Uskotko, että pystyt asettumaan toisen ihmisen asemaan elämällä päivän kuin hän? Joskus kannattaa kuvitella vähemmän ja kuunnella enemmän.


Joskus kannattaa kuvitella vähemmän ja kuunnella enemmän.




Ei ihme, jos tunnet olevasi universumin ainutlaatuisin olento, sillä kokemustasi tukee vankka näyttö. Olet pienestä pitäen nähnyt tuhansia ihmiskehoja, joiden kaulan jatkeena tököttää pää, ja näistä tuhansista olet ainoa kasvoton - itsestäsihän näet vain kädet ja vatsan ja kauempana jalat.

Hampaita harjatessasi näet peilistä kurkistavan hahmon, joka muistuttaa muita ihmisiä. Hahmo ei kuitenkaan tunnu omalta tai todelliselta, vaikka sen hammasharja liikkuu samaan tahtiin kuin kädessäsi oleva. Hahmoa ei voi koskettaa, kuten verta ja lihaa olevaa perheenjäsentä, eikä se haista ja maista hammastahnaa kuten kasvoton todellinen minä. Älyllinen tieto ja suorat aistihavainnot ovat ristiriidassa keskenään samaan tapaan kuin ajatellessasi maapallon pyöreyttä. Arkihavaintohan kertoo Maan olevan litteä.

Suora aistihavainto riittää harvoin toisen ihmisen ymmärtämiseen. Yksinkertaisessa liike-empatiassa se sentään toimii. Toisen liikkeisiin pystyy eläytymään helposti, koska aivojen peilisolut reagoivat niihin automaattisesti ja antavat näkijälle niistä tunteen (ks. Peilisolut auttavat ymmärtämään muita, Tiede 8/05, s. 18-22).

Peilisolujen mahdollistama myötäirvistys ja myötäkiroilu auttavat sinua päättelemään, että nokkospuskaan uikkareissa horjahtanut lähimmäinen kokee samaa ikävää polttelua ihollaan kuin itse koit poimiessasi vadelmia nokkosten täyttämästä pensaikosta. Vaikeaa on eläytyä toisen tunteisiin silloin, kun hänen kokemuksensa eivät vastaa omiasi. Entä jos et ole koskaan nähnytkään nokkosia? Tällaiseen empatiaan pystyäkseen ihminen tarvitsee järkeä ja mielen teorian eli kyvyn tajuta, että toinen voi nähdä, kokea ja ajatella eri tavoin kuin itse.

Mielen teoria puuttuu vielä esimerkiksi kolmivuotiaalta lapselta. Jos hänelle näytetään kuvakirjan etukannesta mansikkaa ja takakannesta omenaa ja sitten jätetään mansikka häntä kohti ja kysytään, mitä vastapäätä seisova aikuinen näkee, lapsi veikkaa mansikkaa. Sen sijaan viisivuotias tajuaa, että vastapäätä seisova näkee omenan.


Vammaissimulaatio voi harhauttaa

Kun hoitoalan opiskelijoita halutaan auttaa asettumaan vammaisten mokkasiineihin, käytetään niin sanottua vammaissimulaatiota: opiskelija viettää päivän pyörätuolissa tai kulkee tulpat korvissa tai side silmillä. Vaikka tämän empatiaharjoituksen takana on kaunis ajatus, vammaisuuteen syvällisesti perehtynyt kalifornialainen psykologian tohtori Rhoda Olkin pitää simulaatioharjoituksia harhaanjohtavina ja suorastaan haitallisina. Miksi näin?



- samauttamista eli peilaamista: toisen ihmisen kokemuksen vertaamista omaasi
- elämänkokemusta
- mielen teorian eli käsityksen siitä, miten toisen kokemukset voivat erota omistasi.










Parempi on kuunnella toista

Hyvään mielen teoriaan kuuluu sen tiedostaminen, että ei ihan ymmärrä toista, vaikka helposti siltä tuntuu.
Vammaisuuden ymmärtäminen on astetta vaikeampi mielenteoriaharjoitus kuin alussa kerrottu kuvakirjaesimerkki, koska vammaton on nähnyt "mansikan" muttei koskaan "omenaa". Kun mansikan nähnyt alkaa omien kokemustensa perusteella kuvitella, millainen on omena, hän saa väärän kuvan. Paljon fiksumpaa on myöntää, ettei tiedä, mikä omena on. Toinen vammainen on nähnyt omenan, joten vertaistuki on usein osuvinta empatiaa. Tosin omenalaatujakin on monta, ja toisen vamma voikin olla päärynä tai granaattiomena.

Empatia on toisen ihmisen asemaan asettumista hänen lähtökohdastaan käsin. Se on toisen asemaan asettumista tietoisena siitä, ettei ole oikeasti toisen asemassa. Käytännössä empatia toimii vasta sitten, kun empatian kohde tuntee itsensä ymmärretyksi.

Mielen teorian avulla kuunneltu toisen ihmisen kertomus on ikkuna saavuttamattomiin maailmoihin: myös nokkosia koskaan näkemätön voi kertomuksen perusteella ymmärtää nokkospuskassa kierähtänyttä.



Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti