Ensi vuonna juhlitaan Galileo Galileita, joka suuntasi valmistamansa näkölasin eli kaukoputken tähtitaivaalle 400 vuotta sitten. Galilei ei keksinyt kaukoputkea - eikä ylipäätään ole selvinnyt, kelle isyys kuuluisi.
Galilein putki kuitenkin näytti enemmän kuin muiden.


Galilein putki kuitenkin näytti enemmän kuin muiden.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut ensi vuoden kansainväliseksi tähtitieteen vuodeksi. Silloin juhlitaan myös italialaista fyysikkoa ja tähtitieteilijää Galileo Galileita, joka suuntasi kaukoputkensa yötaivaalle 1609 ja näki sillä mullistavia asioita.

Kyse on siis tavallaan myös kaukoputken vuodesta. Kyllä sitä kannattaakin juhlia. Se on kuin tähtitieteilijän taikasauva, joka on vuosisatojen mittaan avannut näkymän yhä syvemmälle universumiin.

Galileita ja kaukoputkea muistetaan. Galilei ei kuitenkaan keksinyt kaukoputkea. Kuka siis keksi? Ja mikä on Galilein osuus näkölasin historiassa?


Syntyi lasten leikeissä

Läpinäkyvien koverien ja kuperien pintojen suurentava ja pienentävä vaikutus tunnettiin jo antiikissa, mutta vasta 1200-luvun lopulla Venetsiassa ja Firenzessä pystyttiin valmistamaan varsinaisia linssejä. Ikääntyvät viisaat saivat vihdoinkin lukulasit.

1400-luvulla opittiin auttamaan koverilla linsseillä niitä, joita vaivasi likinäkö. Silmälasien tekijöiden verstailla oli siis sekä kuperia että koveria linssejä. Niistä saa monenlaisilla yhdistelmillä kaukoputken. Miksei kukaan tullut sattumalta keksineeksi sitä jo tuolloin?

Vastausta ei tiedetä, vaikka sattumaa tarjotaankin kaukoputken alkuperäksi. Tarina kertoo, että hollantilaisen Hans Lippersheyn silmälasiverstaassa leikkivät lapset huomasivat kirkontornin suurenevan, kun sitä katsoi kahden samaan linjaan osuneen linssin läpi.

Lippershey asensi linssit putken päihin. Ensimmäinen säilynyt dokumentti kaukoputkesta onkin Lippersheyn patenttihakemus "putkelle, jolla näkyy kauas". Se on vuodelta 1608.

Mutta myös kaksi muuta hollantilaista silmälasien tekijää, Jacob Metius ja Zacharias Jansen, ilmoittautuivat kaukoputken keksijöiksi. Siitäkin puhutaan, että firenzeläisellä Raffaello Gualterottilla olisi ollut jonkinlainen kaukoputki jo 1590.


Levisi nopeasti Eurooppaan

Huhut ihmeellisestä näkölasista levisivät Lippersheyn patenttihakemuksen jälkeen muualle Eurooppaan kulovalkean lailla. Keksintö oli mitä hyödyllisin: Kaukoputkella vihollisen laivat ja sotaleirit erottuivat kaukaa.

Itse laite seurasi huhuja. Heti 1608 Ranskan lähettiläs toimitti Hollannista kuninkaalleen Henrik IV:lle kaukoputken. Huhtikuussa 1609 kaukoputkia, joita nimitettiin hollantilaisiksi putkiksi eli perspektiiveiksi, lieriöiksi tai näkölaseiksi, sai jo ostaa. Toukokuussa niitä myytiin Italiassakin.

Aina ei tarvittu edes mallikappaletta. Kyse oli niin ilmeisestä keksinnöstä, että monet silmälasien tekijät ympäri Eurooppaa rakensivat kaukoputkia kuulopuheiden perusteella.

Tavallisen linssimestarin tekemä kaukoputki oli kuitenkin usein pettymys. Putkien suurennokset olivat nimittäin pieniä - enintään kolminkertaisia. Suuremmalla suurennoksella kuvasta tuli epäselvä kehnon optiikan takia. Kaukoputkeen ei riittänyt silmälasien linssien laatu.


Galilei teki paremman

Galileo Galileikin sai tiedon uudesta ihmeestä.

"Noin kymmenen kuukautta sitten sain kuullakseni huhun, jonka mukaan muuan hollantilainen on kehitellyt näkölasin, jota käyttäen jopa vallan kaukana katsojan silmästä sijaitsevat näkyvät kappaleet havaitaan niin selvästi kuin ne sijaitsisivat aivan lähellä", hän muistelee 1610 julkaistussa kirjassaan Sidereus Nuncius (Tähtien sanansaattaja).

Galilei rakensi oman kaukoputken ja esitteli sitä elokuussa 1609 Venetsiassa Pyhän Markuksen kirkon kellotornissa. Hänen punaisella kankaalla päällystetyn, 60 senttimetriä pitkän putkensa suurennos oli yhdeksänkertainen, huomattavasti parempi kuin kilpailijoiden kaukoputkien.

Näytöksen jälkeen ainakin osa aikalaisista ihaili Galileita kaukoputken keksijänä, eikä hän näytä juuri oikoneen väärinkäsitystä.

Ehkä yksi ihailijoista oli Venetsian herttua Leonardo Donat, jolle Galilei lahjoitti kaukoputkensa ja tulevat tieteelliset löytönsä. Vastapalvelukseksi hänen professuurinsa Padovan yliopistossa vakinaistettiin ja palkkansa tuplattiin.

Suuri palkka herätti myös pahaa verta. Galileita pidettiin jopa huijarina; olihan kaukoputkia muuallakin maailmassa. Pian pantiin kuitenkin merkille Galilein kaukoputkien mainio laatu: syksyllä 1609 hän rakensi 20- ja 30-kertaa suurentavia näkölaseja.


Ja näki muita enemmän

Galilei ei ollut edes ensimmäinen, joka suuntasi kaukoputken taivaalle. Jo vuodelta 1608 löytyy kirjoituksia, joissa kerrotaan kaukoputkilla näkyvän myös tähtiä, "joita niiden pienuuden ja näkökykymme rajoittuneisuuden takia ei nähdä tavanomaisella tavalla paljain silmin katselemalla."

Mutta Galilei, joka oli kehittänyt mitättömistä näkölaseista tieteellisen instrumentin, näki enemmän. Hän havainnoi taivasta  järjestelmällisesti ja halusi myös ymmärtää näkemänsä.

"Näin Kuun niin läheltä kuin se olisi ollut tuskin kahden Maan halkaisijan päässä. Tämän jälkeen havaitsin uskomatonta riemua tuntien toistuvasti sekä kiintotähtiä että kiertotähtiä", muistelee Galileo Galilei ensimmäisiä havaintojaan Sidereus Nunciuksessa.

Hän tutki myös Jupiterin kuita ja Venuksen vaiheita. Havaintojensa perusteella hän päätyi tukemaan Nikolaus Kopernikuksen näkemystä siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa, eikä päinvastoin.

Galilein vaatimattomilla kaukoputkillaan tekemät havainnot vaikuttivat ratkaisevasti siihen, mitä ajatellemme itsestämme ja paikastamme maailmakaikkeudessa. Kaukoputki onkin todennäköisesti laite, joka on muokannut kuvaamme maailmasta enemmän kuin mikään muu tutkijoiden koje.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Aiheesta lisää: Galileo Galilei: Sidereus Nuncius. Suomeksi toimittanut Raimo Lehti. Ursa 1999
The Galileo Project: galileo.rice.edu/


Galilei teki merkittäviä havaintoja


1608 Kaukoputki leviää ympäri Eurooppaa.
1609 Galilei kuulee keksinnöstä.
Kesäkuu Rakentaa kaukoputken, jonka suurennos on kolminkertainen.
Elokuu Esittelee yhdeksän kertaa suurentavan kaukoputken Venetsian senaatille.
Syys-lokakuu Aloittaa havainnoinnin.
Marras-joulukuu Tekee sarjan Kuuhavaintoja.
1610 jatkaa järjestelmällistä taivaan tarkkailua.
Tammikuu Havaitsee Jupiterin neljä suurinta kuuta.
Helmikuu Kartoittaa tähtiä.
Maaliskuu Tutkielma Sidereus Nuncius ilmestyy.
Heinäkuu Havaitsee Saturnuksen oudot lisukkeet.
Joulukuu Vahvistaa Venuksen vaiheet ja päättelee Venuksen kiertävän Maan sijasta Aurinkoa, mikä on sopusoinnussa Kopernikuksen teorian kanssa.


Galileolla kolme aviotonta lasta

- Syntyi 15.2.1564 Pisassa; vanhin kuudesta tai seitsemästä lapsesta. Isä Vincenzo Galilei oli muusikko. Perhe kuului aatelistoon, muttei ollut rikas.

- 1570-luvulla perhe muutti Firenzeen.

- Ei avioitunut, mutta sai kaksi tytärtä ja pojan Venetsiassa tapaamansa Maria Gamban kanssa. Gamba asui Galilein talossa Padovassa. Tyttäret pantiin luostariin, ja poika seurasi isäänsä Firenzeen, kun Maria Gamba avioitui.

- Vuonna 1633 katolisen kirkon inkvisitio tuomitsi Galilein aurinkokeskeisistä ajatuksistaan kotiarestiin loppuiäkseen. Hän kuoli sokeana 1642. Ehkä auringonpilkkuhavainnot olivat vahingoittaneet hänen silmiään.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti