Maailmankaikkeudessa on yllin kyllin jäätä ja vesihöyryä, mutta se ei riitä. Tutkijat haluavat löytää elämän tarvitsemaa juoksevaa vettä ja ovat valmiit penkomaan vaikka koko universumin.


Tutkijat haluavat löytää elämän tarvitsemaa juoksevaa vettä ja ovat valmiit
penkomaan vaikka koko universumin.




Universumi on suorastaan tulvillaan vettä, toteaa Merja Tornikoski, joka on Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusaseman johtaja.

Linnunradan kaasu- ja sumupilvissä on vettä triljoonia ja taas triljoonia litroja. Koska universumissa on noin sata miljardia galaksia, koko maailmankaikkeudessa riittää elämän eliksiiriä yllin kyllin.

Tutkijat eivät silti lakkaa etsimästä vettä maapallon ulkopuolelta. Mistään muualta päin universumia ei ole nimittäin löytynyt juoksevaa vettä. Ilman sitä ei synny elämää, ei ainakaan hiileen perustuvaa, kuten meidän tuntemamme elämä.

- Ajattelen, että ihmiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on ratkaista, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Siksi on kartoitettava aurinkokunnan vesitilanne ja selvitettävä, onko tuolla jossain toinen sininen planeetta valtamerineen kaikkineen, Tornikoski sanoo.


Raaka-aineita riittää

Veden paljous seuraa suoraan siitä, että se on vetyä ja happea. Vety on nimittäin ylivoimaisesti yleisin alkuaine maailmankaikkeudessa ja happi on kolmanneksi yleisin.

Vetyä syntyi heti alkuräjähdyksen jälkeen yli 13 miljardia vuotta sitten. Samalla muodostui heliumia, jota kaikkeudessa on toiseksi eniten. Nuoren universumin aineesta 75 prosenttia oli vetyä ja 25 prosenttia heliumia.


Täältä löytyy vettä






































Paikka
Maa
Kuu
Komeetat
Asteroidit
Mars
Tähdet


Sitten kehittyivät tähdet, joiden sisässä tapahtuvissa ydinfuusioissa muodostuvat raskaammat aineet, myös happi. Kun massiivinen tähti kuolee räjähtämällä supernovana, sen sisältämät alkuaineet leviävät avaruuteen.

Tähdet ovat rikastuttaneet niiden välistä ainetta universumin olemassaolon aikana niin, että nykyään vain 69 prosenttia kaikesta tuntemastamme  aineesta on vetyä. Heliumia syntyy lisää tähdissä, ja sitä on nyt 29 prosenttia. Loput 2 prosenttia on raskaampia aineita. Siitä puolet eli prosentti universumin aineesta on happea.


Vettä syntyy vauhdikkaasti

- Kun vety ja happi kohtaavat toisensa, ne yhdistyvät halukkaasti varsin stabiiliksi vesimolekyyliksi, Tornikoski selittää.

Otollisimmat olot vedyn ja hapen yhtymiselle on avaruuden jättiläismäisissä kaasu- ja pölypilvissä, joissa syntyy uusia tähtiä. Esimerkiksi Iso-infrapunasatelliitti rekisteröi suuria vesimääriä Orionin tähdistössä sijaitsevassa sumussa, joka on valtava tähtien välinen pilvi. Vanhoissa tähdissä muhinutta happea yhdistyy jatkuvasti pilven vetyyn.

- Sumun tehtaassa arvioidaan syntyvän vettä sellaista vauhtia, että sillä täyttäisi maapallon valtameret 60 kertaa päivässä! Tornikoski tietää.

Myös Metsähovissa on havainnoitu tähtien välisten pilvien vettä. Radiohavainnoin voidaan etsiä vesimolekyylejä, jotka säteilevät kirkkaasti tietyn viritysmekanismin, niin sanotun maserilmiön takia.

Syntyvä vesihöyry härmistyy nopeasti pilven pölyhiukkasiin. Niinpä 99 prosenttia Orionin sumun kaltaisten pilvien vedestä on jäätä. Vielä ei siis olla juoksevan veden jäljillä.


Päätyy tähtiin ja planeettoihin

Kaasu- ja pölypilvien aine vesimolekyyleineen päätyy lopulta pilvissä syntyviin tähtiin; niiden kaasukehissä näkyykin merkkejä vesihöyrystä. Osa pilvien vedestä ajautuu luonnollisesti planeettoihin, jotka syntyvät tähden sivutuotteina. Merja Tornikoski kertoo, että aurinkokunnan vesikin on aikoinaan muodostunut näin.

Syntyykö Orionin tähdistössä parhaillaan siis planeettoja, joilla myöhemmin vellovat vesimassat? Sitä emme vielä tiedä, mutta viime syksynä Nasan Spitzer-avaruuskaukoputki löysi Perseuksen tähdistössä sijaitsevalta NGC 1333 -nimiseltä alueelta nuoren tähden, jota ympäröi erityisen vesipitoinen kaasuvaippa. Siinä on vettä viisi kertaa enemmän kuin Maan valtamerissä.

Rochesterin yliopiston tutkija Dan Watson kollegoineen arvelee, että  vaipasta kehittyy esiplanetaarinen kiekko, josta muodostuu myöhemmin planeettoja ja komeettoja. Päätyykö osa vedestä silloin jonkin planeetan valtamereen?

Ehkä, jos joku kyseisen tähden kiinteäpintaisista planeetoista kiertää niin sanotulla elämänvyöhykkeellä eli sellaisella etäisyydellä emotähdestä, ettei vesi höyrysty eikä jäädy. Planeetalla pitää olla myös kohtalaisen kokoinen kaasukehä, jotta vesi ei paineettomuudessa kiehahda avaruuteen.


Nesteenä vielä harvinaisuus

Pelkästään Linnunradassa on noin sata miljardia tähteä, joten sellaisiakin planeettoja luulisi riittävän, joilla virtaa vesi. Vielä emme kuitenkaan voi pitää nestemäistä vettä yleisenä.

- Suurin osa aurinkokunnankin vedestä on jäätä. Eikä edes kaikkea aurinkokunnan jäätä ole vielä välttämättä löydetty, sillä sitä näyttää olevan yllättävissäkin paikoissa. Vesijää saattaisi säilyä jopa Auringon kuumaksi korventaman Merkuriuksen napa-alueiden kraattereissa, Tornikoski kertoo.

Myös Kuun oletettiin pitkään olevan rutikuiva, mutta senkin kraattereista ja pinnan alta on nyt löytynyt viitteitä vesijäästä.

- Täysin varmasti juoksevaa vettä tiedetään siis edelleenkin olevan vain maapallolla, Merja Tornikoski muistuttaa. Viitteitä sentään on: vettä saattaa olla esimerkiksi Jupiterin kuussa Europassa. Sen meri voisi velloa syvällä jään alla.

- Ilmeisesti myös muualla kuin Maassa vettä esiintyy sekä nesteenä, höyrynä että jäänä -  sitä pitää vain osata etsiä, toiveikas Tornikoski sanoo.

Mutta ehkä kosminen vesihana löytyy vasta, kun tiedämme, ovatko Maata muistuttavat planeetat yleisiä. Asiaa selvittää ensi vuodesta alkaen Nasan Kepler-hanke.

Euroopan avaruusjärjestön Darwin-kaukoputket puolestaan etsivät muiden tähtien planeetoilta elämänmerkkejä. Putket laukaistaan avaruuteen noin 2020. Ehkä ensin löytyykin eksoelämä ja vasta sitten juokseva vesi, jossa se on muhinut.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Merja Tornikoski puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Kohti avaruutta: vesi maapallon ulkopuolella. Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16. 1.2008, klo 9.30.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.