Ehkä juuri siksi todellisuus on valoisampi.



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

Populaarikulttuurin tarinoissa paha saa yleensä palkkansa ja oikeat parit toisensa. Olipa tarinassa koettu millaisia katastrofeja tahansa, lopussa järjestys ja tasapaino palautuvat. Yksi populaarigenre poikkeaa kuitenkin tässä suhteessa muista: fiktioiden tulevaisuuskuvitelmissa maailma jää useimmiten huonoon jamaan, vaikka sankari ongelmistaan mitenkuten selviäisikin.

Tulevaisuuden synkkyys juontaa yleensä tieteen harhapoluista tai poliittisesta järjestelmästä, joskus harvemmin luonnonkatastrofista.


Poliittiseen järjestelmään liittyvät synkistelyt olivat muodissa etenkin totalitarismin nousukaudella ennen toista maailmansotaa. Virstanpylväitä olivat Fritz Langin elokuva Metropolis (1927) sekä George Orwellin romaani 1984 (1948) ja sen filmiversiot. Jo näistä klassikoista voi päätellä, että tulevaisuusfantasiat kertovat paljon myös nykyhetkestä. Orwellin romaanin nimikin on muunnos sen ilmestymisvuodesta, ja teostahan pidetään kuvauksena lähinnä stalinismista.

Ylivoimaisesti suosituin synkistelyn aihe tulevaisuusvisioissa on pieleen mennyt tiede ja teknologia, ja tällöin puhutaan varsinaisesta science fictionista. Esikuvan näille tarinoille loi jo Mary Shelleyn 1800-luvun alussa ilmestynyt Frankenstein-romaani, ja sen jälkeen meitä onkin peloteltu scifi-romaaneissa ja -elokuvissa kunnianhimon sokaisemilla tieteen edustajilla, jotka eivät osaa ennakoida keksintöjensä tuhoisia seurauksia.


Kilpavarustelun aikakaudella aina 1980-luvulle asti pelättiin etenkin ydinsotaa; hyviä esimerkkejä ovat Tri Outolempi ja Mad Max -elokuvat. Sittemmin alkoivat yhä enemmän hirvittää tekoäly ja geeniteknologia, joista kertovat muun muassa Blade Runner, Kuudes päivä, Cattaga ja A.I.

Vaikka ihmiskunta on näihin asti osoittanut kykenevänsä selvittämään totalitarismit, ydinsodan uhat ja muut scifin kauhuvisiot, tulevaisuus on elokuvissa vain synkentynyt. Miksi?


Tiede etenee kiihtyvin harppauksin, mutta tieteentekijät pitävät harvoin ääntä keksintöjensä mahdollisista haittavaikutuksista. Yhtä vähän poliitikotkaan saarnaavat vaalipuheissaan politiikkansa ikävistä seurauksista. Molemmat ammattikunnat lupailevat yleensä vain entistä ruusuisempaa tulevaisuutta.

Me ihmiset pelkäämme kuitenkin aina jotakin - sikainfluenssaa, terrorismia, ilmastonmuutosta - ja pelko kohdistuu usein tulevaisuuteen. Synkät scifi-fantasiat tarjoavat terapeuttisen purkautumisväylän huomisen peloille ja muistuttavat samalla päättäjiä ruusuisten lupausten vaietusta puolesta.

Hyvät fiktiot tarttuvat yleensä nykyhetken epäkohtiin, hyvät tiedefiktiot puolestaan tulevaisuuden epäkohtiin. Ne muistuttavat meitä siitä, että epäkohdat voidaan poistaa toimimalla jo nykyhetkessä ja luoda näin synkistelyille onnellinen loppu.

Maailma vuonna 1984 oli erilainen kuin Orwellin romaanissa. Kenties juuri tuon romaanin ansiosta?


Veijo Hietala on Turun yliopiston elokuva- ja televisiotieteen dosentti.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5249
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti