Kysymys on elämästä ja kuolemasta, ja lopputulos voi yllättää.

Teksti: Kalevi Rantanen

Uuden tekniikan riskit korostuvat joskus päätöksenteossa kohtuuttomasti. Ihmishenkiä menetetään siksi, että keinoja niiden säästämiseksi ei uskalleta ottaa käyttöön.Biologit Ingo Potrykus ja Peter Beyer yhteistyökumppaneineen siirsivät 1990-luvulla riisiin kaksi geeniä ja saivat uuden lajikkeen, kultaisen riisin. Nimi tulee jyvien kullankeltaisesta väristä. Uusi lajike on muuten samanlainen kuin tavallinen riisi, mutta se tuottaa jyviin A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia. A-vitamiinin puute tappaa yhdestä kahteen miljoonaa ihmistä joka vuosi. Lisäksi jopa puoli miljoonaa lasta sokeutuu vuosittain. Vitamiininpuutteesta kärsivät Kiinassa ja monissa muissa maissa köyhät, jotka elävät pääasiassa riisillä. Juuri heitä kultainen riisi auttaisi. On helpompaa järjestää heille uudenlaista riisiä kuin vihanneksia tai vitamiinipillereitä.

Väärin jalostettu

Beetakaroteenia esiintyy yleisesti luonnossa. Geenimuunnos muuttaa jyvää, mutta ei vaikuta kasvin ekologiseen kilpailukykyyn. On vaikea kuvitella, että kultainen riisi karkaisi luontoon tai muuten häiritsisi ympäristöä. Eikö tässä ole harvinaisen hyvä keksintö, jolla on vain hyviä puolia? Ei kaikkien mielestä. Vastustajat ovat jarruttaneet sen käyttöönottoa niin, että uusi lajike tullee markkinoille vasta vuonna 2012. Heidän mielestään se on jalostettu väärällä tavalla eli muuntamalla geenejä.Potrykus arvioi Nature-lehdessä viime heinäkuussa, että muuntogeenisen lajikkeen saaminen markkinoille vaatii kymmenen vuotta enemmän aikaa kuin tavallisen. Kultaisen riisin kohdalla pelkästään luvan saaminen kenttäkokeisiin vei kaksi vuotta. – Mielestäni geenitekniikan sääntely on vastuussa tuhansien lasten ja nuorten äitien kuolemasta ja sokeudesta, sanoo Potrykus.

Tekemättä jättäminen on teko

Kun teknologian riskejä arvioidaan, niitä on verrattava vaihtoehtoihin. Jos hylkäämme tämän teknologian, mikä on vaihtoehto? Kummassa riskit ovat suuremmat? Tekemättä jättäminen on myös teko, joskus kaikkein voimakkain. Myös rokottamatta jättäminen on teko, jolla on seurauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n rokotusosaston johtaja, ylilääkäri Terhi Kilpi kertoo esimerkin:– Neuvostoliiton hajotessa sortui osittain myös alueen rokotusjärjestelmä. Kurkkumätärokotuksia laiminlyötiin pahasti. Venäjällä levisi kurkkumätäepidemia. 150 000 ihmistä sairastui ja 4 500 kuoli. Suomalaiset säästyivät epidemialta rokotusten ansiosta. Vain yksi rokottamaton vauva kuoli.Yhdysvaltalainen lääkäri ja bioeetikko Douglas S. Diekema Seattlen lastensairaalasta antoi muutama vuosi sitten Pediatrics-lehdessä lukuja tuhkarokkorokotuksesta: Riski, että tuhkarokkorokotus aiheuttaa aivotulehduksen, on yksi miljoonasta. Riski, että tuhkarokko aiheuttaa aivotulehduksen, on tuhat kertaa suurempi.Diekema pohti, miten puhua vanhemmille, jotka vastustavat lastensa rokottamista: ”Lastenlääkärin tulee myös auttaa vanhempia ymmärtämään, että minkään rokotteen riskiä ei pidä tarkastella sellaisenaan vaan suhteessa rokottamatta jättämisen riskiin.” Suomessa THL on arvioinut useiden tutkimusten perusteella, että miljoonasta tuhkarokkoon sairastuneesta kuolee sata. Jos kaikki rokotetaan, kuolleisuus putoaa nollaan. Yksi saa aivotulehduksen, mutta hänkin jää henkiin. Tuhkarokkorokotuksen kattavuuden putoaminen alle 90 prosentin aiheuttaisi Suomessa viisi tai kuusi kuolemaa joka vuosi.Juuri nyt Suomessa puhutaan sikainfluenssarokotteen yhteydesta narkolepsiaan. Rokotetuilla lapsilla ja teineillä näyttää olleen yhdeksänkertainen riski sairastua nukahtelutautiin. Oliko rokotuksesta myös hyötyä? – Sikainfluenssan torjunnassa oltiin jälkijunassa, joten on mahdotonta tarkasti sanoa, kuinka monta ihmishenkeä rokotus pelasti, sanoo Kilpi. Raskaana olevat naiset ehdittiin kuitenkin rokottaa. Kun tiedetään, että Yhdysvalloissa kuusi prosenttia sikainfluenssaan kuolleista oli raskaana, voidaan päätellä, että Suomessa yksi tai kaksi odottavaa äitiä vältti kuoleman Pandemrix-rokotuksen ansiosta. Samalla pelastui yhtä monta vauvaa.Britanniassa on riehunut tänä talvena paha sikainfluenssa, johon oli helmikuun alun tietojen mukaan kuollut noin kolmesataa henkeä, joukossa parikymmentä lasta. Mantereella epidemia on ollut lievempi. Kilpi arvioi, että kaikkiaan Suomessa ehkäistiin rokotuksella muutama kuolema talvella 2009–2010 ja tänä talvena saman verran.

Ydinreaktoritkin erilaisia

Yksi oppi riskien ja hyötyjen arvioinnissa on, että kannattaa välttää vääriä yleistyksiä. Yhden tuotteen menestykset tai tappiot eivät kerro kaikkea.Äskettäin Suomen lääketurvallisuusvirasto Fimea veti apteekeista toistaiseksi diabeteslääkkeet Avandian ja Avandametin, joiden oli havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktin riskiä. Kukaan ei vaatinut kaikkien diabeteslääkkeiden, saati koko lääketeollisuuden kieltämistä. Onko sitten aiheellista vastustaa jokaista muuntogeenistä lajiketta sillä perusteella, että jokin niistä voi osoittautua vaaralliseksi?Yleistämisen ongelma näkyy myös suhtautumisessa ydinvoimaan. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen havaittiin, että reaktorin räjähdyksen oli mahdollistanut tyyppivika, joka esiintyi noin viidessätoista grafiittihidasteisessa reaktorissa. Tämä reaktorityyppi putosi markkinoilta.Vesihidasteisissa laitoksissa ei tarvinnut tehdä juuri mitään muutoksia, koska Tšernobyl-tyyppinen onnettomuus on niissä mahdoton. Silti ydinvoiman turvallisuutta arvioidaan yhtenä pakettina, tekemättä eroa reaktorityyppien välillä. – Ydinvoimalat ovat toistensa panttivankeja: huonoin voimala vaarantaa muidenkin tulevaisuuden, kuvaavat tilannetta yhdysvaltalaiset energiatutkijat Robert Socolow ja Stephen Pacala. Nanoteknologia, bioteknologia, uudet kemikaalit, robotiikka ja muut nousevat teknologiat ovat vielä kirjavampia kuin ydinvoima ja geenisiirtotekniikka. Vastedeskin tehdään myös huonoja ratkaisuja, mutta olisi virhe leimata kokonainen teollisuudenala vaaralliseksi yhden epäonnistuneen tuotteen vuoksi.

Miten laskemme riskin?

Päätösten teossa noudatettu riskinarviointi ei näytä johdonmukaiselta. Ranskalaiset hyväksyvät ydinvoiman, saksalaiset torjuvat sen. Yhdysvalloissa kelpaa muuntogeeninen soija, mutta suomalaiset karsastavat geeniruokaa.Vakuutusmatemaatikot hyödyntävät riskien arvioinnissa ja vakuutusmaksujen määrittelyssä todennäköisyyslaskentaa ja muita hienostuneita työkaluja. Euroopan unioni on laatinut kaiken kansan hyödyksi ja iloksi erityisen riskidirektiivin.Riskimatematiikan ja direktiivin sanoman voimme tiivistää yhteen kaavaan: riski on yhtä kuin todennäköisyys kertaa vaikutus.Hankkiessamme vakuutuksia osaamme soveltaa kaavaa automaattisesti. Tulipalon riski riippuu sekä syttymisen todennäköisyydestä että syntyvistä vahingoista. Jos vakuutettava omaisuus on hyvin arvokas, on järkevää ottaa suuri palovakuutus, vaikka palo olisi epätodennäköinen.Paljon vaikeampaa on soveltaa samaa viisautta maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Tuttu tuntuu turvalliselta

Tuttu, jokapäiväisessä elämässä läsnä oleva tekniikka ja hitaasti kumuloituva haitta eivät meitä hetkauta. Hiilidioksidi on harmiton uloshengityskaasu eikä kenellekään vaarallinen tässä ja nyt. Sen ylenpalttinen syöttäminen ilmakehään on kuitenkin varmimpia tapoja saada aikaan katastrofi, joka on verrattavissa täysimittaiseen maailmansotaan.  Mutta eihän ilmastokatastrofi ole sataprosenttisen varma? Vaikka ei olisikaan, riski on suuri, koska ilmastonmuutoksen vaikutus on dramaattinen.Ilmastotutkijat näyttävät välttelevän määrällisiä riskiarvioita. Ehkä he pelkäävät alarmistin leimaa. Yksi poikkeus on professori Hans Joachim Schellnhuber Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksesta. Hän esitti toissa vuonna Kööpenhaminan ilmastokokouksessa yhden väliarvion. Hän sanoi, että nykyisen hulinan jatkaminen nostaa lämpötilaa viisi astetta. Olot huononevat niin, että väkiluku romahtaa miljardiin nykyisestä seitsemästä miljardista. Kuolleisuus on silloin kuusi miljardia ihmistä.

Antaa paistaa

Ilmastonmuutoksen riskiä voidaan verrata ydinvoiman riskiin. On laskettu, että kaikkiaan noin 30 000 ihmistä kuolee maailmassa 80 vuoden aikana syöpään Tšernobylin onnettomuuden seurauksena. Luku on Säteilyturvakeskuksen antama ja perustuu tutkimuksiin onnettomuuden päästöistä ja säteilyn vaikutuksesta.Jos onnettomuus tapahtuisi nyt, sen seuraukset olisivat todennäköisesti pienemmät, mutta olettakaamme tässä, että uuden ydinonnettomuuden vaikutukset olisivat samat kuin Tšernobylin. Merkittäviä säteilypäästöjä aiheuttavan onnettomuuden todennäköisyys on kuitenkin nykyisin rakennettavissa kolmannen sukupolven reaktoreissa pienempi kuin kerran kahdessa miljoonassa vuodessa. Todennäköisyys on saatu kehittyneillä laskentamenetelmillä, joista kenties tärkein on todennäköisyyspohjainen turvallisuusanalyysi eli PSA, Probabilistic Safety Assessment. PSA-tutkimuksia tekevät voimaloiden suunnittelijat ja käyttäjät sekä valvontaviranomaiset.Kuvitellaan nyt, että maailmaan rakennetaan 10 000 reaktoria, joilla pystytään tuottamaan kaikki sähkö. Silloin onnettomuuden todennäköisyys olisi yksi kahdessasadassa vuodessa. Saisimme siis 30 000 vainajaa parissa vuosisadassa. Samassa ajassa perinteinen fossiilivoima ehtii aiheuttaa romahduksen, jolla voi olla jopa miljardeja uhreja. Ilmastotutkimusten mukaan keikahduspiste, jonka jälkeen ilmastokriisi karkaa käsistä, saavutetaan nykymenolla ennen vuosisadan loppua.Tehdäänpä vielä yksi riskivertailu. Jos ydinvoima tuntuu epävarmalta, voidaan rakentaa vaikka tuulivoimaa. Mutta taas tulee ongelma. Tuulivoimaloita on vastustettu kiivaasti varsinkin saaristoissa ja muilla tuulisilla paikoilla. Ne ovat kuulemma rumia. Se on totta, esteettinen riski on myös riski, mutta kumpi on huonompi vaihtoehto: se, että paistumme, vai se, että tuulimylly muuttaa maisemaa?

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.