Työuria on vaikea venyttää, koska moni voi paremmin eläkkeellä.

Teksti: Mikko Puttonen

Työuria on vaikea venyttää, koska moni voi paremmin eläkkeellä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.

Nykyisin töitä voisi paiskia 68-vuotiaaksi, mutta ani harva tarttuu tilaisuuteen. Keskimäärin suomalainen jää eläkkeelle kuusi vuotta tuota aiemmin.Onko hyväkuntoinen eläkeläinen itsekäs, niin kuin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa taannoin väitettiin? Hän voisi edelleen tehdä töitä, koska on vielä voimissaan, mutta jää silti vapaaherraksi. Jättäytymällä pois töistä hän heikentää yhteiskunnan huoltosuhdetta ja kasvattaa työtä tekevien elatustaakkaa.

Rahastonhoitaja patistaaIhmiset elävät koko ajan pidempään ja terveempinä. Miksi meidän pitäisi päästä vanhuuden lepoon yhtä varhain kuin raihnaisempien sukupolvien? Eikö eläkkeen tarkoitus ole turvata toimeentulo silloin, kun sitä ei enää itse pysty hankkimaan, eikä silloin, kun ei enää huvita hankkia? Myös kansantalouden rahastonhoitajat patistavat työurien pidennykseen. Huoltosuhde heikkenee kaikissa teollisuusmaissa, kun eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa. Tätä nykyä Suomessa on sataa työikäistä kohden lapsia ja eläkeläisiä vähän päälle 50, mutta vuonna 2026 heitä arvioidaan olevan jo yli 70. Siksi Suomenkin hallitus haluaa, että ihmiset panisivat työrukkaset naulaan nykyistä myöhemmin. Eläkkeitä ei tarvitsisi pulittaa niin aikaisin kuin nyt, ja  huoltosuhde paranisi.

Kannattaako työnteko?Entä ihmisen oma huoltosuhde? Mitä iloa ihmiselle on siitä, että hän tekee kansatalouden rahastonhoitajien mieliksi ja ahkeroi pidempään? Vastaus voisi kuulua: työstä saa eläkettä sievoisemmin rahaa ja kaupanpäällisiksi vielä mielekkyyttä elämään. Työpaikalla on kivoja ihmisiä, ja kun käy töissä, saa tuntea olevansa tarpeellinen. Kaikki nuo kivat asiat on vaarassa menettää, kun vaihtaa työelämän eläkepäiviin. Jotkin tutkimuksetkin viittaavat siihen, että yli tavallisen eläkeiän työskentelevillä menee henkisesti paremmin kuin työnteosta luopuneilla. Mutta vain jotkin tutkimukset. Eivätkä ne vakuuta professori Mika Kivimäkeä, joka työskentelee Työterveyslaitoksen lisäksi Helsingin ja Lontoon yliopistoissa. Hänellä on kättä pidempää näkemyksensä tueksi, sillä hän on työtovereineen tutkinut, miten eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Kivimäki ja kumppanit havaitsivat, että eläkkeellä on hyvä olla.

Vapaa mieli lepääLaajassa Gazel-tutkimuksessa on kartoitettu, miten Ranskan kansallisen sähkö- ja kaasuyhtiön työntekijät kokevat terveydentilansa ja henkisen hyvinvointinsa. 10 000–20 000 ihmisen vointia on seurattu vuosi vuodelta – muun muassa eläkeiän kynnyksellä ja sen jälkeen. Henkisessä hyvinvoinnissa taitekohta työn ja eläkkeen välillä näkyi kirkkaana. Kun työntekijä astui lopullisesti ulos kaasuyhtiön ovesta, henkinen ja fyysinen uupumus hälvenivät selvästi, samoin masennusoireet. Sitä vastoin ruumiin reistailu, kuten hengitystieongelmat, sydän- ja verisuonivaivat ja diabetes, lisääntyivät tasaisesti. Nämä ongelmat tulivat kuitenkin normaalisti iän mukana, eikä niillä ollut yhteyttä eläköitymiseen. Kaasuyhtiön työntekijöillä pyyhki keskimäärin paremmin eläkkeellä. Koko porukan profiilista erottuivat kuitenkin ne, jotka olivat olleet työhönsä tyytyväisiä. He voivat aivan yhtä hyvin töissä kuin eläkkeellä.

Sama kaikissa ammateissaRanskalaisen kaasuyhtiön työntekijät pääsevät eläkkeelle 55-vuotiaana, saavat 80 prosentin eläkettä ja ovat vielä ranskalaisia, jotka kuulemma osaavat nauttia elämästä. Kyllä noilla edellytyksillä eläkkeellä täytyykin olla ihanaa. Olisiko muualla toisin? Ei, kanaalin pohjoispuolella eläkkeellä olo on niin ikään mannaa. Yli 7 000 brittivirkamiestä käsittävä Whitehall-tutkimus osoitti, että mielenterveys koheni, kun virkamies jätti konttorinsa. – Odotimme, että selvin helpotus eläkkeelle siirtyessä näkyisi matalassa sosioekonomisessa ryhmässä, mutta niin ei ollut. Kohennus oli yhtä suuri korkeamman sosioekonomisen ryhmän ammateissa, Kivimäki sanoo.

Työelämä sivuuttaa biologianMiksi sitten ihmiset viihtyvät eläkkeellä niin hyvin? Siksi että he voivat töissä niin huonosti. Eläkkeelle siirtyessä mieliala kohentuu, koska työelämän paineet helpottavat.– Työelämässä vaatimukset pysyvät yleensä samoina eläkkeelle saakka. Ihmisen biologinen muutos alkaa kuitenkin jo 30–40 ikävuoden jälkeen, ja toimintakyky vain laskee, Kivimäki selittää. Paitsi fyysinen terveys myös kognitiiviset kyvyt rapistuvat tasaisesti. Nelikymppisestä alkaen muisti, päättelykyky ja sanallinen sujuvuus liukuvat koko ajan alaspäin. Vain sanavarasto sinnittelee entisillä tasoilla. Hyväkuntoisten ja töissä viihtyvien ihmisten on helppo mukautua toiveisiin eläkeiän nostamisesta. Heidän kehonsa ja mielensä eivät kaipaa vapautusta työstä. Monilla on päinvastoin. Jos heidätkin saisi viihtymään sorvin ääressä, huoltosuhteesta huolehtijoilla olisi helpompi urakka.

Sukkeluutta ja kavaluutta?

Teksti: Kaisa Häkinen

Kun aika ei riitä tekoihin esimerkiksi vaalien lähestyessä, on verbaalisella politiikalla tavallistakin suurempi merkitys. Sana politiikka tarkoittaa alun perin kaupunkivaltion hallintoa. Sen lähtökohtana ovat kreikan pólis ‘kaupunki, kaupunkivaltio’ ja siitä johdettu tà politiká ’valtiota koskevat asiat’. Periaatteessa politiikka viittaa yleisesti valtion ja yhteiskunnan toimintaan ja siinä noudatettaviin periaatteisiin, mutta usein sen ymmärretään merkitsevän nimenomaan puoluepolitiikkaa, koska yhteiskunnallinen toiminta nykyään kanavoituu suureksi osaksi poliittisten puolueiden kautta.

Sana politiikka on kotiutunut suomen kieleen 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta ei aivan nopeasti ja kivuttomasti. Tuona aikana suomen kirjakieltä haluttiin kehittää omalta pohjalta, ja vierasperäisiin sanoihin suhtauduttiin torjuvasti. Niinpä ehdotettiin erilaisia suomenkielisiä vastineita. Näistä useimmat olivat yhdyssanoja, esimerkiksi hallituskeino, hallitustaito, hallitustieto, valtataito, valtiotaito, valtiotieto, valtiokäytös, valtiotoimi ja valtioviisaus. Kielentutkijat pitivät parhaimpana sananmuodostuskeinona johtamista ja tarjosivat oppitekoisia johdoksia: valtine, valtioima.

Vanhoista sanakirjoista löytyy myös kantaa ottavia suomennoksia. Esimerkiksi Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa vuodelta 1853 oli useiden neutraalien yhdyssanojen lisäksi mainittu vastineiksi sukkeluus ja kavaluus. C. G. Swanin englantilais-suomalaisessa sanakirjassa vuonna 1904 selitykseksi annettiin muun muassa valtiolliset hankkeet tai juonet.

Puolueet kuvaavat toimintansa tavoitteita periaateohjelmissaan, mutta viestintästrategiat vaihtelevat suuresti. Kuten Fred Karlsson ja Matti Wiberg ovat tutkimuksissaan osoittaneet, sosiaalidemokraatit kommunikoivat muita enemmän menneissä aikamuodoissa. Perussuomalaisten retoriikka on rakenteeltaan yksinkertaista ja iskevää, kristillisdemokraattien monisanaista ja mutkikasta. Äänestäjien tehtäväksi jää päätellä, miten sanonta ja toiminta korreloivat keskenään.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.