Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

”Kieli on kivettynyttä historiaa”, julisti E. N. Setälä aikoinaan.

Toden totta: monen sanan kautta avautuu ikkuna menneeseen maailmaan, kun niitä tutkailee tarkemmin.

Esimerkiksi ääni tarkoittaa vaaliterminologiassa yleensä kirjallista kannanottoa, mutta alkuaan sana viittaa kuuloaistimukseen. Se muistuttaa, että lippuäänestys on paljon uudempi ilmiö kuin äänestäminen puhumalla tai huutamalla.

Sanojen merkitykset muuttuvat tavallisesti sillä tavoin, että konkreettinen muuttuu abstraktiksi. Esimerkiksi riihessä puitiin ennen viljaa, budjettiriihessä puidaan nykyään talousasioita. Puitu vilja pohdittiin eli puhdistettiin pohtimella, nykysuomalainen pohtii asioita ja kelaa eli pyörittelee niitä mielessään samaan tapaan kuin projektori tai nauhuri pyörittää kelaa.

Muutoksia tapahtuu koko ajan lisää. Vanha värin nimitys vihreä on meidän aikanamme saanut uuden merkityksen, joka viittaa ympäristön suojeluun ja suojelijoihin. Liikennevalojen ansiosta punaisen tai vihreän valon näyttäminen on alkanut merkitä yleisesti kieltämistä tai sallimista.

Asiat ja sanat eivät muutu aina samaa tahtia. Digiboksin käyttäjä nauhoittaa ohjelmia vanhasta muistista, vaikka boksissa ei olekaan nauhaa. Autoilija poikkeaa huoltoasemalla, josta huoltomiehet ja huoltotyöt ovat kaikonneet vuosia sitten.

Vanhojen sanojen vertauskuvallinen käyttö helpottaa uusien asioiden ymmärtämistä. Tietokoneen työkalupalkissa olevat graafiset painikkeet muistuttavat vasaraa ja ruuvimeisseliä siinä mielessä, että kaikilla voi tehdä hommia. Näytön palkki muistuttaa muodoltaan rakentamisessa käytettyjä palkkeja. Näytölle avattavat ikkunat ovat kuin aukkoja seinässä: niistä näkee ulos ja eteenpäin.

Tuttujen sanojen merkitysten tietoinen vaihtaminen on hankalampi juttu. Nisäkkäiden nimistöä uudistanut toimikunta teki äskettäin monista hirvistä ja peuroista kauriita ja monista kauriista vuohia. Tästä seuraa todennäköisesti pitkäaikainen myllerrys ja sekaannus ni­mien käytössä. Kohteita riittää siis myös tulevilla sanahistorian tutkijoilla.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2008