyppi. Mutta mitä jos Heikki onkin hevonen? Voiko sillä olla persoonallisuutta? Ihmisillä ja eläimillä on samantyyppinen elimistö, joka toimii samoin periaattein. Sydän pumppaa verta, hermosto hoitaa käskynjaon, ja lihakset tekevät työtä käskettyä. Se on useimmille ihmisille tuttu juttu. Onhan meillä eläinkunnan kanssa takana miljoonien vuosien yhteinen evoluutio, jonka aikana fyysiset rakenteet kehittyivät nykyiseen muotoonsa. Se, että meillä on takanamme myös yhtä pitkä kehityshistoria henkisellä puolella, tuppaa kuitenkin usein unohtumaan. Eläinten ja ihmisten psyyken rakenne muistuttaa toisiaan samalla tavoin kuin fyysinenkin. Eläimillä on samanlaisia tunne-elämyksiä ja temperamenttipiirteitä kuin ihmisillä, vaikkakin niiden määrä ja voimakkuus vaihtelevat lajeittain ja – kuten ihmisillä – myös yksilöiden välillä.

Osa synnynnäistä, osa opittuaPersoonallisuuden biologisen pohjan muodostaa lähinnä hermorakenne, josta osa peritään ja osa muovautuu muotoonsa ympäristön vaikutuksesta sikiökaudesta saakka. Persoonallisuuden biologinen osuus on vahva ja pysyvä; aktiivisesta ja intensiivisestä tyypistä on vaikea tehdä viilipyttyä millään konstilla, ja tämä pätee sekä eläimiin että ihmisiin.Hankalampi asia on temperamentin päälle syntymähetkestä lähtien rakentuva kokemuksiin ja oppimiseen perustuva aines, joka yhdessä temperamentin kanssa sulautuu aikuisikään mennessä yksilön ainutlaatuiseksi persoonallisuudeksi. Imeväisiän jälkeen synnynnäisen temperamentin erottaminen persoonallisuudesta käy melko mahdottomaksi, joten käytännön psykologiassa persoonallisuuteen tavallisesti luetaan sekä temperamentti että myöhempi, kokemuksiin perustuva kognitiivinen kehitys.

Ujo mustekala viihtyy piilossaEläinten persoonallisuus eroaa ihmisten persoonallisuudesta sekä piirteiden määrässä että niiden vaihtelun voimakkuudessa. Yleisimmin eläinlajeilta löytyy kolmea ihmisen kanssa samaa piirreryhmää: ulospäinsuuntautuneisuutta, neuroottisuutta ja sovinnollisuutta. Lisäksi eri eläinlajeilla voi olla myös joitain piirteitä, joita ei samanlaisina esiinny ihmisissä. Esimerkiksi koirilla omiksi piirteiksi erotetaan leikkisyys ja aggressiivisuus, jotka ihmisillä luetaan kuuluviksi sovinnollisuuden ja ulospäinsuuntautuneisuuden piirreryhmiin. Useilla eläinlajeilla, kuten hevosilla, koirilla ja naudoilla, omaksi piirreryhmäkseen erottuu myös dominanssi, joka ihmisillä verhoutuu ulospäinsuuntautuneisuuden ja sovinnollisuuden taakse.Niinkin kaukana ihmisestä olevalla lajilla kuin mustekalalla on kuitenkin kaksi yhteistä persoonallisuudenpiirrettä ihmisten kanssa: ulospäinsuuntautuneisuus ja neuroottisuus. Mustekalakin voi siis olla ”varautunut ja ujo” ja helposti säikkyvä. Siinä missä sisäänpäin kääntynyt ja sulkeutunut ihminen ei viihdy muiden seurassa eikä uskalla kokeilla uusia asioita, ujo mustekala piilottelee suojaisessa paikassa ja tulee syömään vasta, kun on varma, ettei paikalla ole muita eikä mikään vaara uhkaa.

Tunnollisuutta vaikea osoittaaMitä lähemmäs ihmistä kehityshistoriassa tullaan, sitä enemmän yhteisiä piirteitä alkaa löytyä. Koirilla ja ihmisillä niitä on jo neljä, ja simpansseilta löytyvät kaikki samat piirteet kuin ihmisiltäkin. Viimeinen linnake, joka on vain simpanssien ja ihmisten hallussa, on tunnollisuus. Periaatteessa testi voi havaita vain sellaisia asioita, joiden mittaamiseen se on kehitetty, ja tunnollisuuden tutkiminen ilman itsearvioita on hyvin vaikeaa. Eläinten kykyä harkita asioita, suunnitella aikomuksiaan etukäteen, harjoittaa itsehillintää tai suorittaa muita korkeampia kognitiivisia toimintoja on käyttäytymistesteillä vaikea todentaa.

Kirsi Saarijärvi on kotieläintieteen asiantuntija, joka työskentelee tutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.