Kysymys on elämästä ja kuolemasta, ja lopputulos voi yllättää.

Teksti: Kalevi Rantanen

Uuden tekniikan riskit korostuvat joskus päätöksenteossa kohtuuttomasti. Ihmishenkiä menetetään siksi, että keinoja niiden säästämiseksi ei uskalleta ottaa käyttöön.Biologit Ingo Potrykus ja Peter Beyer yhteistyökumppaneineen siirsivät 1990-luvulla riisiin kaksi geeniä ja saivat uuden lajikkeen, kultaisen riisin. Nimi tulee jyvien kullankeltaisesta väristä. Uusi lajike on muuten samanlainen kuin tavallinen riisi, mutta se tuottaa jyviin A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia. A-vitamiinin puute tappaa yhdestä kahteen miljoonaa ihmistä joka vuosi. Lisäksi jopa puoli miljoonaa lasta sokeutuu vuosittain. Vitamiininpuutteesta kärsivät Kiinassa ja monissa muissa maissa köyhät, jotka elävät pääasiassa riisillä. Juuri heitä kultainen riisi auttaisi. On helpompaa järjestää heille uudenlaista riisiä kuin vihanneksia tai vitamiinipillereitä.

Väärin jalostettu

Beetakaroteenia esiintyy yleisesti luonnossa. Geenimuunnos muuttaa jyvää, mutta ei vaikuta kasvin ekologiseen kilpailukykyyn. On vaikea kuvitella, että kultainen riisi karkaisi luontoon tai muuten häiritsisi ympäristöä. Eikö tässä ole harvinaisen hyvä keksintö, jolla on vain hyviä puolia? Ei kaikkien mielestä. Vastustajat ovat jarruttaneet sen käyttöönottoa niin, että uusi lajike tullee markkinoille vasta vuonna 2012. Heidän mielestään se on jalostettu väärällä tavalla eli muuntamalla geenejä.Potrykus arvioi Nature-lehdessä viime heinäkuussa, että muuntogeenisen lajikkeen saaminen markkinoille vaatii kymmenen vuotta enemmän aikaa kuin tavallisen. Kultaisen riisin kohdalla pelkästään luvan saaminen kenttäkokeisiin vei kaksi vuotta. – Mielestäni geenitekniikan sääntely on vastuussa tuhansien lasten ja nuorten äitien kuolemasta ja sokeudesta, sanoo Potrykus.

Tekemättä jättäminen on teko

Kun teknologian riskejä arvioidaan, niitä on verrattava vaihtoehtoihin. Jos hylkäämme tämän teknologian, mikä on vaihtoehto? Kummassa riskit ovat suuremmat? Tekemättä jättäminen on myös teko, joskus kaikkein voimakkain. Myös rokottamatta jättäminen on teko, jolla on seurauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n rokotusosaston johtaja, ylilääkäri Terhi Kilpi kertoo esimerkin:– Neuvostoliiton hajotessa sortui osittain myös alueen rokotusjärjestelmä. Kurkkumätärokotuksia laiminlyötiin pahasti. Venäjällä levisi kurkkumätäepidemia. 150 000 ihmistä sairastui ja 4 500 kuoli. Suomalaiset säästyivät epidemialta rokotusten ansiosta. Vain yksi rokottamaton vauva kuoli.Yhdysvaltalainen lääkäri ja bioeetikko Douglas S. Diekema Seattlen lastensairaalasta antoi muutama vuosi sitten Pediatrics-lehdessä lukuja tuhkarokkorokotuksesta: Riski, että tuhkarokkorokotus aiheuttaa aivotulehduksen, on yksi miljoonasta. Riski, että tuhkarokko aiheuttaa aivotulehduksen, on tuhat kertaa suurempi.Diekema pohti, miten puhua vanhemmille, jotka vastustavat lastensa rokottamista: ”Lastenlääkärin tulee myös auttaa vanhempia ymmärtämään, että minkään rokotteen riskiä ei pidä tarkastella sellaisenaan vaan suhteessa rokottamatta jättämisen riskiin.” Suomessa THL on arvioinut useiden tutkimusten perusteella, että miljoonasta tuhkarokkoon sairastuneesta kuolee sata. Jos kaikki rokotetaan, kuolleisuus putoaa nollaan. Yksi saa aivotulehduksen, mutta hänkin jää henkiin. Tuhkarokkorokotuksen kattavuuden putoaminen alle 90 prosentin aiheuttaisi Suomessa viisi tai kuusi kuolemaa joka vuosi.Juuri nyt Suomessa puhutaan sikainfluenssarokotteen yhteydesta narkolepsiaan. Rokotetuilla lapsilla ja teineillä näyttää olleen yhdeksänkertainen riski sairastua nukahtelutautiin. Oliko rokotuksesta myös hyötyä? – Sikainfluenssan torjunnassa oltiin jälkijunassa, joten on mahdotonta tarkasti sanoa, kuinka monta ihmishenkeä rokotus pelasti, sanoo Kilpi. Raskaana olevat naiset ehdittiin kuitenkin rokottaa. Kun tiedetään, että Yhdysvalloissa kuusi prosenttia sikainfluenssaan kuolleista oli raskaana, voidaan päätellä, että Suomessa yksi tai kaksi odottavaa äitiä vältti kuoleman Pandemrix-rokotuksen ansiosta. Samalla pelastui yhtä monta vauvaa.Britanniassa on riehunut tänä talvena paha sikainfluenssa, johon oli helmikuun alun tietojen mukaan kuollut noin kolmesataa henkeä, joukossa parikymmentä lasta. Mantereella epidemia on ollut lievempi. Kilpi arvioi, että kaikkiaan Suomessa ehkäistiin rokotuksella muutama kuolema talvella 2009–2010 ja tänä talvena saman verran.

Ydinreaktoritkin erilaisia

Yksi oppi riskien ja hyötyjen arvioinnissa on, että kannattaa välttää vääriä yleistyksiä. Yhden tuotteen menestykset tai tappiot eivät kerro kaikkea.Äskettäin Suomen lääketurvallisuusvirasto Fimea veti apteekeista toistaiseksi diabeteslääkkeet Avandian ja Avandametin, joiden oli havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktin riskiä. Kukaan ei vaatinut kaikkien diabeteslääkkeiden, saati koko lääketeollisuuden kieltämistä. Onko sitten aiheellista vastustaa jokaista muuntogeenistä lajiketta sillä perusteella, että jokin niistä voi osoittautua vaaralliseksi?Yleistämisen ongelma näkyy myös suhtautumisessa ydinvoimaan. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen havaittiin, että reaktorin räjähdyksen oli mahdollistanut tyyppivika, joka esiintyi noin viidessätoista grafiittihidasteisessa reaktorissa. Tämä reaktorityyppi putosi markkinoilta.Vesihidasteisissa laitoksissa ei tarvinnut tehdä juuri mitään muutoksia, koska Tšernobyl-tyyppinen onnettomuus on niissä mahdoton. Silti ydinvoiman turvallisuutta arvioidaan yhtenä pakettina, tekemättä eroa reaktorityyppien välillä. – Ydinvoimalat ovat toistensa panttivankeja: huonoin voimala vaarantaa muidenkin tulevaisuuden, kuvaavat tilannetta yhdysvaltalaiset energiatutkijat Robert Socolow ja Stephen Pacala. Nanoteknologia, bioteknologia, uudet kemikaalit, robotiikka ja muut nousevat teknologiat ovat vielä kirjavampia kuin ydinvoima ja geenisiirtotekniikka. Vastedeskin tehdään myös huonoja ratkaisuja, mutta olisi virhe leimata kokonainen teollisuudenala vaaralliseksi yhden epäonnistuneen tuotteen vuoksi.

Miten laskemme riskin?

Päätösten teossa noudatettu riskinarviointi ei näytä johdonmukaiselta. Ranskalaiset hyväksyvät ydinvoiman, saksalaiset torjuvat sen. Yhdysvalloissa kelpaa muuntogeeninen soija, mutta suomalaiset karsastavat geeniruokaa.Vakuutusmatemaatikot hyödyntävät riskien arvioinnissa ja vakuutusmaksujen määrittelyssä todennäköisyyslaskentaa ja muita hienostuneita työkaluja. Euroopan unioni on laatinut kaiken kansan hyödyksi ja iloksi erityisen riskidirektiivin.Riskimatematiikan ja direktiivin sanoman voimme tiivistää yhteen kaavaan: riski on yhtä kuin todennäköisyys kertaa vaikutus.Hankkiessamme vakuutuksia osaamme soveltaa kaavaa automaattisesti. Tulipalon riski riippuu sekä syttymisen todennäköisyydestä että syntyvistä vahingoista. Jos vakuutettava omaisuus on hyvin arvokas, on järkevää ottaa suuri palovakuutus, vaikka palo olisi epätodennäköinen.Paljon vaikeampaa on soveltaa samaa viisautta maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Tuttu tuntuu turvalliselta

Tuttu, jokapäiväisessä elämässä läsnä oleva tekniikka ja hitaasti kumuloituva haitta eivät meitä hetkauta. Hiilidioksidi on harmiton uloshengityskaasu eikä kenellekään vaarallinen tässä ja nyt. Sen ylenpalttinen syöttäminen ilmakehään on kuitenkin varmimpia tapoja saada aikaan katastrofi, joka on verrattavissa täysimittaiseen maailmansotaan.  Mutta eihän ilmastokatastrofi ole sataprosenttisen varma? Vaikka ei olisikaan, riski on suuri, koska ilmastonmuutoksen vaikutus on dramaattinen.Ilmastotutkijat näyttävät välttelevän määrällisiä riskiarvioita. Ehkä he pelkäävät alarmistin leimaa. Yksi poikkeus on professori Hans Joachim Schellnhuber Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksesta. Hän esitti toissa vuonna Kööpenhaminan ilmastokokouksessa yhden väliarvion. Hän sanoi, että nykyisen hulinan jatkaminen nostaa lämpötilaa viisi astetta. Olot huononevat niin, että väkiluku romahtaa miljardiin nykyisestä seitsemästä miljardista. Kuolleisuus on silloin kuusi miljardia ihmistä.

Antaa paistaa

Ilmastonmuutoksen riskiä voidaan verrata ydinvoiman riskiin. On laskettu, että kaikkiaan noin 30 000 ihmistä kuolee maailmassa 80 vuoden aikana syöpään Tšernobylin onnettomuuden seurauksena. Luku on Säteilyturvakeskuksen antama ja perustuu tutkimuksiin onnettomuuden päästöistä ja säteilyn vaikutuksesta.Jos onnettomuus tapahtuisi nyt, sen seuraukset olisivat todennäköisesti pienemmät, mutta olettakaamme tässä, että uuden ydinonnettomuuden vaikutukset olisivat samat kuin Tšernobylin. Merkittäviä säteilypäästöjä aiheuttavan onnettomuuden todennäköisyys on kuitenkin nykyisin rakennettavissa kolmannen sukupolven reaktoreissa pienempi kuin kerran kahdessa miljoonassa vuodessa. Todennäköisyys on saatu kehittyneillä laskentamenetelmillä, joista kenties tärkein on todennäköisyyspohjainen turvallisuusanalyysi eli PSA, Probabilistic Safety Assessment. PSA-tutkimuksia tekevät voimaloiden suunnittelijat ja käyttäjät sekä valvontaviranomaiset.Kuvitellaan nyt, että maailmaan rakennetaan 10 000 reaktoria, joilla pystytään tuottamaan kaikki sähkö. Silloin onnettomuuden todennäköisyys olisi yksi kahdessasadassa vuodessa. Saisimme siis 30 000 vainajaa parissa vuosisadassa. Samassa ajassa perinteinen fossiilivoima ehtii aiheuttaa romahduksen, jolla voi olla jopa miljardeja uhreja. Ilmastotutkimusten mukaan keikahduspiste, jonka jälkeen ilmastokriisi karkaa käsistä, saavutetaan nykymenolla ennen vuosisadan loppua.Tehdäänpä vielä yksi riskivertailu. Jos ydinvoima tuntuu epävarmalta, voidaan rakentaa vaikka tuulivoimaa. Mutta taas tulee ongelma. Tuulivoimaloita on vastustettu kiivaasti varsinkin saaristoissa ja muilla tuulisilla paikoilla. Ne ovat kuulemma rumia. Se on totta, esteettinen riski on myös riski, mutta kumpi on huonompi vaihtoehto: se, että paistumme, vai se, että tuulimylly muuttaa maisemaa?

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.