Maailman suurin saari menettää jäätiköitään sellaista vauhtia, että ennusteet merenpinnan noususta on pantava uusiksi.


että ennusteet merenpinnan noususta on pantava uusiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jäätiköiden hupeneminen Grönlannissa ei sinänsä ole tavatonta. Sitä on tapahtunut iät ajat, sillä kesäisin jään pinnan lämpötila kipuaa sen verran korkeaksi, että jäätikköjäätäkin sulaa vedeksi. Jäämassat ovat kuitenkin pysyneet jotakuinkin entisellään, sillä talvien lumentulo on korvannut kesien hävikin. Nykyään näin tapahtuu enää saaren luoteisissa ja pohjoisissa kolkissa.

- Jäätiköiden kutistuminen on selvästi kiihtynyt kymmenen viime vuoden aikana, sanoo Kalifornian teknisen korkeakoulun, maineikkaan Caltechin, glasiologi Eric Rignot esitellessään vastikään valmistuneita, laajuudessaan uraauurtavia jäätikkökartoituksia Yhdysvaltain tiedeviikolla St. Louisissa.

- Vuonna 1996 Grönlannista katosi jäätikköjäätä 90 kuutiokilometriä, mutta viime vuonna hävikki oli peräti 224 kuutiokilometriä, Rignot täsmentää.

Kun ennätyslukema muutetaan vedeksi, hahmottuu paremmin, millaisista määristä puhutaan. Grönlannista poistuu joka päivä vettä 0,6 kuutiokilometriä. Se on 600 miljardia litraa, joka puolestaan vastaa suurin piirtein meidän suomalaisten kahden vuoden käyttöveden kulutusta.

Jäätiköt ottivat spurtin

Suurin syy jäätiköiden katoamiseen on se, että jäätiköt ovat kiihdyttäneet marssiaan mereen. Käytännöllisesti katsoen kaikki pohjoisen napapiirin eteläpuoliset jäätiköt liikkuvat jo useiden kilometrien vuosivauhtia. Rannikolle päästyään juoksun kuluttamat jäätiköt murtuvat jäälautoiksi ja -vuoriksi ja purjehtivat avomerelle. 

- Jäätikköjäätä sulaa nyt enemmän kuin koskaan ennen, mikä kerryttää vettä jäätiköiden halkeamiin. Kun vesi kulkeutuu peruskallioon asti, se muodostaa liukuradan, jota pitkin jään on hyvä viilettää, Rignot selittää jäätiköiden matkan¬teon vauhdittumista.

Jäätiköiden sulamista edistää puolestaan keskilämpötilan kohoaminen. Grönlannissa on nyt kolme astetta leppeämpää kuin neljännesvuosisata sitten. Tämä pidentää sulamiskautta ja laajentaa sulamisaluetta.

Kiiruhtajia tulossa lisää

Grönlannin jäätiköiden tilanne kiinnostaa - ja huolestuttaa - tutkijoita, sillä Grönlanti on Antarktiksen jälkeen maapallon mahtavin jäävarasto. Ilmaston lämmetessä sen hupeneminen voi huomattavasti muuttaa maailman merien pinnan korkeutta. Jos Grönlanti joskus sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi peräti seitsemän metriä.

Ilmastomallit, joilla nykyään ennustetaan jäätiköiden käyttäytymistä, antavat vielä lohdullisen arvion: Grönlannin jäätiköiden pieneneminen kohottaa merenpintaa keskimäärin 0,2 millimetriä vuodessa. - Mallit eivät ikävä kyllä ota huo¬mioon jäätiköiden virtausnopeuksissa tapahtuvia muutoksia. Grönlannissa kuitenkin juuri ne ovat ratkaisevassa asemassa. Jääkadosta kaksi kolmasosaa selittyy jäätiköiden vauhdin lisääntymisellä, Rignot huomauttaa.

- Grönlannista jo nyt vähenevä jäämassa kohottaa merenpintaa vähintään puoli millimetriä vuodessa eli kaksi kertaa arvioitua enemmän, hän laskee. - Eikä kehitys tästä ainakaan hidastu. Lämpenemisen jatkuessa jäätiköt ottavat vauhtia entistä laajemmilla alueilla. Kiiruhtamisen ensi merkit näkyvät jo tähän asti vakailla Luoteis- ja Pohjois-Grönlannin jäätiköillä.

Rignotin - ja monen muunkin - mielestä meidän ei kannata tuudittautua vallitsevaan uskoon, jonka mukaan maailman jäätiköt hupenevat harmittoman hitaasti ja merenpinta nousee maltillisesti kolmisen millimetriä vuodessa ja puolisen metriä sadassa vuodessa. Todennäköisesti tapahtuu jotain aivan muuta, sillä ikuiseksi sanottu Etelämannerkin on kutistumassa (ks. Tiede 4/2005, s. 4).



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla