Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Jäiden lähtö on keväinen merkkitapaus ja luonnonnäytelmä, jota saavutaan seuraamaan matkojenkin päästä.

Rannoilla on hyvä tarkkailla vuoden kiertoa, ihailla luonnon mahtia ja suunnitella kesäisiä veneretkiä.

Suomalaiset ovat aina viihtyneet vesillä ja vesien äärellä. Verbi soutaa juontuu kantauralista. Alus on ikivanhaan perintösanastoon kuuluvan ala-vartalon johdos, joka vesikulkuneuvon lisäksi voi tarkoittaa mitä tahansa alla olevaa, esimerkiksi alustaa tai pehmikettä. Ikivanhaa alustyyppiä edustaa haapio, joka nimensä mukaisesti on haapapuun rungosta kaiverrettu ja kuumentamalla muotoiltu kaukalo.

Vanhaan perintösanastoon kuuluvaa venettä on arveltu venyä -verbin johdokseksi, mutta uudemman selityksen mukaan se olisi muodostettu indoeurooppalaisesta, puuta merkitsevästä lainavartalosta *wen-. Merkitysyhteys puun ja veneen välillä on selvä, mutta selitykseen jää sellainen aukko, ettei indoeurooppalaista vartaloa ole lainattu puun merkityksessä suomensukuisiin kieliin eikä indoeurooppalaisella puolella ole veneen merkitystä. Oli alkuperä mikä hyvänsä, sana on joka tapauksessa tuhansia vuosia vanha.

Hyvin vanha aluksen nimi näyttää olevan myös haaksi. Sille mordvasta esitetty vastine šakš tarkoittaa astiaa tai ruukkua. Merkityssuhde on sama kuin ruotsista lainatussa purkki-sanassa, jota suomessa käytetään leikillisenä aluksen nimityksenä. Sanan taivutus on monien äänteenmuutosten takia niin mutkikas, että perusmuotoja on nykyään kaksi: haaksi ja haahti. Jälkimmäinen on kansallisromantiikan hengessä otettu käyttöön sukunimenä 1900-luvun alussa.

Nykysuomessa haaksi on harvinainen ja runollinen sana, mutta vielä Agricolan aikana se oli aivan tavallinen talonpoikien käyttämän purjealuksen nimitys. Kun haaksilla käytiin Tukholmassa tekemässä kauppaa, sana lainattiin myös ruotsin murteisiin. Kaikki matkat eivät päättyneet onnellisesti. Nykysuomen haaksirikko on esi-isiltä peritty muistutus siitä, että vesillä liikkumisessa on aina ollut omat vaaransa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012