Huoli tulee hakematta, joten koeta ruokkia levollisuutta.

Teksti: Tuija Matikka

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Kurjat tapahtumat jäävät muistiimme kuin liimaiseen kärpäspaperiin, mutta mukavat luiskahtavat kuin teflonpinnalta. Tämä havaintovääristymä on ihmislajille tyypillinen, kiteyttää yhdysvaltalainen neuropsykologi Rick Hanson. Jos päivän aikana tapahtuu sata asiaa­, joista 70 on neutraaleja, 27 mukavia ja kolme uhkaavia, illan tullen ne kolme koettelemusta pyörivät mielen kärpäspaperissa. Paitsi siinä tapauksessa, että mieli vatkaa vanhaa vääryyttä tai hätäilee huomisesta.

Mutta kunnon kansalaisen kuuluu olla pirtsakka. Kun meitä taas alkaa väistämättä harmittaa, myönteisyyden puute nolottaa ja suivaannumme itseemme: "On se vaan kumma, ettei positiivinen ajattelu vieläkään luonnistu!" Näin sotkeudumme kärpäspaperiin entistä pahemmin.

Viisaampaa on uskoa aivotutkimusta: sen mukaan olemme perineet savanneilla selvinneiltä esi-isiltämme sisikunnan, joka lipsahtaa liian kerkeästi pakomoodiin. Tahdosta riippumaton hermostomme toimii kuin kiikkulauta. Kun aktivoiva eli sympaattinen pako-osa kohoaa, rentouttava parasympaattinen lepo-osa laskee. Koska kiikkulautamme puoltaa pakomoodin suuntaan, voimme saada maailmasta asiallisemman kuvan vahvistamalla lepomoodia.

Ei väkisin vaan lempeästi

Miten voimme vaikuttaa tahdosta riippumattomaan hermostoon tietoisesti? Suomalaisella sisulla ja läpi harmaan kiven -mentaliteetilla emme ainakaan onnistu. Ennemmin kannattaa kokeilla aivojen syvien osien primitiivirefleksien sytyttämistä, ja niitäkin on syytä herätellä lempeästi.

Mielen sisäistä puhetta voi vaimentaa seuraamalla tietoisesti kehon toimintoihin liittyviä aistimuksia, sillä tällainen tarkkaavaisuuden siirto hillitsee aivojen sanallis-loogisen järjestelmän toimintaa. Arjessa emme kiinnitä kehon aistimuksiin huomiota, koska mielemme tekomoodiin virittynyt ajokoira etsii ympäristöstä vihiä. Jos aikeenamme on kytkeä lepomoodi, neutraali ärsyke on eduksi.

Menetelmiä on eri kulttuureissa, mutta kognitiivisen psykologian kolmatta aaltoa kiinnostavat Himalajan tai Tiibetin syrjäisissä luostareissa kehitetyt konstit. Muinaisissa luostareissa elämänmeno oli kuitenkin nykyistä leppoisampi, joten harjoitukset eivät sellaisinaan sovi länsimaisessa sykkeessä eläville. Lisäksi vilkkaille luonteille käyvät erilaiset menetelmät ja annostukset kuin luontaisille viilipytyille. Katso, löydätkö tästä artikkelista itsellesi sopivan tavan.

Huokaise ja silitä

"Seurasimme tilannetta henkeä pidätellen." Sanonta ei ole pelkkä vertauskuva. Sisään hengittämistä nimittäin ohjaa tahdosta riippumattoman hermoston aktivoiva eli sympaattinen pako-osa. Uloshengitystä taas ohjaa parasympaattinen "vaara ohi ja sulatetaan ruokaa" eli lepo-osa.

Siksi voimme pikarentouttaa itseämme vetämällä keuhkot täyteen ilmaa ja hengittämällä hitaasti ulos. Rytmiin pääsee esimerkiksi laskemalla samalla mielessään neljään ja kahdeksaan. Kokeile muutama kierros, minkä jälkeen kiukun tai kauhistuksen pitäisi menettää pahin teränsä. Hengitystä kannattaa harjoitella monta kertaa päivässä, jotta helpotuksen huokaisun muistaisi myös hädän hetkellä.

Jotta huomio ei herpaantuisi, varsinkin vilkasluonteisen kannattaa seurata hengitysaistimuksia vaihe vaiheelta. Raikkaan ilman virtaus tuntuu ylähuulessa, sieraimissa, kurkussa ja keuhkoputkissa. Rintakehä nousee, pallea venyy alaspäin, ja paineen tunne kasvaa alavartalossa asti. Pane merkille, mistä kohtaa ilma alkaa ensimmäisenä poistua ja miltä lämpimänkostea uloshengitys tuntuu.

Lopuksi voit rentouttaa silmät ja leuan, minkä jälkeen saatat tuntea, miten raukeus valuu kuin lämmin hunaja kaulaa pitkin alas hartioihin ja sieltä aina varpaisiin asti.

Yleensäkin tuntoaistimukset vaikuttavat paljon. Vastasyntyneellä ne keskittyvät pitkälti "kuonon" alueelle, johon on kytkeytynyt runsaasti parasympaattisen hermoston säikeitä. Kukaties juuri tästä syystä puremme tiukassa tilanteessa huuliamme. Huulien silittely tai imeskely rauhoittaa oloamme niin vauvana kuin vaarina. Kenties syöpöttelyn ja tupakoinnin vaikutus liittyy tähän. Myös kitalaen, kielen ja nielun lämmön ja pehmeyden aistiminen rauhoittaa. Samoin toimii vatsan ja selän silittely.

Säilö hyvät

Koska arjen tuottamat miellyttävät kokemukset haihtuvat kuin vesi saunan kiukaalta, on paikallaan "säilöä" aistimus talteen muutamaksi kymmeneksi sekunniksi. Tänä aikana onnelliset synapsiyhteydet ehtivät vahvistua edes hiukkasen.

Pysähdy haistelemaan ruusua, on ikivanha neuvo. Kun ruoka on hyvää, tunne miten maku ja ravinteet imeytyvät. Kun saat kuulla kehuja tai kohteliaisuuksia, anna niiden kaikua mielesi sokkeloissa. Kun aurinko pilkahtaa pilvien välistä, säilö valonsäde silmiisi ja kehoosi. Kun takkatuli lämmittää, anna valon, lämmön ja raukeuden levitä koko vartaloosi.

Koska meillä on biologista taipumusta nähdä maailma paljon synkempänä kuin se todellisuudessa on, voimme kehittää valoisaa inhorealismia. Kun väistämättä kiinnitämme huomion flunssanenän vuotamiseen, on hyvä muistuttaa itseä muutamasta faktasta: tukka kasvaa, munuaiset toimivat, jääkaappi on kylmä, ja telkkarista tulee Prisma-studio. Näin mielipahan syy suhteutuu, ja keho pääsee lepomoodiin.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähde: Rick Hanson ja Richard Medius, Buddhan aivot,Käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen, Basam Books 2011

Lepytä hermostoaSisikuntamme kannalta on sama, millä keinolla lepomoodi käynnistyy, kunhan se käynnistyy.

Alla joitakin keinoja levollisuuden lisäämiseen.AivotNeutraalit aistiärsykkeet rauhoittavat.

Parasympaattinen hermostoSivele huulia tai keskity kielen ja lämmön aistimuksiin.

SynapsitVahvista hyviä asioita kertaamalla niitä mielessäsi.

Parasympaattinen hermostoPyydä selän tai vatsan sivelyä.

Parasympaattinen hermostoVedä keuhkot täyteen ilmaa ja hengitä hitaasti ulos.