Moni lomalainen tekee kesän vapailla ihan sanoja asioita kuin talvella – mutta omaan tahtiinsa. Kuva: Wikimedia Commons
Moni lomalainen tekee kesän vapailla ihan sanoja asioita kuin talvella – mutta omaan tahtiinsa. Kuva: Wikimedia Commons

Valistajat kehottivat käyttämään joutoajan hyödyllisesti. Ajatus ei ole vieläkään vanhentunut.

Kun Ranskassa alkoi keskiajalla loma eli vacances, se ei suinkaan merkinnyt laiskanpulskeaa lekottelua. Päinvastoin, nykyisin joutilaisuutta henkivä sana tarkoitti vain taukoa tuomioistuinten toimintaan, niin etteivät oikeudenkäynnit häiritsisi sadon- ja viininkorjuuta. Loma nykymerkityksessään keksittiin vasta myöhemmin.

Porvariston perässä rannalle

Käänne tapahtui 1800-luvun lopulla, kun Britannian teollisuuspatruunat alkoivat kantaa huolta tehdastyövoiman kunnosta.

– Silloin ruvettiin kiinnittämään huomiota siihen, että työntekijät voivat huonosti ja heille pitäisi saada vaihtelua. Heitä alettiin viedä päivälomille merenrannalle, hetkeksi pois koneen äärestä, kertoo sosiologian dosentti Anu-Hanna Anttila Turun yliopistosta.

Työläiset pääsivät maistamaan joutilaisuutta, josta kaupunkien porvaristo oli nauttinut jo aiemmin. Työntekijän loma oli kuitenkin kiinni tehtaan pampusta, mitään yleistä saati palkallista vuosilomaa ei tunnettu.

Suomessa oli tosin voimassa palkollissääntö, joka takasi työntekijälle viikon palkattoman vapaan vuodessa. Vapaan luonteesta kertoo kuitenkin sen nimi pestuuvapaa. Sen aikana työntekijän piti usein etsiä uusi työpaikka.

Lakisääteinen loma voisi tänä vuonna viettää 90-vuotisjuhlia. Vuonna 1922 voimaan astui työsopimuslaki, joka velvoitti työnantajan järjestämään työntekijöille muutaman päivän vuosiloman. Määräys­ ei kuitenkaan ollut sitova. Pakollinen lomasta tuli vasta maailmansodan alla.

Työläisen akku latautuu

Nykyisin kuulee usein, että lomalle lähdetään lataamaan akkuja. Työntekijät ovat tämän ajatuksen mukaan käyttäneet loppuun virtansa ja heidän pitää lähteä lomalle hakemaan sitä lisää, jotta jaksavat taas sorvin ääressä.

– Näin lomien tarve perusteltiin työnantajalle. Hyvin levännyt työntekijä on kaksinkertaisesti tehokkaampi työntekijä, Anttila luonnehtii.

Toisinkin tilanne nähtiin. Loma ei ollut niinkään voimien keräämistä palkkatyötä varten vaan omaa aikaa, jolloin sai toteuttaa itseään. Tästä näkökulmasta työ oli toimeentulon takaava välttämättömyys, ei itsessään iloa tuottavaa toimintaa. Työtä tehtiin muille ja muiden alaisuudessa, kun taas lomalla sai omistautua omille ja perheen tarpeille.

Vapaasta ei luovuttu

Omassa vallassa olevaa aikaa pidettiin arvossa. Vuoden 1922 laki salli loman vaihtamisen rahaksi tai työskentelyn toisen työnantajan leivissä, mutta ani harva luopui vapaa-ajasta.

Omaa aikaa kannatti kuitenkin käyttää viisaasti. Pelkkä lekottelu ei ollut hyväksi.

Työväenliike opasti lomanviettäjiä kehittämään itseään ja mielellään antamaan panoksensa myös liikkeen hyväksi. Eri tahojen valistajat kehottivat kuntoilemaan ja matkailemaan kotimaassa. Se nostaisi isänmaanrakkautta.

Nykyisinkään ihmiset eivät vain lepuuta ruumistaan ja aivojaan. He syventyvät shoppailun lomassa kulttuurihistoriaan Roomassa tai Tukholmassa, oppivat uuden kielen kesäyliopistossa, rakentavat mökille laituria ja uppoutuvat kirjoihin, joihin työvuoden aika ei riittänyt.

Jo 1950- ja 1960-luvulla tehdyissä tutkimuksissa huomattiin, että ihmiset tekevät lomalla aika paljon samoja asioita kuin työssään.

– Opettajat lukivat kirjoja, ruumiillisen työntekijät tekivät jotain ruumiillista. Ero on siinä, ettei asioita ole pakko suorittaa johonkin tiettyyn kellonaikaan. Lomalla saa valita rytminsä, ja tällä tavalla arki muuttuu toiseksi, Anttila sanoo.

Loma uhkaa koulutyötä

Yhdysvalloissa esiin on noussut koululaisten joutenolo. Johns Hopkinsin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että pitkä kesäloma kasvattaa eroa, joka vallitsee köyhien ja varakkaiden lasten oppimisessa. Lomien takia vähävaraisten perheiden kasvatit jäävät merkittävästi jälkeen. Paremmissa perheissä kaiketi tehdään jotain virikkeellistä myös kesäisin, eikä oppi täysin karise päästä.

Suomessa yhteiskuntaluokkien­ väliset oppimiserot eivät ole likikään sitä luokkaa kuin Yhdysvalloissa, vaikka täälläkin on lapsilla pitkät kesälomat. Ehkä kaikki suomalaiset koululaiset tekevät kesällä jotain, mistä älykin iloitsee. Pisa-menestys viittaisi tähän.

Muutama vuosi sitten Anttila kysyi suomalaisilta työntekijöiltä, mitä he tekevät lomiensa aikana. Kaikista yleisin lomatoiminto oli nukkua enemmän kuin tavallisesti.

Siispä rauhallisia lomaunia, mutta ota myös hyvää lukemista riippumattoon. Ajatusten rantapalloilun jälkeen on ihana heittäytyä unen aaltoihin.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

 

Vuosiloman lyhyt historia

Loma piteni verkkaan.

4–7päivää

Työsopimuslaki 1922. Edellytti 6–12 kuukauden työsuhdetta. Vapaaehtoinen: saivaihtaa rahaksi tai viettää töitä tehden.

9–12 päivää

Vuosilomalaki 1939. Sai 1–5 vuoden työsuhteen jälkeen. Pakollinen, ei vaihto-oikeuksia.

12–14 päivää

Työaikalaki 1946.

18–30 päivää

Vuosilomalaki 1960. Sai 1–10 vuoden työsuhteen jälkeen.

24 päivää

Vuosilomalaki 1973. Voimassa oleva lomastandardi. Vähimmäispituus kaikissa tyypillisissä työsuhteissa.