Tutkimussatelliitit ovat kolunneet aurinkokuntaamme 45 vuotta. Tietosaalis on huikea. Enää ei tarvitse arvailla, missä on planeettakuntamme korkein vuori tai missä kuussa on kuuminta. Aurinkokunnasta tiedetään niin paljon, ettei isoja yllätyksiä enää odoteta.


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimussatelliitit ovat kolunneet aurinkokuntaamme 45 vuotta.
Tietosaalis on huikea. Enää ei tarvitse arvailla, missä on planeettakuntamme
korkein vuori tai missä kuussa on kuuminta. Aurinkokunnasta tiedetään niin paljon,
ettei isoja yllätyksiä enää odoteta.

Julkaistu Tiede-lehdessä

6/2002


 





Planeettojen kisat

Suurin Jupiter, säde 11 kertaa Maan säde ja massa 318 kertaa Maan massa.

Pienin Pluto, 2/3 Kuun koosta.

Tihein Maa, 5,5 grammaa/cm3.

Harvin Saturnus, tiheys vain 70 % veden tiheydestä.

Kylmin Pluto, pinnalla alle -220 ˚C.

Kuumin Venus, keskimäärin 464 ˚C.

Suurimmat lämpötilavaihtelut Merkuriuksella, -180-430 ˚C.

Nopein Merkurius, kiertää Aurinkoa keskimäärin 172 440 km/h.

Hitain Pluto, keskimäärin 17 000 km/h (Maan ratanopeus on noin 107 208 km/h).

Myrskyisin Jupiter. Planeetan pinnalla näkyvä punainen piste on kaksi kertaa Maan kokoinen hurrikaani, joka on riehunut ainakin koko sen ajan, kun kaukoputkia on ollut käytössä.

Pisin vuosi Plutolla, kierros Auringon ympäri kestää 248 Maan vuotta.

Lyhin vuosi Merkuriuksella, 88 Maan vuorokautta.

Pisin vuorokausi Merkuriuksella, 176 Maan vuorokautta.

Lyhin vuorokausi Jupiterilla, 9,9 Maan tuntia.

Marsilla voittoisat muodot

Korkein vuori Olympus Mons, 28 km, kolme kertaa Everest.

Suurin syvänne Aitkenin törmäysallas, halkaisija 2 500 km, syvyys 12 km.

Suurin kraatteri suhteessa planeetan kokoon on Marsin Phobos-kuulla. 10-kilometrinen kraatteri kattaa kolman-neksen Phoboksesta. Tämän ennätyksen jakaa Saturnuksen 400-kilometrinen Mimas-kuu; sen kraatteri 130 km.

Kuujuttuja

Eniten kuita Jupiterilla, 39.

Suurin Jupiterin Ganymedes, puolitoista kertaa oman Kuumme kokoinen. Suurin suhteessa planeettansa massaan on Pluton Charon.

Pienimmät ovat Jupiterin uusimmat, hiljattain löytyneet kuut, joilla on läpimittaa vain pari kilometriä.

Kylmin Pluton Charon.

Kuumin Jupiterin Io.

Tuliperäisin Jupiterin Io.

Kraatterisin Jupiterin Kallisto.

Nopeimmat Jupiterin Metis ja Adrastea sekä Neptunuksen Naiad. Kaikki kiertävät planeettansa 0,3 Maan vuoro-kaudessa.

Kuuttomia Merkurius ja Venus.

Asteroidien ykköset

Suurin Ceres, halkaisija noin tuhat kilometriä, massa noin 25 % kaikkien asteroidien massasta, joka arvioiden mukaan on kolmasosa Maan Kuun massasta.

Villein 30-metrinen 1998 KY26, pyörähtää 10,7 kertaa minuutissa, nopeimmin koko aurinkokunnassa.

Lähimmäksi Maata tulevat asteroidit, joita on havaittu seitsemän, saapuvat Kuutamme lähemmäksi. Tuorein tapaus sattui kesäkuussa, jolloin satametrisen järkäleen etäisyys oli vain kolmannes Kuun etäisyydestä.

Komeetan ennätys uhattuna

Kauimpana säännöllisistä komeettavieraista käy kään-tymässä Herschel-Rigollet, 57 AU:n päässä (AU = Maan etäisyys Auringosta). Komeetta palaa Auringon läheisyyteen 155 vuoden välein. Herschel-Rigolletin ennätys saattaa tulla lyödyksi, kun Ikeya-Zhangin rata varmistuu. Sen kauimmainen piste näyttää olevan 100 AU:n päässä.

Joidenkin vain kerran havaittujen komeettojen lasketaan tulleen tänne yli 1 000 AU:n päästä. Näihin lukeutuu mm. Hyakutake, jonka kierros kestää 17 000 vuotta.


