Käärmeenkantaja ei esiinny horoskoopeissa, vaikka tähdistö on Auringon reitillä marraskuun lopusta joulukuun puoliväliin.

Teksti: Petri MäenpääKäärmeenkantaja ei esiinny horoskoopeissa, vaikka tähdistö on Auringon reitillä marraskuun lopusta joulukuun puoliväliin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2011Tammikuun alussa minnesotalainen tähtitieteen professori Parke Kunkle sattui mainitsemaan paikallisen Star Tribune -lehden haastattelussa, etteivät horoskooppimerkkien nykyiset aikarajat pidä paikkaansa. Lisäksi merkkeihin pitäisi lisätä uutena tähdistönä käärmeenkantaja. Maapallon akselisuunnan muutoksen takia Aurinko nimittäin kulkee eläinradan tähdistöjen editse nykyisin hieman eri reittiä kuin mitä vuosituhansien takaisiin perinteisiin nojaava astrologia esittää.Seurasi kohu. Lausuma levisi eri viestimien ja netin keskustelupalstojen kautta, ja moni luuli akselisuunnan muutosta uudeksi ilmiöksi ja tietoa asiasta tuoreeksi.Kyse on kuitenkin tuhansien vuosien aikana tapahtuneesta vähittäisestä muutoksesta, joka on siirtänyt tähtimerkkien rajoja taivaalla muutamalla viikolla eteenpäin mutta jota ei ole astrologien taulukoissa huomioitu.Kun maapallo pyörii akselinsa ympäri, se vaappuu vuosituhansien kuluessa kuin hyrrä, niin että akselin kaltevuussuunta kiertyy. Kun nyt katsomme Aurinkoa tähtitaivasta vasten, näemme sen eri kuvioissa eri aikoihin kuin astrologian keksijät. Kunklea ihmisten tietämättömyys tyrmistytti. – Kyseessä ei ole uutinen, hän korosti Associated Pressin levittämässä täsmennyksessä. – Tähtitieteilijät tiesivät tämän jo noin 130 eKr.– Tämä on ollut yksi vakioaiheista, mistä astrologiaa on kritisoitu, huomautti tähtitieteen professori Luke Drury Irish Timesissa. Tieto on saavuttanut myös astrologian ammattilaiset, vaikkeivät he ole sen takia taulukoitaan rukanneetkaan. Kuten astrologi Susan Miller myönsi ABC Newsille: – Olemme tienneet tämän aikapäivät.

”En halua luopua merkistäni”Luonnontiede on hylännyt astrologian, koska taivaankappaleet eivät tieteen mukaan vaikuta kohtaloomme. On kuitenkin tosiasia, että monet ihmiset uskovat horoskooppeihin.Niinpä moni järkyttyi kuullessaan nyt eläinradan muutoksesta ensi kertaa. Mari, 35, on tottunut ajattelemaan itseään vesimiehenä. Kun hän kuuli, että hänen aurinkomerkkinsä voisikin olla kauris, hänen identiteettinsä tuntui luhistuvan.– Ensimmäinen reaktioni oli sokki, Mari sanoo. – Sitten ajattelin, että ystäväpiirissäni on paljon kauriita, joilla on viehättäviä luonteenpiirteitä. Kävin kuitenkin läpi kaiken, mitä vesimiehestä sanotaan, ja se sopii minuun tismalleen. En ole halukas luopumaan merkistäni. Vesimies on aina vesimies.

Neljä kymmenestä uskooLänsimaissa 41 prosenttia ihmisistä uskoo astrologian luonnekuvauksiin, 26 prosenttia ennusteisiin ja 13 prosenttia on käynyt ainakin yhden astrologin vastaanotolla. Monet myös kysyvät astrologilta neuvoa, ennen kuin tekevät tärkeän päätöksen. Tähän joukkoon on kuulunut myös maailman mahtavimpia poliitikkoja, kuten Ronald Reagan, Richard Nixon ja François Mitterrand. Siksi astrologia on tieteellisestikin merkittävää – ei luonnontieteen vaan psykologian kannalta.Naiset uskovat horoskooppeihin enemmän kuin miehet ja nuoret enemmän kuin vanhat. Koulutus ei vaikuta merkittävästi asiaan: sekä vähän että paljon koulutetut uskovat astrologiaan yhtä paljon.Ainoastaan tieteellinen jatkokoulutus saa uskon heikkenemään, mikä tukee sosiologi Theodor Adornon huomiota. Hänen mukaansa astrologiaan uskominen on ”puolioppineisuutta”. Puolioppinut seuraa ei-tieteellisiä oikoteitä etsiessään vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat hänen tulevaisuuttaan tai kohtaloaan. Oikotiet vetävät, koska ihminen ei ole täysin onnistunut kääntymään tieteelliseen ajatteluun.

