Netti tyhmistää, epäilee moni. Päinvastoin, sanoo oppimistutkija. Googlet, twitterit ja wikit ovat virtuaalisia tuntosarvia, jotka laajentavat älyämme.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Kuka tunnustaa googlanneensa kesken palaverin tai luennon tietoa ihmisestä tai asiasta, josta kuuli ensimmäisen kerran? Entä kuka on salannut apuvälineiden käytön ja esittänyt olevansa fiksu ja filmaattinen - älykkäämpi kuin onkaan? Aika moni, ainakin minä.

Äly menee uusiksi

Älykkääksi mielletään yleensä henkilö, joka muistaa nippelitiedotkin ulkoa ja heittelee niitä keskustelussa tuosta vaan. Näin ajattelevat ainakin "vanhan liiton" miehet ja naiset, joiden mielestä muu on lunttaamista!

- Tietokoneet ja -verkot pakottavat meidät katsomaan peiliin ja miettimään uudella tavalla, mitä ovat älykäs toiminta, osaaminen ja oppiminen, sanoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen vt. professori Kai Hakkarainen, joka on 15 vuotta tutkinut psykologian keinoin, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan käyttää oppimisen tukena.

Hakkaraisen mukaan älykyyttä on kolmea lajia.

- Monologinen äly edustaa perinteistä älykkyyttä, jossa äly on pään sisässä.

- Dialoginen äly toimii ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

- Trialoginen äly on älykäs prosessi, jossa ihmiset antavat älylle ulkoisen, materiaalisen muodon - tekevät vaikkapa wikin avulla kirjan.

Digi sitoo yhteen

- Digitaalinen teknologia tarjoaa välineitä kaikkien älykkyyden muotojen harjoittamiseen, sanoo Hakkarainen, jonka mielestä älykäs toiminta on kuin langaton verkko.

Kaiken tiedon ei tarvitse olla taltioituna mieleen. Jos tieto on nopeasti saavutettavissa apuvälineillä, se voi olla osa laajennettua mieltä.

- Esimerkiksi koululaiset voivat kirjoista pänttäämisen sijaan osallistua oppiviin tutkimusprojekteihin: rakentaa ja kehittää tietoa itse ja keskustella siitä muiden kanssa.

Hakkaraisen mukaan tietoverkot ovat jo parantaneet kykyämme ratkaista monimutkaisia ongelmia ja hahmottaa maailmaa. Hän uskookin vakaasti, että youtubet, googlet, facebookit ja twitterit tekevät meistä älykkäämpiä - eivät tyhmempiä.

Vauhtia sumereilta

- Ihmisen älyllinen evoluutio ei perustu vain biologisiin harppauksiin, siihen, että aivot ovat rakenteellisesti muuttuneet. Kehityksemme on aina tapahtunut vuorovaikutuksessa kulttuuristen tietoverkkojen, esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon, kanssa, Hakkarainen muistuttaa.

Kun sumerit 5 000 vuotta sitten keksivät kirjoituksen, avautui ensimmäistä kertaa mahdollisuus ajatusten "ulkoistettuun" esittämiseen, kehittämiseen ja jakamiseen. Ennen tätä ihminen oli Hakkaraisen mukaan kuin tietokone ilman kovalevyä. Ajatukset olivat sidoksissa tilanteeseen, ja niitä voitiin vaihtaa vain kasvokkain.

Verkko venyttää älyä

Nyt olemme uuden älyllisen harppauksen edessä.

- Symboliset ja kulttuuriset verkostot, joiden keskellä toimimme, ovat muuttuneet aiempaa monimutkaisemmiksi. Sopeutuminen tällaiseen ympäristöön venyttää älyllisiä voimavarojamme, Hakkarainen arvioi.

Hän sanoo tietoverkkojen laajentavan älykkyyttämme tarjoamalla "älyllisiä proteeseja". Tietokoneet, älypuhelimet, hakukoneet ja sosiaalinen media ovat "ulkoisia muistikenttiämme" ja "virtuaalisia tuntosarviamme", joilla luotaamme maailmaa tehokkaammin kuin koskaan ennen.

