Yli puolet amerikkalaisista kiistää evoluution. Se ei johdu tiedon puutteesta, sillä Yhdysvalloissa tieteenlukutaito on maailman huippua. Jotain opittavaa rapakon takana kuitenkin olisi Euroopasta. Se on uskonnonlukutaito.


sillä Yhdysvalloissa tieteenlukutaito on maailman huippua.
Jotain opittavaa rapakon takana kuitenkin olisi Euroopasta.
Se on uskonnonlukutaito.




Alle puolet aikuisista amerikkalaisista pitää totena väitettä, että ihminen on kehittynyt aiemmista eläinlajeista.

Yhdysvallat sijoittui 40 prosentin hyväksynnällä toiseksi viimeiseksi vertailussa, jonka Science-lehti julkaisi kohun saattelemana viime syksynä. Tähän tietämystä mittaavaan kysymykseen vastattiin 34 maassa. Vain Turkissa vielä suurempi osa kansasta torjui evoluution.

Eurooppalaiset saattavat kuitata tuloksen amerikkalaisten yleistiedon surkealla tasolla. Selitys kolahtaa kuitenkin omaan nilkkaan. Luonnontieteissä amerikkalaisten yleissivistys on selvästi lujempi kuin eurooppalaisten, todistaa kyselytutkimusta johtanut yhdysvaltalaisen Michigan State Universityn professori Jon Miller. Hän on tutkinut vuosikausia luonnontieteiden (science) lukutaitoa eri maissa.

Miller määrittelee tieteenlukutaidoksi sen, että amerikkalainen pystyy käsittämään New York Times -lehden tiistaisilla tiedesivuilla ilmestyvät kirjoitukset. Suomalaisella ajanee saman asian, että jotakuinkin ymmärtää Helsingin Sanomien tiedesivut ja Tiede-lehden luonnontieteelliset kirjoitukset.

Tämän tavoitteen mukaan Miller ja kumppanit ovat kehittäneet kysymyspatteria, joka testaa keskeisten luonnontieteellisten käsitteiden hallintaa ja ymmärrystä tieteen toiminnasta. Sen avulla saatujen tulosten mukaan tieteenlukutaitoisia on 28 prosenttia amerikkalaisista mutta vain 14 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista.

Yksittäisistä maista lujin luonnontieteellinen yleissivistys näyttää olevan Ruotsilla, lukutaito peräti 35 prosenttia. Suomi jää muiden pohjoismaiden kanssa 22 prosenttiin.

Tärkein syy amerikkalaisten luonnontieteen tuntemukseen on Millerin mukaan se, että Yhdysvalloissa jokaisessa yliopisto-opintoihin valmistavassa collegessa kaikkien täytyy käydä vuoden verran myös luonnontieteen kursseja, niidenkin, jotka ovat valinneet pääaineekseen jonkin humanistisen alan, kuten kirjallisuuden tai historian.

Tällä tavalla saatu perustietämys kasvaa korkoa elämän varrella, koska se auttaa seuraamaan tieteen edistysaskeleita lehdistä ja internetistä. Collegen tiedekurssit käyneet amerikkalaiset vievät muita useammin perheensä myös tiedekeskuksiin ja museoihin.


Evoluution vastustus poliittista

Evoluution kiistämiseen on Yhdysvalloissa aivan muu selitys. Syy löytyy siitä, että kysymys evoluutiosta on politisoitunut juuriaan myöten. Vastauksella tunnustetaan poliittista ja maailmankatsomuksellista väriä. Siitä republikaaninen puolue saattaa jopa tarkistaa, onko ehdokas sopiva sen riveihin. Näin Miller kertoi alkuvuodesta Yhdysvaltain tiedeviikolla tilaisuudessa, jossa käsiteltiin evoluution vastaista liikettä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

- Yhdysvalloissa monet ajattelevat, että on poliittisesti edullista vastustaa evoluutiota.

