Venus syntyi ja tärveltyi nopeasti, ettei elämä saanut tilaisuutta kehittyä. Näin tutkijat vakuuttivat vielä muutamia vuosia sitten. Nyt he empivät: jospa kasvihuonekaasut sittenkin kuumensivat kotiplaneettamme sisaren luultua myöhemmin?


Näin tutkijat vakuuttivat vielä muutamia vuosia sitten.
Nyt he empivät: jospa kasvihuonekaasut sittenkin kuumensivat
kotiplaneettamme sisaren luultua myöhemmin?




He muistuttavat Granadan maureja: auringon paahtamia, pieniä tummia ihmisiä, jotka ovat täynnä henkeä ja tulta, alati lemmenleikeissä, jotka runoilevat ja rakastavat musiikkia ja keksivät joka päivälle juhlia, tansseja ja turnajaisia.

Kyse on tietenkin venuslaisista, joista ranskalainen kirjailija ja ajattelija Bernard le Bovier de Fontenelle kirjoitti vuonna 1686. Nyt tiedetään, että Maan sisarplaneetalta on turha etsiä huvittelunhaluisia asukkaita, mutta mikroskoopista elämää saattaa yhä löytyä, jos tutkijoiden uudet uumoilut Venuksen elinkaaresta osuvat oikeaan.

Epätietoisuuteen saattaa tuoda valoa parhaillaan Venusta tutkiva Venus Express -luotain - vaikka sen tehtävä ei olekaan venuslaisten jäljittäminen. Sen avulla yritetään näet selvittää, miten ja millä aikataululla Venuksesta kehittyi helvetin esikartanoa muistuttava pätsi.


Totuus valkeni hitaasti

Venus on sekä kooltaan että koostumukseltaan kuin maapallo. Aurinkokunnan alkuaikoina sen ilmastokin oli samanlainen kuin Maan, ja pinnalla velloivat valtameret.

Nyt Venusta peittää niin paksu kaasukehä, ettei näkyvä valo tunkeudu sen läpi. Niinpä planeetan oloja vain arvailtiin ennen kuin 1950-luvulla saatiin käyttöön radiokaukoputket. Venusta pidettiin lähinnä kotiplaneettamme vehreänä versiona, sillä pilvipeitteen arveltiin johtuvan rehevistä sademetsistä. Sellaiseen ympäristöön tuliset venuslaiset sopivat erinomaisesti.

Viimeisetkin haaveet asukkaista hävisivät, kun Venuksen keskilämpötilaksi paljastui 460 astetta ja pinnan paineeksi yli 90 ilmakehää. Myös pilvipeite muuttui luotaantyöntäväksi. Sen alimpien kerrosten kuumuudessa sulaisi lyijykin, ja rikkipitoisissa pilvissä tiivistyy rikkihappotihkua.


Kivetkin kiehuivat kaasua

Mikä lähimmän naapurimme turmeli, on periaatteessa tiedossa. Se oli kasvihuoneilmiö. - Tästä syystä Venusta kutsutaan silloin tällöin rumaksi Maaksi, sanoo akatemiatutkija Esa Kallio, joka Ilmatieteen laitoksessa analysoi Venus Expressin keräämiä tietoja.

Kasvihuoneilmiö ei ole uusi asia maapallollakaan. Se on aikojen kuluessa nostanut planeettamme keskilämpötilaa yli kolmekymmentä astetta, ja siksi se onkin nyt mukavasti viidentoista asteen tienoilla. Venuksessa keskilämpö on kuitenkin kohonnut peräti viisisataa astetta.

Mistä ero johtuu? Onko kyse yksinkertaisesti siitä, että Venus on paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa?

Tutkijoiden mukaan ei. Itse asiassa lähinnä Aurinkoa oleva planeetta, Merkurius, on Venusta viileämpi. Kuumien olojen täytyy siis juontua kasvihuonekaasuista.

Tutkijat olettavat, että kasvihuoneilmiö lähti liikkeelle vesihöyrystä, joka ympäröi vastasyntynyttä Venusta. Sekin on nimittäin kasvihuonekaasu, sillä se estää lämpöä karkaamasta avaruuteen.

Kasvaessaan kuumuus saattoi kiehauttaa kivistä hiilidioksidia, joka kiihdytti kasvihuoneilmiötä. Lisää hiilidioksidia karkasi kaasukehään, ja lämpötila nousi nousemistaan.

Tätä nykyä kaasukehästä 96 prosenttia on hiilidioksidia, joten kasvihuoneilmiön syytä ei kukaan ihmettele.

Yksityiskohdista halutaan kuitenkin lisää tietoa. Siksi Venus Express tutkii nimenomaan kaasukehää.

- Aika näyttää, miten tulokset auttavat ymmärtämään tekijöitä, jotka johtivat Venuksen ilmakehän nykyiseen tilaan. Tiedonkeruu ja analysointi ovat vasta alkaneet, Esa Kallio selittää.


Milloin kierre käynnistyi?

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Venuksessa mahdollisesti orastanut elämä sai kuoliniskun kasvihuoneilmiön kiihtyessä. Kun Auringon ultraviolettisäteily rikkoi vesihöyryn hapeksi ja vedyksi, kevyt vety kaikkosi avaruuteen, eikä Venuksella ole ollut vettä sen koomin.




Pätsissä käyty pitkään - mutta kysymyksiä riittää


Mittalaitteiden parantuessa päästään selvittämään aina vain tarkempia yksityiskohtia.

1960-luku Venuksen-lennot käynnistyvät. Yhdysvallat ja ja Neuvostoliitto lähettävät neljä luotainta naapurimme kiertoradalle. Kuumat olot ja kaasukehän suuri tiheys ja hiilidioksidipitoisuus selviävät.

1970-luku Venukseen matkaa yhdeksän luotainta, joista osa laskeutuu planeetan pinnalle. Ensimmäiset kuvat maisemista välittää Neuvostoliiton Venera 9.

1980-luku Venuksessa käy seitsemän luotainta, joukossa niin kiertolaisia kuin laskeutujia. Yhdysvaltain Magellan luotaa tutkallaan lähes koko planeetan. Tuloksia analysoidaan vieläkin.

1990-luku Venukseen ei tehdä varsinaisia tutkimuslentoja, mutta muutamat muualle matkalla olevat luotaimet tutkivat sitä ohitus-radaltaan.

2006 Euroopan avaruusjärjestön Venus Express saapuu Venuksen kierto-radalle ja aloittaa mittaukset, jotka täsmentävät tietojamme planeetan kaasukehän ominaisuuksista ja virtauksista.

2010 Japani lähettää Venukseen Planet-C:n, jonka on tarkoitus tutkia etenkin planeetan superrotaatiota, huippunopeaa tuulta, joka kierrättää pilvikerrosta planeetan ympäri.




James Kastlingin



David Grinspoon

Elämä saattoi paeta pilviin

Vuonna 2003 Venuksen elämä nousi pilviin. Washingtonin yliopiston astrobiologi Dirk Schulze-Makuch esitti, että Venuksen kaasukehässä voisi olla mikrobeja, jos muinaisissa merissä syntyi elämää tai jos planeetalle saapui organismeja Marsista tai Maasta irronneissa meteoriiteissa. Kun Venus menetti vetensä, elämä saattoi siirtyä kaasukehään.

Esa Kallio muistuttaa, että 50-60 kilometrin korkeudessa paine on Venuksessa sama kuin Maassa merenpinnan tasolla ja lämpöäkin on enää vain viidenkymmenen asteen paikkeilla.

Kaasukehään sopeutuminen vie aikaa, joten taas on kysyttävä: miten nopeasti Venus kuivui?

Eikä pilvissä eläminen kuulosta helpolta. Vedettömyys, rikki ja Auringon ultraviolettisäteily vaatisivat sinnikkäitä olioita. Toisaalta: maapallollakin elämä näyttää pärjäävän monenlaisissa äärioloissa.

Tutkijat ovat jo ehdotelleet, että Venukseen lähetettäisiin hiukkasluotain, joka keräisi näytteitä kaasukehästä samalla lailla kuin Stardust haki pölyä Wild 2 -komeetasta (ks. Kuumat tuliaiset yllättivät, Tiede 4/2006, s. 10-11). Hauska nähdä, kummasta löydetään ensiksi elämää, Maan pikkusiskona tunnetusta Marsista vai planeettamme rumasta siskosta Venuksesta.



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Venus Express
www.esa.int/SPECIALS/Venus_Express/index.html