Ei käy kateeksi esivanhempia. Joka päivä oli vaaran paikka.

Teksti: Jukka RuukkiEi käy kateeksi esivanhempia. Joka päivä oli vaaran paikka. Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.Kun isoisoisä marssi metsään karhua kaatamaan, ei lopputulos ollut ennalta selvä. Matti Nykästä mukaillen mahdollisuudet olivat fifty-sixty, metsästäjän hyväksi.Isoisoäiti pyöräytti pirtin täyteen lapsia, vaikka hengen lähtö oli joka kerta lähellä. Kukaan ei kuvitellut olevansa kuolematon – eikä ollutkaan. Keski-ikä oli jossain kolmen-neljänkymmenen hujakoilla.Tänään on toisin. Elämä on niin suojattua ja turvattua, että ihmisiltä on tähtäin hukassa. Pelkäämme vähemmän kuin ennen, mutta turhempia asioita. Todelliset vaarat puuttuvat, tai ne ovat sellaisia, joita emme halua pelätä. Tupakan ja viinan lisäksi ruoka on suomalaisten suurimpia uhkia. Kuluttajia huolettavat lisä- ja torjunta-aineet ja geeniruoka, vaikka ruoan todelliset riskit ovat aivan muut: määrä ja rasva. Ihmiselle on hyvä, jos kerran vuodessa on joulu. Nyt me syömme kuin joulu olisi joka päivä. Seurauksena on syöpää ja sydänkuolemia.Säteilykin pelottaa, jos se on peräisin vuosia sitten sattuneesta reaktorionnettomuudesta. Kukaan ei tunnu pitävän maaperää tai röntgenlaitteita vaarallisina, vaikka niistä kertyy suurin osa suomalaisten vuotuisesta säteilyannoksesta. Tšernobylin jättämän laskeuman osuus on murusia, alle prosentti.Brittiprofessori Frank Furedin mukaan länsimainen ihminen elää median ja viranomaisten tehtailemassa pelon kulttuurissa. Olemme passiivisia sätkynukkeja, joilta puuttuu henkilökohtainen tuntuma siihen, mitä pelkäämme. Miten pääsisi oman elämänsä riskien herraksi? Furedi ehdottaa riskinoton kunnianpalautusta. Ei hän karhumetsälle ketään patista, vaan uskaltamaan ja ottamaan asioista itse selvää. Sellaisiakin asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan, voi hallita yrittämällä ymmärtää niitä. Retki riskiviidakkoon alkaa sivulta 22.

Huoletonta kevättä!

Jukka Ruukkijukka.ruukki@sanomamagazines.fi

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.