Ensi vuonna juhlitaan Galileo Galileita, joka suuntasi valmistamansa näkölasin eli kaukoputken tähtitaivaalle 400 vuotta sitten. Galilei ei keksinyt kaukoputkea - eikä ylipäätään ole selvinnyt, kelle isyys kuuluisi.
Galilein putki kuitenkin näytti enemmän kuin muiden.


Galilein putki kuitenkin näytti enemmän kuin muiden.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut ensi vuoden kansainväliseksi tähtitieteen vuodeksi. Silloin juhlitaan myös italialaista fyysikkoa ja tähtitieteilijää Galileo Galileita, joka suuntasi kaukoputkensa yötaivaalle 1609 ja näki sillä mullistavia asioita.

Kyse on siis tavallaan myös kaukoputken vuodesta. Kyllä sitä kannattaakin juhlia. Se on kuin tähtitieteilijän taikasauva, joka on vuosisatojen mittaan avannut näkymän yhä syvemmälle universumiin.

Galileita ja kaukoputkea muistetaan. Galilei ei kuitenkaan keksinyt kaukoputkea. Kuka siis keksi? Ja mikä on Galilein osuus näkölasin historiassa?


Syntyi lasten leikeissä

Läpinäkyvien koverien ja kuperien pintojen suurentava ja pienentävä vaikutus tunnettiin jo antiikissa, mutta vasta 1200-luvun lopulla Venetsiassa ja Firenzessä pystyttiin valmistamaan varsinaisia linssejä. Ikääntyvät viisaat saivat vihdoinkin lukulasit.

1400-luvulla opittiin auttamaan koverilla linsseillä niitä, joita vaivasi likinäkö. Silmälasien tekijöiden verstailla oli siis sekä kuperia että koveria linssejä. Niistä saa monenlaisilla yhdistelmillä kaukoputken. Miksei kukaan tullut sattumalta keksineeksi sitä jo tuolloin?

Vastausta ei tiedetä, vaikka sattumaa tarjotaankin kaukoputken alkuperäksi. Tarina kertoo, että hollantilaisen Hans Lippersheyn silmälasiverstaassa leikkivät lapset huomasivat kirkontornin suurenevan, kun sitä katsoi kahden samaan linjaan osuneen linssin läpi.

Lippershey asensi linssit putken päihin. Ensimmäinen säilynyt dokumentti kaukoputkesta onkin Lippersheyn patenttihakemus "putkelle, jolla näkyy kauas". Se on vuodelta 1608.

Mutta myös kaksi muuta hollantilaista silmälasien tekijää, Jacob Metius ja Zacharias Jansen, ilmoittautuivat kaukoputken keksijöiksi. Siitäkin puhutaan, että firenzeläisellä Raffaello Gualterottilla olisi ollut jonkinlainen kaukoputki jo 1590.


Levisi nopeasti Eurooppaan

Huhut ihmeellisestä näkölasista levisivät Lippersheyn patenttihakemuksen jälkeen muualle Eurooppaan kulovalkean lailla. Keksintö oli mitä hyödyllisin: Kaukoputkella vihollisen laivat ja sotaleirit erottuivat kaukaa.

Itse laite seurasi huhuja. Heti 1608 Ranskan lähettiläs toimitti Hollannista kuninkaalleen Henrik IV:lle kaukoputken. Huhtikuussa 1609 kaukoputkia, joita nimitettiin hollantilaisiksi putkiksi eli perspektiiveiksi, lieriöiksi tai näkölaseiksi, sai jo ostaa. Toukokuussa niitä myytiin Italiassakin.

Aina ei tarvittu edes mallikappaletta. Kyse oli niin ilmeisestä keksinnöstä, että monet silmälasien tekijät ympäri Eurooppaa rakensivat kaukoputkia kuulopuheiden perusteella.

Tavallisen linssimestarin tekemä kaukoputki oli kuitenkin usein pettymys. Putkien suurennokset olivat nimittäin pieniä - enintään kolminkertaisia. Suuremmalla suurennoksella kuvasta tuli epäselvä kehnon optiikan takia. Kaukoputkeen ei riittänyt silmälasien linssien laatu.


Galilei teki paremman

Galileo Galileikin sai tiedon uudesta ihmeestä.

"Noin kymmenen kuukautta sitten sain kuullakseni huhun, jonka mukaan muuan hollantilainen on kehitellyt näkölasin, jota käyttäen jopa vallan kaukana katsojan silmästä sijaitsevat näkyvät kappaleet havaitaan niin selvästi kuin ne sijaitsisivat aivan lähellä", hän muistelee 1610 julkaistussa kirjassaan Sidereus Nuncius (Tähtien sanansaattaja).

