Tietoverkot eivät pysäytä muuttoa maalta kaupunkiin. Työ ei nimittäin siirry toimistosta vain kotiin vaan joka paikkaan.

Juuri nyt -sarja



Tietoverkot eivät pysäytä muuttoa maalta kaupunkiin. Työ ei nimittäin siirry toimistosta vain kotiin vaan joka paikkaan.


Aurinko porottaa rantakahvilaan, mutta aurinkovarjon alla miniläppäriä näkee lukea. Nettitunnukset sain kahvin mukana, taskussa on känny.

Merinäköala inspiroi enemmän kuin bensa-asema työhuoneen ikkunasta, ja vältän kuuden kilometrin työmatkan. Jutun tekemiseen en tarvitse kuin laajakaistan ja puhelimen. Miksi suurin osa toimistotyöstä tehdään kuitenkin yhä toimistossa?


Hypekäyrää ylös, alas - ja ylös

Tietoyhteiskunnasta alettiin puhua 1980-luvulla. Yksi sen lupauksista oli, ettei maaseutu tyhjenisi, kun työtä voi tehdä paikasta riippumatta.

Kun internet sitten 1990-luvulla tuli, maaltapako kiihtyi. Luova luokka ei halunnutkaan asua punaisessa tuvassa perunamaan vieressä, vaikka sieltä pääsisikin verkkoon.

Mutta voi olla niinkin, että etätyö kävi turhan korkealla niin sanotulla hypekäyrällä. Moniin teknologioihin liittyy ensin aivan yliviritettyjä odotuksia, joita media lietsoo.

Kun odotukset eivät heti toteudu, kärsimätön media unohtaa innovaation ja alkaa hypettää jotain muuta. Tekniikka kuitenkin vähitellen saa jalansijaa ja alkaa levitä.

Esimerkiksi toimittajan työtä on pystynyt kunnolla tekemään etänä vasta parin vuoden ajan. Sähköpostit ja kännykät kulkivat toki jo 1990-luvullakin, jos piti vaikka lähettää juttu ulkomailta kotitoimitukseen.


Mutta vasta viime vuosina myös työpaikan tietojärjestelmiin on päässyt helposti mistä tahansa. Ja vielä vähän aikaa sitten etätöihin olisi pitänyt ottaa mukaan pino tiedelehtiä. Nyt kaikkien tärkeiden tiedelehtien arkistoja voi selata online.

Tietoyhteiskuntaa tutkimut Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön tutkimusprofessori Seppo Sirkemaa on samaa mieltä.

- Aikoinaan, kun etätyötä alettiin hypettää, teknologia perustui lähinnä modeemeihin, eikä kiinteähintaisia laajakaistaliittymiä, saatikka mokkulatyyppisiä liikkuvia laajakaistaisia ja kiinteähintaisia nettiliityntöjä, ollut olemassakaan.

Muutama vuosi sitten Sirkemaa ja professori Reima Suomi tekivät tutkimusta langattomasta laajakaistasta matkailijoiden käytössä. Kohteena oli kotimaisia hotelliketjuja, lentoyhtiöitä ja laivaoperaattoreita.

Siihen aikaan oli tarjolla vain melko kalliita Sonera HomeRun -ratkaisuja. Nettiyhteyden tarjoamista itse, ainakaan ilmaiseksi, ei nähty kilpailutekijänä.
- Nykyään esimerkiksi monessa hotelliketjussa on ilmainen wlan tarjolla, Sirkemaa muistuttaa.


Ei maalle vaan tien päälle

Etätyö on yleistynyt ja tulee yleistymään. Se vain ei ole toteutunut siinä muodossa kuin joskus ajateltiin. Se ei mullistanut aluerakennetta eikä tyhjentänyt toimistotaloja.

- Utopioiden sijaan etätyö tukee muuta työssäkäyntiä: ollaan joustavammin töissä muutamana päivänä viikossa, ja voidaan työskennellä tehokkaasti myös vaikka hotelleissa ja ajoneuvoissa, Sirkemaa kertoo.

Etätyön piti utopioissa vähentää liikkumisen tarvetta ja liikenteen ympäristöhaittoja. Ja parhaimmillaan työntekijä voi tietysti viivyttää aamulla lähtöä töihin, kunnes aamuruuhka on ohi, ja joinakin päivinä olla lähtemättä töihin ollenkaan.

Mutta yhtä lailla mökille tai asiakastapaamiseen tulee ehkä lähdettyä useammin, kun töitä voi tehdä liikkeelläkin.
Työn suhteen on Sirkemaan mukaan käymässä samalla tavalla kuin opetuksessa. Verkko-opetus lähinnä tukee perinteistä ihmisten tapaamiseen perustuvaa kanssakäymistä.

- Oikeastaan molemmat tukevat toisiaan; verkon ja tekniikan hyödyntäminen edellyttää yhteyden toisessa päässä olevan ihmisen tuntemista, hänen ajattelutapansa ja työrytmiinsä sopeutumista.


Helpompaa tuttujen kesken

Kuulostaa tutulta. Yksi nettiuutisryhmämme jäsenistä työskentelee kotonaan Kemissä. Hän on kuitenkin toimitukselle tuttu, eikä välimatka aiheuta ongelmia, kun asetelmaan on tottunut.

Moni väittää, että etätyö sopii yksinäisiin työvaiheisiin mutta vuorovaikutus ja ryhmätyö edellyttäisivät kohtaamista kasvokkain. Omat kokemukset viittaisivat siihen, että tämä on puolitotuus.

Tiimityö onnistuu loistavasti myös verkon yli, mutta parhaiten sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat tutustuneet toisiinsa myös reaa¬limaailmassa.


Nuoret ovat taas edellä

Sirkemaa oli elokuussa järjestämässä Poriin kansainvälistä konferenssia, johon osallistui etätyön tutkimuksen huippuja. Mitkä ovat trendejä tutkimusmaailmassa?

- Sosiaalinen media moninaisine sovelluksineen ja työntekoalustat. Puhutaan myös työstä, jota tehdään ennen ja jälkeen "normaalien" työpäivien. Tätä ainakin itse teen varsin paljon aamuisin ja iltaisin.

Sirkemaa ei usko mihinkään "tappajasovellukseen", joka mullistaisi etätyön.
- Välillä vouhotetaan Facebookista, Twitterista ja niin edelleen. Eri sovelluksista pitää kuitenkin löytää niiden hyödyllisimmät piirteet.

Asennetasolla nuoriso on vanhempia aika paljon edellä, Sirkemaa väittää.

- Uusia teknologioita, sovelluksia ja viestintätapoja käytetään hyvin ennakkoluulottomasti, monta viestintäkanavaa samaan aikaan -periaatteella.

Ja aikuisten työpaikoilla keskustellaan Facebookin kieltämisestä! Tuleekohan meille keski-ikäisille sopeutumisvaikeuksia töissä, kun kaikkialla käytettävissä olevaan viestintätekniikkaan kasvanut nuoriso nousee esimiestehtäviin?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.