Talventörröttäjät hyötyvät lumisesta talvesta. Niiden siemenet leviävät laajalle sileällä hangella. Keväällä ne itävät uusilla kasvupaikoilla.

Teksti: Ari-Pekka Huhta

Mitä jää jäljelle kukkasista kesän mentyä? Poissa ovat loistavat värit, jäljellä pysähtynyt kauneus ja pelkistetyn yksinkertainen muotokieli. Vaikka ruohojen ja heinien lumenpäälliset osat kuolevat, jotkin niistä pysyvät pystyssä läpi syksyn viimojen pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen asti. Ne ovat talventörröttäjiä.Aidoilla talventörröttäjillä kuivettunut verso ulottuu hangen yläpuolelle ja siemen karisee kevättuulen avittamana hangelle pyörimään. Tämä kionokoria (kreikan kielen sanasta khiōn, lumi) eli hangen pintaa pitkin leviäminen on erinomainen kaukoleviämisstrategia. Tuuli levittää siemeniä hangella kauemmas kuin jos ne varisisivat kasvupaikalle lumettomana aikana ja tarttuisivat muuhun kasvillisuuteen. Talvisiementäjiä on Suomen kasvistossa parisataa lajia. Näyttäviä ja kookkaita ruohovartisia talvisiementäjiä ovat ohdakkeet, takiaiset, kaunokit, pujo, koiranputki, nokkonen, pietaryrtti, osmankäämit sekä hierakat. Heinäkasvien heimosta komeimpia talvisia ilmestyksiä ovat järviruoko, kastikat, ruokohelpi ja rantavehnä.

Kotia, lituja ja palkoja

Kasveilla on monia tapoja pakata siemenensä. Kodat, aukeavat hedelmät, ovat näyttäviä ja omaleimaisia. Joillakin kohokkikasveilla on pysty, yläpuolelta avautuva siemenkota, kuten puna-ailakilla, jota voi ihastella koko maassa tuulensuojaisilla paikoilla vielä lopputalvellakin.

Lumi auttaa leviämistä

Kevättalven pitkä kuivuus saa kasvien rakenteet kutistumaan ja taipumaan, niin että kodan tai palon sauma avautuu ja siemenet pääsevät vapautumaan. Auringon kovaksi pinnoittama hanki on erinomainen liukupinta: siemenet kulkeutuvat tuulen ajamina kauas emokasvistaan. Lumettomuus on haitaksi aidoille talvisiementäjille. Eteläisessä Suomessa lumettoman maan aika on pitkä, ja ilmaston lämpenemisen myötä täysin lumettomatkin talvet saattavat olla piakkoin käsillä.Toisaalta kasvit joutuvat selviämään monenlaisissa oloissa jo nyt. Suomi on pitkä maa, ja saman kasvilajin siemenet ehtivät etelässä pudota paljaalle maalle, vaikka pohjoisessa ne irtoavat vasta lumen tultua. Runsaslumisina talvina monet matalakasvuiset talventörröttäjät peittyvät lumen alle, ja osa siemenistä karisee vasta keväällä lumien sulettua.

Pölynä ilmaan tai siivillä

Talventörröttäjillä täytyy siksi olla muitakin apuneuvoja leviämiseen. Siemeniä on pölymäisen pikkuruisista kohtalaisen kookkaisiin, lentämistä edistävin ulokkein varustettuihin. Hangella vierivät kionokorit ovat lähellä tuulilevitteisiä anemokoreja, joilla leviäminen ei ajoitu pelkästään talviaikaan. Varsinaisten lenninhaivellisten anemokorien siemeniä on syksyn viimojen jälkeen enää harvoin jäljellä lumen pinnalle ulottuvissa varsissa. Poikkeuksen tekevät osmankäämit, joiden pamppumaiset emikukkaosat hajoavat vasta myöhään kevättalvella. Silloin pitkäkarvaisia pähkylöitä leviää tuuleen tuhansittain. Toinen poikkeus on järviruoko, joka niin ikään päästää hopealle hohtavat, karvaiset siemenensä ilmojen teille vasta kevättalvella. Pölymäisen pieniä siemeniä on muun muassa talvikeilla, maksaruohoilla ja orkideoilla, joilla ne painavat vain muutaman mikrogramman. Ne sisältävät vain vähän vararavintoa, ja pienen kokonsa ansiosta ne voivat nousta korkealle ilmavirtojen mukana ja kulkeutua hyvin pitkien matkojen päähän.Useiden eläinlevitteisten kasvien – zookorien – siemenissä on väkäsiä ja koukkuja, joilla ne tarttuvat eläinten turkkiin. Usein takertuminen ajoittuu talveen, jolloin eläinten turkki on tuuheimmillaan. Esimerkiksi takiaisten mykeröiden kehtosuomuissa on koukkuja, joiden avulla koko hedelmystö tarttuu ohi kulkeviin eläimiin. Monien ristikukkaisten siemenet taas muuttuvat kostealla säällä limaisiksi ja liimautuvat ohikulkijoihin.Eräät rantojen talvisiementäjät ovat varustautuneet lumen sulamiseen. Hierakoiden siemenissä on hohkasolukkoa, jonka varassa siemenet kelluvat keväisissä sulamisvesissä uusille kasvupaikoille.

Toivioretki joutomaille

Halaako mielesi nyt luontoon hangen kasveja katsomaan? Niitä ei tarvitse kaukaa hakea. Talvikasvistajan toiviopaikkoja ovat mitä erilaisimmat joutomaat, nuo mainostaulujen taakse jäävät kaistaleet, jotka harvoin kiinnostavat ketään. Talventörröttäjiä kannattaa etsiä muiltakin avoimilta ja puoliavoimilta paikoilta, kuten  metsänreunoista, hakkuuaukeilta, järvien ja jokien rannoilta, peltoheitoilta ja niityiltä – kaikkialta, missä on tilaa siementen leviämiselle.

Ari-Pekka Huhta on Oulun yliopiston kasviekologian dosentti, joka valmistelee aiheesta tietokirjaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2011

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.