Synty on ymmärrettäväTaivaankappaleet vaikuttavat maanpäällisiin tapahtumiin monin ja ilmeisin tavoin. Maapallolla ei olisi elämää ilman Aurinkoa. Vuodenajat määräytyvät Auringon aseman mukaan. Valtamerien vuorovesiä ohjaavat Kuun ja Auringon liikkeet. Auringon- ja kuunpimennykset tapahtuvat, kun Aurinko, Kuu ja Maa osuvat samalle suoralle. Siksi astrologisen ajattelun synty oli luonnollista. Oli luontevaa ajatella, että Auringon, Kuun ja planeettojen keskinäiset suhteet ja asemat vaikuttavat maanpäällisiin tapahtumiin, ihmisen mieleen ja kohtaloon. Ensi näkemältä astrologia vaikuttaakin tieteelliseltä, koska horoskoopit ovat taivaankarttoja. Se kuitenkin eroaa tähtitieteestä. Kun tähtitiede pitäytyy taivaankappaleiden objektiivisissa liikkeissä, astrologia tulkitsee subjektiivisesti eläinradan tähtikuvioita.

Koulukunnat riitelevätAstrologian keksijät, muinaiset babylonialaiset, määrittivät astrologisten merkkien päivämäärät sen mukaan, mitä tähdistöä vasten Aurinko minäkin päivänä näkyi taivaalla. Koska maapallon vaapunta on sittemmin muuttanut päivämäärät, astrologit ovat ajautuneet kiistelemään siitä, miten muutos vaikuttaa horoskooppeihin.Niin kutsuttu sideerisen astrologian koulukunta seuraa alkuperäistä babylonialaista käytäntöä ja ajoittaa tähtimerkit Auringon kulloisenkin sijainnin perusteella. Niin kutsuttu trooppisen astrologian koulukunta taas ajoittaa tähtimerkit pysyvästi sen mukaan, missä Aurinko näkyi tähtitaivasta vasten silloin, kun astrologia syntyi. Trooppiset astrologit yrittävätkin vähätellä taivaan muutoksen merkitystä. Trooppisten astrologien näkemyksessä on kuitenkin olennainen heikkous. Astrologia perustuu uskomukseen, että taivaankappaleiden todelliset asemat ja liikkeet vaikuttavat meihin. Jos tämän periaatteen ottaa vakavasti, astrologia täytyy ymmärtää sideerisesti. Trooppisen astrologian käyttäminen sideerisen sijaan vie pohjan astrologian ja tähtitieteen kytkökseltä. Astrologiasta tulee puhdasta symbolien tulkintaa, johon aineelliset taivaankappaleet eivät vaikuta.Sideerisesti katsoen myös tähtimerkkien valikoiman pitäisi olla toisenlainen. Siihen pitäisi lisätä kolmastoista merkki, käärmeenkantaja, sillä Aurinko kulkee myös tämän tähdistön kautta. Babylonialaiset ottivatkin sen alun perin mukaan järjestelmäänsä, mutta hylkäsivät sittemmin.

Osa tieteen historiaaBabylonialaiset keksivät astrologian toisella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Heiltä on peräisin myös varhaisin astrologinen teksti noin vuodelta 1600 eaa. Kreikkaan astrologia levisi runsaat tuhat vuotta myöhemmin, ja voimakkaimmin se kehittyi 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua Egyptin Aleksandriassa. Kaupunki oli tuolloin koko antiikin maailman sivistyskeskus, jossa kaikkien tieteenalojen tutkijat kehittelivät uusia teorioita ja testasivat niitä. Antiikin kreikkalaiset pitivät astrologiaa hyvin määriteltynä oppina. Se tutki taivaankappaleiden suoraa ja ennustettavaa vaikutusta toisiinsa, mikä ei periaatteessa eroa nykyaikaisista mekanistisista teorioista. Jos astrologiaa vertaa uskonnollisiin, maagisiin ja mystisiin ajatustapoihin, jotka edelsivät tieteen syntyä, kreikkalainen astrologia oli tiedettä. Siksi astrologian kehitys on keskeinen osa tieteen syntyä, tärkeä virstanpylväs sivilisaation historiassa.Antiikin Kreikan merkittävin tähtitieteilijä Ptolemaios kirjoitti yhden pääteoksistaan, Tetrabibloksen, astrologiasta, ja Hipparkhos, toinen tärkeä tähtitieteilijä, ennusti jo 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua, että tähtimerkkien päiväykset vähittäin muuttuvat.

