Ainakin tutkijoilla on myssyssään monta tapaa, joilla syntyy lukuisia maailmankaikkeuksia. Ne saattavat silmikoitua toisistaan tai ilmaantua kertarysäyksellä.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Onko oma universumimme ainoa? Vai onko se pelkkä kosminen osakehuoneisto äärettömän suuressa kerrostalossa, yksi jäsen lukemattomien universumeiden muodostamassa rykelmässä?

Yksi maailman johtavista kosmologeista, Englannin kuninkaallinen tähtitieteilijä Martin Rees, tähyää muihin universumeihin omamme takia. Häntä kiusaa nimittäin se, ettei nykyisistä teorioista pystytä laskemaan luonnonvakioita, jotka määräävät alkuräjähdyksessä syntyvän universumin ominaisuudet. Mitatut vakiot on vain hyväksyttävä ilman perusteluja. Kaiken kukkuraksi näiden vakioiden pienikin muutos estäisi¬ meidän kaltaistemme olentojen kehittymisen.


Tämä sopii juuri meille

Martin Rees kertoo ajatelleensa aikaisemmin, että meille räätälöity universumi on sattumaa: olemme olemassa vain, koska paikka sattuu olemaan meille sopiva.

Nyt hän uskoo muiden universumien selittävän tämän sattuman. Hän vertaa multiversumia hyvin varustettuun kauppaan. Et hämmästy, kun löydät suuresta valikoimasta itsellesi sopivan puseron. Jos kaikkeudessa on lukuisia universumeita, joissa kussakin on erilaiset olot, yksi niistä - tämä - on sopiva juuri tällaiselle elämälle.
Voiko näin huikeita ideoita testata mitenkään?

Rees uskoo, että multiversumi-idea on testattavissa 20 seuraavan vuoden kuluessa.Toistaiseksi muut maailmat ovat kuitenkin pelkkiä oletuksia. Esimerkiksi universumin alkuaikojen ymmärtäminen saattaa johtaa joko rinnakkaismaailmojen hylkäämiseen tai sitten teoriaan, joka sisältää toistuvia alkuräjähdyksiä ja vie näin luonnostaan multiversumiin.


Monta tietä muihin maailmoihin

Multiversumiin päädytään monella tavalla. Itävaltalainen Ludvig Flamm totesi jo 1917, että suhteellisuusteoria mahdollistaa madonreiän, joka voisi yhdistää kaksi avaruuden kolkkaa tai kaksi universumia toisiinsa.

Vuonna 1957 Princetonin yliopiston opiskelija Hugh Everett III päätyi muihin maailmoihin toista kautta. Hän ehdotti, että kvanttifysiikan sanelema hiukkasten paikan epämääräisyys on kirjaimellinen. Hiukkanen todella on kaikissa teorian sallimissa paikoissa yhtä aikaa, mutta sen eri versiot kuuluvat eri universumeihin.

1960-luvulla tunnettu mustien aukkojen asiantuntija John Wheeler puolestaan järkeili, että jos oma universumimme kerran lähti laajenemaan alkuräjähdyksessä, miksei sama toistuisi mustien aukkojen pohjukoissa, joissa on kaikkeuden alkutilaa vastaavat olot.

Jatkokysymys edelliseen: jos kerran alkutyhjiöstä muodostui universumeita, miksei avaruuden nykyisestäkin tyhjiöstä? Silloin kaikkialla sukeutuisi jatkuvasti uusia vauvauniversumeita.


Alussa syntyi kokonainen rypäs

Tunnettu venäläis-amerikkalainen kosmologi Andrei Linde huomasi 1970-luvulla, että alkutyhjiön kaikki energia ei välttämättä kulu yhden universumin "siemeneen", joten siitä olisi voinut syntyä kerralla kokonainen rypäs universumeita.

Hiljattain Linde simuloi alun tyhjää. Simulaatiot liittyvät toistaiseksi huonosti tunnettuun fysiikkaan, joka sai aikaiseksi oman universumimme alussa oletettavasti tapahtuneen nopean laajenemispyrähdyksen, inflaatiovaiheen. Linden simulaatiot näyttivät, kuinka tyhjiöstä lähtee samanaikaisesti laajenemaan koko joukko universumeita.

Universumin alun fysiikkaa on kuitenkin ymmärrettävä paljon paremmin, ennen kuin pystytään sanomaan, tapahtuiko näitä todella.


Palstateksti kuvituksineen on poiminta Leena Tähtisen viimeiseksi jäävästä kirjasta Universumi tietokoneessa (Ursa 2009). Julkaisemme tekstin ja kuvat kustantajan ja kirjan muiden tekijöiden Chris Flynnin ja Esko Valtaojan luvalla.

Leena Tähtinen on kirjoittanut lehteemme kymmeniä juttuja tähdistä ja maailmankaikkeudesta, ja oma Universumi-palstansa hänellä on ollut vuoden 2000 alusta. Nyt se ilmestyy viimeistä kertaa. Leena Tähtinen kuoli 15. marraskuuta syöpään. Hän oli 54-vuotias.
Tähtinen kirjoitti ensimmäisen juttunsa Tiede 2000 -lehteen vuoden 1989 lopussa. Hän kuvaili siinä galaksien kohtaamisia, aihetta, josta oli vastikään väitellyt tohtoriksi Turun yliopistossa. Siitä pitäen hän avusti lehteä säännöllisesti ja 1990-luvun lopussa työskenteli myös vakinaisesti toimituksessa joitakin vuosia.
Vapaana tiedetoimittajana Leena Tähtinen teki huikean uran. Satojen lehtiartikkeleiden ja kolumnien lisäksi hän kirjoitti useita kirjoja, esimerkiksi avaruuden asuttamisesta ja aikamatkailusta. Syksyllä 2008 hän julkaisi yhdessä miehensä Chris Flynnin kanssa kirjan Universumin pimeä puoli, joka rohkeasti tarttui tähtitieteen kuumaan aiheeseen, pimeään aineeseen.
Leena oli intohimoinen tiedevalistaja mutta rakasti myös taidetta. Hänessä riitti energiaa, iloa ja älykästä huumoria. Tähtinen vastasi nimeään: hän säteili.
Tiede-lehden toimitus



 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti