Työuria on vaikea venyttää, koska moni voi paremmin eläkkeellä.

Teksti: Mikko Puttonen

Työuria on vaikea venyttää, koska moni voi paremmin eläkkeellä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.

Nykyisin töitä voisi paiskia 68-vuotiaaksi, mutta ani harva tarttuu tilaisuuteen. Keskimäärin suomalainen jää eläkkeelle kuusi vuotta tuota aiemmin.Onko hyväkuntoinen eläkeläinen itsekäs, niin kuin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa taannoin väitettiin? Hän voisi edelleen tehdä töitä, koska on vielä voimissaan, mutta jää silti vapaaherraksi. Jättäytymällä pois töistä hän heikentää yhteiskunnan huoltosuhdetta ja kasvattaa työtä tekevien elatustaakkaa.

Rahastonhoitaja patistaaIhmiset elävät koko ajan pidempään ja terveempinä. Miksi meidän pitäisi päästä vanhuuden lepoon yhtä varhain kuin raihnaisempien sukupolvien? Eikö eläkkeen tarkoitus ole turvata toimeentulo silloin, kun sitä ei enää itse pysty hankkimaan, eikä silloin, kun ei enää huvita hankkia? Myös kansantalouden rahastonhoitajat patistavat työurien pidennykseen. Huoltosuhde heikkenee kaikissa teollisuusmaissa, kun eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa. Tätä nykyä Suomessa on sataa työikäistä kohden lapsia ja eläkeläisiä vähän päälle 50, mutta vuonna 2026 heitä arvioidaan olevan jo yli 70. Siksi Suomenkin hallitus haluaa, että ihmiset panisivat työrukkaset naulaan nykyistä myöhemmin. Eläkkeitä ei tarvitsisi pulittaa niin aikaisin kuin nyt, ja  huoltosuhde paranisi.

Kannattaako työnteko?Entä ihmisen oma huoltosuhde? Mitä iloa ihmiselle on siitä, että hän tekee kansatalouden rahastonhoitajien mieliksi ja ahkeroi pidempään? Vastaus voisi kuulua: työstä saa eläkettä sievoisemmin rahaa ja kaupanpäällisiksi vielä mielekkyyttä elämään. Työpaikalla on kivoja ihmisiä, ja kun käy töissä, saa tuntea olevansa tarpeellinen. Kaikki nuo kivat asiat on vaarassa menettää, kun vaihtaa työelämän eläkepäiviin. Jotkin tutkimuksetkin viittaavat siihen, että yli tavallisen eläkeiän työskentelevillä menee henkisesti paremmin kuin työnteosta luopuneilla. Mutta vain jotkin tutkimukset. Eivätkä ne vakuuta professori Mika Kivimäkeä, joka työskentelee Työterveyslaitoksen lisäksi Helsingin ja Lontoon yliopistoissa. Hänellä on kättä pidempää näkemyksensä tueksi, sillä hän on työtovereineen tutkinut, miten eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Kivimäki ja kumppanit havaitsivat, että eläkkeellä on hyvä olla.

Vapaa mieli lepääLaajassa Gazel-tutkimuksessa on kartoitettu, miten Ranskan kansallisen sähkö- ja kaasuyhtiön työntekijät kokevat terveydentilansa ja henkisen hyvinvointinsa. 10 000–20 000 ihmisen vointia on seurattu vuosi vuodelta – muun muassa eläkeiän kynnyksellä ja sen jälkeen. Henkisessä hyvinvoinnissa taitekohta työn ja eläkkeen välillä näkyi kirkkaana. Kun työntekijä astui lopullisesti ulos kaasuyhtiön ovesta, henkinen ja fyysinen uupumus hälvenivät selvästi, samoin masennusoireet. Sitä vastoin ruumiin reistailu, kuten hengitystieongelmat, sydän- ja verisuonivaivat ja diabetes, lisääntyivät tasaisesti. Nämä ongelmat tulivat kuitenkin normaalisti iän mukana, eikä niillä ollut yhteyttä eläköitymiseen. Kaasuyhtiön työntekijöillä pyyhki keskimäärin paremmin eläkkeellä. Koko porukan profiilista erottuivat kuitenkin ne, jotka olivat olleet työhönsä tyytyväisiä. He voivat aivan yhtä hyvin töissä kuin eläkkeellä.

Sama kaikissa ammateissaRanskalaisen kaasuyhtiön työntekijät pääsevät eläkkeelle 55-vuotiaana, saavat 80 prosentin eläkettä ja ovat vielä ranskalaisia, jotka kuulemma osaavat nauttia elämästä. Kyllä noilla edellytyksillä eläkkeellä täytyykin olla ihanaa. Olisiko muualla toisin? Ei, kanaalin pohjoispuolella eläkkeellä olo on niin ikään mannaa. Yli 7 000 brittivirkamiestä käsittävä Whitehall-tutkimus osoitti, että mielenterveys koheni, kun virkamies jätti konttorinsa. – Odotimme, että selvin helpotus eläkkeelle siirtyessä näkyisi matalassa sosioekonomisessa ryhmässä, mutta niin ei ollut. Kohennus oli yhtä suuri korkeamman sosioekonomisen ryhmän ammateissa, Kivimäki sanoo.

Työelämä sivuuttaa biologianMiksi sitten ihmiset viihtyvät eläkkeellä niin hyvin? Siksi että he voivat töissä niin huonosti. Eläkkeelle siirtyessä mieliala kohentuu, koska työelämän paineet helpottavat.– Työelämässä vaatimukset pysyvät yleensä samoina eläkkeelle saakka. Ihmisen biologinen muutos alkaa kuitenkin jo 30–40 ikävuoden jälkeen, ja toimintakyky vain laskee, Kivimäki selittää. Paitsi fyysinen terveys myös kognitiiviset kyvyt rapistuvat tasaisesti. Nelikymppisestä alkaen muisti, päättelykyky ja sanallinen sujuvuus liukuvat koko ajan alaspäin. Vain sanavarasto sinnittelee entisillä tasoilla. Hyväkuntoisten ja töissä viihtyvien ihmisten on helppo mukautua toiveisiin eläkeiän nostamisesta. Heidän kehonsa ja mielensä eivät kaipaa vapautusta työstä. Monilla on päinvastoin. Jos heidätkin saisi viihtymään sorvin ääressä, huoltosuhteesta huolehtijoilla olisi helpompi urakka.

Sukkeluutta ja kavaluutta?

Teksti: Kaisa Häkinen

Kun aika ei riitä tekoihin esimerkiksi vaalien lähestyessä, on verbaalisella politiikalla tavallistakin suurempi merkitys. Sana politiikka tarkoittaa alun perin kaupunkivaltion hallintoa. Sen lähtökohtana ovat kreikan pólis ‘kaupunki, kaupunkivaltio’ ja siitä johdettu tà politiká ’valtiota koskevat asiat’. Periaatteessa politiikka viittaa yleisesti valtion ja yhteiskunnan toimintaan ja siinä noudatettaviin periaatteisiin, mutta usein sen ymmärretään merkitsevän nimenomaan puoluepolitiikkaa, koska yhteiskunnallinen toiminta nykyään kanavoituu suureksi osaksi poliittisten puolueiden kautta.

Sana politiikka on kotiutunut suomen kieleen 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta ei aivan nopeasti ja kivuttomasti. Tuona aikana suomen kirjakieltä haluttiin kehittää omalta pohjalta, ja vierasperäisiin sanoihin suhtauduttiin torjuvasti. Niinpä ehdotettiin erilaisia suomenkielisiä vastineita. Näistä useimmat olivat yhdyssanoja, esimerkiksi hallituskeino, hallitustaito, hallitustieto, valtataito, valtiotaito, valtiotieto, valtiokäytös, valtiotoimi ja valtioviisaus. Kielentutkijat pitivät parhaimpana sananmuodostuskeinona johtamista ja tarjosivat oppitekoisia johdoksia: valtine, valtioima.

Vanhoista sanakirjoista löytyy myös kantaa ottavia suomennoksia. Esimerkiksi Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa vuodelta 1853 oli useiden neutraalien yhdyssanojen lisäksi mainittu vastineiksi sukkeluus ja kavaluus. C. G. Swanin englantilais-suomalaisessa sanakirjassa vuonna 1904 selitykseksi annettiin muun muassa valtiolliset hankkeet tai juonet.

Puolueet kuvaavat toimintansa tavoitteita periaateohjelmissaan, mutta viestintästrategiat vaihtelevat suuresti. Kuten Fred Karlsson ja Matti Wiberg ovat tutkimuksissaan osoittaneet, sosiaalidemokraatit kommunikoivat muita enemmän menneissä aikamuodoissa. Perussuomalaisten retoriikka on rakenteeltaan yksinkertaista ja iskevää, kristillisdemokraattien monisanaista ja mutkikasta. Äänestäjien tehtäväksi jää päätellä, miten sanonta ja toiminta korreloivat keskenään.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.