Elokuu on aina ollut Saarijärven Paavolle ja hänen ammattitovereilleen totuuden hetki: silloin selviää lopullisesti, minkä verran syötävää ja laariin pantavaa pelloilta saadaan. Ikivanhasta omaperäisestä elää-verbistä johdettu elo merkitsee sekä elämää että viljasatoa. Merkityksen kahtalaisuus muistuttaa konkreettisesti, mistä elämän jatkuminen on ollut kiinni niinä aikoina, jolloin ei vielä ollut sosiaaliturvaa.

Suomen murteissa elo-sanalla on muitakin viljankorjuuseen tai elämiseen liittyviä merkityksiä. Joskus se on täsmentynyt merkitsemään puimatonta, joskus taas puitua viljaa. Joskus se tarkoittaa erityisesti valmistuvaa ruista. Useissa pohjalais- ja hämäläismurteissa elo merkitsee karjan rehua.

Elo voi edustaa muutakin kuin kasvikuntaa. Hämäläis- ja pohjalaismurteissa elo esiintyy kotieläinten yhteisnimityksenä. Myös saamen kielen vastaava sana eallu merkitsee poro- tai muuta karjaa. Kotieläimistä on saatu varmin elanto niillä seuduilla, joilla maanviljelyyn ei ole voitu tai haluttu turvata. Vermlannin metsäsuomalaismurteissa elo on saattanut tarkoittaa mitä tahansa ihmisten ruokaa. Elo tunnetaan myös yleisessä varallisuuden merkityksessä.

 Elo on ollut tavallinen sana jo suomen vanhassa kirjakielessä. Agricolalla se on merkinnyt viljasatoa tai muuta ravintoa, Jaakko Finnon virsikirjasta lähtien sitä on käytetty myös elämän merkityksessä.

Kuukauden nimenä elokuu on tullut kirjakieleen Hemminki Maskulaisen virsikirjassa vuonna 1630. Sana on ilmeisesti käännöslaina ruotsin vanhasta kuukauden nimestä skörd(e)månad, joka on ollut käytössä 1900-luvun alkuun asti.

Agricolan rukouskirjan kalenterissa on elokuun nimityksenä mätäkuu tai kylvökuu. Viimeksi mainittu on ollut ilmeisen epäonnistunut tilapäisratkaisu. Sen sijaan mätäkuu tunnetaan edelleen yleisesti, joskaan ei täsmällisenä kalenterikuukauden nimenä. Nimi paljastaa lämpimän ja kostean elokuun pahan puolen: silloin kallisarvoiset ruokavarat pilaantuvat ja mätänevät, jollei niitä osaa käsitellä asianmukaisella ammattitaidolla.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2008