Robottikaksoset Spirit ja Opportunity ansaitsevat aplodit. Ne ovat kolunneet ulkonaapuriamme
yli kymmenen kertaa kauemmin kuin odotettiin. Menestys riemastuttaa tutkijoita, sillä lähtöasetelmat pelottivat: takana oli viisi myttyyn mennyttä Mars-hanketta.


Ne ovat kolunneet ulkonaapuriamme yli kymmenen kertaa
kauemmin kuin odotettiin. Menestys riemastuttaa tutkijoita,
sillä lähtöasetelmat pelottivat: takana oli viisi myttyyn mennyttä Mars-hanketta.



Opportunity erottuu Marsia kiertävän Orbiter-luotaimen nappaamassa kuvassa pienenä mustana läikkänä. Näky on jollain lailla hellyttävä. Opportunityn kameramaston varjo lankeaa ruosteenhohtoiselle hiekka-aavikolle, ja kulkijan jättämät jäljet muistuttavat leikkijunan rataa.

Siellä se työskentelee, pieni, sitkeä robottigeologi, joka sinnitteli ensin miljoonia kilometrejä emäaluksen uumenissa, kesti sitten laskeutumisen, oikoi jäseniään ja ryhtyi hommiin. Se aloittaa jo neljättä työvuottaan Marsissa, ja samoin tekee sen kaksoiskappale Spirit.


Onni onnettomuuksista

Meneillään olevan Mars Exploration -hankkeen tieteellinen johtaja Steve Squyres on useassa yhteydessä todennut, että taannoiset takaiskut koituivat lopulta Spiritin ja Opportunityn menestykseksi.

1990-luvulla Mars näytti "nielevän" luotaimia huvikseen. Seitsemästä punaista planeetta kohti lähetetystä luotaimesta viisi menetettiin. Niinpä Spirit ja Opportunity koetettiin rakentaa varman päälle. Niihin ei yritettykään ympätä kaikkia mahdollisia toimintoja, ja ne valmistettiin käyttäen vanhanaikaista, luotettavaksi havaittua tekniikkaa.

Epäonnistumisen pelko sai insinöörit ja tutkijat etsimään mahdollisia virheitä jokaisesta työvaiheesta, eikä aikaa ja rahaa säästetty testien kustannuksella. Mielissä kangasteleva fiasko paransi myös asiantuntijoiden yhteistyötä.

- Useimmissa avaruushankkeissa insinööreille ja tutkijoille tulee erimielisyyksiä, kun sovitetaan yhteen laitteiden teknisiä toimintoja ja tieteellistä antia. Tämän hankkeen aikana - ehkä ensimmäistä kertaa avaruusprojektien historiassa - perinteinen jako hämärtyi, kirjoittaa Ivan Semeniuk New Scientist -lehdessä.


Sattuma pyyhkii pölyt

Maasta Marsin pinnalle pääseminen edellyttää satojen toimintojen onnistumista. Ei siis kumma, että projektilaiset sekosivat ilosta, kun Spirit ja Opportunity tammikuussa 2004 tömähtivät ehjinä omiin kohteisiinsa Marsin vastakkaisille puolille.

Robottien odotettiin taivalta¬van ympäriinsä noin kolme Maan kuukautta. Tämän jälkeen niiden aurinkopaneelit olisivat sen verran paksun pölyn peitossa, ettei teho enää riittäisi paristojen lataamiseen. Näin laskettiin 1997 Marsissa liikkuneen Sojourner-kulkijan lähettämistä tiedoista.

Opportunityn aurinkopaneelien energiantuotanto alenikin vähitellen 500:aan wattituntiin päivässä alkuperäisestä 900:sta. Sitten paneelit puhdistuivat itsestään! Hetken epäiltiin siivousintoisen marsilaisen pyyhkineen pölyt, mutta robotin omat kamerat osoittivat hyväntekijäksi tuulen.

