Huippulukioiden on turha kehuskella ylivertaisella opetuksella. Tutkimuksen mukaan koulujen tasoerot selittyvät enimmäkseen oppilaiden erilaisilla taustoilla.



Tutkimusten mukaan koulujen tasoerot selittyvät enimmäkseen
oppilaiden erilaisilla taustoilla.




Mistä lukiosta saa parhaat eväät elämään?

Tätä kysymystä miettii moni, joka päättää peruskoulunsa kesän kynnyksellä. Yli puolet suomalaisista nuorista aloittaa lukion. Hyvin koulutettujen ihmisten Espoossa tarjotaan lukion aloituspaikka jo peräti 60 prosentille peruskoulun suorittaneesta ikäluokasta.

MTV3 auttoi nuoria ja heidän vanhempiaan kiistellyillä lukiovertailuilla, joita kanava julkaisi keväisin vuosina 2002-2005. Ne tukivat yleistä käsitystä, jonka mukaan ylioppilaskirjoituksissa parhaiten menestyvät vuodesta toiseen Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukio (SYK) ja sen kaltaiset suurten kaupunkien "eliittikoulut". Huonoiten menestyneet lukiot löytyivät syrjäseuduilta ja pääkaupunkiseudun köyhimmiltä alueilta.

Saavatko hyväosaisten lapset eliittikouluissaan sitten paljon parempaa opetusta kuin syrjäseutujen nuoret? Miten on mahdollista, että ylistetty suomalainen opettajainkoulutus tuottaisi näin suuria ammattitaidon eroja opettajien välille?

Entä kuinka taitavimmat pedagogit osaavatkin hakeutua juuri näiden parhaiden lukioiden opettajiksi, kun palkkaerot koulujen välillä ovat lähes olemattomat?


Eliittilukiot saavat eliittiainesta

Tähänastisten vertailujen perusteella ei kannata ainakaan suunnitella tulospalkkausta lukion opettajille tai rehtoreille. MTV3:n lukiovertailua kritisoitiin siitä, ettei se ota huomioon oppilasaineksen lähtötasoa. Esimerkiksi matematiikan ja kielen opinnot rakentuvat pyramidin tavoin aiemman päälle. On paljon helpompi opettaa uutta, kun perusta on kunnossa.

Jos haluaisi todella verrata opetuksen vaikutusta oppimistuloksiin, laskelmassa pitäisi nollata opiskelijoiden tasoero. Tosin sen määrittämiseen ei ole täysin yhteismitallista keinoa. Peruskoulun päättötodistuksia ei nimittäin arvioida valtakunnallisesti yhtenäisillä kriteereillä, kuten ylioppilastutkintoa.

Päättötodistusten tason ja ylioppilaskirjoituksissa menestymisen välillä on joka tapauksessa tilastollisesti erittäin merkitsevä vastaavuus.

Tosin jotkin hyvistä kouluista onnistuvat parantamaan mitattua lopputulosta hieman enemmän kuin alku antaisi odottaa. Esimerkiksi Suomalaista yhteiskoulua nostanee hyvän lähtötason ohella se, että siellä luetaan harvinaisia kieliä. MTV3:n menestysmittarissa huonoinkin arvosanoin suoritettu ylimääräinen kieli lisäsi lukion menestystä. Tuloksia vinouttaa sekin, että iso joukko lukion oppiaineita niputettiin vielä vuosituhannen alussa yhteen reaalikokeeseen. Luonnontieteiden ja historian paino on todella pieni perinteisessä ylioppilastutkinnossa. Lukion päättötodistukset taas eivät olisi valtakunnallisesti yhteismitallisia.


Äidin koulutus sopii ennusteeksi

Helsingin opetusvirasto vertaili jo 1990-luvulla kaupungin lukioita oppilaiden lähtötason ja ylioppilaskirjoitusten tulosten mukaan. Jo 1980-1990-luvun vaihteen aineistosta näkyvät samat yhteydet kuin 2000-luvunkin.

Peruskoulun päättötodistus ennustaa lukiomenestystä jonkin verran - vanhempien taloudellinen asema vielä enemmän.

Yksi ainoa taustatekijä, äitien koulutustaso, on niin voimakas selittävä muuttuja, että muut tekijät lisäisivät mallin selitysosuutta vain yhdellä prosenttiyksiköllä. Näin kirjoitti Jorma Kuusela Opetushallituksen raportissa vuonna 2003.

Miksi juuri äidin ennemmin kuin isän? Miksi ylipäätään vanhempien koulutus ennustaa menestystä lukiossa paremmin kuin esimerkiksi peruskoulun päättötodistus?

"Se - - johtuu siitä, että selittävät muuttujat korreloivat voimakkaasti keskenään, ja äitien koulutustausta sisältää kaiken sen lukioiden eroihin liittyvän informaation, jonka muut sisältävät yhteensä", Kuusela jatkaa.

Mutta mitä löytyy näiden tekijöiden takaa? Onko jotakin, mikä selittäisi sekä vanhempien koulutuksen että lapsen motivaation ja kyvyn omaksua nopeasti paljon uusia asioita?

- Perintötekijöillä on huomattava rooli koulumenestyksessä, vaikkei tätä koulutussosiologiassa huomioidakaan, kertoo psykologian tutkija, filosofian tohtori Markus Jokela Lontoon University Collegesta. - Vanhempien koulutustaso kyllä näkyy lapsen koulumenestyksessä vielä senkin jälkeen, kun perimän vaikutus on laskettu pois, Jokela täsmentää. Brittiläisessä kaksostutkimuksessa perinnölliset tekijät selittivät noin 70 prosenttia lasten koulumenestyksen eroista, vanhempien sosioekonominen asema sen lisäksi noin kymmenen prosenttia.

- Tosin tuo tutkimus kertoo nimenomaan yksilöllisistä eroista, joten siitä ei välttämättä voi päätellä perinnöllisten tekijöiden vaikutusta koulujen eroihin, Jokela huomauttaa.

Perinnölliset tekijät saattavat liittyä luonteenpiirteisiin, esimerkiksi tunnollisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi kuitenkin olevan älykkyydellä.


Pisa mittaakin älykkyyttä?

Kuopion yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö löysi vuonna 2005 mielenkiintoisen yhteyden. Kuuluisien Pisa-tutkimusten osoittamat oppimiserot on selitetty koulujärjestelmien eroina, mutta valitut Pisa-mittarit korreloivat erittäin voimakkaasti Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen keräämien älykkyyslukujen kanssa. Maissa, joissa keskimääräinen älykkyysosamäärä on suuri, myös Pisa-tulokset olivat hyviä.

Lynnin ja Vanhasen älykkyystutkimuksia on arvosteltu, mutta korrelaatio Pisa-tutkimuksiin osoittaa, että jotakin tähdellistä heidän käyttämänsä testit mittaavat. Vai ovatko Pisa-tutkimukset sittenkin oikeastaan älykkyystestejä?

Kaikkea mittauksin arvioitu älykkyys ei sentään selitä. Suomi kuului niihin harvoihin maihin, joiden koululaitos ylisuoriutui Pisa-luvuissa suhteessa väestön keskimääräiseen älykkyyteen. Voi olettaa, että myös jotkin lukiot ylisuoriutuvat ja toiset alisuoriutuvat ainakin hieman suhteessa oppilasaineksen lähtötasoon.

Vaikka miten todistettaisiin, että opetuksen laatu on suomalaisissa lukioissa tasaisen hyvää, yleisön kiinnostus lukioiden menestysvertailuihin tuskin lakkaa - ja miksi lakkaisikaan. Työelämässä on nimittäin hyvä olla jo varhain verkostoitunut muiden menestyvien ihmisten kanssa, ja arvokkaimmat sosiaaliset verkostot syntyvät eliittilukioissa.



Aiheesta lisää:
www.mtv3.fi/lukiot/
www.tieteessatapahtuu.fi/0105/totto.pdf
www.edu.fi/julkaisut/lukioiden_tuloksiin_vaikuttavista_tekijoista.pdf

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.