Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Marras oli kuoleman enne.

Marraskuu tarkoittaa sananmukaisesti kuoleman kuukautta. Marras on vanha indoiranilainen laina, joka suomen murteissa tarkoittaa kuollutta, kuolevaa tai kalmankalpeaa. Martaaksi on nimitetty myös kuoleman enteeksi ymmärrettyä epätavallista tapahtumaa tai olentoa, esimerkiksi suoraan metsästäjän eteen juossutta saaliseläintä. Sellaisen ampumisesta ei hyvä seurannut. Kohta saaliin perään saattoi kuolla myös metsästäjä.

Ikivanhaan perintösanastoon kuuluva henki-sana on hengityksen lisäksi tarkoittanut vanhastaan myös ihmistä, sielua tai henkiolentoa. Päivänselvänä asiana on pidetty sitä, että henki saattoi irrota ruumiista joko pysyvästi tai väliaikaisesti ja lähteä vaeltamaan itsekseen. Väinämöisen tapaiset šamaanit saattoivat lähettää henkensä varta vasten joko manalaan tai jumalien luo hankkimaan tavallisilta ihmisiltä salattua tietoa sillä aikaa, kun ruumis makasi maassa loveen langenneena.

Kielikunnan vanhaan sanavarastoon kuuluu hahmo tai haamu, joka voi tarkoittaa aivan luonnollista, joskin epäselvästi näkyvää ihmistä tai oliota, mutta myös varjoa, kummitusta tai aavetta.  Aave kuuluu etymologisesti yhteen aavistaa-verbin kanssa. Se tarkoittaa jotakin sellaista, jonka voi tuntea vaistomaisesti mutta jota ei konkreettisesti näe.

Vanhassa kirjasuomessa sekä kumma että siitä johdettu kummitus ovat tarkoittaneet yliluonnollista, pelottavaa olentoa tai ilmiötä. Kumma on esiintynyt myös kuoleman toisintosanana. Vanha germaaninen lainasana kuva, joka alun perin on merkinnyt varjoa tai kuvajaista, on esiintynyt kummituksen nimityksenä samoin kuin siitä johdettu kuvatus.

Agricola nimittää pahaa henkeä kyöpeliksi. Tämä sana on ilmeisesti samaa juurta kuin saksan kotihaltijaa tai vuorenpeikkoa merkitsevä Kobold. Samasta nimityksestä juontuu metallista alkuainetta tarkoittava koboltti aineen alkuperään liittyvän uskomuksen vuoksi. Kobolttia pitivät vanhan ajan kaivosmiehet arvottomana malmina, jota vuorenpeikko oli tuonut varastamansa hopean tilalle, ja sille annettiin haukkumanimi peikon mukaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013