Venus syntyi ja tärveltyi nopeasti, ettei elämä saanut tilaisuutta kehittyä. Näin tutkijat vakuuttivat vielä muutamia vuosia sitten. Nyt he empivät: jospa kasvihuonekaasut sittenkin kuumensivat kotiplaneettamme sisaren luultua myöhemmin?


Näin tutkijat vakuuttivat vielä muutamia vuosia sitten.
Nyt he empivät: jospa kasvihuonekaasut sittenkin kuumensivat
kotiplaneettamme sisaren luultua myöhemmin?




He muistuttavat Granadan maureja: auringon paahtamia, pieniä tummia ihmisiä, jotka ovat täynnä henkeä ja tulta, alati lemmenleikeissä, jotka runoilevat ja rakastavat musiikkia ja keksivät joka päivälle juhlia, tansseja ja turnajaisia.

Kyse on tietenkin venuslaisista, joista ranskalainen kirjailija ja ajattelija Bernard le Bovier de Fontenelle kirjoitti vuonna 1686. Nyt tiedetään, että Maan sisarplaneetalta on turha etsiä huvittelunhaluisia asukkaita, mutta mikroskoopista elämää saattaa yhä löytyä, jos tutkijoiden uudet uumoilut Venuksen elinkaaresta osuvat oikeaan.

Epätietoisuuteen saattaa tuoda valoa parhaillaan Venusta tutkiva Venus Express -luotain - vaikka sen tehtävä ei olekaan venuslaisten jäljittäminen. Sen avulla yritetään näet selvittää, miten ja millä aikataululla Venuksesta kehittyi helvetin esikartanoa muistuttava pätsi.


Totuus valkeni hitaasti

Venus on sekä kooltaan että koostumukseltaan kuin maapallo. Aurinkokunnan alkuaikoina sen ilmastokin oli samanlainen kuin Maan, ja pinnalla velloivat valtameret.

Nyt Venusta peittää niin paksu kaasukehä, ettei näkyvä valo tunkeudu sen läpi. Niinpä planeetan oloja vain arvailtiin ennen kuin 1950-luvulla saatiin käyttöön radiokaukoputket. Venusta pidettiin lähinnä kotiplaneettamme vehreänä versiona, sillä pilvipeitteen arveltiin johtuvan rehevistä sademetsistä. Sellaiseen ympäristöön tuliset venuslaiset sopivat erinomaisesti.

Viimeisetkin haaveet asukkaista hävisivät, kun Venuksen keskilämpötilaksi paljastui 460 astetta ja pinnan paineeksi yli 90 ilmakehää. Myös pilvipeite muuttui luotaantyöntäväksi. Sen alimpien kerrosten kuumuudessa sulaisi lyijykin, ja rikkipitoisissa pilvissä tiivistyy rikkihappotihkua.


Kivetkin kiehuivat kaasua

Mikä lähimmän naapurimme turmeli, on periaatteessa tiedossa. Se oli kasvihuoneilmiö. - Tästä syystä Venusta kutsutaan silloin tällöin rumaksi Maaksi, sanoo akatemiatutkija Esa Kallio, joka Ilmatieteen laitoksessa analysoi Venus Expressin keräämiä tietoja.

Kasvihuoneilmiö ei ole uusi asia maapallollakaan. Se on aikojen kuluessa nostanut planeettamme keskilämpötilaa yli kolmekymmentä astetta, ja siksi se onkin nyt mukavasti viidentoista asteen tienoilla. Venuksessa keskilämpö on kuitenkin kohonnut peräti viisisataa astetta.

Mistä ero johtuu? Onko kyse yksinkertaisesti siitä, että Venus on paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa?

Tutkijoiden mukaan ei. Itse asiassa lähinnä Aurinkoa oleva planeetta, Merkurius, on Venusta viileämpi. Kuumien olojen täytyy siis juontua kasvihuonekaasuista.

Tutkijat olettavat, että kasvihuoneilmiö lähti liikkeelle vesihöyrystä, joka ympäröi vastasyntynyttä Venusta. Sekin on nimittäin kasvihuonekaasu, sillä se estää lämpöä karkaamasta avaruuteen.

Kasvaessaan kuumuus saattoi kiehauttaa kivistä hiilidioksidia, joka kiihdytti kasvihuoneilmiötä. Lisää hiilidioksidia karkasi kaasukehään, ja lämpötila nousi nousemistaan.

Tätä nykyä kaasukehästä 96 prosenttia on hiilidioksidia, joten kasvihuoneilmiön syytä ei kukaan ihmettele.

Yksityiskohdista halutaan kuitenkin lisää tietoa. Siksi Venus Express tutkii nimenomaan kaasukehää.

- Aika näyttää, miten tulokset auttavat ymmärtämään tekijöitä, jotka johtivat Venuksen ilmakehän nykyiseen tilaan. Tiedonkeruu ja analysointi ovat vasta alkaneet, Esa Kallio selittää.


Milloin kierre käynnistyi?

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Venuksessa mahdollisesti orastanut elämä sai kuoliniskun kasvihuoneilmiön kiihtyessä. Kun Auringon ultraviolettisäteily rikkoi vesihöyryn hapeksi ja vedyksi, kevyt vety kaikkosi avaruuteen, eikä Venuksella ole ollut vettä sen koomin.




Pätsissä käyty pitkään - mutta kysymyksiä riittää


Mittalaitteiden parantuessa päästään selvittämään aina vain tarkempia yksityiskohtia.

1960-luku Venuksen-lennot käynnistyvät. Yhdysvallat ja ja Neuvostoliitto lähettävät neljä luotainta naapurimme kiertoradalle. Kuumat olot ja kaasukehän suuri tiheys ja hiilidioksidipitoisuus selviävät.

1970-luku Venukseen matkaa yhdeksän luotainta, joista osa laskeutuu planeetan pinnalle. Ensimmäiset kuvat maisemista välittää Neuvostoliiton Venera 9.

1980-luku Venuksessa käy seitsemän luotainta, joukossa niin kiertolaisia kuin laskeutujia. Yhdysvaltain Magellan luotaa tutkallaan lähes koko planeetan. Tuloksia analysoidaan vieläkin.

1990-luku Venukseen ei tehdä varsinaisia tutkimuslentoja, mutta muutamat muualle matkalla olevat luotaimet tutkivat sitä ohitus-radaltaan.

2006 Euroopan avaruusjärjestön Venus Express saapuu Venuksen kierto-radalle ja aloittaa mittaukset, jotka täsmentävät tietojamme planeetan kaasukehän ominaisuuksista ja virtauksista.

2010 Japani lähettää Venukseen Planet-C:n, jonka on tarkoitus tutkia etenkin planeetan superrotaatiota, huippunopeaa tuulta, joka kierrättää pilvikerrosta planeetan ympäri.




James Kastlingin



David Grinspoon

Elämä saattoi paeta pilviin

Vuonna 2003 Venuksen elämä nousi pilviin. Washingtonin yliopiston astrobiologi Dirk Schulze-Makuch esitti, että Venuksen kaasukehässä voisi olla mikrobeja, jos muinaisissa merissä syntyi elämää tai jos planeetalle saapui organismeja Marsista tai Maasta irronneissa meteoriiteissa. Kun Venus menetti vetensä, elämä saattoi siirtyä kaasukehään.

Esa Kallio muistuttaa, että 50-60 kilometrin korkeudessa paine on Venuksessa sama kuin Maassa merenpinnan tasolla ja lämpöäkin on enää vain viidenkymmenen asteen paikkeilla.

Kaasukehään sopeutuminen vie aikaa, joten taas on kysyttävä: miten nopeasti Venus kuivui?

Eikä pilvissä eläminen kuulosta helpolta. Vedettömyys, rikki ja Auringon ultraviolettisäteily vaatisivat sinnikkäitä olioita. Toisaalta: maapallollakin elämä näyttää pärjäävän monenlaisissa äärioloissa.

Tutkijat ovat jo ehdotelleet, että Venukseen lähetettäisiin hiukkasluotain, joka keräisi näytteitä kaasukehästä samalla lailla kuin Stardust haki pölyä Wild 2 -komeetasta (ks. Kuumat tuliaiset yllättivät, Tiede 4/2006, s. 10-11). Hauska nähdä, kummasta löydetään ensiksi elämää, Maan pikkusiskona tunnetusta Marsista vai planeettamme rumasta siskosta Venuksesta.



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Venus Express
www.esa.int/SPECIALS/Venus_Express/index.html



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.