Uskotko, että pystyt asettumaan toisen ihmisen asemaan elämällä päivän kuin hän? Joskus kannattaa kuvitella vähemmän ja kuunnella enemmän.


Joskus kannattaa kuvitella vähemmän ja kuunnella enemmän.




Ei ihme, jos tunnet olevasi universumin ainutlaatuisin olento, sillä kokemustasi tukee vankka näyttö. Olet pienestä pitäen nähnyt tuhansia ihmiskehoja, joiden kaulan jatkeena tököttää pää, ja näistä tuhansista olet ainoa kasvoton - itsestäsihän näet vain kädet ja vatsan ja kauempana jalat.

Hampaita harjatessasi näet peilistä kurkistavan hahmon, joka muistuttaa muita ihmisiä. Hahmo ei kuitenkaan tunnu omalta tai todelliselta, vaikka sen hammasharja liikkuu samaan tahtiin kuin kädessäsi oleva. Hahmoa ei voi koskettaa, kuten verta ja lihaa olevaa perheenjäsentä, eikä se haista ja maista hammastahnaa kuten kasvoton todellinen minä. Älyllinen tieto ja suorat aistihavainnot ovat ristiriidassa keskenään samaan tapaan kuin ajatellessasi maapallon pyöreyttä. Arkihavaintohan kertoo Maan olevan litteä.

Suora aistihavainto riittää harvoin toisen ihmisen ymmärtämiseen. Yksinkertaisessa liike-empatiassa se sentään toimii. Toisen liikkeisiin pystyy eläytymään helposti, koska aivojen peilisolut reagoivat niihin automaattisesti ja antavat näkijälle niistä tunteen (ks. Peilisolut auttavat ymmärtämään muita, Tiede 8/05, s. 18-22).

Peilisolujen mahdollistama myötäirvistys ja myötäkiroilu auttavat sinua päättelemään, että nokkospuskaan uikkareissa horjahtanut lähimmäinen kokee samaa ikävää polttelua ihollaan kuin itse koit poimiessasi vadelmia nokkosten täyttämästä pensaikosta. Vaikeaa on eläytyä toisen tunteisiin silloin, kun hänen kokemuksensa eivät vastaa omiasi. Entä jos et ole koskaan nähnytkään nokkosia? Tällaiseen empatiaan pystyäkseen ihminen tarvitsee järkeä ja mielen teorian eli kyvyn tajuta, että toinen voi nähdä, kokea ja ajatella eri tavoin kuin itse.

Mielen teoria puuttuu vielä esimerkiksi kolmivuotiaalta lapselta. Jos hänelle näytetään kuvakirjan etukannesta mansikkaa ja takakannesta omenaa ja sitten jätetään mansikka häntä kohti ja kysytään, mitä vastapäätä seisova aikuinen näkee, lapsi veikkaa mansikkaa. Sen sijaan viisivuotias tajuaa, että vastapäätä seisova näkee omenan.


Vammaissimulaatio voi harhauttaa

Kun hoitoalan opiskelijoita halutaan auttaa asettumaan vammaisten mokkasiineihin, käytetään niin sanottua vammaissimulaatiota: opiskelija viettää päivän pyörätuolissa tai kulkee tulpat korvissa tai side silmillä. Vaikka tämän empatiaharjoituksen takana on kaunis ajatus, vammaisuuteen syvällisesti perehtynyt kalifornialainen psykologian tohtori Rhoda Olkin pitää simulaatioharjoituksia harhaanjohtavina ja suorastaan haitallisina. Miksi näin?



- samauttamista eli peilaamista: toisen ihmisen kokemuksen vertaamista omaasi
- elämänkokemusta
- mielen teorian eli käsityksen siitä, miten toisen kokemukset voivat erota omistasi.










Parempi on kuunnella toista

Hyvään mielen teoriaan kuuluu sen tiedostaminen, että ei ihan ymmärrä toista, vaikka helposti siltä tuntuu.
Vammaisuuden ymmärtäminen on astetta vaikeampi mielenteoriaharjoitus kuin alussa kerrottu kuvakirjaesimerkki, koska vammaton on nähnyt "mansikan" muttei koskaan "omenaa". Kun mansikan nähnyt alkaa omien kokemustensa perusteella kuvitella, millainen on omena, hän saa väärän kuvan. Paljon fiksumpaa on myöntää, ettei tiedä, mikä omena on. Toinen vammainen on nähnyt omenan, joten vertaistuki on usein osuvinta empatiaa. Tosin omenalaatujakin on monta, ja toisen vamma voikin olla päärynä tai granaattiomena.

Empatia on toisen ihmisen asemaan asettumista hänen lähtökohdastaan käsin. Se on toisen asemaan asettumista tietoisena siitä, ettei ole oikeasti toisen asemassa. Käytännössä empatia toimii vasta sitten, kun empatian kohde tuntee itsensä ymmärretyksi.

Mielen teorian avulla kuunneltu toisen ihmisen kertomus on ikkuna saavuttamattomiin maailmoihin: myös nokkosia koskaan näkemätön voi kertomuksen perusteella ymmärtää nokkospuskassa kierähtänyttä.



Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.