Maailmankaikkeudessa on yllin kyllin jäätä ja vesihöyryä, mutta se ei riitä. Tutkijat haluavat löytää elämän tarvitsemaa juoksevaa vettä ja ovat valmiit penkomaan vaikka koko universumin.


Tutkijat haluavat löytää elämän tarvitsemaa juoksevaa vettä ja ovat valmiit
penkomaan vaikka koko universumin.




Universumi on suorastaan tulvillaan vettä, toteaa Merja Tornikoski, joka on Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusaseman johtaja.

Linnunradan kaasu- ja sumupilvissä on vettä triljoonia ja taas triljoonia litroja. Koska universumissa on noin sata miljardia galaksia, koko maailmankaikkeudessa riittää elämän eliksiiriä yllin kyllin.

Tutkijat eivät silti lakkaa etsimästä vettä maapallon ulkopuolelta. Mistään muualta päin universumia ei ole nimittäin löytynyt juoksevaa vettä. Ilman sitä ei synny elämää, ei ainakaan hiileen perustuvaa, kuten meidän tuntemamme elämä.

- Ajattelen, että ihmiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on ratkaista, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Siksi on kartoitettava aurinkokunnan vesitilanne ja selvitettävä, onko tuolla jossain toinen sininen planeetta valtamerineen kaikkineen, Tornikoski sanoo.


Raaka-aineita riittää

Veden paljous seuraa suoraan siitä, että se on vetyä ja happea. Vety on nimittäin ylivoimaisesti yleisin alkuaine maailmankaikkeudessa ja happi on kolmanneksi yleisin.

Vetyä syntyi heti alkuräjähdyksen jälkeen yli 13 miljardia vuotta sitten. Samalla muodostui heliumia, jota kaikkeudessa on toiseksi eniten. Nuoren universumin aineesta 75 prosenttia oli vetyä ja 25 prosenttia heliumia.


Täältä löytyy vettä






































Paikka
Maa
Kuu
Komeetat
Asteroidit
Mars
Tähdet


Sitten kehittyivät tähdet, joiden sisässä tapahtuvissa ydinfuusioissa muodostuvat raskaammat aineet, myös happi. Kun massiivinen tähti kuolee räjähtämällä supernovana, sen sisältämät alkuaineet leviävät avaruuteen.

Tähdet ovat rikastuttaneet niiden välistä ainetta universumin olemassaolon aikana niin, että nykyään vain 69 prosenttia kaikesta tuntemastamme  aineesta on vetyä. Heliumia syntyy lisää tähdissä, ja sitä on nyt 29 prosenttia. Loput 2 prosenttia on raskaampia aineita. Siitä puolet eli prosentti universumin aineesta on happea.


Vettä syntyy vauhdikkaasti

- Kun vety ja happi kohtaavat toisensa, ne yhdistyvät halukkaasti varsin stabiiliksi vesimolekyyliksi, Tornikoski selittää.

Otollisimmat olot vedyn ja hapen yhtymiselle on avaruuden jättiläismäisissä kaasu- ja pölypilvissä, joissa syntyy uusia tähtiä. Esimerkiksi Iso-infrapunasatelliitti rekisteröi suuria vesimääriä Orionin tähdistössä sijaitsevassa sumussa, joka on valtava tähtien välinen pilvi. Vanhoissa tähdissä muhinutta happea yhdistyy jatkuvasti pilven vetyyn.

- Sumun tehtaassa arvioidaan syntyvän vettä sellaista vauhtia, että sillä täyttäisi maapallon valtameret 60 kertaa päivässä! Tornikoski tietää.

Myös Metsähovissa on havainnoitu tähtien välisten pilvien vettä. Radiohavainnoin voidaan etsiä vesimolekyylejä, jotka säteilevät kirkkaasti tietyn viritysmekanismin, niin sanotun maserilmiön takia.

