Laumaeläin meissä kavahtaa vaistomaisesti erilaisuutta. Älykkäinä olioina voimme opetella muunkinlaista suhtautumista.

Muovitettuja ruumiita esittelevän Body­ Worlds -näyttelyn isä Gunther von Hagens sanoo, että poikkeuksellinen ulkonäkö tai epäsovinnainen pukeutuminen edistää ennakkoluulotonta ajattelua. Koska Hagensin ulkonäkö on normaali, hän vahvistaa keksijänidentiteettiään käyttämällä hattuja.

Entä mitä tehdä, jollei massasta erottautuminen tai siihen sulautuminen hoidu hattutempulla? Aina omaa erilaisuutta ei voi valita, eivätkä kaikki voi ottaa siitä lomaa.

Erilaisen yksi mahdollisuus on tehdä välttämättömyydestä hyve. Esimerkiksi minä polion sairastaneena voin miettiä, miten jalostaisin lihasheikkoudestani jotain, mitä olisin halunnut itse valita. Monet uudet asiat syntyvät rajoitteista. Joskus rajoitteet saattavat tehdä ihmisestä onnellisen, tai ihminen voi olla onnellinen rajoitteistaan huolimatta.

Suhtautumista erilaisiin vaikeuttaa se, että ihminen on pohjimmiltaan kaniaivoinen laumaeläin. Kaniaivot haluavat nopeas­ti tunnistaa laumaan kuulumattomat, sillä nämä voivat olla vaaraksi. Ilmeisesti tästä syystä hermostomme on oppinut säpsähtämään aina, kun se kohtaa keskiverrosta poikkeavan ihmisen. Onneksi meillä on kaniaivojen lisäksi myös älyaivot.

Jokaisen kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja näkökulmiin, koska se kehittää omaa ajattelua ja avartaa maailmaa. Tietysti omien voimien mukaan. Erilaisuuden käsittely on eräänlaista kuntoharjoittelua, jossa kannattaa edetä hitaasti.

Syntiä tai sairautta?

Jotkin tavat luokitella vammaisia tai muuten erilaisia ovat syrjivämpiä kuin toiset.

Vanhan hengellisen mallin mukaan poikkeavuus on paholaisen juoni tai synnin palkka. Siitä pyritään eroon rukoilemalla tai tekemällä parannus. Jolleivät vammat loitsuilla parane, vammaiset piilotetaan pois kunnon ihmisten näkyviltä.

Viime vuosisatoina länsimaihin on vakiintunut lääketieteellinen malli, jossa erilaisuus diagnosoidaan sairaudeksi. Vamma tai sairaus nähdään vikana koneistossa, jota yritetään panna kuntoon leikkauksin ja lääkkein. Malli on tuottanut erinomaisia tuloksia, mutta asenne on karu niitä kohtaan, joiden erilaisuutta, sairautta tai vammaa lääketiede ei voi muuksi muuttaa.

Uusimman tulokkaan eli vähemmistömallin mukaan ratkaisu piilee suvaitsevaisuudessa. Ilman sitä sairaat ja vammaiset kärsivät paitsi tilansa aiheuttamista toimintavaikeuksista myös häpeää tuottavasta leimautumisesta. Sosiaalinen haitta häviää sitä mukaa kuin yhteisö oppii hyödyntämään erilaisuutta ja antamaan poikkea­villekin täyden ihmisarvon. Toimintavaikeuksien riesaa voidaan puolestaan keventää apuvälinein ja muin tasoituksin.

Jos näkyy päältä

Näkyvästi sairastunut tai vammautunut ei voi väistää erilaisuuttaan. Pyörätuolia käyttävä joutuu selvittämään aina uuteen paikkaan mentäessä, pääseekö hän varmasti perille. Liian usein reitti kulkee tavarahissillä kirjaimellisesti keittiön kautta. Tilannetta ei paranna, jos esteetöntä ympäristöä peräävä leimataan narsistiseksi erityiskohtelun tavoittelijaksi.

Aiemmin vammaiset lapset siivottiin laitoksiin: näkövammaiset sokeainkouluun ja liikuntarajoitteiset raajarikkoisten kouluun. Niissä lapsia kasvatettiin laitosaikuisiksi. Eriyttäminen oli esteettömyyden ja opetusjärjestelyiden kannalta kätevää, mutta samalla se johti siihen, että koulukavereista tuli tärkein viiteryhmä ja jopa perhe. Vammaiset eivät oppineet sulautumaan vammattomiin, eivätkä vammattomat saaneet tilaisuutta tutustua vammaisiin.

Nykyaikaisen vertaistuen ryhmät ovat ottaneet mallia AA:sta eli anonyymeistä alkoholisteista. Samaa kokenut on tehokas auttaja, mutta systeemissä on myös sudenkuoppansa. Alkoholismin häpeää laimentavat nimettömyys ja ryhmän sisäänlämpiävyys uivat kuin varkain muihinkin vertaisryhmiin. Lisäksi jos tulee toimineeksi pelkästään vertaisryhmissä, muut ihmissuhteet voivat kuihtua tarpeettomasti.

Näkyvästi poikkeavien karttelu on vaistomainen ja tiedostamaton taipumus. Eräässä kekseliäässä kokeessa vammattomat koehenkilöt johdatettiin ikkunalliseen eteiseen, josta näki kahteen tilaan. Toisessa istui vammaton ja toisessa näkyvästi vammainen katsomassa televisio­ta. Koehenkilö sai valita, kumman viereen hän asettuisi. Jos molemmat katsoivat samaa ohjelmaa, koehenkilöt istuivat vammaisen viereen todistaakseen oman ennakkoluulottomuutensa. Jos ohjelma näytti olevan erilainen, he valitsivat vammattoman vierustoverin.

Kaapista ulos

Jollei oma poikkeavuus väistämättä näy, leimaavaksi miellettyä erilaisuutta voi haluta piilotella. Näkymättömästi erilainen joutuu tavan takaa keksimään oletusarvosta poikkeavia ratkaisuja, joiden toteuttamiselle täytyy keksiä uskottavia selityksiä. Parhaimmillaan tuuminta kehittää luovuutta ja omaperäistä ajattelua, mutta oman polun raivaaminen ja heti perään peittäminen voi ajan mittaan uuvuttaa. On eduksi, jos yhteiskunta on mahdollisimman tasa-arvoinen ja esteetön, koska se tekee omintakeisten ratkaisujen etsimisestä vapaaehtoista.

Homoseksuaalit ovat konkareita sekä erilaisuutensa kätkemisessä että sen puolustamisessa. Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta Suomessa rikos vuonna 1971, ja sairausluokituksesta se poistettiin 1980.

Pride-kulkueissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat ottaneet mallia rotumarsseista, jotka mustien kansalaisoikeusliikkeen Martin Luther King aloitti. Kulkueet ovat esikuviinsa verrattuina kepeän karnevalisoituja, mutta rotupuhtautta kannattavat tahot käyvät myös niiden kimppuun.

Vammaiset eivät vastaavia ihmisoi­keusmarsseja järjestä; invatakseineen se olisi ylivoimainen ponnistus. Ohitettujen vähemmistöjen lienee viisainta liittyä Pride-kulkueeseen, koska sen ideana on osoittaa ylpeyttä jokaisen ainutlaatuisuudesta. Itse asiassa lähes jokainen poik­keaa jossain suhteessa normikansalaisesta, joten kaikki liikkumaan pystyvät voisivat lähteä mukaan.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2013

Erilaisuutta on erilaista

  • On stigma ja riesa: mielisairaus
  • on riesa muttei stigma: näkövammaisuus
  • On stigma muttei riesa: Homoseksuaalisuus
  • Ei ole stigma eikä riesa: erityislahjakkuus

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.