Psykologian assistentti Lauri Nummenmaa selvittää mekanismeja, jotka säätelevät tunnekokemuksiamme. Häntä kuitenkin kiinnostavat myös monet muut kysymykset, sillä hänen ihanteensa on tutkija, joka tuntee monipuolisesti tieteitä, taiteita ja yhteiskuntaa.

Tutustu tutkijaan



mekanismeja, jotka säätelevät tunnekokemuksiamme.
Häntä kuitenkin kiinnostavat myös monet muut kysymykset,
sillä hänen ihanteensa on tutkija, joka tuntee monipuolisesti tieteitä,
taiteita ja yhteiskuntaa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2004


Kontrasti on voimakas. Turun yliopiston uudehkon Publicum-rakennuksen käytävät hohtavat valkoisina auringonvalossa, joka tulvii sisään työhuoneiden lasiseinien läpi. Muutamaa kerrosta alempana, matalassa kellarikäytävässä, palaa kalsea keinovalo. Suljettujen ovien takaa voi kuvitella löytävänsä mitä tahansa.


Psykologian assistentti Lauri Nummenmaa avaa yhden oven, ja kalsea tunnelma vahvistuu. Huone on pieni ja kalustus karu: kaksi pöytää, kaksi tuolia ja kaksi tietokonetta. Vasemmalla olevaan pöytään on kiinnitetty teline, joka tuo mieleen ruuvipenkin. Pöydän päällä on pääpanta, jossa sojottaa kaksi videokameraa.


Olemme psykologian laboratoriossa. Se on sijoitettu kellariin lähinnä siksi, etteivät ikkunattomat huoneet kelpaa mihinkään muuhun käyttöön, mutta Nummenmaa löytää paikanvalinnalle positiivisiakin perusteita. - Täällä ei ole ääni- eikä valohaittoja, sanoo assistentti iloisesti.



Lauri Nummenmaa tutkii emootioita ja visuaalista tarkkaavaisuutta. Sitä varten ovat niin tietokoneet, kamerat kuin ruuvipenkki: - Koehenkilöiden pää pitää saada pysymään paikallaan, kun heidän silmänliikkeitään rekisteröidään, tutkija selittää.


Nummenmaa näyttää tietokoneella koehenkilöilleen miellyttäviä, epämiellyttäviä ja neutraaleja valokuvia kuvapareina. Kamerat videoivat, millaisiin kuviin katse hakeutuu, missä järjestyksessä ja kuinka pitkäksi aikaa. Tämä tarkkaavaisuuden suuntautuminen kertoo katsojassa heräävistä emootioista.


Nummenmaan lähestymistapa edustaa tutkimussuuntausta, joka määrittelee emootiot toimintavalmiuksia muuttaviksi prosesseiksi ja hahmottaa emotionaalista tilaa kahden ulottuvuuden, valenssin ja virittävyyden, avulla. Valenssi kuvaa käyttäytymisen suuntaa, joka vaihtelee lähentyvästä vetäytyvään sen mukaan, miten miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi ärsyke koetaan. Virittävyys taas tarkoittaa ärsykkeen aiheuttamien fysiologisten ja psykologisten reaktioiden voimakkuutta.


- Emootiot syntyvät, kun havaitsemme ärsykkeitä ja arvioimme niiden merkitystä omalle hyvinvoinnillemme. Arviostamme riippuu, mitä tunnemme ja miten vahvasti, Nummenmaa kiteyttää.


Omistaan ja muiden tutkimuksista Nummenmaa tietää, että useimmat meistä ovat herkkiä tunnepitoisille ärsykkeille. - Kun ihmiset näkevät yhtä aikaa tunnepitoisen ja neutraalin kuvan, he yleensä tiedostamattaan katsovat ensin tunnepitoiseen kuvaan, koska ihminen on evoluution kuluessa virittynyt havaitsemaan emotionaalisia ärsykkeitä, uhkia ja mielihyvän lähteitä, Nummenmaa sanoo.



Sanonta on kulunut, mutta Lauri Nummenmaan voi hyvällä omallatunnolla sanoa omaksuneen psykologian jo äidinmaidossa. Hänen molemmat vanhempansa ovat koulutukseltaan psykologeja. Äiti Anna Raija Nummenmaa on Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori, ja vuonna 2000 edesmennyt isä Tapio Nummenmaa oli saman yliopiston psykologian professori.


- Tiesin jo lapsuudessani, mitä psykologia on, ja olin kouluiässä kiinnostunut siitä. Tasapainoilin kuitenkin ylioppilaskirjoituksiin asti psykologian, lääketieteen ja teknisen alan välillä. Vanhemmat eivät painostaneet minua psykologiksi vaan pikemmin varoittelivat raskaasta urasta.


Psykologia vei kuitenkin voiton, ja vuonna 1996 Nummenmaa päätti pyrkiä lukemaan sitä. Varoituksistaan huolimatta vanhemmat olivat iloisia poikansa valinnasta - ja tyytyväinen on ollut poika itsekin. Tunnettu sukunimikään ei ole haitannut opiskelua eikä tutkimusta. - Uskon, että minua on pidetty itsenäni eikä minua ole rinnastettu vanhempiini. Olen saanut olla rauhassa sukunimeni kanssa.



Itsenäistymisprosessi vei nuoren miehen Turun yliopistoon. Syntyperäinen tamperelainen osoitti hyvää psykologista silmää sulautumalla itseriittoisena pidettyyn Aurajoen kaupunkiin. Kaiken lisäksi hän edelleen - seitsemän vuoden jälkeen - kehuu viihtyvänsä Turussa.


- Olen tosin yhä ehta manselainen. Ei Ilveksen kannattaja voi koskaan siirtyä TPS:n leiriin, Nummenmaa myöntää.


Turkuun sopeutumista helpotti aktiivinen opiskelijaelämään osallistuminen. Rivakasta opiskelutahdista huolimatta Nummenmaa ennätti muun muassa soittaa opiskelijabändeissä ja olla opiskelijalehden päätoimittajana. Opiskelijayhteisöstä löytyi myös avovaimo, kasvatustieteilijä Minna Vuorela.



Opiskelijavuosien perua on harrastus, joka pitää Nummenmaata pihdeissään. Hän soittaa saksofonia yliopiston orkesterissa Sohon Torwet. Porukkaan kuuluu parikymmentä soittajaa, ja ohjelmisto rakentuu pääosin iskelmistä ja jazzista. Bändi harjoittelee kerran viikossa, ja keikkoja tehdään tilausten mukaan.


Musiikkiharrastus näkyy myös assistentin työhuoneessa - seiniä koristavat jazz-aiheiset taulut - ja kotisivuilla, joilla Nummenmaa esittelee jazzia ja psykologiaa. Valokuvassakin hän puhaltelee saksofoniin.


"Jumalaista" saksofonia Nummenmaa on nyt puhaltanut viisi vuotta. Lisäksi hän soittaa kitaraa, minkä taidon hän opiskeli jo koulupoikana.


- Musiikki on loistava tapa nollata työasiat päästä, Nummenmaa sanoo. - Myös sulkapallo ja kuntosali sopivat hyvin tähän tarkoitukseen, hän lisää.


Vanhempiensa lailla Lauri Nummenmaa on alusta alkaen ollut kiinnostunut tutkimustyöstä. Pro gradu -tutkielmansa hän teki tilastoahdistuksesta tilastotieteen oppimisen esteenä. Kun hän alkoi miettiä väitöskirjan aihetta, pintaan nousi yksi hänen isänsä tutkimusalueista: emootiot.


- Olin lueskellut aiheesta jo opiskeluaikana ja päätin selvittää, mitä emootiotutkimukselle kuuluu.
Hyvää kuului. Emootiotutkimus on ollut maailmalla nousussa 1980-luvulta lähtien, ja myös Suomessa ala on suosittu. Esimerkiksi Suomen psykologisella seuralla on emootiotutkimuksen jaos. Sen kautta Lauri Nummenmaakin löysi viiteryhmän; Turun yliopistossa hän on ainoa emootiotutkija.


Elokuun lopussa juuri Turussa kuitenkin järjestettiin Onk tuntei? -kongressi, jonka teemana olivat emootiot. Lauri Nummenmaa toimi ison tapahtuman kongressisihteerinä, mikä teetti etenkin keväällä valmisteluvaiheessa kovasti töitä normaalin opetuksen ja tutkimuksen päälle.


- Hommat menivät usein ilta- ja yötöiksi, mutta ei se harmittanut; työ oli niin mielenkiintoista. Halusimme Turkuun kovan tason tutkijoita - ei pelkästään psykologian vaan koko tieteen mitta-asteikolla arvioiden, Nummenmaa valottaa kaikkien järjestäjien puolesta. Kongressi oli Turun yliopiston psykologian laitoksen, Suomen Psykologiliiton, Psykologien yhteistyöjärjestön ja Suomen psykologisen seuran yhteishanke.



Lauri Nummenmaa on tehnyt emootiotutkimuksen lisäksi muuta tutkimusta muun muassa avovaimonsa kanssa. Raportteja on valmistunut uusista oppimismenetelmistä ja epäonnistumisen ja onnistumisen kokemuksista. Nummenmaan tutkijaihanne onkin tieteitä, taiteita ja yhteiskuntaa monipuolisesti tunteva tieteentekijä.


- En halua tutkijaksi, joka näkee vain oman kapean alansa ja paneutuu siihen. Arvostan niitä, jotka tähän pystyvät, sillä tällainen syventyminen voi olla tie kaikkein korkeatasoisimpaan tutkimukseen. Minusta on kuitenkin arvokasta tarkastella asioita laajemmin, nähdä, mitä tieteessä ja elämässä yleensä tapahtuu.


- Voi olla, että minusta ei koskaan tule maailman huippua, mutta en ole valmis täysin uhraamaan elämääni tieteen hyväksi. Jos valinta on tehtävä, jään vähän kevyempään kastiin ja pidän itselläni oikeuden vapaa-aikaan ja muuhun elämään.


Nummenmaan pohdinta kumpuaa omista kokemuksista: - Avovaimoni on tarkka siitä, että en kanna töitä kotiin, joten istun työhuoneessa, kunnes saan hommat tehtyä. Kun muualta ovat valot sammuneet, olen miettinyt, voisiko elämänsä viettää muullakin tavalla.


Nummenmaa sanoo kuitenkin huomanneensa työtovereistaan, että on mahdollista tehdä korkeatasoista tutkimusta istumatta jatkuvasti laboratoriossa. Kyse onkin ennemmin siitä, miten aikaa käyttää, kuin siitä, kuinka paljon sitä käyttää.



Nummenmaa on sikäli poikkeuksellinen tutkija, että hän on kiinnostunut tutkimusmetodeista ja uhraa aikaansa niiden kehittämiseen ja opettamiseen. Hän on tuottanut oppimateriaalia, ja syksyllä julkaistaan hänen kirjansa tilastollisista menetelmistä käyttäytymistieteissä.


- Isäni sanoi, että jokaisen tutkijan pitäisi osata itse analysoida tuloksensa, muuten tutkimuksesta ei saa kaikkea irti. Olen samaa mieltä. Minunkin tutkimuksessani tulokset perustuvat aineiston numeeriseen analysointiin, matemaattiseen kuvaamiseen ja tilastolliseen mallintamiseen.


Lauri Nummenmaa myös luennoi psykologian tutkimusmenetelmistä: tilastotieteen käytöstä, mittausmenetelmistä ja haastattelutaidoista. Assistentti sanoo pitävänsä opetuksesta, mutta lisää samaan hengenvetoon olevansa tiukan opettajan maineessa.


- Edellytän opiskelijoilta yhtä paljon kuin itseltäni. En suvaitse lepsuilua kursseillani.



Ensi vuonna Nummenmaa aikoo keventää opetuskuormaansa ja keskittyä enemmän tutkimukseen ja väitöskirjan edistämiseen. Kokeita tarvitaan lisää.


Nummenmaa on jo saanut julkista tunnustusta tutkijankyvyistään. Psykologia-lehti julkaisi keväällä hänen tieteellisen artikkelinsa emootioiden säätelystä ja hyvinvoinnista. Myös väitöskirjan artikkeleista, joita kertyy kaikkiaan neljä, ensimmäinen on läpäissyt julkaisukoneiston. Se ilmestyi kesäkuussa yhdysvaltalaisessa Emotion-lehdessä.


- Yritän suhtautua stoalaisen rauhallisesti, nuori tutkija kommentoi saavutusta. - Kyllä artikkelien hyväksyminen ilahdutti suunnattomasti mieltä, mutta en minä mitään riemujuhlaa järjestänyt.



Nummenmaan entinen esimies, psykologian laitosta vuoteen 2003 johtanut professori Heikki Hämäläinen antoi assistentilleen ohjeen: "Kun Nummenmaa on väitellyt, hän saa lähteä helvettiin." Sitä toivoo myös assistentti itse.


Vaikka Nummenmaa viihtyy Turussa, hän haluaa saada uutta oppia ja virikkeitä emootiotutkimukseensa. Parasta olisi päästä ulkomaille post doc -tutkijaksi. Nummenmaalle tutkijan mekka olisi Floridan yliopiston emootioiden ja tarkkaavaisuuden keskus CSEA.


- Se on ehdottomasti huippupaikkoja, ja siellä työskentelee paljon hienoja tutkijoita.


Myöhemmin Nummenmaa toivoo tutkijanuraa jossakin yliopistossa, koska yliopistossa riittää töitä ja tekeminen on paljon vapaampaa kuin yksityisellä sektorilla yrityksissä. - Lisäksi yliopistossa saa työskennellä välkkyjen nuorten ihmisten kanssa - sekä kollegoiden että opiskelijoiden. Ei sellaisen porukan kanssa pääse työskentelemään muualla.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Lauri Nummenmaa
Ikä
: 27
Arvo: psykologian maisteri, psykologian assistentti
Yliopisto: Turun yliopisto
Laitos: psykologian laitos
Tutkimusala: emootiot ja visuaalinen tarkkaavaisuus
Harrastukset: jazz-musiikki, saksofonin ja kitaran soitto, sulkapallo


Tärkeät vuodet
1977 Syntyy Tampereella.
1996 Aloittaa psykologian opiskelun Tu-russa.
1997 Tapaa avovaimonsa Minna Vuo-relan.
1999 Aloittaa saksofonin soiton.
2002 Aloittaa väitöskirjan teon emoo-tioista ja visuaalisesta tarkkaavaisuudes-ta. Saa yliopistoviran.
2004 Tekee ensimmäisen kustannus-sopimuksensa kirjasta. Julkaisee ensim-mäisen tieteellisen artikkelinsa Psyko-logia-lehdessä. Julkaisee väitöskirjansa ensimmäisen artikkelin yhdysvaltaisessa Emotion-lehdessä.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5222
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti