Jos meillä kerran edelleen on kivikauden elimistö, miksi emme söisi ja liikkuisi yhtä satunnaisesti kuin esivanhempamme. Voisimme paremmin.

Teksti: Jyrki Alenius

Kaikki ovat varmasti kuulleet, että kunnon ihmisen päivä alkaa aamiaisella, jatkuu lounaalla ja päättyy illalliseen. Pääruokahetkien välissä nautitut välipalat pitävät verensokerin tasaisena iltaan asti. Yöllä kunnon ihminen lepää, sen kahdeksan tuntia.Sydämen kunto on tärkeä. Siksi kunnon ihminen kuntoilee. Hän juoksee kolme tai neljä kertaa viikossa tunnin lenkin, tasaisella vauhdilla, hieman anaerobisen kynnyksen alapuolella. Sitten hän nauttii runsaasti hyviä hiilihydraatteja sisältävän aterian ja, tapauksen mukaan, menee joko töihin tai nukkumaan.Tasaisen tappavaa? Tätä mieltä on Nicholas Nassim Taleb, libanonilaissyntyinen Yhdysvalloissa asuva finanssimatemaatikko ja filosofi, jonka mukaan luonnonmukaista ja terveellistä elämäntapaa tavoittelevan kannattaa nakata nykyiset ohjeet roskakoriin. Talebin mielestä luonnossa ilmenevä epäsäännöllisyys on sitä luokkaa, että ihmisen elintapojenkin on syytä seurata ennemmin arpakuutioita kuin virallisia terveysohjeita. Talebin ohje kuuluukin: syö ja liiku epäsäännöllisesti.Hänen mukaansa elämäntavoissa kannattaa seurata todellisuutta: olla satunnainen ja yllätyksellinen, sillä niin maailma toimii.Kirjoissaan Fools for Randomness ja The Black Swan Taleb arvostelee talousoppineiden tapaa selittää säännöttömät tapahtumat erilaisilla todennäköisyysmalleilla. Hänen mukaansa se ei ole selittämistä, vaan itsensä ja, mikä pahinta, yleisön pettämistä.

Elämä ei seuraa Gaussia

Ennen kuin Vanhan maailman lintutieteilijät pääsivät tutkimaan Australian linnustoa, he uskoivat, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Kun Australiasta löytyi musta joutsen, lintutieteilijät joutuivat muuttamaan uskomustaan. Vaikka musta joutsen ei ollut suoranainen isku lintutieteelle, Talebin mukaan tapahtuma paljastaa hienosti inhimillisen tiedon haavoittuvuuden: yksi ainoa havainto voi muuttaa radikaalistikin sen, mikä on ollut yleisesti hyväksytty totuus. Taleb painottaa inhimillisen tiedon haurautta: ihminen ei tiedä luonnon eikä taloudenkaan toiminnasta läheskään niin paljon kuin väittää tai uskoo tietävänsä. Merkittäville elämään vaikuttaville tapahtumille on Talebin mukaan usein ominaista se, että ne ovat ”mustia joutsenia”: odottamattomia tapahtumia, joilla on suuri vaikutus mutta joista kenelläkään ei etukäteen ole ollut mitään hajua.Talebin mukaan mustia joutsenia ovat esimerkiksi Hitlerin valtaannousu ja sitä seurannut maailmansota, Neuvostoliiton hajoaminen, islamilaisen fundamentalismin kehittyminen, internetin leviäminen ja vuoden 1987 pörssiromahdus. Samaten erilaiset muotisuuntaukset ja taiteen tyylisuunnat sekä monet uudet ideat ja käsitteet noudattavat kaikki mustan joutsenen dynamiikkaa.Talebin mukaan useimmat yhteiskuntatieteissä käytetyt ennuste- ja selitysmallit aliarvioivat vaarallisella tavalla erittäin epätodennäköisten tapahtumien vaikutuksia. Taleb neuvookin karsastamaan malleja, joissa maailman kuvitellaan noudattelevan Gaussin käyrää. Ääripäillä on suurempi merkitys kuin normaalijakaumasta voisi päätellä – myös elintavoissa.

Kaikelle pitää altistua

Talebin hahmotelmassa eletään metsästäjä-keräilijän maailmassa, jossa nälkäjaksoja seuraa saaliseläimen lihoiksipano ja ylensyöminen.Ihmisen geneettiset valmiudet kestää äärioloja ja vaihtelua muotoutuivat ennen maanviljelyn ja kaupunkikulttuurien syntymistä, joten terveyttä ja hyvinvointia tavoittelevan kannattaa matkia kivikautisten esivanhempien elämänmuotoa niin pitkälle kuin mahdollista. Pitää altistua kylmälle, kuumalle, nälälle ja yltäkylläisyydelle.Ruokavaliota ajatellen tämä tarkoittaa paastojaksojen ja mässäilyhetkien vuorottelua, kuntoilussa pitkähköä laiskaa jaksoa, jonka katkaisevat vaikkapa rivakat painonnostot, sadan metrin sprintit tai kovatempoiset pallopelit. Töihin voi mennä tänään lämpimässä takissa, huomenna niukemmassa asussa, esimerkiksi t-paidassa. Mutta jämptisti noudatettavat viikko-ohjelmat pitää unohtaa.Kivikautinen elämäntapa asettaa nautittavalle ravinnollekin omat vaatimuksensa. Useat maanviljelyn mahdollistamat ravinnonlähteet, kuten viljatuotteet ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävät sokeripitoiset ruoat, ovat pannassa. Esivanhempiensa elämäntapaa noudatteleva nykyihminen syö lihaa, kalaa, pähkinöitä, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Myös kuntoilu myötäilee paleoliittisen ajan rytmejä. Kylläinen ihminen ei metsästä eikä keräile, joten lenkille lähdetään nälkäisenä. Illalliseksi on tarjolla kourallinen saksanpähkinöitä, ja ennen tätä ansaittua herkutteluhetkeä viikon kolme kuntosalitreeniä tehdään kerralla alta pois, sitten nukkumaan. Seuraavana päivänä voi nauttia juhla-aterian!

Tulokset puhuvat puolestaan

Kalifornian Berkeleyn yliopiston taloustieteen professori Arthur de Vany on noudattanut paleodieettiä vuosikymmeniä. Kirjassaan The New Evolution Diet hän esittää elämäntapaohjelman, joka korostaa stressitekijöiden terveysmerkitystä. Hänen mukaansa ihmisen keho on evoluution aikana kehittynyt kestämään kovaakin hetkittäistä painetta ja ilman sitä ihminen sairastuu. Monet elintasosairaudet, kuten diabetes ja syövät, ovat seurausta yltäkylläisyydestä: liikaa syömistä, liikaa kuntoilua.De Vanyn kirjan väitteet perustuvat vertailututkimuksiin, jotka osoittavat satunnaisen paaston parantavan sokeriarvoja ja mahdollisesti ehkäisevän aikuisiän diabetesta. Myös nälkäisenä kuntoilun eduista on näyttöä. Keho oppii käyttämään rasvavarastojaan energianlähteenä paremmin, eikä hiilihydraateista saatava hätäapu ole enää samassa mitassa tarpeen.De Vanyn ohjelmassa harrastetaan kuntoilua yleisiä suosituksia harvemmin, vain noin puolitoista tuntia viikossa, mutta silloin kun liikutaan, liikutaan sitäkin intensiivisemmin.Taleb on kirjoittanut De Vanyn kirjaan jälkipuheen. Siinä hän kertoo noudattaneensa De Vanyn kunto-ohjelmaa, joka perustuu satunnaisuuteen: pitkiä, hidastempoisia kävelyretkiä, väliin spurtteja; 30 tai 300 punnerrusta, sitten ei moneen päivään mitään; paastojaksoja, jotka katkeavat herkutteluun.Tulokset puhuvat puolestaan, ainakin Talebin tapauksessa. Kaksikymppisen verenpaine, ei ylipainoa ja energiaa enemmän kuin koskaan.

Jyrki Alenius on filosofian maisteri ja filosofiaan erikoistunut kriitikko.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011

Jyrki Alenius on filosofian maisteri ja filosofiaan erikoistunut kriitikko.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.