Kun kaksi rahatonta, toisilleen vierasta nuorta 1469 salaa vihittiin Valladolidissa, kukaan ei varmasti voinut kuvitella, että 20 vuotta myöhemmin he hallitsisivat yhtä historian loistavimmista imperiumeista.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Espanjan Valladolidissa vain muutaman korttelin päässä talosta, jossa Kristoffer Kolumbus kuoli, on maakunta-arkisto. Aikoinaan se oli Altamiran varakreivin palatsi. Siellä 19. lokakuuta 1469 Asturiasin 18-vuotias prinsessa Ysabel ja häntä vuotta nuorempi Aragonian prinssi Fernando vihittiin salaa.

He olivat kaksi varatonta kruununperijää, joilla oli toisilleen vain pussillinen unelmia. Kuningaskunnat kyllä olivat vauraat, mutta valtaosa rikkauksista oli aatelissukujen käsissä eikä nuorilla ollut pääsyä edes kruunun rahakammioihin. Kumpikin oli titteleistään huolimatta niin auki, että joutui lainaamaan saadakseen maksettua häänsä.

Jossain vaatimattomien vihkiäisten taustalla historian torvet soivat pakahtumaisillaan, mutta sitä läsnäolijat eivät kuulleet. Heille tilaisuus oli vain yksi siirto monimutkaisessa valtapelissä, jota Pyreneiden niemimaan kolme kuningaskuntaa, Aragonia, Kastilia ja Portugali, kävivät keskenään.

Kun pappi siunasi pariskunnan, kukaan ei voinut aavistaa, että nämä kaksi nousisivat päätään pidemmiksi kaikkia muita pelaajia. He eivät tyytyisi siirtelemään nappuloita vaan muuttaisivat koko pelikentän.

Morsiamen toi paikalle Toledon arkkipiispa Alfonso Carrillo de Acuña. Hän oli käynyt hakemassa prinsessan salaa tämän kotoa estääkseen velipuolta, kuningas Henrik IV:tä, heittämästä tyttöä vankilaan. Henrik tahtoi Ysabelin naivan Portugalin kuninkaan Alfonso V:n, mutta Ysabel oli päättänyt toisin.

Sulhanen taas oli lähtenyt kotoaan Zaragozasta useita päiviä aikaisemmin ja ratsastanut muulinajajaksi naamioituneena pienen seurueen kera vieraan maan halki.

Nuoret olivat aiemmin nähneet toisistaan ainoastaan piirroksia ja maalauksia. Kasvoista kasvoihin he olivat tavanneet ensi kerran vain neljä päivää ennen häitä. Kerrotaan, että kumpikin oli pitänyt näkemästään.


Tahtomorsian teki valintansa

Vanhemmissa historiankirjoissa kerrotaan usein pilkallisesti, miten Ysabel valitsi nuoren Fernandon mieluummin kuin itseään selvästi vanhemman, 37-vuotiaan Portugalin kuninkaan. Salainen avioliitto ei kuitenkaan ollut kevytmielisen nuoren tytön oikku vaan häikäilemätön poliittinen teko. Se oli esimakua siitä, millainen hallitsija tästä blondista tulisi - jos hän pääsisi valtaistuimelle asti.

Ysabel oli vasta edellisenä vuonna sopinut velipuolensa kanssa, ettei tavoittele Kastilian kruunua niin kauan kuin Henrik elää. Vastineeksi Henrik oli tehnyt hänestä Asturiasin prinsessan, virallisen kruunuperijänsä ohi oman tyttärensä Juanan.

Sopimus on joskus vähättelevästi pantu Ysabelin uskonnollisen kunniantunnon tiliin. Se ei tee oikeutta älykkäälle ja kunnianhimoiselle naiselle. Hän oli elänyt koko ikänsä poliittisten juonittelujen keskellä, ja hänen kasvattajissaan oli aikansa taitavimpia poliitikkoja. Tuskin Ysabel edes aikoi noudattaa sopimusta. Hän osti aikaa ja pelasi käteensä kortteja.

Varmasti hän tajusi, että Kastilian perijänä hän saattoi sanella avioehdot miltei kenelle tahansa ruhtinaalle. Puolisoehdokkaita oli joka puolella Englantia ja Ranskaa myöten.


Sulhanen huijasi paavia

Ysabelan ja Fernandon isät olivat serkuksia, ja siksi nuoret tarvitsivat liittoonsa paavin erikoisluvan. Se papille toimitettiin. Sittemmin ilmeni, että lupa oli väärennös. Sen olivat laatineet sulhanen, hänen isänsä, Aragonian kuningas Juhana II, ja Toledon arkkipiispa.

Myöhemmin Rooma antoi petoksen anteeksi, koska aviopari otti tehtäväkseen katolisen uskon puolustamisen. Paavi Aleksanteri VI jopa antoi heille ainutkertaisen arvonimen "katoliset monarkit".

Varsinkin Espanjan oikeisto näkee yhä Ysabelissa naisihanteen, ja hänet on haluttu kanonisoida pyhimykseksi. Nytkin on internetissä kampanja sen puolesta. Tosin siellä on myös vastakampanja, joka muistuttaa, ettei historia koskaan ole yksiselitteistä.

Historiankirjoituksessa Ysabelin ja Fernandon harras katolisuus usein korostuu heidän toimintansa lopullisena selittäjänä. Se vääristää monivivahteista todellisuutta. Tuon ajan ihmiset ylipäänsä olivat uskovaisia ja nämä kaksi tavallista hartaampia aikansakin mittapuulla. Silti he eivät epäröineet väärentää paavin nimikirjoitusta. Myöhemmin he jopa kylmästi kiristivät kirkon päätä, kun se sopi heidän suunnitelmiinsa.

Näin menetellessään Ysabel ja Fernando eivät katsoneet tekevänsä mitään väärää. Ruhtinaina he olivat kasvaneet ajatukseen, että hallitsisivat muita. He uskoivat, että kuninkuus oli Jumalasta. Toki paavi oli heille kirkon pää kuten muillekin, mutta hän oli myös vain yksi ruhtinas ruhtinaiden joukossa. Se oikeutti kaikki keinot, joita politiikan tekoon ruhtinasten kesken kuului.


Yhtenäinen Espanja alulle

Heti avioliitosta kuultuaan Henrik julisti seuraajakseen tyttärensä Juanan, josta kansa käytti lisänimeä La Beltraneja, koska uskottiin, että tämän todellinen isä oli Albuquerquen herttua Beltran de la Cueva.

Kun Henrik joulukuussa 1474 kuoli, Kastilian kruunulle ilmaantui kaksi ottajaa. Osa valtaeliitistä ja Aragonia halusivat valtaistuimelle Ysabelin. Osa aatelista ja Portugalin Alfonso asettuivat Juanan taakse. Alfonso suunnitteli naivansa Juanan - ja tekikin sen seuraavana vuonna. Syttyi puoli vuosikymmentä kestänyt vallanperimyssota, jonka Ysabel ja Fernando voittivat.

Vuonna 1479 Ysabelista tuli Kastilian kuningatar. Kun Fernando samana vuonna peri Aragonian kruunun, kaksi vanhaa kilpailijaa olivat käytännössä yhtä maata, vaikkakin virallisesti Ysabel hallitsi Kastiliaa ja Fernando Aragoniaa ja kumpikin maa säilytti omat instituutionsa ja lakinsa; kirjaimellisesti yhtenäisvaltio syntyi 1516, kun pariskunnan tyttärenpoika Kaarle I nousi sekä Kastilian että Aragonian valtaistuimelle.

Tästä lähtien käytän hallitsijoista nimiä Isabella ja Ferdinand, joilla useimmat heidät tuntevat.


Maurit ulos niemimaalta

Pian valtaantulonsa jälkeen Ferdinand ja Isabella ottivat pyyhkiäkseen islaminuskoiset maurit pois Pyreneiden niemimaan kartalta.

Maurit olivat tulleet 700-luvun alkupuolella osana islamin nousun käynnistämää arabiheimojen vaellusta; Euroopassa tunkeutuminen on tavattu nähdä vain kristinuskon haastamisena, mutta se ei ole koko totuus, sillä tulijoiden joukossa oli myös kristinuskoon kääntyneitä heimoja.

Joka tapauksessa invaasiosta oli alkanut jo yli 700 vuotta kestänyt uskonnollisesti motivoitunut, mutta melko tarmoton takaisinvalloituksen kausi, reconquista. Sen hidas edistyminen alkoi jo enteillä islamin ja kristinuskon rauhanomaisen rinnakkainelon mahdollisuutta. Islamilaiset alueet olivat myös tarjonneet turvapaikan juutalaisille, joita monissa Euroopan maissa vainottiin sumeilematta.

Isabellan ja Ferdinandin astuessa valtaistuimelle maureilla oli enää pieni kuningaskunta Granadan vuoristossa, ja senkin hallitsijasuku oli pahoissa riidoissa. Isabella ja Ferdinand hyödynsivät eripuraa taitavasti, veivät reconquistan loppuun 1492 ja nousivat kristikunnan sankareiksi.

Sopimus Granadan antautumisesta oli varsin vapaamielinen, mutta pian tilanne kärjistyi. Käytännössä pakkokastettuina monet kääntyivät katolisuuteen vain nimellisesti ja jatkoivat salaa vanhan uskontonsa harjoittamista.


Inkvisitio iski salapakanoihin

Kuningaspari tarvitsi tehokkaan aseen vääräuskoisia vastaan ja sai sen inkvisitiosta, jonka Ferdinand oli sinnikkyydellään onnistunut perustamaan.

Reconquistan aikaan Ferdinand oli lähettänyt Roomaan useita anomuksia omasta ink¬visitiotuomioistuimesta. Kerta kerran jälkeen paavi torjui pyynnön, koska Ferdinand halusi järjestelmän, joka ei olisi paavin valvonnassa.
Lopulta Ferdinand uhkasi, ettei puolusta Pyhää istuinta Välimerellä aggressiivisesti liikkuvia turkkilaisia vastaan. Se tehosi. 1478 Sixtus IV myönsi Sevillaan inkvisitiotuomioistuimen, johon Ferdinand sai itse nimittää tuomarit. Se oli katkera yllätys varsinkin Aragonian juutalaisille, joiden tuesta katoliset monarkit olivat nauttineet kuningastiensä alusta asti. Vaikutusvaltaiset juutalaissuvut olivat jopa olleet järjestämässä salahäitä.

On mahdoton sanoa, painoiko inkvisition perustamisessa enemmän uskonto vai valta ja valtakunnan turvallisuus. Sixtus IV ainakin epäili eräässä kirjeessään, että Isabellaa ajoi puhdistuksissa enemmän maallisen hyvän tavoittelu kuin uskonto.

Varmasti Isabella ja Ferdinand pelkäsivät, että salapakanoissa heillä oli selkänsä takana viides kolonna, joka elätti toivoa islamin uudesta noususta alueella. Nyt puhuttaisiin kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta Isabellalle ja Ferdinandille inkvisitio oli niemimaan pyhän takaisinvalloituksen turvaamista.


Kolumbus hankki imperiumin

Vain kolme kuukautta Granadan antautumisen jälkeen Isabella ja Ferdinand allekirjoittivat toisen sopimuksen, joka yksinkin olisi taannut heille pysyvän kiinnityksen historiaan. He palkkasivat genovalaisen merikapteenin Kristoffer Kolumbuksen etsimään läntistä tietä Intiaan.

Kolumbus oli hakenut matkalleen valtakirjaa monesta hovista. Kastiliassakin sopimukseen päästiin vasta pitkien neuvottelujen jälkeen, sillä Kolumbus vaati oikeutta löytyviin rikkauksiin ja periytyvää varakuninkaan virkaa. Ferdinand ja Isabella lupasivat hänelle  suuramiraalin arvon ja kymmenyksen uusien alueiden tuotosta.

Kolumbus täytti oman osansa sopimuksesta mutta kuoli miltei varattomana, sillä Ferdinandin neuvosto vitkasteli tahallaan palkkiovaatimuksen käsittelyssä.

Sekin oli johdonmukaista Isabellan ja Ferdinandin valtioitsekkyyden valossa. Jo vuonna 1493 paavi Aleksanteri VI oli vahvistanut valtaosan Uudesta maailmasta Isabellan ja Ferdinandin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, joka siirtyisi heidän kuolemansa jälkeen Kastilian kruunulle. Tietenkään hallitsijat eivät halunneet sotkea asiaan genovalaisen merikapteenin ja tämän jälkeläisten intressejä. He halusivat jättää perinnöksi maailmanvallan - minkä he he myös tekivät.


Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori ja tiedetoimittaja.


Lapset sitoivat Espanjan Euroopan hoveihin


On sanottu, että katolisilla monarkeilla oli huono onni lastensa suhteen. Riippuu siitä, miten menestystä mitataan.
Kahdesta tyttärestä, Isabellasta ja Mariasta, tuli Portugalin kuningattaria, mutta heistä Isabella menehtyi pian lapsivuoteeseen. Nuorimmaisesta, Katariinasta, tuli Englannin kuningatar, mutta juuri hänestä eroon päästäkseen Henrik VIII sai kuuluisan teologisen oivalluksensa ja perusti anglikaanisen kirkon, joka salli hänelle avioeron. Siinä sivussa vapautui aviositeen muuttamattomuuden kahleesta koko kansakunta.

Prinssi Juan onnistui yhdistämään sukunsa mahtaviin Habsburgeihin naimalla Itävallan arkkiherttuattaren Margareetan, mutta kuoli pian häiden jälkeen. Johanna, lapsista pisimpään elänyt, sai puolisokseen Burgundin herttuan Filip Komean, nousi äitinsä jälkeen Kastilian kuningattareksi ja menetti järkensä.

Kuitenkin lapset kerkesivät sitoa Espanjan kruunun Euroopan tärkeimpiin hallitsijasukuihin. Johanna Mielipuolen pojasta, yhdistyneen Espanjan ensimmäisestä kuninkaasta Kaarle I:stä, tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V. Hän hallitsi neljän miljoonan neliökilometrin valtakuntaa, joka oli niin suuri, ettei aurinko koskaan laskenut sen rajojen sisällä. Sen perintönä espanjaa puhuu yhä ensimmäisenä kielenään yli 300 miljoonaa ihmistä. Ei pieni saavutus pariskunnalta, joka ei pystynyt maksamaan edes omia häitään.

Protestanttisen harhaopin nousua Kaarlekaan ei pystynyt tukahduttamaan. Sanotaan, että siksi hän sai hermoromahduksen ennen kuin kuoli 1558.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.