Syntyvä vesihöyry härmistyy nopeasti pilven pölyhiukkasiin. Niinpä 99 prosenttia Orionin sumun kaltaisten pilvien vedestä on jäätä. Vielä ei siis olla juoksevan veden jäljillä.


Päätyy tähtiin ja planeettoihin

Kaasu- ja pölypilvien aine vesimolekyyleineen päätyy lopulta pilvissä syntyviin tähtiin; niiden kaasukehissä näkyykin merkkejä vesihöyrystä. Osa pilvien vedestä ajautuu luonnollisesti planeettoihin, jotka syntyvät tähden sivutuotteina. Merja Tornikoski kertoo, että aurinkokunnan vesikin on aikoinaan muodostunut näin.

Syntyykö Orionin tähdistössä parhaillaan siis planeettoja, joilla myöhemmin vellovat vesimassat? Sitä emme vielä tiedä, mutta viime syksynä Nasan Spitzer-avaruuskaukoputki löysi Perseuksen tähdistössä sijaitsevalta NGC 1333 -nimiseltä alueelta nuoren tähden, jota ympäröi erityisen vesipitoinen kaasuvaippa. Siinä on vettä viisi kertaa enemmän kuin Maan valtamerissä.

Rochesterin yliopiston tutkija Dan Watson kollegoineen arvelee, että  vaipasta kehittyy esiplanetaarinen kiekko, josta muodostuu myöhemmin planeettoja ja komeettoja. Päätyykö osa vedestä silloin jonkin planeetan valtamereen?

Ehkä, jos joku kyseisen tähden kiinteäpintaisista planeetoista kiertää niin sanotulla elämänvyöhykkeellä eli sellaisella etäisyydellä emotähdestä, ettei vesi höyrysty eikä jäädy. Planeetalla pitää olla myös kohtalaisen kokoinen kaasukehä, jotta vesi ei paineettomuudessa kiehahda avaruuteen.


Nesteenä vielä harvinaisuus

Pelkästään Linnunradassa on noin sata miljardia tähteä, joten sellaisiakin planeettoja luulisi riittävän, joilla virtaa vesi. Vielä emme kuitenkaan voi pitää nestemäistä vettä yleisenä.

- Suurin osa aurinkokunnankin vedestä on jäätä. Eikä edes kaikkea aurinkokunnan jäätä ole vielä välttämättä löydetty, sillä sitä näyttää olevan yllättävissäkin paikoissa. Vesijää saattaisi säilyä jopa Auringon kuumaksi korventaman Merkuriuksen napa-alueiden kraattereissa, Tornikoski kertoo.

Myös Kuun oletettiin pitkään olevan rutikuiva, mutta senkin kraattereista ja pinnan alta on nyt löytynyt viitteitä vesijäästä.

- Täysin varmasti juoksevaa vettä tiedetään siis edelleenkin olevan vain maapallolla, Merja Tornikoski muistuttaa. Viitteitä sentään on: vettä saattaa olla esimerkiksi Jupiterin kuussa Europassa. Sen meri voisi velloa syvällä jään alla.

- Ilmeisesti myös muualla kuin Maassa vettä esiintyy sekä nesteenä, höyrynä että jäänä -  sitä pitää vain osata etsiä, toiveikas Tornikoski sanoo.

Mutta ehkä kosminen vesihana löytyy vasta, kun tiedämme, ovatko Maata muistuttavat planeetat yleisiä. Asiaa selvittää ensi vuodesta alkaen Nasan Kepler-hanke.

Euroopan avaruusjärjestön Darwin-kaukoputket puolestaan etsivät muiden tähtien planeetoilta elämänmerkkejä. Putket laukaistaan avaruuteen noin 2020. Ehkä ensin löytyykin eksoelämä ja vasta sitten juokseva vesi, jossa se on muhinut.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Merja Tornikoski puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Kohti avaruutta: vesi maapallon ulkopuolella. Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16. 1.2008, klo 9.30.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5250
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti