Huippulukioiden on turha kehuskella ylivertaisella opetuksella. Tutkimuksen mukaan koulujen tasoerot selittyvät enimmäkseen oppilaiden erilaisilla taustoilla.



Tutkimusten mukaan koulujen tasoerot selittyvät enimmäkseen
oppilaiden erilaisilla taustoilla.




Mistä lukiosta saa parhaat eväät elämään?

Tätä kysymystä miettii moni, joka päättää peruskoulunsa kesän kynnyksellä. Yli puolet suomalaisista nuorista aloittaa lukion. Hyvin koulutettujen ihmisten Espoossa tarjotaan lukion aloituspaikka jo peräti 60 prosentille peruskoulun suorittaneesta ikäluokasta.

MTV3 auttoi nuoria ja heidän vanhempiaan kiistellyillä lukiovertailuilla, joita kanava julkaisi keväisin vuosina 2002-2005. Ne tukivat yleistä käsitystä, jonka mukaan ylioppilaskirjoituksissa parhaiten menestyvät vuodesta toiseen Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukio (SYK) ja sen kaltaiset suurten kaupunkien "eliittikoulut". Huonoiten menestyneet lukiot löytyivät syrjäseuduilta ja pääkaupunkiseudun köyhimmiltä alueilta.

Saavatko hyväosaisten lapset eliittikouluissaan sitten paljon parempaa opetusta kuin syrjäseutujen nuoret? Miten on mahdollista, että ylistetty suomalainen opettajainkoulutus tuottaisi näin suuria ammattitaidon eroja opettajien välille?

Entä kuinka taitavimmat pedagogit osaavatkin hakeutua juuri näiden parhaiden lukioiden opettajiksi, kun palkkaerot koulujen välillä ovat lähes olemattomat?


Eliittilukiot saavat eliittiainesta

Tähänastisten vertailujen perusteella ei kannata ainakaan suunnitella tulospalkkausta lukion opettajille tai rehtoreille. MTV3:n lukiovertailua kritisoitiin siitä, ettei se ota huomioon oppilasaineksen lähtötasoa. Esimerkiksi matematiikan ja kielen opinnot rakentuvat pyramidin tavoin aiemman päälle. On paljon helpompi opettaa uutta, kun perusta on kunnossa.

Jos haluaisi todella verrata opetuksen vaikutusta oppimistuloksiin, laskelmassa pitäisi nollata opiskelijoiden tasoero. Tosin sen määrittämiseen ei ole täysin yhteismitallista keinoa. Peruskoulun päättötodistuksia ei nimittäin arvioida valtakunnallisesti yhtenäisillä kriteereillä, kuten ylioppilastutkintoa.

Päättötodistusten tason ja ylioppilaskirjoituksissa menestymisen välillä on joka tapauksessa tilastollisesti erittäin merkitsevä vastaavuus.

Tosin jotkin hyvistä kouluista onnistuvat parantamaan mitattua lopputulosta hieman enemmän kuin alku antaisi odottaa. Esimerkiksi Suomalaista yhteiskoulua nostanee hyvän lähtötason ohella se, että siellä luetaan harvinaisia kieliä. MTV3:n menestysmittarissa huonoinkin arvosanoin suoritettu ylimääräinen kieli lisäsi lukion menestystä. Tuloksia vinouttaa sekin, että iso joukko lukion oppiaineita niputettiin vielä vuosituhannen alussa yhteen reaalikokeeseen. Luonnontieteiden ja historian paino on todella pieni perinteisessä ylioppilastutkinnossa. Lukion päättötodistukset taas eivät olisi valtakunnallisesti yhteismitallisia.


Äidin koulutus sopii ennusteeksi

Helsingin opetusvirasto vertaili jo 1990-luvulla kaupungin lukioita oppilaiden lähtötason ja ylioppilaskirjoitusten tulosten mukaan. Jo 1980-1990-luvun vaihteen aineistosta näkyvät samat yhteydet kuin 2000-luvunkin.

Peruskoulun päättötodistus ennustaa lukiomenestystä jonkin verran - vanhempien taloudellinen asema vielä enemmän.

Yksi ainoa taustatekijä, äitien koulutustaso, on niin voimakas selittävä muuttuja, että muut tekijät lisäisivät mallin selitysosuutta vain yhdellä prosenttiyksiköllä. Näin kirjoitti Jorma Kuusela Opetushallituksen raportissa vuonna 2003.

Miksi juuri äidin ennemmin kuin isän? Miksi ylipäätään vanhempien koulutus ennustaa menestystä lukiossa paremmin kuin esimerkiksi peruskoulun päättötodistus?

"Se - - johtuu siitä, että selittävät muuttujat korreloivat voimakkaasti keskenään, ja äitien koulutustausta sisältää kaiken sen lukioiden eroihin liittyvän informaation, jonka muut sisältävät yhteensä", Kuusela jatkaa.

Mutta mitä löytyy näiden tekijöiden takaa? Onko jotakin, mikä selittäisi sekä vanhempien koulutuksen että lapsen motivaation ja kyvyn omaksua nopeasti paljon uusia asioita?

- Perintötekijöillä on huomattava rooli koulumenestyksessä, vaikkei tätä koulutussosiologiassa huomioidakaan, kertoo psykologian tutkija, filosofian tohtori Markus Jokela Lontoon University Collegesta. - Vanhempien koulutustaso kyllä näkyy lapsen koulumenestyksessä vielä senkin jälkeen, kun perimän vaikutus on laskettu pois, Jokela täsmentää. Brittiläisessä kaksostutkimuksessa perinnölliset tekijät selittivät noin 70 prosenttia lasten koulumenestyksen eroista, vanhempien sosioekonominen asema sen lisäksi noin kymmenen prosenttia.

- Tosin tuo tutkimus kertoo nimenomaan yksilöllisistä eroista, joten siitä ei välttämättä voi päätellä perinnöllisten tekijöiden vaikutusta koulujen eroihin, Jokela huomauttaa.

Perinnölliset tekijät saattavat liittyä luonteenpiirteisiin, esimerkiksi tunnollisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi kuitenkin olevan älykkyydellä.


Pisa mittaakin älykkyyttä?

Kuopion yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö löysi vuonna 2005 mielenkiintoisen yhteyden. Kuuluisien Pisa-tutkimusten osoittamat oppimiserot on selitetty koulujärjestelmien eroina, mutta valitut Pisa-mittarit korreloivat erittäin voimakkaasti Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen keräämien älykkyyslukujen kanssa. Maissa, joissa keskimääräinen älykkyysosamäärä on suuri, myös Pisa-tulokset olivat hyviä.

Lynnin ja Vanhasen älykkyystutkimuksia on arvosteltu, mutta korrelaatio Pisa-tutkimuksiin osoittaa, että jotakin tähdellistä heidän käyttämänsä testit mittaavat. Vai ovatko Pisa-tutkimukset sittenkin oikeastaan älykkyystestejä?

Kaikkea mittauksin arvioitu älykkyys ei sentään selitä. Suomi kuului niihin harvoihin maihin, joiden koululaitos ylisuoriutui Pisa-luvuissa suhteessa väestön keskimääräiseen älykkyyteen. Voi olettaa, että myös jotkin lukiot ylisuoriutuvat ja toiset alisuoriutuvat ainakin hieman suhteessa oppilasaineksen lähtötasoon.

Vaikka miten todistettaisiin, että opetuksen laatu on suomalaisissa lukioissa tasaisen hyvää, yleisön kiinnostus lukioiden menestysvertailuihin tuskin lakkaa - ja miksi lakkaisikaan. Työelämässä on nimittäin hyvä olla jo varhain verkostoitunut muiden menestyvien ihmisten kanssa, ja arvokkaimmat sosiaaliset verkostot syntyvät eliittilukioissa.



Aiheesta lisää:
www.mtv3.fi/lukiot/
www.tieteessatapahtuu.fi/0105/totto.pdf
www.edu.fi/julkaisut/lukioiden_tuloksiin_vaikuttavista_tekijoista.pdf

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti