Moni lomalainen tekee kesän vapailla ihan sanoja asioita kuin talvella – mutta omaan tahtiinsa. Kuva: Wikimedia Commons
Moni lomalainen tekee kesän vapailla ihan sanoja asioita kuin talvella – mutta omaan tahtiinsa. Kuva: Wikimedia Commons

Valistajat kehottivat käyttämään joutoajan hyödyllisesti. Ajatus ei ole vieläkään vanhentunut.

Kun Ranskassa alkoi keskiajalla loma eli vacances, se ei suinkaan merkinnyt laiskanpulskeaa lekottelua. Päinvastoin, nykyisin joutilaisuutta henkivä sana tarkoitti vain taukoa tuomioistuinten toimintaan, niin etteivät oikeudenkäynnit häiritsisi sadon- ja viininkorjuuta. Loma nykymerkityksessään keksittiin vasta myöhemmin.

Porvariston perässä rannalle

Käänne tapahtui 1800-luvun lopulla, kun Britannian teollisuuspatruunat alkoivat kantaa huolta tehdastyövoiman kunnosta.

– Silloin ruvettiin kiinnittämään huomiota siihen, että työntekijät voivat huonosti ja heille pitäisi saada vaihtelua. Heitä alettiin viedä päivälomille merenrannalle, hetkeksi pois koneen äärestä, kertoo sosiologian dosentti Anu-Hanna Anttila Turun yliopistosta.

Työläiset pääsivät maistamaan joutilaisuutta, josta kaupunkien porvaristo oli nauttinut jo aiemmin. Työntekijän loma oli kuitenkin kiinni tehtaan pampusta, mitään yleistä saati palkallista vuosilomaa ei tunnettu.

Suomessa oli tosin voimassa palkollissääntö, joka takasi työntekijälle viikon palkattoman vapaan vuodessa. Vapaan luonteesta kertoo kuitenkin sen nimi pestuuvapaa. Sen aikana työntekijän piti usein etsiä uusi työpaikka.

Lakisääteinen loma voisi tänä vuonna viettää 90-vuotisjuhlia. Vuonna 1922 voimaan astui työsopimuslaki, joka velvoitti työnantajan järjestämään työntekijöille muutaman päivän vuosiloman. Määräys­ ei kuitenkaan ollut sitova. Pakollinen lomasta tuli vasta maailmansodan alla.

Työläisen akku latautuu

Nykyisin kuulee usein, että lomalle lähdetään lataamaan akkuja. Työntekijät ovat tämän ajatuksen mukaan käyttäneet loppuun virtansa ja heidän pitää lähteä lomalle hakemaan sitä lisää, jotta jaksavat taas sorvin ääressä.

– Näin lomien tarve perusteltiin työnantajalle. Hyvin levännyt työntekijä on kaksinkertaisesti tehokkaampi työntekijä, Anttila luonnehtii.

Toisinkin tilanne nähtiin. Loma ei ollut niinkään voimien keräämistä palkkatyötä varten vaan omaa aikaa, jolloin sai toteuttaa itseään. Tästä näkökulmasta työ oli toimeentulon takaava välttämättömyys, ei itsessään iloa tuottavaa toimintaa. Työtä tehtiin muille ja muiden alaisuudessa, kun taas lomalla sai omistautua omille ja perheen tarpeille.

Vapaasta ei luovuttu

Omassa vallassa olevaa aikaa pidettiin arvossa. Vuoden 1922 laki salli loman vaihtamisen rahaksi tai työskentelyn toisen työnantajan leivissä, mutta ani harva luopui vapaa-ajasta.

Omaa aikaa kannatti kuitenkin käyttää viisaasti. Pelkkä lekottelu ei ollut hyväksi.

Työväenliike opasti lomanviettäjiä kehittämään itseään ja mielellään antamaan panoksensa myös liikkeen hyväksi. Eri tahojen valistajat kehottivat kuntoilemaan ja matkailemaan kotimaassa. Se nostaisi isänmaanrakkautta.

Nykyisinkään ihmiset eivät vain lepuuta ruumistaan ja aivojaan. He syventyvät shoppailun lomassa kulttuurihistoriaan Roomassa tai Tukholmassa, oppivat uuden kielen kesäyliopistossa, rakentavat mökille laituria ja uppoutuvat kirjoihin, joihin työvuoden aika ei riittänyt.

Jo 1950- ja 1960-luvulla tehdyissä tutkimuksissa huomattiin, että ihmiset tekevät lomalla aika paljon samoja asioita kuin työssään.

– Opettajat lukivat kirjoja, ruumiillisen työntekijät tekivät jotain ruumiillista. Ero on siinä, ettei asioita ole pakko suorittaa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Lomalla saa valita rytminsä, ja tällä tavalla arki muuttuu toiseksi, Anttila sanoo.

Loma uhkaa koulutyötä

Yhdysvalloissa esiin on noussut koululaisten joutenolo. Johns Hopkinsin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että pitkä kesäloma kasvattaa eroa, joka vallitsee köyhien ja varakkaiden lasten oppimisessa. Lomien takia vähävaraisten perheiden kasvatit jäävät merkittävästi jälkeen. Paremmissa perheissä kaiketi tehdään jotain virikkeellistä myös kesäisin, eikä oppi täysin karise päästä.

Suomessa yhteiskuntaluokkien­ väliset oppimiserot eivät ole likikään sitä luokkaa kuin Yhdysvalloissa, vaikka täälläkin on lapsilla pitkät kesälomat. Ehkä kaikki suomalaiset koululaiset tekevät kesällä jotain, mistä älykin iloitsee. Pisa-menestys viittaisi tähän.

Muutama vuosi sitten Anttila kysyi suomalaisilta työntekijöiltä, mitä he tekevät lomiensa aikana. Kaikista yleisin lomatoiminto oli nukkua enemmän kuin tavallisesti.

Siispä rauhallisia lomaunia, mutta ota myös hyvää lukemista riippumattoon. Ajatusten rantapalloilun jälkeen on ihana heittäytyä unen aaltoihin.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

 

Vuosiloman lyhyt historia

Loma piteni verkkaan.

4–7päivää

Työsopimuslaki 1922. Edellytti 6–12 kuukauden työsuhdetta. Vapaaehtoinen: saivaihtaa rahaksi tai viettää töitä tehden.

9–12 päivää

Vuosilomalaki 1939. Sai 1–5 vuoden työsuhteen jälkeen. Pakollinen, ei vaihto-oikeuksia.

12–14 päivää

Työaikalaki 1946.

18–30 päivää

Vuosilomalaki 1960. Sai 1–10 vuoden työsuhteen jälkeen.

24 päivää

Vuosilomalaki 1973. Voimassa oleva lomastandardi. Vähimmäispituus kaikissa tyypillisissä työsuhteissa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.