Spiritin energiantuotto sen sijaan pysyi alhaisena. Lopulta se tahkosi enää 350 wattituntia päivässä, ja 280 wattitunnin alittaminen tiesi simahtamista. Loppu oli lähellä, kun tuuli viimein pyyhkäisi senkin paneelit puhtaiksi, ja robotti tokeni täyteen työkuntoon.


Pientä vaivaa ilmaantunut

Marskulkijat ovat nyt työskennelleet noin 36 kuukautta - yli kymmennen kertaa odotettua kauemmin - eivätkä ne tietenkään enää ole tiptop kunnossa. Jos ne olisivat ihmisiä, ne suunnittelisivat kuusikymmenvuotissynttäreitään. Jos ne olisivat koiria, niiden ikä olisi 350 vuotta, laskee Explorer-hankkeen johtava insinööri Jake Matijevic Nasan tiedotteessa.

Ei siis ole yllätys, että kulkijat kärsivät kulkuhäiriöistä ja liikuntarajoitteista. Niiden muistikin on silloin tällöin ladattava uudelleen.

Spiritin oikean etupyörän moottori on mykistynyt tyystin, ja pyörä laahaa. Opportunity on puolestaan vioittanut lämpöpiirinsä, minkä takia sen olkapään ja käsivarren niveliä kiusaavat suuret lämpötilanvaihtelut. Tämä taas kuluttaa kättä. Kohta Opportunity ei kykene noukkimaan kiviä Marsin kamaralta.

Insinöörit kuitenkin huoltavat kulkijoita, minkä taitavat. Matijevic toteaa, ettei hän muista kenenkään koskaan pitäneen vastaan tulleita tilanteita toivottomina.

Silti on hyvä muistaa, että kumpikin kulkija voi tulla tiensä päähän minä hetkenä hyvänsä, kun jokin osa pettää lopullisesti.


Vettä löytyi runsaasti

Jos Spiritin ja Opportunityn sinnikkyys häkellyttää, niin häkellyttävät myös niiden saavutukset. Ne ovat vertaansa vailla. Jo ensimmäisen työvuotensa aikana robotit lähettivät Maahan kaksi kertaa enemmän kuvia kuin Marsissa aiemmin käyneet Vikingit ja Sojourner yhteensä.

Maisemakorttien lähettely ei tietenkään ole ollut kulkijoiden ainoa tehtävä. Ne lähtivät vedenhakumatkalle ja vettä ne myös löysivät. Opportunityn laskeutumispaikalla on ilmeisesti vellonut valtameri, ja Spiritinkin tutkimalla alueella on vahvoja viitteitä vedestä. Marsin märkään historiaan ei enää tarvita ehkä-sanaa.

Aikaisemmat spekulaatiot Marsin joista ja järvistä pohjautuivat pääasiassa maisemassa risteileviin kuivuneen näköisiin uomiin. Spiritin ja Opportunityn löytämät uudet todisteet perustuvat Marsin kivien kemialliseen koostumukseen ja rakenteeseen.

Nyt kun vedestä on jo monenlaista näyttöä, tutkijat voivat ottaa riskejä. Vuoden lopulla he lähettivät Opportunityn alas Victoria-kraatterin kiikkerää rinnetä silläkin uhalla, että kulkija kellahtaa nurin. Vaiva kannattaa, sillä kraatterin seinämät tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa ennennäkemättömän syvälle marsperään.

Kulkijat tekevät siis jatkuvasti uraauurtavaa tutkimusta. Niiden tieteellinen menestys ja pitkäikäisyys asettavatkin kovat paineet tuleville marsroboteille.


Laskeutujat ovat avaruusalusten eliittiiä
Yhdysvaltain avaruushallinto on vienyt Marsiin jo viisi arvokasta kenttätyötä tekevää laskeutujaa,
ja lisää on luvassa. Euroopan Esa uskoo saavansa ensimmäisensä peliin 2014.





























Laskeutuja Toiminta-aika Liikkuvuus




Sojourner
Spirit
Opportunity

2008

2010 Liikkuu.
ExoMars 2014 Liikkuu.

 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5250
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti