Kun atomiytimet halkeavat ydinreaktorissa, vapautuu valtavasti energiaa, mutta luonto ei anna sitä ilmaiseksi. Reaktorin käytetty uraanipolttoaine on voimalan jätteistä kaikkein vaarallisinta. Sen radioaktiivisuus on ylivoimaisesti suurin ja kestää pisimpään.

Ydinvoima tuo myös ydinjätteet
Tietopaketti kertoo, mitä niille Suomessa tehdään 
Asiantuntijana koosteessa Esko Ruokola, Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija



mutta luonto ei anna sitä ilmaiseksi. Reaktorin käytetty uraanipolttoaine
on voimalan jätteistä kaikkein vaarallisinta. Sen radioaktiivisuus on
ylivoimaisesti suurin ja kestää pisimpään.



Polttoaine, uraani, on reaktorissa pieninä keraamisina nappeina. Napit on ladottu peräperää noin nelimetrisiksi sormen paksuisiksi polttoainesauvoiksi, joita peittää zirkoniumkuori. Sauvat taas on koottu yhteen ritilöillä, ja niitä nostellaan ja siirrellään 60-130 kappaleen nippuina.


Joka vuosi osa polttoainesauvoista, enintään kolmannes, poistetaan reaktorista ja vaihdetaan uusiin. Tuoreeseen polttoaineeseen voi tarttua työrukkasilla, mutta käytettyä on käsiteltävä kauko-ohjatusti säteilysuojan takaa; suojaksi tarvitaan joko metrin betoniseinä tai muutama metri vettä. Käytetty polttoaine tuottaa myös lämpöä, mikä hankaloittaa sen käsittelyä.


Suomen neljästä voimalasta polttoainejätettä kertyy vuosittain noin 70 tonnia. Kun voimalan käyttöikä on 50-60 vuotta ja mukaan lasketaan myös Olkiluodon rakenteilla oleva voimala, runsaasti säteilevää jätettä kertyy vuosien mittaan  noin 5 500 tonnin potti.


 Fissiosta hurjasti energiaa


Ydinvoimala on lämpövoimala, ei periaatteessa sen kummempi. Lämmön avulla tehdään vedestä höyryä, joka pyörittää turbiineja, jotka jauhavat sähköä, joka johdetaan teollisuuden voimaksi tai koteihin käyttämään pesukonetta ja televisiota.


Lämmön synnyttää uraanin isotooppi 235. Kun sen ydin fissioituu eli halkeaa kahdeksi kevyemmäksi atomiytimeksi, vapautuu samalla energiaa. Tämä atomiydinten sidosenergia on se, joka aamukahvisi keittää - ja jonka varassa on tällä haavaa peräti neljäsosa Suomen sähköntuotannosta.


Kuinka hurja ilmiö fissio on, siitä kertoo se, että keskikokoinen reaktori muuttaa ainetta energiaksi alle kilon vuodessa.


Mutta fissiolla on hintansa. Syntyvät uudet ytimet, kuten jodi, cesium ja teknetium, ovat radioktiivisia.


Uraaniytimen potkaisee halki nopeasti liikkuva neutroni, joita halkeamisissa syntyy aina uusia. Niiden ansiosta ketjureaktio jatkuu reaktorin sydämen polttainesauvoissa. Aina neutroni ei kuitenkaan halkaise uraania vaan jää joskus ytimen osaksi. Tämä reaktio, neutronikaappaus, synnyttää raskaita transuraaneja, kuten neptuniumia, plutoniumia, amerikiumia ja curiumia. Säteileviä nämäkin.


Kovaa vauhtia kiitävät neutronit osuvat väistämättä myös reaktorin paineastian seinämiin. Tällöin terässeinän neutraalit alkuaineet voivat muuttua radioaktiivisiksi. Kun reaktori on aikanaan työnsä tehnyt, neutronikaappausreaktioiden takia siitä itsestäänkin on tullut säteilevää jätettä.


Syntyy rikas säteilykimara


Tuoreessa polttoaineessa on fissioituvaa uraani 235:tä vain 4 prosenttia, loput 96 prosenttia on uraanin isotooppia 238. Kun sauvat poistetaan reaktorista, fissiotuotteita on noin 3 prosenttia ja transuraaneja noin 1 prosentti. Loppu uraani on liki entisellään.


Käytetystä polttoaineesta lähtee kaikenlaista säteilyä: kevyitä beetahiukkasia eli elektroneja, raskaita alfahiukkasia ja tiukkaa, läpitunkevaa gammasäteilyä.


Radioaktiiviset isotoopit hajoavat ja muuttuvat muiksi, eräät sekunneissa, toiset miljardeissa vuosissa. Säteilykimara on rikas, ja sen hupenemiseen kuuluu monenlaisia, monivaiheisia reaktioita.


Polttoaineeseen syntyvät transuraanit, kuten plutonium, voivat vielä haljeta ja tuottaa energiaa. Käytetystä ydinpolttoaineesta on mahdollista ottaa plutonium talteen, yhdistää se uraaniin ja käyttää toistamiseen reaktorissa. Suomen polttoaineelle jälleenkäsittelyä (ks. s. 40) ei tehdä, koska se ei kannata, ja lisäksi meidän lakimme kieltää viemästä käytettyä polttoainetta maasta.


Jälleenkäsittely ei kuitenkaan poista jäteongelmaa: myös siitä jää runsasaktiivista jätettä, joka on varastoitava vuosituhansiksi.


 Jäähy helpottaa käsittelyä


Kuluneita polttoainesauvoja säilytetään ensin reaktorin kupeessa vesialtaissa, sitten ne siirretään voimalaitosalueella sijaitsevaan välivarastoon. Veden alla niput odottavat loppusäilytystä 20-50 vuotta.


Sauvojen radioaktiivisuus vähenee nopeasti: vuodessa se putoaa noin sadasosaansa. Monet kaasumaiset isotoopit ehtivät miltei säteillä säteilynsä loppuun. Samalla sauvat jäähtyvät. Vuoden varastoinnin jälkeen yhdellä tonnilla polttoainetta on lämpötehoa noin 10 kilowattia eli saman verran kuin saunan kiukaalla.


Kun 40 vuotta on kulunut, aktiivisuutta on jäljellä enää tuhannesosa. On otollinen hetki aloittaa loppusijoitus kallioperään.


Radioaktiivisuus vähenee omaan luonnolliseen tahtiinsa riippumatta siitä, onko ydinpolttoaine maan päällä vai sen uumenissa, mutta geologinen loppusijoitus pienentää onnettomuuden tai terrorismin riskiä. OECD-maiden ydinenergiajärjestö NEA (Nuclear Energy Agency) totesi 1995, että geologinen loppusijoitus on suositeltavin ydinjätehuollon strategia, koska se ottaa huomioon sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Ken kuluttaa, se siivotkoon ja maksakoon.


 Ydinjätteiden aktiivisuudet     


                                              MBq/kg
Runsasaktiivinen                yli 10 000
Keskiaktiivinen                    1-10 000
Vähäaktiivinen jäte              alle 1


Säteilyn aktiivisuuden yksikkö becquerel (Bq) tarkoittaa, että sekunnissa tapahtuu yksi radioaktiivinen hajoaminen. Se on vähän, ja siksi mitaksi otetaan käytännössä yleensä miljoona becquereliä (MBq). Taulukko kertoo aktiivisuudet yhtä ainekiloa kohti.


Polttoaineen aktiivisuus


                                                        MBq/kg
Reaktorista poistettaessa                        5 000 000 000
Kun vuosia on kulunut        1                    80 000 000
                                            100                3 000 000
                                            1 000             100 000
                                            10 000           30 000 
                                            100 000         3 000


Runsasaktiiviset polttoainesauvat siirtyvät keskiaktiivisten jätteiden kastiin noin 30 000 vuodessa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.