Poliittinen rintamalinja liberaa¬lien ja uskonnollisten konservatiivien välillä on Yhdysvalloissa jyrkentynyt jyrkentymistään parin viime vuosikymmenen aikana, ja samalla kannan ottaminen evoluutioon on käynyt entistä tärkeämmäksi. Seurauksena on, että paikallispolitiikassa eri puolilla maata väitellään kiivaasti siitä, mitä kouluopetuksessa pitäisi kertoa lajien synnystä.

Kiistalla on jo yli vuosisadan pituiset perinteet. Uskonnollisen vakaumuksen esiin tuomisella on näkyvä sija Yhdysvaltain julkisessa elämässä, mutta uskonnonvapauden nimissä perustuslaki kieltää uskonnon opettamisen valtion kouluissa.


Kreationismi naamioitui ID:ksi

Raamattuun perustuvaa luomisoppia eli kreationismia opetettiin silti monissa kouluissa biologian tunneilla, kunnes vuonna 1987 korkein oikeus kielsi tarjoamasta uskontoa lapsille luonnontieteenä.

Sen jälkeen kansakunnan uskonnollisen maailmankatsomuksen puolustajat ovat kehittäneet uuden taktiikan. He ovat naamioineet kreationismin "älykkään suunnittelun teoriaksi", jota niin sanottu ID-liike (sanoista intelligent design eli älykäs suunnittelu) yrittää kaikin keinoin ajaa kouluopetukseen.

ID:ssä vältetään mainitsemasta nimeltä Jumalaa, ja Raamatun sijasta viitataan väitettyihin tieteellisiin todisteisiin, joiden mukaan elämä ei ole kehittynyt evoluution kautta vaan siihen on tarvittu älykäs suunnittelija. ID-liike vaatii, että tästä "tieteellisestä erimielisyydestä" on kerrottava koululaisille.

Tiedeyhteisön sisällä tällaista erimielisyyttä ei kuitenkaan ole. Evoluutiosta on murskaava todistusaineisto. Tuoreimman osan on tuottanut eliökunnan geenikartoitus. Jokaisen tähän asti läpikäydyn lajin perimä kertoo samaa: kaikki maapallon elävät ovat sukua toisilleen, ja polveutumisen vaiheita voi päätellä fossiilien ohella geenien erisuuruisista eroista.

Maallikoihin ID-liikkeen väitteet ja kansantajuiset näennäistieteelliset opukset ovat silti uponneet.
Jotkin koululautakunnat ovat päättäneet sisällyttää opetukseen älykkään suunnittelun teoriaa, ja oikeusistuimet ovat jälleen joutuneet tutkimaan, ollaanko koulussa opettamassa tiedettä vai uskontoa. Vastaus on ollut yksiselitteinen: älykkään suunnittelun teoriassa on kyse uskonnosta, ei tieteestä.


Eurooppaan vaikea tunkea

Euroopassa maaperä ei ole kovin otollinen evoluution vastaiselle liikkeelle. Yhteiskunnat ovat pitkälle maallistuneita. Uskonnollinen vakaumus on yksityisasia, eikä uskonnollisten ja maallisten piirien välillä ole vihamielisyyttä. Kirkolla on silti vakaa asema, ja kirkkokunnista suurimmat, niin katolinen kuin protestanttiset, hyväksyvät evoluution tieteellisenä selityksenä elämän muotoutumiselle, luettelee brittiläisen Lancasterin yliopiston sosiologi Bronislaw Szerzynski.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusi katekismus ottaa selvän kannan uskonnon ja tieteen työnjakoon: "Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan."

Euroopassa evoluutio ei ole maailmankatsomuksellinen kynnyskysymys edes useimmille uskonnollisille ihmisille.
Jos kyselyissä olisi kohta "Jumala luo evoluution kautta", siihen tulisi paljon rasteja, arveli tiedeviikolla ruotsalaispappi Antje Jackelén. Hän työskentelee teologian apulaisprofessorina Chicagossa ja toimii useissa uskonnon ja tieteen yhteen sovittamista edistävissä järjestöissä.

Yhdysvalloissa uskonnollinen kansanosa on kuitenkin oppinut ajattelemaan, että evoluution myöntäminen on Jumalan hylkäämistä. Monet uskovat myös, että tällaisen maailmankatsomuksen omaksunut ihminen on väistämättä vailla moraalista selkärankaa. - Eurooppalaisille tämä on outo ajatus, Jackelén sanoo.


ID-liike yrittää kuitenkin maihinnousua

Eurooppalaiset tunnistavat Jackelénin mukaan melko helposti, mistä ID-liikkeessä on kyse. - Amerikkalaiset puntaroivat, miten kelvollista tiedettä ID on, mutta eurooppalaiset alkavat suoraan pohtia, millaista uskontoa se on.

Silti evoluution vastainen liike yrittää sinnikkäästi saada jalansijaa myös Euroopassa. Se on löytänyt jonkin verran vastakaikua erityisesti herätyskristillisissä ryhmissä. Liikkeen riveihin on päätynyt myös joitakin poliittisia vaikuttajia.

Viime syksynä puolalainen meppi järjesti europarlamentissa seminaarin, jossa arvosteltiin evoluution opettamista koululaisille. Italian opetusministeri yritti pari vuotta sitten poistaa evoluutioteorian kokonaan Italian koulujen opetusohjelmasta, etteivät lapset imisi itseensä materialistista maailmankatsomusta. Kreationistiryhmä on lähettänyt Britannian kaikkiin yläasteen kouluihin tietopaketin, jossa opastetaan opettamaan älykkään suunnittelun teoriaa vaihtoehtona evoluutiolle. Suomessa ID-väki yritti pari vuotta sitten järjestää Helsingin yliopistossa biologian opettajille täydennyskoulutusseminaarin älykkään suunnittelun teoriasta.


Tarvittaisiin enemmän uskonnon opetusta

Antje Jackelén on huolissaan ID-liikkeen maihinnoususta, koska se herättää vihamielisyyttä uskontoa kohtaan siellä, missä sitä ei ennen ole ollut. Häntä pelottaa ajatus, että Euroopassakin syntyisi Yhdysvaltain tapaan jyrkkä vastakkainasettelu tieteellisen ja uskonnollisen elämänkatsomuksen kesken - ja niitä kannattavien ihmisryhmien välille.

- Se lopettaisi yhteiset ponnistukset maailman parantamiseksi.

Jackelénin mielestä kreationismin Euroopassa saama vastakaiku voi olla myös seurausta pitkästä maallistumisen kaudesta, joka on tullut käännekohtaan. Uskonto on alkanut taas vetää puoleensa, mutta ihmisten tiedot uskonnosta ovat päässeet rapautumaan.

- Nykyisin 60 prosenttia Ruotsin kirkon jäsenistä saa kirkkoa koskevaa tietoa vain mediasta. Kun he lukevat evoluutiota vastustavia kirjoituksia, he voivat vaikka luulla, että kirkko ajattelee näin, ruotsalainen Jackelén arvelee.

Vastalääkkeeksi hän ehdottaa enemmän tietoa uskonnosta. Samaa keinoa hän tarjoaa rapakon taakse. - Myös Yhdysvallat voisi ruveta opettamaan uskontoa kouluissa.

Kun ihmisillä on tietoa useista uskonnoista ja niiden historiasta, he tunnistavat paremmin uskonnollisen ajattelun ja pystyvät erittelemään sen piirteitä.

- Tieteenlukutaidon lisäksi tarvittaisiin myös uskonnonlukutaitoa, Jackelén sanoo. Siinä eurooppalaiset ovat nyt selvästi edellä.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.