Meidän täytyy muuttaa energiajärjestelmä. Näin sanoisi Peter Lund, jos hän olisi tärkeä ihminen.

Peter Lund pyyhkii pöytää kädellään.

– Pahoittelen, jos löytyy styroksia.

Murut ovat peräisin paketista, josta on juuri purettu uudenlainen litiumioniakku. Nyt se nököttä professorin työhuoneen nurkassa latautumassa. Kesän aikana on tarkoitus mallintaa, kuinka kilowattitunnin akku tasaa aurinkopaneelilla tuotetun sähkön piikkejä ja syvänteitä. Niitä syntyy, kun pilvet vuoroon peittävät auringon, vuoroon antavat sen porottaa. Jos aurinkoenergia syötetään sähköverkkoon, nämä heilahtelut pitää silotella.

Sen voi tehdä juuri sellaisilla pikku akuilla joka nurkassa odottaa. Paiste lataa sen täyteen puolessa tunnissa, minkä jälkeen siitä riittää sähköä pientalon tarpeisiin noin kolmeksi tunniksi.

Paketti on tullut Kiinasta. Teknologian kärki on siirtynyt Aasiaan, sillä siellä on jättimäiset markkinat kulutuselektroniikalle. Miljoonat ja taas miljoonat kännykät, mopoautot ja sähköpyörät huutavat pieniä tehoakkuja.

Innovaatioita ilman porkkanaa

Suomessa markkinat ovat pienet, mutta jotain täälläkin tapahtuu, ainakin Espoon Otaniemessä, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa, missä Lund työskentelee teknillisen fysiikan professorina.

Hänen laboratoriossaan kehi­tellään muun muassa nanomateriaaleja aurinko- ja polttokennoihin. Jo hipusta titaani­oksidia on mahdollista saada iso ala aurinkokennoa. Muutama kymmenen grammaa riittää sataan neliömetriin. Polttokennoissa nanohiukkaset helpottavat ionien liikkumista, päällystävät niille valtateitä, joita pitkin virta kulkee vähin vastuksin ja häviöin.

Joskus tulee vastaan yllätyksiä. Otaniemeläis-kiinalais-ruotsalaisessa hankkeessa tutkijat löysivät sattumalta materiaalin, joka voi toimia virtapiirissä joko positiivisena tai negatiivisena napana tai sähköä johtavana väliaineena sen mukaan, onko ympäröivä kaasu vetyä vai ilmaa. Vielä ei tiedetä miksi, mutta niin se vain toimii.

– Sitä kuvitellaan, että kaikki on jo keksitty. Ei kyl pidä paikkans, Lund innostuu.

Energiantuotanto on hänen mielestään yhä alkukantaista. Sen suuret innovaatiot ovat olleet tuli, höyrykone ja sähkö. Niiden jälkeen ei ole keksitty mitään mullistavaa. Ydinvoimakin on samaa veden keittämistä toisella tavalla.

– Kun tiede tulee kunnolla mukaan, opimme tuottamaan energiaa aivan eri tavalla kuin ennen on kuviteltu. Aurinkosähkö tulee vielä todella halvaksi. Se voi olla lopullinen ratkaisu maailman energiakysymykseen.

Aluksi reaktorifysiikkaa

Lundista oli vähällä tulla ydinvoimaspesialisti. Hän teki diplomityönsä 1970-luvun lopussa reaktorifysiikasta. Sitten professori Jorma Routti palasi Yhdysvalloista ja toi tuliaisina Lundille väitöskirjan aiheen. Se käsitteli aurinkoenergiaa.

– Se on ollut varmasti tärkein valinta urallani. Aurinkoenergia on ollut keskeinen teema työssäni siitä pitäen.

Auringosta Lund myös jakaa oppia Aalto-yliopistossa. Aurinkoenergian perusteiden kurssilla professori puhuu eloisasti ja erinomaisella englannin kielellä aurinkolämmityksestä. Karttakepiksi hän sieppaa pesualtaan vierestä siivouslastan. Sen varsi taipuu kätevästi mallaamaan paisteen tulokulmaa. Teekkariyleisö alkaa selvästi lämmetä luennoitsijan esittäessä laskelmat siitä, millainen koti luolamiehen kannattaa perheelleen valita. Luolan suuaukon olisi hyvä olla 10–15 neliömetriä laaja ja seinien kymmenen metriä paksut. Silloin sisällä pysyy mukava 18–22 asteen lämpötila sekä päivällä että yöllä.

– Sellaista on vaikea löytää, kuuluu puoliääneen lausuttu kommentti takarivistä.

Lund sanoo pitäneensä opetusta aina tärkeänä, vaikka tutkimusta arvostetaan yliopistomaailmassa yleensä enemmän.

– Minusta korkeakoulun paras anti yhteiskunnalle on kuitenkin hyvin koulutettu diplomi-insinööri tai nuori tohtori.

Oikeudenmukaisuus askarruttaa

Vaikka aurinkoenergia tarjoutui Lundin tutkimusalaksi sattumalta, hän on pysynyt sen parissa painavista syistä. Yksi niistä on oikeudenmukaisuus. Lund ahmii vapaa-ajallaan kirjoja, ja hänen lempikirjailijoihinsa kuuluu talousnobelisti Amartya Seni, syvällinen oikeudenmukaisuuden pohtija. Lund uskoo, että tämä kiinnostus liittyy myös ikään.

– Lapset kasvavat ja iäisyyskysymykset nousevat pintaan. Niillä on linkki myös työhöni. Energialla on erittäin vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Lundista on epäoikeudenmukaista, että 20 prosenttia maailman väestöstä käyttää 80 prosenttia energiasta, joka on hyvinvoinnin keskeinen elementti. Polttava kysymys kuuluu, miten siirrytään uuteen energiajärjestelmään, jossa energia on riittävän halpaa ja ympäristöä säästävää ja sitä on tarpeeksi kaikille.

Siirtymään ei riitä mikään yksittäinen tekninen kehitysaskel, oli keksintö miten loistava tahansa. Siihen tarvitaan suunnan vaihto politiikassa.

Lund on paneutunut sivutoimenaan energiapolitiikkaan ja -talouteen eri puolilla maailmaa. Työkuvioista löytyneen itävaltalaisen vaimon kanssa Lundilla on yritys, joka on arvioinut julkisia energiahankkeita kymmenessä maassa. Hän on toiminut puheenjohtajana EU-komission neuvonantajaryhmässä ja energiahankkeiden rahoitushakemuksien arviointiryhmissä. Hän on konsultoinut yrityksiä, toiminut espanjalaisen Imdea-energiainstituutin hallituksessa ja Saudi-Arabian uusiutuvien energialähteiden osaamiskeskuksen neuvonantajana.

– Olen nähnyt, miten muutoksia saadaan aikaan.

Maa jumissa 1970-luvulla?

Suomessa muutokset antavat odottaa itseään. Lundin mielestä täällä on jääty kiinni 1970-luvun lopun ajatteluun. Päätöksissä painavat raskaan teollisuuden tarpeet ja toiveet.

– Vanhan teollisuuden etu ei välttämättä ole sama kuin Suomen ja suomalaisten etu, vaikka näin meillä yleensä ajatellaan, Lund sanoo.

Hänen mielestään suomalaisten etua palvelisivat uudet työpaikat, joita ydinvoima tuottaa vähän. 10–20 miljardin euron sijoitukset uusiin ydinvoimaloihin tuottavat 2 000–4 000 uutta työpaikkaa. Rakennusvaiheen investoinneista 75 prosenttia menee ulkomaille. Suomessa ei osata reaktoriteknologiaa, joten komponentit tuodaan ulkomailta. Rakentajat tulevat Puolasta ja Virosta.

Entä jos sama raha sijoitettaisiin energiatekniikkaan, jossa suomalaiset ovat todella hyviä: bio- ja tuulienergiaan, jätteiden hyödyntämiseen energiaksi ja energiankäytön tehostamiseen? Niiden avulla pystyttäisiin Lundin mukaan tekemään energiaa ainakin kolmen ydinvoimalan edestä. Hintalappu olisi suunnilleen sama kuin ydinvoimalla, mutta samalla syntyisi 30 000–40 000 uutta työpaikkaa, jopa kymmenen kertaa enemmän kuin uusista ydinvoimaloista.

Erimielisyys arvokasta

Miten talouden ja politiikan isot pojat suhtautuvat professoriin, joka astuu urakalla ydinvoima-alan ja raskaan teollisuuden varpaille?

– Henkilökohtaisella tasolla erittäin hyvin. Minä arvostan heitä suuresti ja he minua. Jos jotain sanon, se perustuu siihen, että olen tutkinut asian. Minulla on näkökulma, jonka pystyn aika hyvin perustelemaan, ja kuulen mielelläni muidenkin näkökulmat.

Vuorovaikutus ei sujunut yhtä ylevästi 1980-luvulla, kun Lund oli nuori tutkija eikä arvovaltainen professori. – Silloin esiintyi erilaista painostusta ja telaketjumentaliteettia.

Aika on sen jälkeen muuttunut paljon, mutta ei sentään täydellisesti. Eduskunnan oikeusasiamies huomautti viime syksynä Valtion teknillistä tutkimuskeskusta VTT:tä tutkijan sananvapauden rajoittamisesta.

– Voi vain kysyä, paljonko on tapauksia, jotka eivät tule julki.

Lund arvostaa kollegoita, jotka uskaltavat esittää tutkimukseen pohjautuvat näkemyksensä myös silloin, kun ne ovat päinvastaisia kuin tilaaja haluaisi kuulla.

– Totuus on keskeisin arvo tieteessä. Meidän täytyy kaikkien puolustaa totuutta.

Päätöksiä nurin perin

Energiapolitiikassa ei ole tavatonta, että asiat lyödään ensin lukkoon pienessä piirissä, ja selvitykset tehdään, jotta saadaan perusteita päätöksille.

– Päätöksien tulisi perustua avoimempaan valmisteluun. Ei olisi pahitteeksi hakea myös kansainvälistä näkemystä, Lund sanoo.

Hän ihmettelee myös päättäjien pelkoa tarttua ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kummastelee Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n laskelmia, joiden mukaan se ajaisi Suomen talouden kuralle. Lundin laskujen mukaan kasvihuonekaasujen vähentäminen ei vie yrityksiä konkurssiin. Tavalliselle suomalaiselle lasku ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä olisi suurin piirtein yhden kahvikupin hinta henkeä kohti päivässä.

– Kysyin opiskelijoilta, kuka olisi valmis maksamaan sen. Kaikki nostivat kätensä.

Vastuu tulevaisuuden suunnasta on kuitenkin yhteiskunnan eliitillä.

– Jospa kymmenen tärkeää henkilöä alkaisi puhua uuden energian puolesta. Sanoisivat, että pojat, nyt meidän täytyy muuttaa tämä energiajärjestelmä. Ihmisten pitäisi pistää itsensä likoon tärkeiden asioiden puolesta.

Ilmastonmuutoksen torjunnan taloudellisia vaikutuksia Lund on laskenut muun muassa seuraavissa artikkeleissaan:

Impacts of EU carbon emissiont trade directive on energy-intensive industries – indicative micro-economic analyses. Ecological Economics 63, 799–806, 2007

The EU challenge: Intergration of Energy and Climate Policy. Wiley Interdisciplinary Reviews: Energy and Environment. Issue 1, Volume 1, 2012.

Effectiveness of policy measures in transforming the energy system. Energy Policy, 25, 627–639, 2007.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Peter Lund

Ikä 55.

Syntynyt Turussa, käynyt koulut Porissa.

Opiskellut Teknillistä fysiikkaa Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa, täydennyskoulutusta London Business Schoolissa.

Väitellyt aurinkoenergian varastoinnista 1984.

Työ Teknillisen fysiikan professuuri Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa.

Tutkimusala Uuden energiatekniikan käyttöönotto.

Perhe vaimo itävaltalainen lääkäri, tytär 20, poika 18.

Harrastukset ulkoilu ja lukeminen, lempiaiheina historia ja taloustiede, yhteiskunnalliset kysymykset, kulttuuri.