Arkeologit rakensivat uudelleen aluksen, jollaisella farao Hatšepesut 3 500 vuotta sitten väitti käyneensä tarunhohtoisessa Puntin maassa. Neitsytmatka osoitti, että purrella kelpasi seilata Punaistamerta.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Kesällä 1470 ennen ajanlaskun alkua Mersa Gawasisin satamassa Egyptissä käy kuhina. Miehet lastaavat viittä isoa laivaa. Farao Hatšepesut valmistautuu lähtemään Puntin maahan, Punaisenmeren rikkaaseen kauppakeskukseen. Kun hän kuukausien kuluttua palaa, laivat ovat täynnä ylellisyystarvikkeita: mirhaa, suitsukkeita, mausteita, kosmetiikkaa, eebenpuuta, norsunluuta, kultaa, villieläinten taljoja, jopa eläviä eläimiä.Näin kertovat Hatšepesutin kuolintemppelin seinäkirjoitukset. Matka on ikuistettu myös suuriin korkokuviin. Kertovatko hieroglyfit ja reliefit todellisen historian tapahtuman, vai onko farao sepittänyt vaikuttavan kaukomatkan vahvistaakseen arvovaltaansa? Se ei olisi tavatonta. Monet Egyptin hallitsijat liioittelivat omia saavutuksiaan ja vähättelivät edeltäjiensä tekoja.

Tarjoutui tilaisuus todistaa

Egyptin jättiläismäiset pyramidit ovat antiikin ihmeistä suurimpia. Niiden pystytysmenetelmät askarruttavat arkeologeja edelleen. Loistavia kivenkäsittelijöitä ei kuitenkaan ole pidetty loistavina merenkulkijoina. Eihän heillä edes ollut aluksia, joilla olisi uskaltanut ulapoille.Yhdysvaltalainen meriarkeologi Cheryl Ward on aina ollut eri mieltä. Jos egyptiläiset kykenivät rakentamaan laivoja, jotka kuljettivat valtavia kiviä pyramidityömaille, he kykenivät tekemään laivoja, jotka soveltuivat meriretkiin.Vuonna 2007 Ward sai tilaisuuden tutkia, miten asian laita lopulta on. Ranskalainen ohjelmayhtiö Sombrero valmisteli dokumenttia Hatšepesutin Puntin-matkasta ja kysyi Wardia asiantuntijaksi. Hän suostui empimättä. Hän rakennuttaisi faraon laivan ja seilaisi Punaistamerta.

Löydöt valoivat uskoa

Egyptin arkeologisessa jäämistössä on useita jokilaivoja ja faraoiden hautajaisveneitä, mutta ei yhtään meripurtta.  Ennallistajien ei kuitenkaan tarvinnut kaavailla laivaansa tyhjästä. Hatšepesutin reliefit tarjoavat runsaasti yksityiskohtia, ja kuin tilauksesta Wardin kollegat olivat juuri tehneet merkittäviä löytöjä Mersa Gawasisissa. He olivat kaivaneet esiin kaikkien aikojen ensimmäiset ison muinaislaivan jäännökset: runkolankkuja, peräsinairoja, ankkureita ja takilan köysiä, joilla oli ikää 4 000 vuotta. Mikä parasta, lankkuihin oli kaivautunut merinilviäisiä, joten niiden oli täytynyt kuulua merikelpoiseen purteen. Tutkijat vertailivat jäännöksiä reliefialuksiin. Mittasuhteet täsmäsivät ihmeen hyvin. Pienoismalli vielä vahvisti asian. Pikku laiva oli kuin Hatšepesutin laiva. Se piti vain rakentaa.

Työ tehtiin muinaiskaluin

Hullun hommaa, arvioi Mahrous Lahma, egyptiläinen laivanrakentaja, jonka Ward houkutteli projektiin paikallisperinteen tuntijaksi. Ilman nykyvälineitä olisi vaikeaa valmistaa alus, jonka osaset sulautuisivat yhteen kuin palapelin palaset.Rakennustyö kuitenkin käynnistyi Hamdi Lahman telakalla, ja hankkeen edetessä tekijöiden taidot karttuivat. Lopulta miehet veistivät puuta melkein kuin vanhat tekijät. Sen verran tekniikalle annettiin periksi, että järeimmät tukit sai paloitella runkolankkujen aihioiksi sähköisellä vannesahalla. Muuten työ olisi vienyt ikuisuuden.Vuoden uurastuksen jälkeen laiva oli valmis – mutta kulkisiko se?

Matka taittui joutuisasti

Ensimmäinen koepurjehdus Niilillä onnistui hyvin. Min of Desert -nimen saanut alus toimi nätisti, mihin nimi sitä velvoittikin. Faraoiden Egyptissä Min oli hedelmällisyydenjumala, jonka toimenkuvaan kuului myös matkustavaisten suojelu.Seuraavaksi ryhmä teki pienen retken Punaisenmeren rannikolla. Min pysyi koossa ja kurssissa. Joulukuun 17. päivänä 2008 oli aika lähteä neitsytmatkalle.Kun Min pääsi avomerelle, tuuli tarttui purjeeseen ja laiva kiiruhti eteenpäin. Parhaimmillaan vauhti nousi 17 kilometriin tunnissa, ja silloinkin, kun tuuli yltyi kovaksi ja aallot kasvoivat kolmimetrisiksi, Min ratsasti taiten, sukelsi alas ja ponnisti ylös vaivattomasti. Neitsytpurjehdus kesti 18 päivää. Oletettuun Puntiin asti se ei ulottunut. Koska Afrikan sarveen oli asettunut merirosvoja, oli parempi pysyä Egyptin aluevesillä ja kääntää kokka kotiin päin jo ennen puolimatkaa. Silti purjehdus oli menestys. Ward ja kumppanit osoittivat todeksi sen, mitä useimmat epäilivät: pyramidinrakentajat olivat myös taitavia laivanrakentajia – jopa taitavampia kuin Wardkaan oli uskonut. Edes hän ei ollut osannut kuvitella, miten ketterä ja helppo käsitellä 3 500 vuotta vanha laiva saattoi olla.

Puntin maa on pysynyt mysteerinä

Muinaisen Egyptin vaurasta kauppakumppania on etsitty yli 150 vuotta, siitä pitäen kun Puntin nimi hiero­glyfeistä tunnistettiin. Yksimielisyyttä maan sijainnista ja kulkureitistä sinne ei ole syntynyt. Lähteiden mukaan faraot harjoittivat Puntin-kauppaa ainakin vuodesta 2500 vuoteen 1170 ennen ajanlaskun alkua, mutta yksikään hallitsija ei jättänyt jälkeensä kartraa tai merkintää, joka kertoisi, missä Punt oli.Varhaiset egyptologit sijoittivat maan Arabian niemimaan helmaan parhaiden suitsukepuiden kasvualueille. Sitten ehdotettiin Somaliaa, Afrikan suitsukeseutua, koska Hatšepesutin reliefeissä esiintyy enimmäkseen Afrikan eläimiä. 1900-luvulla noustiin Etiopian ja Eritrean rajalle ja edelleen Sudaniin, sillä näille seuduille pääsi myös maitse. 2000-luvulla palattiin taas Arabiaan. Viimeisin tarjous on kompromissi. Puntin maa saattoi käsittää alueita Punaisenmeren kummaltakin rannalta: Djiboutin Afrikasta ja Itä-Jemenin Arabian niemimaalta.Eteläisiä sijainteja on pidetty uskaliaina sillä perusteella, ettei egyptiläisillä ollut aluksia, joilla olisi voinut taittaa yli 3 000 kilometrin edestakaisen merimatkan. Nyt tiedämme, ettei ainakaan laivatekniikka estänyt purjehtimista Punaisenmeren etelärannoille tai Afrikan sarveen.

Hatšepesutin laivat rakennettiin sitkeästä libanoninsetristä vahvan kölilankun ympärille. Nykyään puu on niin harvinainen, että muinaislaivan ennallistajat vaihtoivat sen ominaisuuksiltaan samankaltaiseen douglaskuuseen.

1 Perävannas eli ylös kaartuva kölilankun jatke puristi runkoa kokoon. Muoto jäljitteli lootuksen kukkaa, Egyptin symbolia.

2 Runko koostui 20–50 senttimetriä paksuista, 45 senttimetriä leveistä ja noin kolme metriä pitkistä muotoon koverretuista lankuista, jotka liitettiin toisiinsa puutapeilla.

3 Peräsinairot oli köytetty tukipilareihin, jotta laivaa saattoi ohjata helposti kovassakin tuulessa.

4 Kansipalkit mitoitettiin muodon mukaan ja tapitettiin rungon yläosaan niin, että laiva sai lujuutta poikkisuunnassa. Se oli tarpeen, sillä pohjaa ei tuettu kaaripuilla.

5 Airoja varten aluksen partaassa oli hankaimet. Niiden ansiosta miehistö saattoi soutaa laivaa aiemman melonnan sijaan.

6 Painolasti vakautti laivaa. Lisäpainoksi kävivät niin ankkurit kuin viinitynnyrit.

7 Touvi eli kiristysköysi kulki laivan keskilinjaa keulasta perään tukipilareiden varassa. Se antoi laivalle lujuutta pituussuunnassa.

8 Masto seisoi keskilaivassa ja oli aluksen suurin yksittäinen osa. Se painoi noin tuhat kiloa.

9 Etu- ja takaharukset vahvistivat mastoa pitkittäissuunnassa. Näitä tukiköysiä oli yksi takana ja kaksi edessä. Sivusuuntaisia tukia, vantteja, ei vielä ollut.

10 Takila eli maston ja purjeen hallintaan tarvittu köysistö punottiin ham­pusta.

11 Purjeita oli vasta yksi. 14 metriä leveä ja 5 metriä korkea pellavainen raakapurje solmittiin maston poikkipuihin eli raakoihin. Kun purjetta ei käytetty, yläraaka piti laskea alas, sillä takilaan ei vielä kuulunut supistinta, jolla purjeen olisi voinut kääriä kokoon.

12 Ankkureina toimivat kalkkikivipaadet, jotka sidottiin köyden päähän. Ne eivät näy kuvassa.

Hatšepesutin laivoilla oli pituutta 20 metriä ja leveyttä 5 metriä. Ne painoivat 30 tonnia. Lastia mahtui kyytiin 17 tonnia.

Naisfaraon insinöörit hallitsivat hommansa

Omaperäinen naisfarao Hatšepesut johti Egyptiä 1479–1457 ennen ajanlaskun alkua. Puntin-matkaa varten hän tilasi insinööreiltään viisi laivaa. Rakentajilla ei ollut edes nauloja, mutta aluksista tuli vakaita ja ketteriä.

Tutkija toteutti haaveensa

Hatšepesutin laivan jälleenrakennusta johtanut Cheryl Ward on kansainvälisesti tunnettu meriarkeo­logi, jonka erikoisala on muinainen merenkulku. Hän selvittää, millaisella tekniikalla ihmiset ennen hyödynsivät vesiteitä ja laajensivat maantieteellistä piiriään. Egyptiläisten laivoja hän on tutkinut 25 vuotta, ja koko ajan hän on koettanut vakuuttaa muita heidän merenkulkutaidoistaan, vaikka vanhat tekstit ja piirrokset eivät laivojen kantokykyä ja purjehdusominaisuuksia pystyneetkään kiistatta todistamaan.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.