Ainakin tutkijoilla on myssyssään monta tapaa, joilla syntyy lukuisia maailmankaikkeuksia. Ne saattavat silmikoitua toisistaan tai ilmaantua kertarysäyksellä.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Onko oma universumimme ainoa? Vai onko se pelkkä kosminen osakehuoneisto äärettömän suuressa kerrostalossa, yksi jäsen lukemattomien universumeiden muodostamassa rykelmässä?

Yksi maailman johtavista kosmologeista, Englannin kuninkaallinen tähtitieteilijä Martin Rees, tähyää muihin universumeihin omamme takia. Häntä kiusaa nimittäin se, ettei nykyisistä teorioista pystytä laskemaan luonnonvakioita, jotka määräävät alkuräjähdyksessä syntyvän universumin ominaisuudet. Mitatut vakiot on vain hyväksyttävä ilman perusteluja. Kaiken kukkuraksi näiden vakioiden pienikin muutos estäisi¬ meidän kaltaistemme olentojen kehittymisen.


Tämä sopii juuri meille

Martin Rees kertoo ajatelleensa aikaisemmin, että meille räätälöity universumi on sattumaa: olemme olemassa vain, koska paikka sattuu olemaan meille sopiva.

Nyt hän uskoo muiden universumien selittävän tämän sattuman. Hän vertaa multiversumia hyvin varustettuun kauppaan. Et hämmästy, kun löydät suuresta valikoimasta itsellesi sopivan puseron. Jos kaikkeudessa on lukuisia universumeita, joissa kussakin on erilaiset olot, yksi niistä - tämä - on sopiva juuri tällaiselle elämälle.
Voiko näin huikeita ideoita testata mitenkään?

Rees uskoo, että multiversumi-idea on testattavissa 20 seuraavan vuoden kuluessa.Toistaiseksi muut maailmat ovat kuitenkin pelkkiä oletuksia. Esimerkiksi universumin alkuaikojen ymmärtäminen saattaa johtaa joko rinnakkaismaailmojen hylkäämiseen tai sitten teoriaan, joka sisältää toistuvia alkuräjähdyksiä ja vie näin luonnostaan multiversumiin.


Monta tietä muihin maailmoihin

Multiversumiin päädytään monella tavalla. Itävaltalainen Ludvig Flamm totesi jo 1917, että suhteellisuusteoria mahdollistaa madonreiän, joka voisi yhdistää kaksi avaruuden kolkkaa tai kaksi universumia toisiinsa.

Vuonna 1957 Princetonin yliopiston opiskelija Hugh Everett III päätyi muihin maailmoihin toista kautta. Hän ehdotti, että kvanttifysiikan sanelema hiukkasten paikan epämääräisyys on kirjaimellinen. Hiukkanen todella on kaikissa teorian sallimissa paikoissa yhtä aikaa, mutta sen eri versiot kuuluvat eri universumeihin.

1960-luvulla tunnettu mustien aukkojen asiantuntija John Wheeler puolestaan järkeili, että jos oma universumimme kerran lähti laajenemaan alkuräjähdyksessä, miksei sama toistuisi mustien aukkojen pohjukoissa, joissa on kaikkeuden alkutilaa vastaavat olot.

Jatkokysymys edelliseen: jos kerran alkutyhjiöstä muodostui universumeita, miksei avaruuden nykyisestäkin tyhjiöstä? Silloin kaikkialla sukeutuisi jatkuvasti uusia vauvauniversumeita.


Alussa syntyi kokonainen rypäs

Tunnettu venäläis-amerikkalainen kosmologi Andrei Linde huomasi 1970-luvulla, että alkutyhjiön kaikki energia ei välttämättä kulu yhden universumin "siemeneen", joten siitä olisi voinut syntyä kerralla kokonainen rypäs universumeita.

Hiljattain Linde simuloi alun tyhjää. Simulaatiot liittyvät toistaiseksi huonosti tunnettuun fysiikkaan, joka sai aikaiseksi oman universumimme alussa oletettavasti tapahtuneen nopean laajenemispyrähdyksen, inflaatiovaiheen. Linden simulaatiot näyttivät, kuinka tyhjiöstä lähtee samanaikaisesti laajenemaan koko joukko universumeita.

Universumin alun fysiikkaa on kuitenkin ymmärrettävä paljon paremmin, ennen kuin pystytään sanomaan, tapahtuiko näitä todella.


Palstateksti kuvituksineen on poiminta Leena Tähtisen viimeiseksi jäävästä kirjasta Universumi tietokoneessa (Ursa 2009). Julkaisemme tekstin ja kuvat kustantajan ja kirjan muiden tekijöiden Chris Flynnin ja Esko Valtaojan luvalla.

Leena Tähtinen on kirjoittanut lehteemme kymmeniä juttuja tähdistä ja maailmankaikkeudesta, ja oma Universumi-palstansa hänellä on ollut vuoden 2000 alusta. Nyt se ilmestyy viimeistä kertaa. Leena Tähtinen kuoli 15. marraskuuta syöpään. Hän oli 54-vuotias.
Tähtinen kirjoitti ensimmäisen juttunsa Tiede 2000 -lehteen vuoden 1989 lopussa. Hän kuvaili siinä galaksien kohtaamisia, aihetta, josta oli vastikään väitellyt tohtoriksi Turun yliopistossa. Siitä pitäen hän avusti lehteä säännöllisesti ja 1990-luvun lopussa työskenteli myös vakinaisesti toimituksessa joitakin vuosia.
Vapaana tiedetoimittajana Leena Tähtinen teki huikean uran. Satojen lehtiartikkeleiden ja kolumnien lisäksi hän kirjoitti useita kirjoja, esimerkiksi avaruuden asuttamisesta ja aikamatkailusta. Syksyllä 2008 hän julkaisi yhdessä miehensä Chris Flynnin kanssa kirjan Universumin pimeä puoli, joka rohkeasti tarttui tähtitieteen kuumaan aiheeseen, pimeään aineeseen.
Leena oli intohimoinen tiedevalistaja mutta rakasti myös taidetta. Hänessä riitti energiaa, iloa ja älykästä huumoria. Tähtinen vastasi nimeään: hän säteili.
Tiede-lehden toimitus



 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.