Ihmiskunnan historian suurimman padon on määrä valmistua vuonna 2009. Rakennelma rauhoittaa tappavasti tulvineen Jangtsejoen ja tuottaa sähköä parinkymmenen Loviisan-voimalan verran.


TEKSTI:Risto Varteva

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmiskunnan historian suurimman padon on määrä valmistua
vuonna 2009. Rakennelma rauhoittaa tappavasti tulvineen
Jangtsejoen ja tuottaa sähköä parinkymmenen Loviisan-voimalan verran.

Julkaistu Tiede-lehdessä

4/2002

Maailman ehkä viimeinen todella suuri patohanke on loppusuoralla, sillä Jangtsen sulkevaa patoa alettiin suunnitella jo yli 80 vuotta sitten. Sodat ja muut myllerrykset siirsivät hanketta monta kertaa tuonnemmaksi, mutta ensi vuonna Kolmen kanjonin pato alkaa tuottaa sähköä.

Samalla päästään eroon Jangtsen alajuoksun tuhoisista tulvista, jotka ovat pahimpina vuosina vaatineet satojatuhansia ihmishenkiä.

Maailman kolmanneksi suurimman joen, Kiinan eteläosassa virtaavan Jangtsen patoamista keskijuoksun kanjonien kohdalta tutkittiin jo 1910-luvulla. Asiassa päästiin kuitenkin eteenpäin vasta 1950-luvulla, kun Kiinan hallintokin oli mullistunut perin juurin. Silloin jatkettiin laajoja geologisia selvityksiä, joiden suositusten mukaisesti pato nyt rakennetaan.

Paikan valinnan ratkaisi paljolti se, millä kohdalla kallioperä oli graniittia, joka on riittävän lujaa jättimäisen padon perustaksi. Padosta yläjuoksulle päin jokea reunustavat satojen kilometrien matkalla vuorenrinteet, joiden ansiosta patoaltaalle saadaan luonnolliset reunat. Matkalla on myös kolme luonnonkaunista kanjonia.

Juuri tästä tulee nimitys Kolmen kanjonin pato. Rakennelmaa on kutsuttu myös Kolmen solan ja Kolmen rotkon padoksi, mutta maaston muotojen ja suomessa alkusoinnunkin takia Kolme kanjonia tuntuu parhaimmalta. Internetin kirjoituksissa on käytetty kaikkia kolmea nimeä. Englanninkielisiä lähteitä löytyy hakusanoilla Three Gorges.



Suurimmat joet

                            (virtaama joen suussa)


Amazon,                            180 000 m3/s


Kongojoki,                            40 000 m3/s


Jangtse,                               35 000 m3/s


Orinoco,                               28 000 m3/s


Brahmaputra,                       20 000 m3/s


Jenisei,                                 20 000 m3/s


Paraná,                                 20 000 m3/s


Mississippi,                           18 000 m3/s


Suomen suurin: Kemijoki,           500 m3/s


Luultavasti viimeinen jättipato

Rakennustöitä varten paikalle piti saada kunnolliset maantieyhteydet. Sekään ei ollut helppo tehtävä: läheisestä Yichangin kaupungista tulevan nelikaistaisen moottoritien pituus on melkein 30 kilometriä, mistä yli kymmenen kilometriä on tunneleita ja siltoja. Nämä työt aloitettiin jo lähes kymmenen vuotta sitten.

Padon perustuksia varten kaivauduttiin 80 metrin syvyyteen. Tämä oli tarpeen senkin takia, ettei patoaltaan vesi pääsisi tihkumaan padon alta omille teilleen. Padon pituudeksi tulee yli kaksi kilometriä, ja se nousee melkein 200 metriä Jangtsen alkuperäisen vedenpinnan ylle.

Kun työ valmistuu vuonna 2009, se jää melko varmasti historian suurimmaksi patorakennelmaksi. Näin suuriin patoamisiin ei enää ryhdytä yksinkertaisesti siitä syystä, että vastaavia paikkoja ei juuri ole. Jangtse on virtaamaltaan maailman kolmanneksi suurin joki. Suurempia ovat vain Amazon ja Kongojoki.




1919 Kiinan tasavallan perustaja Sun Jat-sen ehdotti Jangtsen rotkojen patoamista.


1932 aloitettiin geologiset maastotutkimukset padon paikan selvittämiseksi.


šiang Kai-šek keskusteli Yhdysvaltojen kanssa padon rakentamisesta yhteistyönä.


1949 Kiinan kansantasavalta perustettiin sisällissodan jälkeen.


1955 geologisia maastotutkimuksia jatkettiin Neuvostoliiton tuella.


1958 Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea käski aloittaa padon alustavan suunnittelun.


1966 kulttuurivallankumous sotki kaikki suunnitelmat.


1992 pato päätettiin rakentaa.


1994 maansiirtotyöt aloitettiin.


1997 virtaus johdettiin sivu-uomaan, niin että patoa päästiin rakentamaan.


2003 patoaltaan vedenpintaa nostetaan 156 metriä ja sähkön tuotanto alkaa.


2009 vedenpinnan annetaan nousta lopulliseen korkeuteensa.


Ympäristölle haittaa - ja hyötyä

Toinen syy sille, että Kolmen kanjonin pato jäänee viimeiseksi suurpadoksi, on luonnonsuojelu. Suojelusta voidaan tietenkin aina tinkiä "kansakunnan kokonaisedun" nimissä, mutta rakentaminen voi osoittautua aivan liian kalliiksi.

Kolme kanjonia saattaa sitä paitsi osoittautua varoittavaksi esimerkiksi, sillä kukaan ei tiedä, miten veden tuoma liete käyttäytyy pitkän patoaltaan lähes seisovassa vedessä. Kun uoma oli vapaa, liete kulki sukkelasti veden mukana alajuoksulle. Nyt se voi sakkautua altaan pohjalle ja lopulta tuhota toiveet mittavasta sähköntuotannosta.

Luonnon arvoissa menetetään paljon, kuten aina ympäristöä muokattaessa. Toisaalta Kolmen kanjonin pato tuottaa valtavasti puhdasta sähköenergiaa. Jos sama 18 200 megawattia tuotettaisiin hiilivoimaloilla, mikä olisi Kiinan todennäköisin vaihtoehto, hiiltä pitäisi polttaa 5 000 tonnia tunnissa eli melkein puolitoista tonnia sekunnissa.

Plussan puolelle voidaan tavallaan kirjata sekin, että paljolti rakennustöiden houkuttamina alueella käy jo nyt 300 000 matkailijaa vuodessa. Määrä voi tulevaisuudessa kasvaa, sillä patoaltaan vesi ei nouse piripintaan vuorten huipuille, vaan jylhiä maisemia riittää koko altaan matkalle edelleenkin.

Yli miljoona joutuu muuttamaan

Patoaltaan pituudeksi tulee 650 kilometriä, eli Suomeen sijoitettuna se olisi kuin Kymijoen suulta Kotkasta melkein Rovaniemelle yltävä tekojärvi. Eikä mikä tahansa siististi käyttäytyvä järvi, sillä vuoden mittaan sen pinnan korkeus vaihtelee 40 metriä kesän aikana tulevien monsuunisateiden ja veden juoksutuksn mukaan.

Patoaltaasta tulee pitkä ja kapea. Jokirannan tuntumassa on asunut yli miljoona ihmistä, jotka on siirrettävä muualle. Arviot vaihtelevat tietolähteistä riippuen runsaasta miljoonasta vajaaseen kahteen miljoonaan. Yläkanttiin tehdyissä arvioissa on laskettu mukaan myös ne lapset, jotka syntyisivät ennen vuotta 2009. Suuri osa asutetaan lähialueille joen tuntumaan, mutta monet joutuvat siirtymään alajuoksun teollisuuskaupunkeihin.

Määrä on suuri, mutta toisaalta monet muutkin asiat ovat Kiinassa suuria. Yksistään liikenneonnettomuuksissa kuolee siellä vuosittain noin satatuhatta ihmistä.

Maiden väliset suorat vertailut eivät useinkaan ole oikeudenmukaisia, mutta on silti kiintoisaa verrata Kiinan lukuja Suomeen. Kiinassa on asukkaita 250 kertaa enemmän kuin Suomessa. Tällä luvulla suoraan jakamalla miljoonan kiinalaisen siirtäminen vastaisi 4 000 suomalaisen siirtämistä. On sekin paljon, mutta pelkästään 1960-luvulla Suomesta siirtyi Ruotsiin 130 000 ihmistä - eivätkä hekään menneet sinne omasta tahdostaan vaan olosuhteiden pakosta, työtä ja toimeentuloa hakemaan.




Kolmen kanjonin pato

• pituus 2 310 m


• korkeus 185 m


• maata siirretään 100 miljoonaa kuutiometriä


• betonia valetaan 27 miljoonaa kuutiometriä


• patoaltaan pituus 650 km


• patoaltaan leveys keskimäärin 1 km


• altaan vesimäärä 40 miljardia kuutiometriä.

  19 kaupunkia, 320 kylää ja 30 000 hehtaaria kasvimaita ja peltoja.


Jangtsen tuhotulvia estetään

Kiinan maatalous on keskittynyt valtakunnan pohjoisosiin, mutta vesivarat ovat pääosin etelässä. Kolmen kanjonin patoaminen ei kuitenkaan tuo tähän vesiongelmaan helpotusta, sillä altaan vettä ei saada siirretyksi pohjoiseen.

Sen sijaan Jangtsen yläjuoksulla on suunnitelmia, joiden mukaan osa vedestä voitaisiin johtaa Keltaiseenjokeen ja sitä kautta vesipulaa kärsiville viljelyseuduille. Keltaisenjoen vettä käytetään jo nyt liikaa: joinakin vuosina sen virtaus ehtyy matkan varrella niin, ettei mereen saakka pääse pisaraakaan!

Kolmen kanjonin padon tavoitteet ovatkin muualla. Tärkein syy patoamiseen on se, että virtauksen säännöstelyllä voidaan ehkäistä alajuoksun tuhoisat tulvat, jotka aiheuttavat suunnattomia taloudellisia vahinkoja. Lisäksi sadattuhannet ovat hukkuneet 1900-luvulla Jangtsen tulviin.

Patojen avulla virtaama saadaan tasaiseksi ympäri vuoden. Tuhotulvia voidaan odottaa kerran sadassa vuodessa, kun niitä tähän asti on tullut keskimäärin joka kymmenes vuosi.




Järeimmät vesivoimalat

Kolmen kanjonin pato (Kiina, 2009),       18 200 MW


Itaipú (Brasilia/Paraguay),                      12 600 MW


Grand Coulee (USA),                             10 100 MW


Guri (Venezuela),                                   10 100 MW


Tucuruí (Brasilia),                                   7 500 MW


Šušensk (Venäjä),                    6 400 MW


Krasnojarsk (Venäjä),                            6 100 MW


Suomen suurin: Imatra,                          160MW


Vesivoimalasta maailman suurin

Kun pato kerran rakennetaan, vesi kannattaa juoksuttaa turbiinien kautta. Kolmessa kanjonissa vedenpintaa nostetaan padon kohdalla 175 metriä. Putouskorkeus on siis suuri, koska turbiinit sijoitetaan tietenkin padon juurelle. Virtaama on tällä kohdalla yli 10 000 kuutiometriä sekunnissa, joten veden energiasta saadaan sähköä 18 200 megawatin teholla.

Luvut ovat huimia. Esimerkiksi omassa Kemijoessamme virtaama on keskimäärin 500 kuutiometriä sekunnissa. Ennen vanhaan oli tapana verrata voimaloiden tehoa Imatran voimalaan, joka oli aikoinaan Suomen sähköhuollon selkäranka: sen teho on 160 megawattia ja putouskorkeus 25 metriä! Nykyisin on kuitenkin parempi verrata tehoja Loviisan ydinvoimalaan. Kolmen kanjonin 26 turbiinia tuottavat sähköä yhtä paljon kuin lähes kaksikymmentä Loviisaa.

Sähkö on kuitenkin tavallaan sivutuote, tosin tärkeä.

Kolmas syy Jangtsen patoamiseen on vesiliikenteen järjestäminen, sillä rauhallinen virtaama takaa, että liikenne sujuu ympäri vuoden. Padot on kuitenkin voitava ohittaa, ja siksi niiden viereen rakennetaan viisiporttinen kanava, josta suuret alukset pääsevät ylävirtaan ja alavirtaan. Veneet ja pienet laivat nostetaan hissillä padon ohi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla