Hait ovat selviytyneet suurista sukupuutoista ja monista ilmastonmuutoksista. Nyt ne ovat kohdanneet elämänsä vaarallisimman vihollisen: ihmisen, joka kalastaa meriä tyhjiksi.



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008



Niin kauan kuin maapallon merissä riitti tonni- ja miekkakalaa, hait saivat olla aika lailla rauhassa. Nyt arvokalat ovat käymässä vähiin, ja niinpä haitkin kelpaavat kaupalliseen pyyntiin. Saalismääristä tosin liikkuu enemmän valistuneita arvauksia kuin täsmällistä tietoa.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön Faon tilastot kertovat, että meristä nousee tätä nykyä haita puolen miljoonan tonnin vuosivauhtia, eli saalis on jotakuinkin 26 miljoonaa yksilöä. Tämä ei kuitenkaan ole totuus. Faon tilastot näet sisältävät vain raportoidun pyynnin. Luvuista puuttuvat esimerkiksi maailman suurimman haiden kuluttajan Kiinan saaliit, sillä se pitää ne omana tietonaan.

Virallisia tilastoja kaunistaa myös se, että haita pyydetään paljon pelkkien evien takia. Näitä hain arvokkaimpia osia kerättäessä kaloja ei välttämättä luokitella perinteiseen tapaan saaliiksi, sillä evien leikkaamisen jälkeen eläimet usein paiskataan mereen kuolemaan. Tätä puolta selvittäneiden tutkimusten mukaan maailmanmarkkinoilla liikkuu niin valtavasti haineviä, että vuosipyynnin täytyy olla vähintään kaksi miljoonaa tonnia, mikä merkitsee yli 70:tä miljoonaa yksilöä.


Kato vaikea korjata

- Ihmiset ajattelevat, että hait ovat mahdottoman nopeita ja vahvoja petoja, joille kalastus ei ole mikään ongelma. On se, vaikka niitä ei edes pyydettäisi, tähdensi Kaliforniassa sijaitsevan Merien suojelu-instituutin haiekspertti Lance Morgan avatessaan haiseminaarin Yhdysvaltain tiedeviikolla Bostonissa helmikuussa. - Nykyistä teknistä, teollista kalastusta haitkaan eivät pääse pakoon. Joka vuosi miljoonat pintavesien uimarit sotkeutuvat ajosiimoihin ja sukeltelijat uivat pahaa aavistamatta trooleihin ja pystyverkkoihin.

- Meret tyhjenevät haista joka puolella, säesti Julia Baum, Scripps-instituutin meriekologi, joka on viisi viime vuotta kartoittanut haiden määriä eri puolilla maailmaa. - Monet avomerien lajit ovat huvenneet puoleen sitten 1970-luvun, ja vielä huonompi on tilanne rannikoiden lajeilla. Niistä useat ovat menettäneet kannastaan 95 prosenttia.

Hävikit ovat hälyttäviä, sillä jo paljon pienempi kato riittää horjuttamaan populaatioita pahoin. Hait ovat pitkäikäisiä kaloja, jotka tulevat sukukypsiksi myöhään ja tuottavat vähän ja harvakseltaan jälkeläisiä. Etenkin isot lajit alkavat lisääntyä vasta 13-15 vuoden iässä, jotkin tätäkin myöhemmin, ja naaraat kantavat vuoden tai kaksi ja saavat kerrallaan vain kymmenkunta poikasta, joista niistäkin osa menehtyy ensimmäisen elinvuoden aikana.

- Tämä ei ole mikään pieni ongelma. Tällä syntyvyydellä haavoittuneen populaation toipuminen voi viedä vuosikymmeniä, mahdollisesti vuosisatoja, arvioi Australian James Cook -yliopiston Colin Simpfendorfer.


Koko meriluonto kärsii

Tutkijoiden huolta lisää se, että haiden elintavoista tiedetään olemattoman vähän, vaikka ne ovat uineet maailman merissä satoja miljoonia vuosia. Nykymenolla monet lajit ennättävät hävitä, ennen kuin niiden merkitys merien ekosysteemille ja monimuotoisuudelle on selvitetty. Jos sitä ei tiedetä, ei katoamisen vaikutuksiakaan voida kuin aavistella.

Yhdestä asiasta haitutkijat uskaltavat ilman tarkempaa tietoakin panna päänsä pantiksi: seurauksitta häviäminen ei mene, sillä hait ovat merissä ravintoketjun huipulla. Kun niiden kannat romahtavat, myös alempana kaikki muuttuu.

Tästä on saatu esimakua muun muassa Karibianmeren koralliriutalla, missä liikakalastus laukaisi dominoefektin. Kun hait katosivat, pienet lihansyöjät, kuten hammasahvenet, runsastuivat ja napsivat suihinsa kasvinsyöjäkalat. Kun ne hävisivät, levät pääsivät valtaamaan riutan, mikä taas tiesi menoa riuttojen rakentajille, korallipolyypeille.


Ryhmämatkailu antaa toivoa

Mielikuvissamme hait ovat merten nomadeja, jotka ylhäisessä yksinäisyydessään väsymättä partioivat ulapoilla ja uivat uskomattomia matkoja. Totta on, että jotkin yksilöt niin tekevät. Sinihain tiedetään taivaltaneen 9 000 kilometriä Tasmaniasta Afrikkaan, piikkihain 6 000 kilometriä Yhdysvalloista Japaniin ja valkohain tehneen häkellyttävän 20 000 kilometrin reissun  Etelä-Afrikasta Australiaan ja takaisin. Bostonissa esitellyn uusimman tiedon valossa tällaiset kaukomatkat eivät kuitenkaan kuulu haiden tavalliseen arkeen.

Stanfordin yliopiston Salvador Jorgensenin satelliittiseurantojen mukaan esimerkiksi Kalifornian valkohait muuttavat laumoina ja aina samoja teitä tietyille talvehtimisalueille Havaijin ympäristöön. Jorgensenin kollega Peter Klimley Davisin yliopistosta on saanut täsmälleen samanlaisia tuloksia Meksikonlahden vasarahaista, jotka suuntaavat Galápagossaarille.

Jos muut rannikoiden lajit ovat yhtä säntillisiä tavoiltaan, niitä voidaan vielä auttaa, kumpikin tutkija arvioi. Kun haiden reitit ja oleskelupaikat tunnetaan, suojelualueet voidaan määrittää tarkasti.


Eväpanna kiireellisin

- Haiden turvaksi tarvitaan myös globaalit pyyntirajoitukset, Julia Baum kiirehti lisäämään. Hän muistutti, etteivät hait ole joka paikan eläjiä. Ne asuttavat vain 30:tä prosenttia maailman merialueista. Saaristojen lisäksi ne viihtyvät merten keskiselänteiden liepeillä ja ulapoilla enimmillään puolentoista kilometrin syvyydessä. - Juuri tästä syystä kaikki lajit ovat nykyisen tehokalastuksen ulottuvilla.

Kaikkein kiireellisin toimi niin Baumin kuin hänen kollegoidensa mielestä on kuitenkin eväpanna, joka velvoittaisi kalastajat tuomaan hait maihin kokonaisina.

Tätä nykyä Yhdysvallat, EU-maat ja kymmenen muuta valtiota ovat kieltäneet eväkalastuksen omilla aluevesillään, mutta tutkijoiden mukaan sulku on aivan liian vaatimaton, sillä Aasiassa haineväkeiton kysyntä kasvaa vuosi vuodelta. Keittoa lusikoivat jo kymmenet, kenties sadat miljoonat ihmiset. Talouskasvu on tehnyt ikivanhasta eliitin etuudesta elintasoherkun, jota jokainen tarjoaa banketeissaan ja bisnestapaamisissaan heti kun varaa on.


Aika kutisti jättiläiset

Nykyisten haiden uskotaan kehittyneen esimuodosta, joka säästyi 65 miljoonan vuoden takaisesta suuresta sukupuutosta, vaikka kukaan ei tiedäkään, mikä tämä esimuoto oli. Joka tapauksessa megalodon oli yksi sen seuraajista ja nykyisten haiden edeltäjistä. Me voinemme olla vain kiitollisia siitä, että megalodonin kaltaiset jättiläiset katosivat. Nykyihmisen kauhu valkohai ei ole oikein peto eikä mikään esimuotojensa rinnalla, mutta sekin hirvittää.

Hurjia hävikkejä


Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi, että jo kolmannes hailajeista, yli 120 lajia, on vaarassa kadota. Suurimpia menetyksiä ovat kokeneet uljaimmat isot lajit.


Katoprosentteja Atlantilla

Piikkihai 95
Jättiläishai 90
Vasarahai 89
Sinihai 87
Kettuhai 80

Meksikonlahdella
Valkopilkka 99
Silkkihai 90
Sumuhai 79

Tyynellämerellä
Merienkeli 88
Sinihai 87

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.