Kun kaksi rahatonta, toisilleen vierasta nuorta 1469 salaa vihittiin Valladolidissa, kukaan ei varmasti voinut kuvitella, että 20 vuotta myöhemmin he hallitsisivat yhtä historian loistavimmista imperiumeista.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Espanjan Valladolidissa vain muutaman korttelin päässä talosta, jossa Kristoffer Kolumbus kuoli, on maakunta-arkisto. Aikoinaan se oli Altamiran varakreivin palatsi. Siellä 19. lokakuuta 1469 Asturiasin 18-vuotias prinsessa Ysabel ja häntä vuotta nuorempi Aragonian prinssi Fernando vihittiin salaa.

He olivat kaksi varatonta kruununperijää, joilla oli toisilleen vain pussillinen unelmia. Kuningaskunnat kyllä olivat vauraat, mutta valtaosa rikkauksista oli aatelissukujen käsissä eikä nuorilla ollut pääsyä edes kruunun rahakammioihin. Kumpikin oli titteleistään huolimatta niin auki, että joutui lainaamaan saadakseen maksettua häänsä.

Jossain vaatimattomien vihkiäisten taustalla historian torvet soivat pakahtumaisillaan, mutta sitä läsnäolijat eivät kuulleet. Heille tilaisuus oli vain yksi siirto monimutkaisessa valtapelissä, jota Pyreneiden niemimaan kolme kuningaskuntaa, Aragonia, Kastilia ja Portugali, kävivät keskenään.

Kun pappi siunasi pariskunnan, kukaan ei voinut aavistaa, että nämä kaksi nousisivat päätään pidemmiksi kaikkia muita pelaajia. He eivät tyytyisi siirtelemään nappuloita vaan muuttaisivat koko pelikentän.

Morsiamen toi paikalle Toledon arkkipiispa Alfonso Carrillo de Acuña. Hän oli käynyt hakemassa prinsessan salaa tämän kotoa estääkseen velipuolta, kuningas Henrik IV:tä, heittämästä tyttöä vankilaan. Henrik tahtoi Ysabelin naivan Portugalin kuninkaan Alfonso V:n, mutta Ysabel oli päättänyt toisin.

Sulhanen taas oli lähtenyt kotoaan Zaragozasta useita päiviä aikaisemmin ja ratsastanut muulinajajaksi naamioituneena pienen seurueen kera vieraan maan halki.

Nuoret olivat aiemmin nähneet toisistaan ainoastaan piirroksia ja maalauksia. Kasvoista kasvoihin he olivat tavanneet ensi kerran vain neljä päivää ennen häitä. Kerrotaan, että kumpikin oli pitänyt näkemästään.


Tahtomorsian teki valintansa

Vanhemmissa historiankirjoissa kerrotaan usein pilkallisesti, miten Ysabel valitsi nuoren Fernandon mieluummin kuin itseään selvästi vanhemman, 37-vuotiaan Portugalin kuninkaan. Salainen avioliitto ei kuitenkaan ollut kevytmielisen nuoren tytön oikku vaan häikäilemätön poliittinen teko. Se oli esimakua siitä, millainen hallitsija tästä blondista tulisi - jos hän pääsisi valtaistuimelle asti.

Ysabel oli vasta edellisenä vuonna sopinut velipuolensa kanssa, ettei tavoittele Kastilian kruunua niin kauan kuin Henrik elää. Vastineeksi Henrik oli tehnyt hänestä Asturiasin prinsessan, virallisen kruunuperijänsä ohi oman tyttärensä Juanan.

Sopimus on joskus vähättelevästi pantu Ysabelin uskonnollisen kunniantunnon tiliin. Se ei tee oikeutta älykkäälle ja kunnianhimoiselle naiselle. Hän oli elänyt koko ikänsä poliittisten juonittelujen keskellä, ja hänen kasvattajissaan oli aikansa taitavimpia poliitikkoja. Tuskin Ysabel edes aikoi noudattaa sopimusta. Hän osti aikaa ja pelasi käteensä kortteja.

Varmasti hän tajusi, että Kastilian perijänä hän saattoi sanella avioehdot miltei kenelle tahansa ruhtinaalle. Puolisoehdokkaita oli joka puolella Englantia ja Ranskaa myöten.


Sulhanen huijasi paavia

Ysabelan ja Fernandon isät olivat serkuksia, ja siksi nuoret tarvitsivat liittoonsa paavin erikoisluvan. Se papille toimitettiin. Sittemmin ilmeni, että lupa oli väärennös. Sen olivat laatineet sulhanen, hänen isänsä, Aragonian kuningas Juhana II, ja Toledon arkkipiispa.

Myöhemmin Rooma antoi petoksen anteeksi, koska aviopari otti tehtäväkseen katolisen uskon puolustamisen. Paavi Aleksanteri VI jopa antoi heille ainutkertaisen arvonimen "katoliset monarkit".

Varsinkin Espanjan oikeisto näkee yhä Ysabelissa naisihanteen, ja hänet on haluttu kanonisoida pyhimykseksi. Nytkin on internetissä kampanja sen puolesta. Tosin siellä on myös vastakampanja, joka muistuttaa, ettei historia koskaan ole yksiselitteistä.

Historiankirjoituksessa Ysabelin ja Fernandon harras katolisuus usein korostuu heidän toimintansa lopullisena selittäjänä. Se vääristää monivivahteista todellisuutta. Tuon ajan ihmiset ylipäänsä olivat uskovaisia ja nämä kaksi tavallista hartaampia aikansakin mittapuulla. Silti he eivät epäröineet väärentää paavin nimikirjoitusta. Myöhemmin he jopa kylmästi kiristivät kirkon päätä, kun se sopi heidän suunnitelmiinsa.

Näin menetellessään Ysabel ja Fernando eivät katsoneet tekevänsä mitään väärää. Ruhtinaina he olivat kasvaneet ajatukseen, että hallitsisivat muita. He uskoivat, että kuninkuus oli Jumalasta. Toki paavi oli heille kirkon pää kuten muillekin, mutta hän oli myös vain yksi ruhtinas ruhtinaiden joukossa. Se oikeutti kaikki keinot, joita politiikan tekoon ruhtinasten kesken kuului.


Yhtenäinen Espanja alulle

Heti avioliitosta kuultuaan Henrik julisti seuraajakseen tyttärensä Juanan, josta kansa käytti lisänimeä La Beltraneja, koska uskottiin, että tämän todellinen isä oli Albuquerquen herttua Beltran de la Cueva.

Kun Henrik joulukuussa 1474 kuoli, Kastilian kruunulle ilmaantui kaksi ottajaa. Osa valtaeliitistä ja Aragonia halusivat valtaistuimelle Ysabelin. Osa aatelista ja Portugalin Alfonso asettuivat Juanan taakse. Alfonso suunnitteli naivansa Juanan - ja tekikin sen seuraavana vuonna. Syttyi puoli vuosikymmentä kestänyt vallanperimyssota, jonka Ysabel ja Fernando voittivat.

Vuonna 1479 Ysabelista tuli Kastilian kuningatar. Kun Fernando samana vuonna peri Aragonian kruunun, kaksi vanhaa kilpailijaa olivat käytännössä yhtä maata, vaikkakin virallisesti Ysabel hallitsi Kastiliaa ja Fernando Aragoniaa ja kumpikin maa säilytti omat instituutionsa ja lakinsa; kirjaimellisesti yhtenäisvaltio syntyi 1516, kun pariskunnan tyttärenpoika Kaarle I nousi sekä Kastilian että Aragonian valtaistuimelle.

Tästä lähtien käytän hallitsijoista nimiä Isabella ja Ferdinand, joilla useimmat heidät tuntevat.


Maurit ulos niemimaalta

Pian valtaantulonsa jälkeen Ferdinand ja Isabella ottivat pyyhkiäkseen islaminuskoiset maurit pois Pyreneiden niemimaan kartalta.

Maurit olivat tulleet 700-luvun alkupuolella osana islamin nousun käynnistämää arabiheimojen vaellusta; Euroopassa tunkeutuminen on tavattu nähdä vain kristinuskon haastamisena, mutta se ei ole koko totuus, sillä tulijoiden joukossa oli myös kristinuskoon kääntyneitä heimoja.

Joka tapauksessa invaasiosta oli alkanut jo yli 700 vuotta kestänyt uskonnollisesti motivoitunut, mutta melko tarmoton takaisinvalloituksen kausi, reconquista. Sen hidas edistyminen alkoi jo enteillä islamin ja kristinuskon rauhanomaisen rinnakkainelon mahdollisuutta. Islamilaiset alueet olivat myös tarjonneet turvapaikan juutalaisille, joita monissa Euroopan maissa vainottiin sumeilematta.

Isabellan ja Ferdinandin astuessa valtaistuimelle maureilla oli enää pieni kuningaskunta Granadan vuoristossa, ja senkin hallitsijasuku oli pahoissa riidoissa. Isabella ja Ferdinand hyödynsivät eripuraa taitavasti, veivät reconquistan loppuun 1492 ja nousivat kristikunnan sankareiksi.

Sopimus Granadan antautumisesta oli varsin vapaamielinen, mutta pian tilanne kärjistyi. Käytännössä pakkokastettuina monet kääntyivät katolisuuteen vain nimellisesti ja jatkoivat salaa vanhan uskontonsa harjoittamista.


Inkvisitio iski salapakanoihin

Kuningaspari tarvitsi tehokkaan aseen vääräuskoisia vastaan ja sai sen inkvisitiosta, jonka Ferdinand oli sinnikkyydellään onnistunut perustamaan.

Reconquistan aikaan Ferdinand oli lähettänyt Roomaan useita anomuksia omasta ink¬visitiotuomioistuimesta. Kerta kerran jälkeen paavi torjui pyynnön, koska Ferdinand halusi järjestelmän, joka ei olisi paavin valvonnassa.
Lopulta Ferdinand uhkasi, ettei puolusta Pyhää istuinta Välimerellä aggressiivisesti liikkuvia turkkilaisia vastaan. Se tehosi. 1478 Sixtus IV myönsi Sevillaan inkvisitiotuomioistuimen, johon Ferdinand sai itse nimittää tuomarit. Se oli katkera yllätys varsinkin Aragonian juutalaisille, joiden tuesta katoliset monarkit olivat nauttineet kuningastiensä alusta asti. Vaikutusvaltaiset juutalaissuvut olivat jopa olleet järjestämässä salahäitä.

On mahdoton sanoa, painoiko inkvisition perustamisessa enemmän uskonto vai valta ja valtakunnan turvallisuus. Sixtus IV ainakin epäili eräässä kirjeessään, että Isabellaa ajoi puhdistuksissa enemmän maallisen hyvän tavoittelu kuin uskonto.

Varmasti Isabella ja Ferdinand pelkäsivät, että salapakanoissa heillä oli selkänsä takana viides kolonna, joka elätti toivoa islamin uudesta noususta alueella. Nyt puhuttaisiin kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta Isabellalle ja Ferdinandille inkvisitio oli niemimaan pyhän takaisinvalloituksen turvaamista.


Kolumbus hankki imperiumin

Vain kolme kuukautta Granadan antautumisen jälkeen Isabella ja Ferdinand allekirjoittivat toisen sopimuksen, joka yksinkin olisi taannut heille pysyvän kiinnityksen historiaan. He palkkasivat genovalaisen merikapteenin Kristoffer Kolumbuksen etsimään läntistä tietä Intiaan.

Kolumbus oli hakenut matkalleen valtakirjaa monesta hovista. Kastiliassakin sopimukseen päästiin vasta pitkien neuvottelujen jälkeen, sillä Kolumbus vaati oikeutta löytyviin rikkauksiin ja periytyvää varakuninkaan virkaa. Ferdinand ja Isabella lupasivat hänelle  suuramiraalin arvon ja kymmenyksen uusien alueiden tuotosta.

Kolumbus täytti oman osansa sopimuksesta mutta kuoli miltei varattomana, sillä Ferdinandin neuvosto vitkasteli tahallaan palkkiovaatimuksen käsittelyssä.

Sekin oli johdonmukaista Isabellan ja Ferdinandin valtioitsekkyyden valossa. Jo vuonna 1493 paavi Aleksanteri VI oli vahvistanut valtaosan Uudesta maailmasta Isabellan ja Ferdinandin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, joka siirtyisi heidän kuolemansa jälkeen Kastilian kruunulle. Tietenkään hallitsijat eivät halunneet sotkea asiaan genovalaisen merikapteenin ja tämän jälkeläisten intressejä. He halusivat jättää perinnöksi maailmanvallan - minkä he he myös tekivät.


Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori ja tiedetoimittaja.


Lapset sitoivat Espanjan Euroopan hoveihin


On sanottu, että katolisilla monarkeilla oli huono onni lastensa suhteen. Riippuu siitä, miten menestystä mitataan.
Kahdesta tyttärestä, Isabellasta ja Mariasta, tuli Portugalin kuningattaria, mutta heistä Isabella menehtyi pian lapsivuoteeseen. Nuorimmaisesta, Katariinasta, tuli Englannin kuningatar, mutta juuri hänestä eroon päästäkseen Henrik VIII sai kuuluisan teologisen oivalluksensa ja perusti anglikaanisen kirkon, joka salli hänelle avioeron. Siinä sivussa vapautui aviositeen muuttamattomuuden kahleesta koko kansakunta.

Prinssi Juan onnistui yhdistämään sukunsa mahtaviin Habsburgeihin naimalla Itävallan arkkiherttuattaren Margareetan, mutta kuoli pian häiden jälkeen. Johanna, lapsista pisimpään elänyt, sai puolisokseen Burgundin herttuan Filip Komean, nousi äitinsä jälkeen Kastilian kuningattareksi ja menetti järkensä.

Kuitenkin lapset kerkesivät sitoa Espanjan kruunun Euroopan tärkeimpiin hallitsijasukuihin. Johanna Mielipuolen pojasta, yhdistyneen Espanjan ensimmäisestä kuninkaasta Kaarle I:stä, tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V. Hän hallitsi neljän miljoonan neliökilometrin valtakuntaa, joka oli niin suuri, ettei aurinko koskaan laskenut sen rajojen sisällä. Sen perintönä espanjaa puhuu yhä ensimmäisenä kielenään yli 300 miljoonaa ihmistä. Ei pieni saavutus pariskunnalta, joka ei pystynyt maksamaan edes omia häitään.

Protestanttisen harhaopin nousua Kaarlekaan ei pystynyt tukahduttamaan. Sanotaan, että siksi hän sai hermoromahduksen ennen kuin kuoli 1558.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.