Säilytti arvonsa pitkäänTähtitiede ja astrologia kulkivat yhdessä antiikista uuden ajan alkuun asti. Näin kauan taivaankappaleiden ajateltiin vaikuttavan kaikkeen maailmassa, ja astrologia säilytti luontoa koskevan yleisperiaatteen aseman tieteessä.Monet uuden ajan alun tärkeimmistä tähtitieteilijöistä ahkeroivat tähtitieteen ohella astrologian parissa.Tanskalainen Tyko Brahe (1546–1601) toivoi, että onnistuisi parantamaan astrologisten ennustusten tarkkuutta parempien havaintojen kautta. Saksalainen Johannes Kepler (1571–1630) uskoi, että pystyy kehittämään astrologiasta täsmällisen, kokemusperäisen tieteen. Hän myös laati ja myi horoskooppeja. 1600-luvun alussa tilanne alkoi muuttua. Kehitettiin kaukoputki ja muita entistä parempia tieteellisiä havaintovälineitä. Vuosisadan loppupuoliskolla englantilainen fyysikko ja tähtitieteilijä Isaac Newton kehitti matematiikkaa ja loi yleisen painovoimateorian. Luonnontieteeseen saatiin kokeellisia menetelmiä, mikä vähitellen johti tähtitieteen eriytymiseen astrologiasta.Se, mikä nykyisten tutkijoiden silmissä on huuhaata, ei siis ollut huuhaata tieteen klassikoille. Biologiassa ja lääketieteessä astrologia vaikutti Newtonin jälkeenkin.

Psykologinen vaikutus vahvaNykyään harva astrologikaan uskoo, että taivaankappaleet ovat kohtalomme ja syypäitä tapahtumiin maan päällä. Astrologia suuntautuu syysuhteista symbolisiin suhteisiin, eikä tieteellinen menetelmä enemmistön mielestä edes sovellu astrologiaan.Ennustusten tarkkuutta on kuitenkin tutkittu tieteellisesti. Vuonna 1978 testattiin väitettä, jonka mukaan parillisia astrologisia merkkejä (kauris, kalat, härkä, rapu, neitsyt, skorpioni) luonnehtii sisäänpäin suuntautunut ja parittomia merkkejä (vesimies, oinas, kaksonen, leijona, vaaka, jousimies) ulospäin suuntautunut persoonallisuus. Yli 2 000 ihmisen tutkimus tuki väitettä. Vuonna 1994 eräs tutkija toisti kokeen. Hän havaitsi, että oletus todella päti – mutta vain silloin, kun ihminen tunsi astrologiaa. Tutkija selitti, että astrologian tuntemus saa ihmisen samastumaan tähtimerkkinsä luonteenpiirteisiin ja havainnoimaan itseään valikoivasti niin, että hän huomaa vain omaan merkkiinsä sopivat piirteet. Käsitystä vahvistaa suomalainen tutkimus vuodelta 1998. Se osoitti, että astrologia voi olennaisesti vaikuttaa ihmisen minäkuvaan.Pelkkä syntymäaika ei sen sijaan vaikuta. Vuonna 2003 julkaistiin suuri tutkimus, johon osallistui 2 000 lähes samaan aikaan ja maantieteellisesti lähellä toisiaan syntynyttä ihmistä. Tutkijat olivat seuranneet heitä vuosikymmeniä ja arvioineet yli sataa psyykkistä piirrettä. Merkitseviä samankaltaisuuksia ei löytynyt.Vielä suurempi tutkimus valmistui 2006. Siinä selvitettiin 15 000 osallistujan avulla, onko luonteenpiirteillä ja horoskooppimerkeillä yhteyksiä toisiinsa. Niitä ei löytynyt.Tutkimukset siis kertovat, ettei astrologialla ole luonnontieteellisiä ulottuvuuksia. Psykologiset vaikutukset sen sijaan ovat ilmeiset.Tarkista todellinen tähtimerkkisi:Vanhat                                  Uudet  22.12.  – 20.1   Kauris       20.1. – 16.2. 21.1. – 19.2.    Vesimies   16.2. – 11.3. 20.2. – 20.3.    Kalat          11.3. – 18.4. 21.3. – 20.4.    Oinas          18.4. – 13.5. 21.4. – 20.5.    Härkä          13.5. – 21.6. 21.5. – 20.6.    Kaksonen   21.6. – 20.7.21.6. – 21.7.    Rapu            20.7. – 10.8.22.7. – 22.8.    Leijona        10.8. – 16.9.23.8. – 22.9.    Neitsyt        16.9. – 30.10.23.9. – 22.10    Vaaka        30.10. – 23.11. 23.10. – 21.11.Skorpioni   23.11. – 29.11.Uusi merkki      Käärmeenkantaja   29.11. – 17.12.22.11. – 21.12.Jousimies    17.12. – 20.1.

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.