Entä jos jostakin syystä kadotamme älylliset tuntosarvemme? Olemmeko sitten aivan älyttömiä?

- En ole kovin huolissani siitä, että olisimme liian riippuvaisia teknologioista. Kaikkia asioita ei voi delegoida tietoverkolle, eikä niin ole tapahtunutkaan. Ihminen itse on edelleen verkoston tärkein solmukohta.

Viihdekin ruokkii älyä


Älykkyystestit osoittavat, että ihmisten älykkyys kehittyy myönteiseen suuntaan. Osittain edistys selittyy koulutustason nousulla, mutta ei kokonaan.

Yhdysvaltalainen kirjailija Steven Johnson esittää yhdeksi tekijäksi populaarikulttuurin monimutkaistumista. Tietokonepelit vaativat jatkuvaa ponnistelua osaamisen ylärajoilla, eikä tv-viihdekään enää päästä helpolla. Kun 1970-luvun Starskyn ja Hutchin juoni oli tappavan monotoninen, on 1990-luvun Sopranosin seuraamisessa täysi työ.

Kai Hakkarainenkin tunnistaa ilmiön. -  Avainhenkilöiden, heidän suhteidensa ja päällekkäisten juonien määrässä on huima ero. Nykyisiä sarjoja katsoessa joutuu koko ajan ponnistelemaan älyllisesti.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Sikamainen lentsu

Kantauralilaisten esi-isiemme ei tarvinnut pelätä sikainfluenssaa. Kun ihmisiä oli harvassa eikä kotieläimistä ollut tietokaan, epidemioiden syntymiselle ei ollut edellytyksiä.

Vasta kun opittiin harjoittamaan maataloutta ja asumaan taajamissa, alkoivat taudit tarttua ja levitä. Ei liene sattumaa, että sanat sairas ja tauti ovat vanhoja germaanisia lainoja ja kuuluvat samaan kerrostumaan kuin monet kotieläinten nimet, esimerkiksi nauta, lammas ja kana. Useat tarttuvat taudit ovat siirtyneet ihmisiin kotipiirin eläimistä tai loisista.

Jo äänneasusta arvaa, että influenssa on nuorehko lainasana. Sen historia taudin nimenä on alkanut italian sanasta influenza. Näin on nimitetty Italiasta 1700-luvulla muuhun Eurooppaan levinnyttä epidemiaa ja sen jälkeen muitakin samantapaisia tartuntatauteja. Italian sana merkitsee alkuaan virtausta tai vaikutusta.

Nimi perustuu siihen, että influenssaksi nimitetyn taudin on ennen modernin lääketieteen syntyä uskottu johtuvan tähtien vaikutuksesta tai peräti jostakin salaperäisestä aineesta, jota virtasi tähdistä ihmisiin.


Suomalaisena sanana influenssa on tullut käyttöön 1800-luvulla. Se on mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa vuonna 1865 asussa influentsa. Muita samanaikaisia nimityksiä ovat nuhakuume, röhkärutto ja kinorutto. Röhkä tarkoittaa käheää yskää ja kino limaa.

Suomalaiselle influenssa on hankala sana, koska siinä on vierasmallinen kolmen konsonantin yhtymä. Arkipuheessa siitä onkin syntynyt helpommin äännettäviä muunnelmia, kuten infulenssa, lenssu tai lentsu. Saman sanan yksinkertaistettu versio on myös flunssa, mutta se on lainattu ruotsista valmiiksi muotoiltuna.


Ei hauska mutta jollakin lailla osuva yhteensattuma on se, että sika-sana on nykysuomessa muuttunut eräänlaiseksi tehostavaksi sananmuodostusainekseksi: sikahyvä, sikasiisti ja niin edelleen. Nyt sitten odotellaan ja ihmetellään, tuleeko sikainfluenssasta todella sikapaha epidemia vaiko vain harmittomampi possulenssu.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.