Kun kaksi rahatonta, toisilleen vierasta nuorta 1469 salaa vihittiin Valladolidissa, kukaan ei varmasti voinut kuvitella, että 20 vuotta myöhemmin he hallitsisivat yhtä historian loistavimmista imperiumeista.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Espanjan Valladolidissa vain muutaman korttelin päässä talosta, jossa Kristoffer Kolumbus kuoli, on maakunta-arkisto. Aikoinaan se oli Altamiran varakreivin palatsi. Siellä 19. lokakuuta 1469 Asturiasin 18-vuotias prinsessa Ysabel ja häntä vuotta nuorempi Aragonian prinssi Fernando vihittiin salaa.

He olivat kaksi varatonta kruununperijää, joilla oli toisilleen vain pussillinen unelmia. Kuningaskunnat kyllä olivat vauraat, mutta valtaosa rikkauksista oli aatelissukujen käsissä eikä nuorilla ollut pääsyä edes kruunun rahakammioihin. Kumpikin oli titteleistään huolimatta niin auki, että joutui lainaamaan saadakseen maksettua häänsä.

Jossain vaatimattomien vihkiäisten taustalla historian torvet soivat pakahtumaisillaan, mutta sitä läsnäolijat eivät kuulleet. Heille tilaisuus oli vain yksi siirto monimutkaisessa valtapelissä, jota Pyreneiden niemimaan kolme kuningaskuntaa, Aragonia, Kastilia ja Portugali, kävivät keskenään.

Kun pappi siunasi pariskunnan, kukaan ei voinut aavistaa, että nämä kaksi nousisivat päätään pidemmiksi kaikkia muita pelaajia. He eivät tyytyisi siirtelemään nappuloita vaan muuttaisivat koko pelikentän.

Morsiamen toi paikalle Toledon arkkipiispa Alfonso Carrillo de Acuña. Hän oli käynyt hakemassa prinsessan salaa tämän kotoa estääkseen velipuolta, kuningas Henrik IV:tä, heittämästä tyttöä vankilaan. Henrik tahtoi Ysabelin naivan Portugalin kuninkaan Alfonso V:n, mutta Ysabel oli päättänyt toisin.

Sulhanen taas oli lähtenyt kotoaan Zaragozasta useita päiviä aikaisemmin ja ratsastanut muulinajajaksi naamioituneena pienen seurueen kera vieraan maan halki.

Nuoret olivat aiemmin nähneet toisistaan ainoastaan piirroksia ja maalauksia. Kasvoista kasvoihin he olivat tavanneet ensi kerran vain neljä päivää ennen häitä. Kerrotaan, että kumpikin oli pitänyt näkemästään.


Tahtomorsian teki valintansa

Vanhemmissa historiankirjoissa kerrotaan usein pilkallisesti, miten Ysabel valitsi nuoren Fernandon mieluummin kuin itseään selvästi vanhemman, 37-vuotiaan Portugalin kuninkaan. Salainen avioliitto ei kuitenkaan ollut kevytmielisen nuoren tytön oikku vaan häikäilemätön poliittinen teko. Se oli esimakua siitä, millainen hallitsija tästä blondista tulisi - jos hän pääsisi valtaistuimelle asti.

Ysabel oli vasta edellisenä vuonna sopinut velipuolensa kanssa, ettei tavoittele Kastilian kruunua niin kauan kuin Henrik elää. Vastineeksi Henrik oli tehnyt hänestä Asturiasin prinsessan, virallisen kruunuperijänsä ohi oman tyttärensä Juanan.

Sopimus on joskus vähättelevästi pantu Ysabelin uskonnollisen kunniantunnon tiliin. Se ei tee oikeutta älykkäälle ja kunnianhimoiselle naiselle. Hän oli elänyt koko ikänsä poliittisten juonittelujen keskellä, ja hänen kasvattajissaan oli aikansa taitavimpia poliitikkoja. Tuskin Ysabel edes aikoi noudattaa sopimusta. Hän osti aikaa ja pelasi käteensä kortteja.

Varmasti hän tajusi, että Kastilian perijänä hän saattoi sanella avioehdot miltei kenelle tahansa ruhtinaalle. Puolisoehdokkaita oli joka puolella Englantia ja Ranskaa myöten.


Sulhanen huijasi paavia

Ysabelan ja Fernandon isät olivat serkuksia, ja siksi nuoret tarvitsivat liittoonsa paavin erikoisluvan. Se papille toimitettiin. Sittemmin ilmeni, että lupa oli väärennös. Sen olivat laatineet sulhanen, hänen isänsä, Aragonian kuningas Juhana II, ja Toledon arkkipiispa.

Myöhemmin Rooma antoi petoksen anteeksi, koska aviopari otti tehtäväkseen katolisen uskon puolustamisen. Paavi Aleksanteri VI jopa antoi heille ainutkertaisen arvonimen "katoliset monarkit".

Varsinkin Espanjan oikeisto näkee yhä Ysabelissa naisihanteen, ja hänet on haluttu kanonisoida pyhimykseksi. Nytkin on internetissä kampanja sen puolesta. Tosin siellä on myös vastakampanja, joka muistuttaa, ettei historia koskaan ole yksiselitteistä.

Historiankirjoituksessa Ysabelin ja Fernandon harras katolisuus usein korostuu heidän toimintansa lopullisena selittäjänä. Se vääristää monivivahteista todellisuutta. Tuon ajan ihmiset ylipäänsä olivat uskovaisia ja nämä kaksi tavallista hartaampia aikansakin mittapuulla. Silti he eivät epäröineet väärentää paavin nimikirjoitusta. Myöhemmin he jopa kylmästi kiristivät kirkon päätä, kun se sopi heidän suunnitelmiinsa.

Näin menetellessään Ysabel ja Fernando eivät katsoneet tekevänsä mitään väärää. Ruhtinaina he olivat kasvaneet ajatukseen, että hallitsisivat muita. He uskoivat, että kuninkuus oli Jumalasta. Toki paavi oli heille kirkon pää kuten muillekin, mutta hän oli myös vain yksi ruhtinas ruhtinaiden joukossa. Se oikeutti kaikki keinot, joita politiikan tekoon ruhtinasten kesken kuului.


Yhtenäinen Espanja alulle

Heti avioliitosta kuultuaan Henrik julisti seuraajakseen tyttärensä Juanan, josta kansa käytti lisänimeä La Beltraneja, koska uskottiin, että tämän todellinen isä oli Albuquerquen herttua Beltran de la Cueva.

Kun Henrik joulukuussa 1474 kuoli, Kastilian kruunulle ilmaantui kaksi ottajaa. Osa valtaeliitistä ja Aragonia halusivat valtaistuimelle Ysabelin. Osa aatelista ja Portugalin Alfonso asettuivat Juanan taakse. Alfonso suunnitteli naivansa Juanan - ja tekikin sen seuraavana vuonna. Syttyi puoli vuosikymmentä kestänyt vallanperimyssota, jonka Ysabel ja Fernando voittivat.

Vuonna 1479 Ysabelista tuli Kastilian kuningatar. Kun Fernando samana vuonna peri Aragonian kruunun, kaksi vanhaa kilpailijaa olivat käytännössä yhtä maata, vaikkakin virallisesti Ysabel hallitsi Kastiliaa ja Fernando Aragoniaa ja kumpikin maa säilytti omat instituutionsa ja lakinsa; kirjaimellisesti yhtenäisvaltio syntyi 1516, kun pariskunnan tyttärenpoika Kaarle I nousi sekä Kastilian että Aragonian valtaistuimelle.

Tästä lähtien käytän hallitsijoista nimiä Isabella ja Ferdinand, joilla useimmat heidät tuntevat.


Maurit ulos niemimaalta

Pian valtaantulonsa jälkeen Ferdinand ja Isabella ottivat pyyhkiäkseen islaminuskoiset maurit pois Pyreneiden niemimaan kartalta.

Maurit olivat tulleet 700-luvun alkupuolella osana islamin nousun käynnistämää arabiheimojen vaellusta; Euroopassa tunkeutuminen on tavattu nähdä vain kristinuskon haastamisena, mutta se ei ole koko totuus, sillä tulijoiden joukossa oli myös kristinuskoon kääntyneitä heimoja.

Joka tapauksessa invaasiosta oli alkanut jo yli 700 vuotta kestänyt uskonnollisesti motivoitunut, mutta melko tarmoton takaisinvalloituksen kausi, reconquista. Sen hidas edistyminen alkoi jo enteillä islamin ja kristinuskon rauhanomaisen rinnakkainelon mahdollisuutta. Islamilaiset alueet olivat myös tarjonneet turvapaikan juutalaisille, joita monissa Euroopan maissa vainottiin sumeilematta.

Isabellan ja Ferdinandin astuessa valtaistuimelle maureilla oli enää pieni kuningaskunta Granadan vuoristossa, ja senkin hallitsijasuku oli pahoissa riidoissa. Isabella ja Ferdinand hyödynsivät eripuraa taitavasti, veivät reconquistan loppuun 1492 ja nousivat kristikunnan sankareiksi.

Sopimus Granadan antautumisesta oli varsin vapaamielinen, mutta pian tilanne kärjistyi. Käytännössä pakkokastettuina monet kääntyivät katolisuuteen vain nimellisesti ja jatkoivat salaa vanhan uskontonsa harjoittamista.


Inkvisitio iski salapakanoihin

Kuningaspari tarvitsi tehokkaan aseen vääräuskoisia vastaan ja sai sen inkvisitiosta, jonka Ferdinand oli sinnikkyydellään onnistunut perustamaan.

Reconquistan aikaan Ferdinand oli lähettänyt Roomaan useita anomuksia omasta ink¬visitiotuomioistuimesta. Kerta kerran jälkeen paavi torjui pyynnön, koska Ferdinand halusi järjestelmän, joka ei olisi paavin valvonnassa.
Lopulta Ferdinand uhkasi, ettei puolusta Pyhää istuinta Välimerellä aggressiivisesti liikkuvia turkkilaisia vastaan. Se tehosi. 1478 Sixtus IV myönsi Sevillaan inkvisitiotuomioistuimen, johon Ferdinand sai itse nimittää tuomarit. Se oli katkera yllätys varsinkin Aragonian juutalaisille, joiden tuesta katoliset monarkit olivat nauttineet kuningastiensä alusta asti. Vaikutusvaltaiset juutalaissuvut olivat jopa olleet järjestämässä salahäitä.

On mahdoton sanoa, painoiko inkvisition perustamisessa enemmän uskonto vai valta ja valtakunnan turvallisuus. Sixtus IV ainakin epäili eräässä kirjeessään, että Isabellaa ajoi puhdistuksissa enemmän maallisen hyvän tavoittelu kuin uskonto.

Varmasti Isabella ja Ferdinand pelkäsivät, että salapakanoissa heillä oli selkänsä takana viides kolonna, joka elätti toivoa islamin uudesta noususta alueella. Nyt puhuttaisiin kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta Isabellalle ja Ferdinandille inkvisitio oli niemimaan pyhän takaisinvalloituksen turvaamista.


Kolumbus hankki imperiumin

Vain kolme kuukautta Granadan antautumisen jälkeen Isabella ja Ferdinand allekirjoittivat toisen sopimuksen, joka yksinkin olisi taannut heille pysyvän kiinnityksen historiaan. He palkkasivat genovalaisen merikapteenin Kristoffer Kolumbuksen etsimään läntistä tietä Intiaan.

Kolumbus oli hakenut matkalleen valtakirjaa monesta hovista. Kastiliassakin sopimukseen päästiin vasta pitkien neuvottelujen jälkeen, sillä Kolumbus vaati oikeutta löytyviin rikkauksiin ja periytyvää varakuninkaan virkaa. Ferdinand ja Isabella lupasivat hänelle  suuramiraalin arvon ja kymmenyksen uusien alueiden tuotosta.

Kolumbus täytti oman osansa sopimuksesta mutta kuoli miltei varattomana, sillä Ferdinandin neuvosto vitkasteli tahallaan palkkiovaatimuksen käsittelyssä.

Sekin oli johdonmukaista Isabellan ja Ferdinandin valtioitsekkyyden valossa. Jo vuonna 1493 paavi Aleksanteri VI oli vahvistanut valtaosan Uudesta maailmasta Isabellan ja Ferdinandin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, joka siirtyisi heidän kuolemansa jälkeen Kastilian kruunulle. Tietenkään hallitsijat eivät halunneet sotkea asiaan genovalaisen merikapteenin ja tämän jälkeläisten intressejä. He halusivat jättää perinnöksi maailmanvallan - minkä he he myös tekivät.


Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori ja tiedetoimittaja.


Lapset sitoivat Espanjan Euroopan hoveihin


On sanottu, että katolisilla monarkeilla oli huono onni lastensa suhteen. Riippuu siitä, miten menestystä mitataan.
Kahdesta tyttärestä, Isabellasta ja Mariasta, tuli Portugalin kuningattaria, mutta heistä Isabella menehtyi pian lapsivuoteeseen. Nuorimmaisesta, Katariinasta, tuli Englannin kuningatar, mutta juuri hänestä eroon päästäkseen Henrik VIII sai kuuluisan teologisen oivalluksensa ja perusti anglikaanisen kirkon, joka salli hänelle avioeron. Siinä sivussa vapautui aviositeen muuttamattomuuden kahleesta koko kansakunta.

Prinssi Juan onnistui yhdistämään sukunsa mahtaviin Habsburgeihin naimalla Itävallan arkkiherttuattaren Margareetan, mutta kuoli pian häiden jälkeen. Johanna, lapsista pisimpään elänyt, sai puolisokseen Burgundin herttuan Filip Komean, nousi äitinsä jälkeen Kastilian kuningattareksi ja menetti järkensä.

Kuitenkin lapset kerkesivät sitoa Espanjan kruunun Euroopan tärkeimpiin hallitsijasukuihin. Johanna Mielipuolen pojasta, yhdistyneen Espanjan ensimmäisestä kuninkaasta Kaarle I:stä, tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V. Hän hallitsi neljän miljoonan neliökilometrin valtakuntaa, joka oli niin suuri, ettei aurinko koskaan laskenut sen rajojen sisällä. Sen perintönä espanjaa puhuu yhä ensimmäisenä kielenään yli 300 miljoonaa ihmistä. Ei pieni saavutus pariskunnalta, joka ei pystynyt maksamaan edes omia häitään.

Protestanttisen harhaopin nousua Kaarlekaan ei pystynyt tukahduttamaan. Sanotaan, että siksi hän sai hermoromahduksen ennen kuin kuoli 1558.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti