Haitekpyykkäri pesee kylmällä vesitilkallaJa kohta pyykin jälkikäsittelyn hoitaa robotti

Tekniikka-palsta

Teksti: Kalevi Rantanen

Haitekpyykkäri pesee kylmällä vesitilkallaJa kohta pyykin jälkikäsittelyn hoitaa robotti

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Kiinnostaako pyykkäys vähällä sähkön ja veden kulutuksella ja vielä niin, että vaatteet säilyvät hyvän näköisinä entistä pitempään? Entäpä jos robotti tekee kaiken?

Kalifornian Berkeleyn yliopiston videossa lupsakan oloinen humanoidirobotti viikkaa pyyheliinoja.

– Tuo robotti on kyllä miespuolinen, kommentoi vaimoni. – Niin hidas se on.

Myönnetään, että työ sujuu verkkaisesti, mutta robotti, joka pystyy korvaamaan edes miehen vaatehuollossa, on saavutus.

Berkeleyssä apulaisprofessori Peter Abbeelin työryhmän luomukset tarkkailevat ihmisen toimintaa ja kopioivat näkemäänsä. Kuvistakin ne pystyvät opettelemaan, miten käsitellä uusia esineitä ja materiaaleja.

Mitä me sitten roboteilla teemme? Jo nykyajan pesukoneen nähdessään vanhan ajan käsipyykkäri luulisi päässeensä taivaaseen. Ihminen kuitenkin tottuu hyvään nopeasti. Saatuaan koneet hän haluaa robotin tekemään jäljelle jääneet työt.

Vedentarve kymmenesosaan

Työnteon minimointi on siis ensimmäinen pyrkimys, mutta myös veden ja sähkön säästämiseksi ponnistellaan.

Veden tarve putoaa murto-osaan nykyisestä polymeeripallopuhdistuksessa, jota on kehittänyt tekstiilikemian professorin Stephen Burkinshawin ryhmä Leedsin yliopistossa Britanniassa.

Burkinshaw on pitkään tutkinut toista aihetta, tekstiilien värjäystä. Hän tuli ajatelleeksi, että lika on tavallaan väriä. Kun tiedetään, miten väri tarttuu kuituun, ehkä voidaan kehittää peseviä hiukkasia, jotka keräävät lian itseensä.

Tutkijat havaitsivat, että tehtävään sopii tuttu polymeeri, nailon. Kosteassa ympäristössä se imee likaa. Ominaisuus on vaatteissa harmillinen, mutta pesussa sen voi kääntää hyödyksi. Kun pesuveteen sekoittaa pieniä nailonjyviä, ne tarttuvat likahiukkasiin ja irrottavat ne tekstiilistä.

Jyväset tarvitsevat vain vähän vettä, noin kymmenesosan tavallisesta määrästä. Pesun jälkeen ne voi puhdistaa ja käyttää uudelleen satoja kertoja. Niitä voi myös uusiokäyttää teollisuudessa esimerkiksi autonosien raaka-aineina.

Sekä vaatehuoltorobotti että pesu nailonjyväsillä ovat vielä kehitysvaiheessa. Ensimmäiseksi saadaan todennäköisesti vähävetinen pesu. Ideaa kaupallistamaan on perustettu yritys, Xeros Ltd. – Tulemme pesulamarkkinoille vuonna 2012 ja toivomme, että saamme tekniikan valmiiksi kotipesua varten vuoteen 2014 mennessä, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Bill Westwater sähköpostihaastattelussa.

Kuusiasteinenkin puhdistaa

Paljon kiinnostavaa tekniikkaa on toki myynnissäkin.

Kun vettä on vielä pakko läträtä, yritetään välttää ainakin turhaa lämmittämistä. Farkkuvalmistaja Levi Strauss neuvoo pesemään housut kylmällä vedellä. Yhtiö on laskenut, että 501-mallin housujen elämänkaaressa vettä kuluu puuvillan viljelystä al­kaen yhteensä kolme kuutiota. Kuluttajat käyttävät tästä määrästä 1 300–1 400 litraa farkkujensa pesuun. Samalla kuluu energiaa, jonka säästämiseksi Levi ja kemianjätti Procter & Gamble levittävät yhdessä kylmäpesun ilosanomaa.

Pesukonevalmistajat ovat vastanneet tarpeeseen kehittämällä uusia pesutekniikoita. AEG sanoo, että yhtiön SuperEco-pesuohjelmassa riittää kuusiasteinen vesi. Nykyään koneet pesevät tavallisesti 30 tai 40 asteen lämpötiloissa, joihin verrattuna AEG lupaa 70–80 prosentin energiansäästöjä.

Tanskassa energiayhtiö Dong on arvioinut, että laskemalla lämpötilaa neljästäkymmenestä kahteenkymmeneen tai kuudestakymmenestä kolmeenkymmeneen päästään 60 prosentin energiansäästöön. Tyypillisessä neljän hengen perheessä jäisi käyttämättä noin sata kilowattituntia vuodessa. Suomalaisilla sähkön hinnoilla, 10–20 sentillä per kilowattitunti, säästyisi rahaa 10–20 euroa.

Kylmäpesuun mallia Japanista

Kylmäpesuohjelmien salaisuus on erityinen kylmäpesuaine, joita kemian teollisuus on kehittänyt jo useita. Se yrittää tosissaan saada länsimaiden pyykkääjät siirtymään kylmälle linjalle.

Japanilaiset ovat pesseet kylmällä vedellä perinteisestikin. Kemistit ovat joutuneet luomaan heitä varten matalan lämpötilan pesuaineita, mikä nyt auttaa teollisuutta muualla maailmassa.

Ennen kaikkea on parannettu entsyymejä, joita on ollut pesuaineissa jo vuosikymmeniä. Entsyymit ovat biologisia katalyyttejä eli kemiallisten reaktioiden nopeuttajia. Kukin entsyymi on erikoistunut tietyntyyppiseen likaan, jota se pilkkoo palasiksi pesuveteen. Uutta on entsyymien muokkaaminen niin, että ne toimivat myös viileässä vedessä.

Kuplat annostelemaan

Kemian lisäksi myös fysiikalla voi tehdä paljon. Eteläkorealainen Samsung on pannut kuplat töihin. Eco Bubble -pesuohjelmassa vesi ja pesuaine sekoitetaan ilman kanssa ennen annostelua koneen rumpuun. Syntyy vaahtoa, PowerFoamia, johon pesuaine on liuennut tasaisesti. Siksi kemikaaleja pääsee jokaiseen langanrakoon tarpeeksi muttei liikaa.

Samsung esittelee ruotsalaisen tutkimusyrityksen Swerea IVF:n mittauksia, joiden mukaan Eco Bubble kuluttaa 80 prosenttia vähemmän energiaa kuin tavallinen puuvillapesuohjelma.

Energia- ja ekotehokkuuden ohella uuden pyykkitekniikan suurin vetonaula on pestyjen tekstiilien hyväkuntoisuus. Samsung tarjoaa.pesurumpua, jossa on tavallista pienemmät, harvemmat, syvemmät ja loivareunaisemmat reiät. Yhtiön mukaan rakenne ehkäisee vaatteiden kulumista pesun ja linkouksen aikana.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012