Galilei rakensi oman kaukoputken ja esitteli sitä elokuussa 1609 Venetsiassa Pyhän Markuksen kirkon kellotornissa. Hänen punaisella kankaalla päällystetyn, 60 senttimetriä pitkän putkensa suurennos oli yhdeksänkertainen, huomattavasti parempi kuin kilpailijoiden kaukoputkien.

Näytöksen jälkeen ainakin osa aikalaisista ihaili Galileita kaukoputken keksijänä, eikä hän näytä juuri oikoneen väärinkäsitystä.

Ehkä yksi ihailijoista oli Venetsian herttua Leonardo Donat, jolle Galilei lahjoitti kaukoputkensa ja tulevat tieteelliset löytönsä. Vastapalvelukseksi hänen professuurinsa Padovan yliopistossa vakinaistettiin ja palkkansa tuplattiin.

Suuri palkka herätti myös pahaa verta. Galileita pidettiin jopa huijarina; olihan kaukoputkia muuallakin maailmassa. Pian pantiin kuitenkin merkille Galilein kaukoputkien mainio laatu: syksyllä 1609 hän rakensi 20- ja 30-kertaa suurentavia näkölaseja.


Ja näki muita enemmän

Galilei ei ollut edes ensimmäinen, joka suuntasi kaukoputken taivaalle. Jo vuodelta 1608 löytyy kirjoituksia, joissa kerrotaan kaukoputkilla näkyvän myös tähtiä, "joita niiden pienuuden ja näkökykymme rajoittuneisuuden takia ei nähdä tavanomaisella tavalla paljain silmin katselemalla."

Mutta Galilei, joka oli kehittänyt mitättömistä näkölaseista tieteellisen instrumentin, näki enemmän. Hän havainnoi taivasta  järjestelmällisesti ja halusi myös ymmärtää näkemänsä.

"Näin Kuun niin läheltä kuin se olisi ollut tuskin kahden Maan halkaisijan päässä. Tämän jälkeen havaitsin uskomatonta riemua tuntien toistuvasti sekä kiintotähtiä että kiertotähtiä", muistelee Galileo Galilei ensimmäisiä havaintojaan Sidereus Nunciuksessa.

Hän tutki myös Jupiterin kuita ja Venuksen vaiheita. Havaintojensa perusteella hän päätyi tukemaan Nikolaus Kopernikuksen näkemystä siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa, eikä päinvastoin.

Galilein vaatimattomilla kaukoputkillaan tekemät havainnot vaikuttivat ratkaisevasti siihen, mitä ajatellemme itsestämme ja paikastamme maailmakaikkeudessa. Kaukoputki onkin todennäköisesti laite, joka on muokannut kuvaamme maailmasta enemmän kuin mikään muu tutkijoiden koje.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Aiheesta lisää: Galileo Galilei: Sidereus Nuncius. Suomeksi toimittanut Raimo Lehti. Ursa 1999
The Galileo Project: galileo.rice.edu/


Galilei teki merkittäviä havaintoja


1608 Kaukoputki leviää ympäri Eurooppaa.
1609 Galilei kuulee keksinnöstä.
Kesäkuu Rakentaa kaukoputken, jonka suurennos on kolminkertainen.
Elokuu Esittelee yhdeksän kertaa suurentavan kaukoputken Venetsian senaatille.
Syys-lokakuu Aloittaa havainnoinnin.
Marras-joulukuu Tekee sarjan Kuuhavaintoja.
1610 jatkaa järjestelmällistä taivaan tarkkailua.
Tammikuu Havaitsee Jupiterin neljä suurinta kuuta.
Helmikuu Kartoittaa tähtiä.
Maaliskuu Tutkielma Sidereus Nuncius ilmestyy.
Heinäkuu Havaitsee Saturnuksen oudot lisukkeet.
Joulukuu Vahvistaa Venuksen vaiheet ja päättelee Venuksen kiertävän Maan sijasta Aurinkoa, mikä on sopusoinnussa Kopernikuksen teorian kanssa.


Galileolla kolme aviotonta lasta

- Syntyi 15.2.1564 Pisassa; vanhin kuudesta tai seitsemästä lapsesta. Isä Vincenzo Galilei oli muusikko. Perhe kuului aatelistoon, muttei ollut rikas.

- 1570-luvulla perhe muutti Firenzeen.

- Ei avioitunut, mutta sai kaksi tytärtä ja pojan Venetsiassa tapaamansa Maria Gamban kanssa. Gamba asui Galilein talossa Padovassa. Tyttäret pantiin luostariin, ja poika seurasi isäänsä Firenzeen, kun Maria Gamba avioitui.

- Vuonna 1633 katolisen kirkon inkvisitio tuomitsi Galilein aurinkokeskeisistä ajatuksistaan kotiarestiin loppuiäkseen. Hän kuoli sokeana 1642. Ehkä auringonpilkkuhavainnot olivat vahingoittaneet hänen silmiään.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.