Uusi, parempi elämä on helppo aloittaa ensi kuussa. Kuva: Shutterstock
Uusi, parempi elämä on helppo aloittaa ensi kuussa. Kuva: Shutterstock

Suklaapatukka tässä ja nyt on arvokkaampi kuin kevyt olo kuukauden päästä.

Huominen on siitä jännä päivä, ettei se koskaan tule. Sinne voi siirtää tehtäviä, joita ei tee mieli tehdä. Huomenna lopetamme tupakoinnin, alamme lenkkeillä ja syödä enemmän vihanneksia.

Olemme hetken lapsia. Terveystekojen hyödyt korjataan vasta aikojen päästä, eikä kaukana häämöttävä palkinto vakuuta meitä. Terveellisen elämän kustannukset – juoksulenkin tuskat ja kulinaariset kieltäymykset – taas lankeavat maksettaviksi heti.

Arvotamme niin herkkuja kuin kieltäymyksiä eri tavoin sen mukaan, ovatko ne käsillä saman tien vai vasta tulevaisuudessa. Sitä havainnollistaa hollantilaisten tutkijoiden mainio koe.

Tutkijat tarjosivat toimistotyöntekijöille kaksi välipalavaihtoehtoa. He saivat päättää, halusivatko viikon päästä suklaapatukan vai hedelmän. Valtaosa eli 74 prosenttia valitsi terveellisen vaihtoehdon eli hedelmän.

Kun viikko oli kulunut ja oli aika nauttia välipala, tutkijat kertoivat kadottaneensa lomakkeet, joihin työntekijät olivat merkinneet valintansa. Niinpä he saivat tehdä valinnan uudestaan. Nyt 70 prosenttia valitsi suklaapatukan.

Suklaa ei tuntunut houkuttelevalta, kun se odotti viikon päässä. Siitä saattoi helposti luopua ja valita järkevästi hedelmän. Kun taas suklaan saattoi saada tässä ja nyt, sen lupaama nautinto oli vastustamaton.

Ilmiö ei rajoitu ruokaan vaan ulottuu kaikille elämänalueille, joissa hetken himot ja kaukokatseinen järki vetävät eri suuntiin. Eräässä tutkimuksessa opiskelijat poimivat katsottavakseen vakavahenkisiä elokuvia, kun valinta kohdistui viikon päähän. Kun he saivat katsoa elokuvan samana päivänä, he valitsivat kevyttä hupia.

– Jos saat palkitsevan asian tänään, sillä on koko arvo. Jos saat sen viikon päästä, sen arvo puolittuu, selitti käyttäytymistaloustieteilijä ja Harvardin yliopiston professori David Laibson helmikuussa Yhdysvaltain tiedeviikolla Bostonissa.

Lasku paljastaa logiikan

Tulevaisuudessa odottavan palkinnon arvon aleneman Laibson puki yhtälön muotoon asiassa, joka on hänelle itselleen läheinen. Hän ei nimittäin millään saa käytyä kuntosalilla, vaikka vaimokin patistelee.

Kuntosalikäynnillä on kustannus eli sen vaatima ponnistus ja siihen kuluva aika. Oletetaan sen arvoksi kuusi, ja tämä kulu on maksettava heti. Kuntoilusta koituisi kuitenkin terveyshyötyä kahdeksaisen verran. Hyöty tosin korjataan vasta tulevaisuudessa, mikä tarkoittaa sitä, että se tuntuu nyt vain puolikkaalta todellisesta arvostaan. Näin saamme yhtälön, joka kertoo, miksi Laibson ei mene salille tänään : –6 + 4 = –2.

Entä menisikö Laibson huomenna? Yhtälö näyttää kuin näyttääkin seuraavalle päivälle erilaista summaa: –3 + 4 = 1. Tulos on plussan puolella.

– Kun tämän mallin mukaan päätän, kuinka monta kertaa kuntoilen vuoden aikana, vastaus on 364 kertaa. Vain tänään en treenaa, Laibson totesi ja nauratti kuulijoitaan.

Turhia luuloja lujuudesta

Huominen näyttää tästä päivästä katsoen erilaiselta kuin päivänä, jona se lopulta koittaa. Niinpä ihmiset elättelevät harhaisia käsityksiä siitä, miten lujia he ovat hyvien aikeidensa kanssa. Laibson antaa esimerkin ohjaamastaan väitöstutkimuksesta, jossa tarkasteltiin bostonilaisen kuntosalin kävijöitä.

Kuntosalin jäsenyydestä maksettiin keskimäärin 75 dollaria kuukaudessa. Salilla kuitenkin käytiin vain neljä kertaa kuussa, mikä tekee kertahinnaksi 19 dollaria. Ilman jäsenyyttä kertakäynnin hinta olisi ollut paljon pienempi, vain kymmenen dollaria eli 7,70 euroa. Ihmiset maksoivat liikaa, koska heillä oli väärät luulot siitä, miten usein he kävisivät salilla.

– Hankin itsekin vuoden kuntosalijäsenyyden, josta maksoin tuhat dollaria. Ajattelin käyväni salilla pari kertaa viikossa. Kuinka usein kävin koko vuoden aikana? Viisi kertaa. Se tekee 200 dollaria kerta. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin ohjannut väitöskirjan, Laibson kertoi ja nostatti taas naurunremakan.

Kuvittele hyöty tai haitta

Tieto ei auttanut Laibsonia tekemään todeksi hyviä aikeitaan, eikä se tutkimusten mukaan innoita juuri muitakaan muutoksiin. Mikä sitten tepsii?

Kiusauksissa pieni odotus voi tehdä ihmeitä. Kun odottaa viisi minuuttia jonkin houkutuksen edessä, sen voima heikkenee.

Toinen keino on tehdä tulevaisuudessa lankeava hyöty tai haitta kouriintuntuvaksi. Voimme luoda mielikuvia vaikka siitä, mitä painonnousu meille merkitsee.  Yleisluontoiset huomiot eivät kelpaa. Tupakka-askissakin kuva keuhkovauriosta tehoaa paremmin kuin varoitusteksti.

Terveytensä takia lenkkeilevä juoksee tavallaan kuolemaa pakoon, vaikka kisa on toivoton. Kun itse etenee kaksi askelta karkuun, kuolema lähestyy kolme. Onko tämä kovin motivoivaa? Lenkkeilyä kannattaakin katsoa välittömän hyödyn kannalta: mikä ilo kropassa lenkin jälkeen!

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä30717
Liittynyt6.12.2009

Elän terveesti – paitsi tänään

SamikoKu 30.08.2015 klo 15:11 Avainkysymys kai onkin, kuinka saada epämielyttävät, mutta hyödylliset asia maistumaan hyvältä ja kuinka karttaa hetkellisiä houkutuksia jonka hyödyt on minimaaliset. Ensin pitäisi henkilön tiedostaa asiat jotka ovat hyödyllisi ja tai haitallisia sekä minkä verran, siihenhän se yleensä jo tökkää. Ajattelemattomuus ottaa tässä hetkessä vähemmän energiaa.
Lue kommentti

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012