Tuttuus ei takaa ymmärrystä. Parisuhteessakin linja pätkii.

Teksti: Mikko Puttonen

Tuttuus ei takaa ymmärrystä. Parisuhteessakin linja pätkii.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011A: ”Roskapussi on täynnä.”B: ”Ynh.”A: ”Kuulitko? Roskapussi on täynnä.” B: ”Okei, hyvä huomio, mutta mitä minä sillä tiedolla teen?”Kotoisen vuoropuhelun pätkä kertoo, ettei kieli ei ole läheistenkään kesken yksiselitteistä. Lause ”Roskapussi on täynnä” voi olla joko toteamus tai toteamuksen muotoon puettu kehotus viedä roskat. On myös mahdollista, että A:n huomautus ei ollut naamioitu kehotus vaan pikemminkin hyvää tarkoittava tunnustelu, kuka veisi roskat. A otti puheeksi tärkeän ongelman, ylitse pursuavan jäteastian, mutta jätti auki, kuka hoitaisi sen pois päiväjärjestyksestä.

Vihjeiden käyttö lisää kolareitaPuhujalla on usein syynsä olla epäsuora. – Monitulkintainen puhe voi olla tarkoituksellista. Ihminen voi esimerkiksi haluta, että toinen ymmärtää pelkästä vihjeestä, sanoi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Liisa Raevaara alkuvuodesta Tieteen päivillä. Puheen monitulkintaisuudessa on vaarana, että kuulija ei ymmärrä, mitä puheella on tarkoitettu. Mitä itua on sitten ottaa väärinymmärryksen riski ja naamioida kehotus huomautukseksi?Ensinnäkin puhuja voi järjestää itselleen takaportin: jos toinen suuttuu, hän voi väittää, että toinen vain tulkitsi väärin hänen sanojaan. Toteavalla huomautuksella puhuja myös välttää asettumasta käskijän asemaan. – Keskustelu on aina myös roolien muokkaamista, Raevaara muistutti.Kotoiselle väärinymmärtämiselle on vihjepuheen lisäksi muitakin syitä. Arjessa olemme usein laiskoja puhujia ja kuuntelijoita. Puhe vilisee virheitä ja katkoksia.– Täydennämme toisen puhetta, jos se on katkonaista. Riskinä on, että täydennämme viestiin jotain, mitä siinä ei ole, luonnehti Helsingin yliopiston professori Arto Mustajoki samoilla päivillä.

Yhteinen maailma harhauttaaSanotaan, että pitkään yhdessä elänyt pariskunta ymmärtää toinen toistaan puolesta sanasta. Eikä heidän oikeastaan enää tarvitse puhuakaan, koska he tietävät jo, mitä toinen aikoo sanoa. Mitä enemmän ihmisillä on yhteistä, sitä helpommin he ymmärtävät toistensa puhetta. Erilainen tieto- ja kulttuuritausta lisäävät väärinymmärtämisen riskiä, ovat kulttuurien välisen viestinnän tutkijat todenneet. Mustajoki kuitenkin muistuttaa, että sama vaara vaanii tutuissakin suhteissa. – Venäläiset kielitieteilijät ovat osoittaneet, että kotioloissa tapahtuu yhtä paljon väärinymmärryksiä kuin ulkomaalaisten kanssa.Kotioloissa sorrumme Mustajoen mukaan herkästi yhteisen maailmankuvan harhaan. Jokapäiväinen yhteiselo saa meidät kuvittelemaan usein virheellisesti, että kumppani ajattelee asioista samalla tavoin kuin me itse. Vieraiden ihmisten kanssa yritämme tietoisesti mukauttaa puheemme heidän ajatusmaailmaansa.

Riippumaton törmää läheiseenKielitieteilijät ovat havainneet, että miehet ja naiset painottavat kanssakäymisessä eri asioita, ja sen vuoksi heidän keskusteluunsa kätkeytyy miinoja.Sosiolingvisti Deborah Tannen toteaa kirjassaan Puhummeko samaa kieltä?, että miehet keskittävät puhetilanteissa huomiota riippumattomuuteensa ja asetelman hierarkioihin. Nainen puolestaan panee enemmän painoa läheisyydelle ja yhteyden syntymiselle. Riippumattomuuden ja läheisyyden vastakkaiset pinttymät voivat selittää esimerkiksi sen, miksi miestä hiertää enemmän kuin naista olla opetettavana. Samoin mies ja nainen saattavat vastaanottaa myötätunnon ilmauksen aivan päinvastaisilla tavoilla: se, mikä on naiselle jakamista ja yhteyttä, onkin miehelle alentuvaa käytöstä, jossa hän näkee itsensä vähättelyä.

Utelias löytää ulos sokkelostaVäestöliiton psykologi ja pariterapeutti Lotta Heiskanen kohtaa työssään pariskuntia, joiden välit ovat menneet arkista väärinymmärrystä pahemmin solmuun. Kyse ei ole enää siitä, kuka vie roskat. – Parityössä näen usein tilanteita, joissa on kaksi turhautunutta ja yksinäistä ihmistä samassa sängyssä. He ovat huolissaan siitä, ovatko he kumppanilleen tärkeitä, välittääkö tämä heistä, Heiskanen kertoo.Epävarmuus toisen kiintymyksestä saa ihmisen joko hyökkäämään tai vetäytymään. Tutkimuksissa on huomattu, että naisten tyyliin kuuluu tavallisemmin hyökkäys eli he alkavat protestoida ja arvostella puolisoaan. Miehet taas vetäytyvät herkemmin kuoreensa, joskin yksilöillä tyylit menevät toisinkin päin. Kumpikaan menettelytapa ei tuota toivottua tulosta eli sitä, että saisi tunneyhteyden puolisoonsa. Kumppani ei näet useinkaan ymmärrä, mistä toisen reaktiossa on kyse. – Pari vain etääntyy toisistaan. Kukapa haluaisi olla läheisessä suhteessa kriittisen ja moittivan tai vetäytyvän ja välinpitämättömältä vaikuttavan kumppanin kanssa, Heiskanen sanoo. Väärinkäsitysten sokkelosta vie teitä ulos. Heiskasen neuvo kuuluu: ole avoin ja utelias toisen ihmisen maailmaa kohtaan. Arvosta häntä.

 

Äiti on rakkain

Teksti: Kaisa HäkkinenAina kun äänestetään suomen kielen kauneinta sanaa, ykköseksi tai ainakin kärkipäähän nousee vuorenvarmasti äiti.  Toinen ehdoton suosikki on rakas. Kumpikaan ei ole äänneasultaan pehmeän sointuva ja siinä mielessä kaunis, mutta merkityssisältö on niin ylivoimainen, että äänteellinen kulmikkuus unohtuu. Vastaavat sanat menestyvät kauneuskilpailuissa myös muissa kielissä äänneasusta riippumatta.

Suomensukuisten kielten vanha äitiä merkitsevä perintösana on emä, mutta suomessa se on joutunut väistymään germaanisperäisen äiti-sanan tieltä. Emä tai sen johdos emo ovat säilyneet alkuperäisessä merkityksessään vain joissakin murteissa. Monin paikoin emä on saanut halventavan sävyn, ja kirjakielessä siitä on tullut eläinemon nimitys.

Perintösana on saanut muitakin lainaperäisiä kilpailijoita. Etenkin Suomen lounaisosissa emän on syrjäyttänyt ruotsalaisperäinen mamma, joka saattaa alkuaan olla lapsen jokelteluun perustuva sana. Kannaksella ja kansanrunoudessa äidin nimityksenä esiintyy maammo tai maamo, joka on ilmeisesti venäläistä alkuperää. Eräissä pohjalaismurteissa ja paikoin muuallakin on otettu käyttöön ruotsin mor-sanasta lainattu muori.

Läheisten ihmisten nimityksistä tehdään usein lempinimen tapaisia muunnelmia. Joissakin perheissä äiti ei olekaan äiti, vaan äiskä, äippä, äitsä, äitsy, äitikkä tai peräti äitiliini. Vanhassa stadin slangissa äidin nimitys on mutsi, joka lienee väännetty mor-sanasta samaan tapaan kuin isää merkitsevästä far-sanasta fatsi. Emä-sanan vanhaksi muunnelmaksi on selitetty eukko.

Äidin nimityksenä eukko on harvinainen, mutta Kannakselta se on kuitenkin merkitty muistiin muutamista pitäjistä. Yleisemmin eukko tunnetaan vanhan naisen nimityksenä. Myös mamma- ja muori-sanoja voidaan käyttää vastaavalla tavalla. Lisäksi ne voivat tarkoittaa isoäitiä. Tällainen oudolta vaikuttava merkityksen moninaisuus selittyy kielen käytännöstä. Todellisessa puhetilanteessa sama henkilö voi olla yhdelle äiti, toiselle isoäiti ja kolmannelle vanha nainen ilman sen kummempaa sukulaisuussuhdetta.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.