Kun ensimmäinen tekokuu, Sputnik 1, laukaistiin avaruuteen 4. lokakuuta 1957, Merkurius ja Venus oli nähty vain suhruisina pisteinä kaukoputkessa, ja pieni joukko tähtitieteilijöitä uskoi vielä, että Marsissa on keinotekoinen kanavaverkko. Auringon oletettiin paistavan vakaan tasaisesti, Maan tulivuoret olivat aurinkokunnan ainoat ja vain omasta Kuustamme erottui maisema. Universumi odotti löytäjäänsä.

Nyt Kuussa on pistäydytty ja Mars kartoitettu huolellisesti. Sen pinnalla ovat käyneet niin luotaimet kuin robotit. Kanavia ei löytynyt. Luotaimet ovat näpsineet lähikuvia myös muista planeetoista ja niiden kuista. Venuksen paksun kaasukehän alle on nähty tutkalla, ja röntgen- ja ultraviolettisatelliitit ovat paljastaneet tähtemme hurjaksi.

Ennätyksillä testataan

Planeettakuntaamme löytöretkeillyt satelliittiarmeija on tehtaillut ennätyksiä roppakaupalla. Taivaankappaleet eivät luonnollisesti halaja Guinnessin ennätystenkirjaan, mutta tutkijat kyllä muistavat kertoa ennätystuloksen aina, kun sen havaitsevat. Ennätyksillä on näet helppo mainostaa tutkimusta, sillä ennätykset kiinnostavat jokaista. Rahoittajakin pitää ennätyksistä.

Ennätyksillä on toki tieteellistäkin arvoa. Tutkijat vertaavat niitä nykyiseen maailmankuvaan testatakseen ja kehittääkseen teorioitaan, rakentaakseen kuvaa kotiseudustamme.

Kun Jupiterin Io-kuu 1970-luvun lopulla paljastui ennätysmäisen tuliperäiseksi, se oli uudelleen sovitettava planeettamalleihin. Tätä nykyä askaroidaan eksoplaneettojen eli aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen kanssa. Jättiläismäiset, lähellä tähteään kiertävät planeetat on istutettava planeettakunnan syntyteoriaan. Tiukkaa tekee!

Odottamaton voittaa

Joka kerran kun tutkijat saavat uuden - entistä suuremman tai uudenlaista säteilyä rekisteröivän - havaintolaitteen, tehdään ennätyksiä. Usein samalla löytyy jotakin odottomatonta, joka suuntaa tutkimuksen uudelleen. Tällaiset löydöt edistävät maailmankuvaa ennätyksiä tehokkaammin.

Melkoinen yllätys tutkijoille on ollut mm. planeettakunnan kostuminen. Se alkoi kuutisen vuotta sitten Marsista ja jatkui pian Jupiterin kuihin. Veden yleisyys on saanut tutkijat entistä innokkaammin etsimään Maan ulkopuolista elämää.

Oma aurinkokuntamme tunnetaan jo niin hyvin, ettei suuria yllätyksiä tulle. Pluto on planeetoistamme ainoa, jota luotaimet eivät vielä ole saaneet lähikuviin. Planeettakuntia koskevia todellisia yllätyksiä odotetaankin vasta, kun muiden tähtien planeetat nähdään nykyistä paremmin. Toisaalta kuka tietää, mitä Pluton takaa löytyy, kun sinne päästään vuonna 2015. Nasa nimittäin suunnittelee lähettävänsä luotaimen kohti Plutoa 2006.

Kertyvät sivutuotteina

Niin kiehtovia kuin aurinkokunnan ennätykset ovatkin, ne syntyvät lähes aina tutkimuksen sivutuotteina. Ainoa ennätys, jonka eteen tähtitieteilijät määrätietoisesti ponnistelevat, on universumin ymmärtämisen maailmanennätys.

Silti ennätykset eivät ole pelkkää viihdettä. Tiedoilla on merkitystä myös käytännön elämässä. Ajatellaan uhkaa taivaalta, kappaleiden törmäysvaaraa. On tärkeä tietää, missä suurimmat asteroidit viilettävät ja millaisia reittejä kaukaa Pluton takaa tulevat komeetat liikkuvat.

Meitä kiinnostaa myös, miten suuria Auringon kaasupurkaukset voivat olla, sillä osa niistä aiheuttaa avaruusmyrskyjä, jotka rikkovat satelliitteja ja sotkevat pahasti radioliikennettä. Viimeksi Aurinko roiskaisi jättiläismäisen protuberanssin heinäkuun alussa, mutta se ei onneksi suuntautunut Maata kohti.

Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Tällä palstalla hän päivittää tähtitieteen uutistapahtumia.

Lisätietoja aurinkokunnasta


/www.spacetoday.org/SolarSystem.html

Sisältö jatkuu mainoksen alla